Olisi helpompaa kirjoittaa yleisellä tasolla, mutta uskottavampaa on puhua oman peilikuvansa äärellä: Olenko uskovana Jumalan asialla?
Elämme vielä armotalouden aikakautta ja saamme olla Jumalan rakkauden ja anteeksiannon kohteena ja sen välittäjinä, niin että evankeliumi saa sijaa ihmisten sydämissä parannukseksi ja pelastukseksi.
Tapahtuuko vihkiytymistä ja erottautumista Jumalan asialle vai jäänkö tiedon ja käsittämisen tasolle sen sijaan, että palvelisin elävää Jumalaa Hänelle antautuneena?
Kertakaikkinen puhdistautuminen ja riippuvuus Jumalan tahdosta ei kuulu vain harvoille, vaan jokaiselle, jonka puolesta Jeesus antoi henkensä.
Kun uskovana tulee hengellinen jano, etsitään Jumalan kasvoja; hiljaisuudessa rukous jatkuu, jolloin ympärillä olevat tämän elämän rikkaudet ja hyvyydet haalistuvat, kunnes ainoa, mikä tyydyttää, on Jumalan Sana.
Edessä on ajat, joita ei voi kohdata ilman Jumalan Hengen varustamista ja voitelua. Pieni liike sivulle voi syöstä hetkelliseen valvomattomuuteen tai synnin salateille, joilta voi olla vaikeaa löytää takaisin, ellei löydä tilaa peruutukselle. Palavasta kristitystä voi saatanan pettämänä tai lihan eksyttämänä tulla Jumalan valtakunnan vihollinen, mutta myös toisinpäin!
Meitä seulotaan, ja siinä on se armo, ettemme muuten kestäisi edessä olevaa. On huojentavaa, että saa vedota Jeesuksen voittoon kaikesta pimeyden vallasta ja omistaa se omalle kohdalle turvapaikaksi.