Itse asiassa vain uskova voi langeta.
Jos emme vielä ole matkalla,
niin emme kompuroikaan.
Ja kun olemme jo vaelluksella,
niin myöskin jalkamme likaantuvat
väkisinkin joka askeleella.
Mutta kerran me olemme perillä.
Kultakaduilla.
Siellä ei enää hurise
lakaisinkoneet.
Täällä maan päällä
se oli jonkun pikkumiehen
toiveammatti,
mitä hänestä tulee isona.
Joku pikkunainen haaveili
lääkärinhoitajan tehtävästä.
Mutta kumpaakaan ei enää tarvita perillä.
Kaikki on toisin.
Jos Daavid, Pietari ja kalamoskin
pääsevät perille,
niin ihan varmasti Sinäkin.
Itse asiassa me olemme jo
taivaallisissa.
Siis oikein istumassa.
Olemme perillä.
Olemme Jeesuksessa Kristuksessa.
Eli niinkuin Jeesuksellakin oli
Hengen yhteys taivaisiin,
kun oli maan päällä,
niin meilläkin on nyt Jumalan lapsina
suora Hengen yhteys taivaisiin.
Raamattu käyttää ilmaisua,
jonka mukaan me olemme jo asetetut
istumaan taivaallisiin.
Plarataan hiukan
Efesolaiskirjeen toista lukua.
Paavali (Ef 2:1) kirjoitti:
Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät,
jotka olitte kuolleet
Ja kun Jumala on näin
herättänyt meidät,
niin meidät on jo asetettu
istumaan taivaallisiin.
Olemme siis syntyneet
Jumalan lapsiksi.
Suurempaa ihmettä ei voi olla.
Paavali (Ef 2:4-6) kirjoitti:
mutta Jumala,
joka on laupeudesta rikas,
suuren rakkautensa tähden,
jolla hän on meitä rakastanut,
on tehnyt meidät,
jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
eläviksi Kristuksen kanssa
- armosta te olette pelastetut -
ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt
ja yhdessä hänen kanssaan
asettanut meidät taivaallisiin
Kristuksessa Jeesuksessa
συγκαθίζω = yhdessä asettaa istumaan
synkathidzō
Hengessä me istumme taivaallisissa
Herran kanssa tässä ja nyt.
Jumalan Valtakunta eli Kuningaskunta
on jo sisäisesti meissä.
Mutta kuitenkin me
olemme nyt maan päällä ruumiillisesti
siihen asti,
että Jeesus tulee pilviin
ja tapahtuu Kristuksessa
kuolleiden ruumiiden ylösnousemus
ja meidän elossa olevien ruumiiden
muuttuminen
ja meidät viedään Isän Kotiin.
Ja näin Jeesuskin oli maan päällä
ruumiillisesti siihen asti,
että nousi silmin nähden
maasta ylös taivaisiin.
Ja nyt Jeesus on
Henkensä kautta asumassa meissä.
Meissä on suunnattoman suuri voima.
Paavali (2 Kor 4:6-7) kirjoitti:
Sillä Jumala, joka sanoi:
"Loistakoon valkeus pimeydestä",
on se, joka loisti sydämiimme,
että Jumalan kirkkauden tunteminen,
sen kirkkauden,
joka loistaa Kristuksen kasvoissa,
levittäisi valoansa.
Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa,
että tuo suunnattoman suuri voima
olisi Jumalan
eikä näyttäisi tulevan meistä.
Ja sitten Paavali jatkaa
kuvausta siitä vaelluksesta
täällä maan päällä.
Sydämemme on
Kotona perillä
ja Jeesuksen asunto.
Mutta ...
Paavali (2 Kor 4:8-18) kirjoitti:
Me olemme kaikin tavoin ahdingossa,
mutta emme umpikujassa,
neuvottomat,
mutta emme toivottomat,
vainotut,
mutta emme hyljätyt,
maahan kukistetut,
mutta emme tuhotut.
Me kuljemme,
aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme,
että Jeesuksen elämäkin
tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
Sillä me, jotka elämme,
olemme alati annetut kuolemaan
Jeesuksen tähden,
että Jeesuksen elämäkin
tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.
Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä,
mutta elämä teissä.
Mutta koska meillä on sama uskon Henki,
niinkuin kirjoitettu on:
"Minä uskon,
sentähden minä puhun",
niin mekin uskomme,
ja sentähden me myös puhumme,
tietäen, että hän,
joka herätti Herran Jeesuksen,
on herättävä meidätkin
Jeesuksen kanssa
ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne,
että aina enenevä armo
yhä useampien kautta
saisi aikaan
yhä runsaampaa kiitosta
Jumalan kunniaksi.
Sentähden me emme lannistu;
vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin,
niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
Sillä tämä hetkisen kestävä
ja kevyt ahdistuksemme
tuottaa meille
iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden,
ylenpalttisesti,
meille, jotka emme katso näkyväisiä,
vaan näkymättömiä;
sillä näkyväiset ovat ajallisia,
mutta näkymättömät iankaikkisia.
Olemme Hyvän Paimenen lammastarhassa.
Meillä on Elämä ja Yltäkylläisyys.
Ja kun tämä palvelustehtävä on ohi,
niin ...
sitten siirrymme uusille laitumille
ja uusiin palvelustehtäviin.
Mutta silloin taustat ovat ihan toiset.
Sellaiset kuin ne alunperin olivat,
kun synti ja kuolema ei vielä ollut
päässyt meidän maailmaamme.
Mooses (Gen 1:31) kirjoitti:
Ja Jumala katsoi kaikkea,
mitä hän tehnyt oli,
ja katso,
se oli sangen hyvää.