Kielilläpuhuminen

[Annu]

Onkohan täällä joukossamme, niin rekisteröityneissä kuin vierailijoissa,
sellaisia, joilla on kielilläpuhumisen armolahja?

Olisin mielelläni kuullut teiltä, onko tuo puhumisenne alkanut aivan
spontaanisti vai jollakin muulla tavoin?

Voiko olla "aitoa" ja "epäaitoa" kielilläpuhumista?

(En ole varma nyt sijoitinko kysymykseni oikeaan osioon foorumilla.)

[kalamos]

Kyllä tämä osio
Sana ja Elämä
on ihan oikea paikka etsiä
vastausta kysymykseesi.

Ilmeisesti ensimmäinen kerta
oli hyin spontaani.

Ja kun helluntaipäivä oli tullut,
olivat he kaikki yhdessä koolla.

Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta,
niinkuin olisi käynyt
väkevä tuulispää,
ja täytti koko huoneen,
jossa he istuivat.

Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä,
jotka jakaantuivat ja asettuivat
heidän itsekunkin päälle.

Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi
ja alkoivat puhua muilla kielillä,
sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.

Hyvin spontaani oli myös
tämä seuraava tapahtuma,
kun yllättäin pakanatkin alkoivat puhua kielillä.

Kun Pietari vielä näitä puhui,
tuli Pyhä Henki kaikkien päälle,
jotka puheen kuulivat.

Ja kaikki ne uskovaiset,
jotka olivat ympärileikatut
ja olivat tulleet Pietarin mukana,
hämmästyivät sitä,
että Pyhän Hengen lahja
vuodatettiin pakanoihinkin,
sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä
ja ylistävän Jumalaa.

Kuitenkin ymmärrän Sanan niin,
että kielillä puhuminen
ei ole mitenkään tahdosta riippumaton.
Ja tuon lahjan käyttö
vaatii käyttäjältä ymmärrystä.

Ensinnäkin kielillä puhumisessa
me emme puhu ihmisille vaan Jumalalle.

Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille,
vaan Jumalalle;
ei häntä näet kukaan ymmärrä,
sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.

Oma lukunsa on sitten se,
jos myös selittää kielet.

Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä,
mutta vielä mieluummin
soisin teidän profetoivan;
sillä profetoiva on suurempi
kuin kielillä puhuva,
ellei tämä samalla selitä,
niin että seurakunta siitä rakentuu.

Armolahja annetaan
usein kättenpäällepanemisen kautta.

Siitä syystä minä sinua muistutan
virittämään palavaksi Jumalan armolahjan,
joka sinussa on
minun kätteni päällepanemisen kautta.

Itse armolahja ei aina
ilmene siinä hetkessä,
kun kätten päällepaneminen tapahtuu.

Kielillä puhuminen liittyy
ensimmäisen Raamattulainaukseni mukaan
Pyhän Hengen täyteyteen.

Kysymys on ihmisen upottamisesta
Pyhään Henkeen.
Johannes Kastaja kävi Jeesuksen edellä
ja julisti:

Minä kastan teidät vedellä,
mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä.

Tuo ilmaisu kastaa on sellainen,
jota käytettiin esimerkiksi
kankaan värjäyksestä.

Kun kangas upotettiin väriliuokseen,
niin tuo väri imeytyi jokaiseen
kankaan kudokseen.
Kangas oli läpivärjätty.

Itse puhuin ensimmäisen kerran kielillä
sairaalassa.
Kerron asiasta tarkemmin
ainakin täällä.

[Annu]

Kiitos vastauksestasi ja tuosta linkistä!
Ne yhdessä selvittivät minulle asiaa aika hyvin.

Liityttyäni aikoinaan seurakuntaani, minun
päälleni laitettiin kädet useammankin kerran.
Jotkut seurakunnan jäsenet kehottivat minua
myös aloittamaan kielillä puhumisen. He sanoivat,
että kielillä puhumisen armolahja saattaa puhjeta,
kun vain alkaa itse puhua sanoja.

Jotenkin epäilin, että tarkoitukseni ei ole puhua
kielillä ja etten sitä lahjaa saisi. Kokeilin kuitenkin
kielilläpuhumista kotona tuottaen jonkin aikaa sanoja,
mutta edelleen epäilin, että sanat olivat itsestäni
lähtöisin eivätkä hengen ohjaamia. Vieläkin
koen asian olleen niin.

Luovuin nopeasti edes yrittämästä. Muistelen, että
olisin tuolloin jo lukenut raamatusta jotakin sen
tapaista, että "menivät oman sydämensä voimasta
hurmoksiin" ja että tuollainen olisi ollut paha
asia. Siitä johtui tuo aloituksessa mainitsemani
kysymys "aidosta" ja "epäaidosta" kielilläpuhumisesta.

En edelleenkään puhu kielillä, mutta en myöskään ole
tosissani sitä armolahjaa itselleni pyytänyt. Ehkä olen
sitä jotenkin väheksynyt, vaikka ei suinkaan pitäisi ja
pelätäkin olen voinut. Uskon kyllä, nykyisin, että tuo
lahja voi olla rakennukseksi. -Taidan kadehtia kielillä-
puhujia...

[Natanael]

Voiko olla "aitoa" ja "epäaitoa" kielilläpuhumista?

Kyllä, todellakin - eikä tässä vielä kaikki, vaan lisäksi esiintyy paljon vääränlaista kielillä puhumista. Joissakin seurakunnissa jopa opetetaan epäraamatullisesti, että ns. Pyhän Hengen täyteydessä elämiseen kuuluisi kielillä puhuminen. Tuollainen vaatimus suorastaan pakottaa seurakuntalaisia yrittämään omissa voimissa kielillä puhumista: tuloksena saattaa olla yhden tavun tai muutaman sanan sielullista ja usein kovaäänistä toistamista. Pyhän Hengen täyteys on aivan eri asia kuin jonkin yhden armolahjan käyttämistä.

Raamattu on tässä asiassa selvä: Pyhä Henki antaa armolahjoja niin kuin Hän tahtoo - yksikään armolahja ei ole meidän otettavissa. Sen sijaan Jokaisella Kristukseen uskovalla on Pyhä Henki ja oikeus Hänessä olevaan täyteyteen. ”Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa…” (1. Kor. 1:30).

Raamattu sanoo selvästi, että kaikilla uskovilla ei ole kielillä puhumisen armolahjaa. Ilman kielillä puhumisen armolahjaa uskova ei Jumalan silmissä ole millään lailla “vajaa”. Väärä opetus kielillä puhumisesta on vaikuttanut siihen, että erään kokeneen pastorin mukaan valtaosa seurakunnissa ilmenevästä kielillä puhumisesta on sielullista.

Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja?
Eiväthän kaikki puhu kielillä?
Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?

Suorastaan käsittämätöntä on joissakin seurakunnissa toistuva tilanne, jossa kaikki puhuvat tai möngertävät jotain kieltä yhteen ääneen niin, että syntyy suorastaan kakofonia (=pölinä, sekamelska, häly, metakka, melu). Tämä on hämmästyttävän yleistä ja kaikki tämä siitä huolimatta, että Jumala sen Sanassaan kieltää. Tätä tarkoitin kirjoittaessani ensimmäiseen lauseeseeni “vääränlaista kielillä puhumista”.

Jos kielillä puhutaan,
niin puhukoon kullakin kertaa
vain kaksi tai enintään kolme,
ja yksi kerrallaan,
ja yksi selittäköön;
mutta jos ei ole selittäjää,
niin olkoot vaiti seurakunnassa
ja puhukoot itselleen ja Jumalalle.

En edelleenkään puhu kielillä, mutta en myöskään ole tosissani sitä armolahjaa itselleni pyytänyt.

Miksi ajattelet, että nimenomaan kielillä puhumisen, tai ylipäätään jonkin tietyn armolahjan saadakseen pitäisi pystyä pyytämään tosissaan? Armolahja on lahja, jonka Jumala antaa sulasta armostaan ilman vastaanottajan tekoja - eihän uskokaan synny meidän teoistamme, vaan sulasta Taivaan Isän armosta. Toisaalta mieleen nousee kysymys, onko juuri kielillä puhumisen armolahja ylikorostunut uskovien piirissä? Onko sellaisia uskovia oikein olemassakaan, jotka pyytävät taivaalliselta Isältä antamiseen, rohkaisemiseen, laupeuden harjoittamiseen, avustamiseen, kehottamiseen ja virvoittamiseen liittyviä lahjoja? Armolahjat on tarkoitettu ennen kaikkia yhteiseksi hyödyksi, eivätkö nuo edellä mainitsemani armolahjat olisi niitä kaikkein tärkeimpiä?

Jumala tahtoo antaa seurakunnalle monenlaisia armolahja, mutta yksikään niistä ei ole yksityisen uskovan otettavissa. Voi olla, että Jumala valmistaa uskovaa tietyn armolahjan vastaanottamiseen ja tuota armolahjaa uskova sitten myös rukouksissaan pyytää. Joka tapauksessa armolahjojen antaja, Jumala, päättää mitä lahjoja Hän kenellekin antaa. Puhuessaan armolahjoista Paavali huomauttaa:

toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja;
toinen profetoimisen lahjan,
toinen lahjan arvostella henkiä;
toinen eri kielillä puhumisen lahjan,
toinen taas lahjan selittää kieliä.
Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki,
jakaen kullekin erikseen,
niin kuin tahtoo.

Korinttilaiskirjeen 13. luvun rakkauden ylistyksen loppuosassa Paavali kehuu rakkautta kahdesta näkökulmasta: 1) Rakkaus on katoamatonta, kun taas muut armolahjat katoavat ja loppuvat, 2) Rakkaus on täydellistä, kun taas muut armolahjat ovat osittaisia ja epätäydellisiä. Miksi rakkaus on tällaista, katoamatonta ja täydellistä? Epäilemättä juuri siksi, että oikein ymmärrettynä rakkaus on Jumala itse, Pyhä Henki meidän sydämissämme vaikuttavana. Juuri siksi rakkaus on uskovan ja seurakunnan elämälle välttämätöntä ja korkein tavoitteemme on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Armolahjojen tulee olla alisteisia rakkaudelle.

Taidan kadehtia kielilläpuhujia...

Heissä ei ole mitään kadehdittavaa, kielillä puhumisen voit kuulla korvillasi mutta et voi nähdä heidän sydämiinsä. Saatat tietämättäsi kadehtia myös sellaisia, joiden puhe on sielullista eikä mitään Hengen antaman kielen käyttöä. Mikään armolahja ei suojaa meitä synniltä ja lankeemuksilta, vaan ainoastaan turvautuminen Jeesuksen veren sovitukseen.

Kielillä puhuja voi elää hyvinkin räikeässä synnissä - eräs rukoustilanteissa kielillä puhuva ja käsiään ylöskohottava yksinelävä nainen kertoi Herran vapauttaneen hänet niin, että hän voi nauttia seksistä miesten kanssa. Voi tätä pimeyttä! Ota huomioon, että kysymys on “armolahjoista”, joita Jumala jakaa sulasta armosta eikä mistään ansiosta. Mikään armolahja ei tee uskovasta muita parempaa eikä kukaan voi millään lailla kasvaa “vahvaksi uskovaksi” jonkin armolahjan turvin.

Sain itse kielillä puhumisen armolahjan kauan sitten. Olin kuumesairaana enkä voinut mennä töihin - rukoillessani Pyhä Henki kosketti minua ja aivan kuin nosti minut ylös sairasvuoteeltani ylistämään Herraa seisaaltani ja samalla puhumaan kielillä. Olin täynnä iloa ja riemua – niin täynnä, että lähdin ulos kävelemään ja samalla puhumaan kielillä. Huomasin, että kuume oli poissa, mutta työpaikalleni en enää huomattavan myöhässä mennyt – minulla oli paljon tärkeämpää tekemistä. Kuinka täynnä iloa ja elinvoimaa olinkaan - olinhan vielä aamupäivällä ollut kuumesairaana sairaslomalainen.

[עֵד]

Aamen.

Tuli mieleeni kansanopistoajoilta vuosikymmenten takaa ikäiseni tyttö, joka oli tullut uskoon, mutta omien sanojensa mukaan eli ajoittain synnissä. Ihmettelin sitä vastauskoontulleena. Lisäihmetystä aiheutti se, kun hän kertoi, että hänellä on armolahjoja ja ettei hän muutoin pysyisi uskossa. Toiset seurakuntalaiset vahvistivat asian. Minussa se aiheutti silloin kateutta, kun omasta mielestäni olin korkeintaan siivosyntinen. Tyttö oli aito, rehellinen ja rakastettava - toisin kuin minä.

Sain itse kielillä puhumisen armolahjan kauan sitten. Olin kuumesairaana enkä voinut mennä töihin - rukoillessani Pyhä Henki kosketti minua ja aivan kuin nosti minut ylös sairasvuoteeltani ylistämään Herraa seisaaltani ja samalla puhumaan kielillä. Olin täynnä iloa ja riemua – niin täynnä, että lähdin ulos kävelemään ja samalla puhumaan kielillä. Huomasin, että kuume oli poissa, mutta työpaikalleni en enää huomattavan myöhässä mennyt – minulla oli paljon tärkeämpää tekemistä. Kuinka täynnä iloa ja elinvoimaa olinkaan - olinhan vielä aamupäivällä ollut kuumesairaana sairaslomalainen.

Kiitos todistuksestasi.

[kalamos]

Kiitos vastauksestasi ja tuosta linkistä!
Ne yhdessä selvittivät minulle asiaa aika hyvin.

Hyvä että luit myös tuon linkittämäni.
En halunnut kopioida siitä tuohon viestiini,
joka olisi sotkeentunut.

Tuo linkittämäni viesti alkoi maininnalla siitä,
että puhuin ensimmäisen kerran kielillä
sen jälkeen,
kun ensimmäistä kertaa tällaista
Hengen kosketusta tosissani pyysin.
Muodollisesti olin pyytänyt aikaisemminkin.

Tuon kuittasitkin.

En edelleenkään puhu kielillä, mutta en myöskään ole tosissani sitä armolahjaa itselleni pyytänyt.

Vaikka kysymyksessä on lahja,
niin se täytyy kuitenkin vastaan ottaa.
Itse asiassa Raamattu kehottaa meitä
oikein pyrkimään armolahjojen osallisuuteen.

Tavoitelkaa rakkautta
ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja

Blogissani olenkin jo kertonut siitä,
miten esimerkiksi äitini ja isäni
seurakunnassa oli aikoinaan toimittu
tässä asiassa.

Minä en ollut mitenkään
tosissani pyytänyt Pyhän Hengen kastetta,
ennenkuin olin sairaalassa melkein jo kuollut.

Kuoleman läheisyys oli niin konkreettinen,
että en enää halunnut elää
vain uudestisyntyneenä,
vaan halusin myös sen,
minkä Jeesus oli luvannut
opetuslapsilleen sen jälkeen,
kun he olivat jo syntyneet Hengestä.

Sitä ennen olin jopa väheksynyt
kielillä puhumisen armolahjaa
vedoten siihen,
mitä Paavali sanoo edellä
lainaamani tekstin perään.

Ehkä jostain vastaavasta
Sinäkin mainitsit:

Ehkä olen
sitä jotenkin väheksynyt

Ymmärrän niin,
että kielillä puhuminen
on ennenkaikkea
henkilökohtaista Jumalasuhdetta varten.

Minä ainakin olen maailman huonoin rukoilija.
Asiani on yhdessä lausessa sanottu.
Enkä aina saa sitäkään lausuttua.

Paavali sanoi puhuvansa kielillä
enemmän kuin kukaan muu.
Mutta ei seurakunnassa.
Vaan siis henkilökohtaisessa rukouksessa:

Minä kiitän Jumalaa,
että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan;
mutta seurakunnassa
tahdon mieluummin puhua
viisi sanaa ymmärrykselläni,
opettaakseni muitakin,
kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä.

Jos Paavali tarvitsi tuota armolahjaa,
niin kyllä mekin varmaan tarvitsemme.

Rukous ei ole sitä,
että me taivutamme Jumalan kättä.

Se on sitä,
että Jumala taivuttaa meidän kättämme.

Jostain syystä on niin,
että meidän täytyy pyytää,
että saamme.
Tämä sanotaan Raamatussa monta kertaa.

Ja siksi Jumala tarvitsee rukoilijoita.
Mutta emmehän me tiedä,
mitä tulisi rukoilla.

Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme.
Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme
sanomattomilla huokauksilla.

Mutta sydänten tutkija tietää,
mikä Hengen mieli on,
sillä Henki rukoilee
Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.

Jumala on Rakastanut meitä.
Mutta Jumala haluaa myös
oikein vuodattaa Rakkautensa meihin.
Ylitsevuotavasti.

Ja silloin Jumala voi käyttää
meitä aivan erityisellä tavalla
niin esirukoilijoina kuin
muissakin tehtävissä,
joita varten Hän antaa armolahjojaan.

Jotkut seurakunnan jäsenet kehottivat minua
myös aloittamaan kielillä puhumisen. He sanoivat,
että kielillä puhumisen armolahja saattaa puhjeta,
kun vain alkaa itse puhua sanoja.

Äitini joka kolme vuotta oli
rukoillut tuota armolahjaa,
ja sen sitten sai,
kuten tuolla kerroin,
sanoi aina,
että kyllä suu täytyy itse avata.

[עֵד]

Jostakin syystä olen pysähtynyt aiheen edessä.

Olen käynyt ns. yhteiskristillisissä tilaisuuksissa viime aikoina ja tämäkin aihe on noussut esiin. Usein ohitan opilliset väännöt, mutta monesti on niinkin, ettei edes halua omaksua uutta, kun entinen on hyvää.

Iäkäs helluntaiopettaja kertoi, että ’eiväthän kaikki puhu kielillä’ on toteamus tyyliin: ei täällä näytä kaikki puhuvan kielillä so. eivät käytä lahjaansa tai eivät ole tietoisia armolahjasta. Ja toisaalta he voivat puhua kotonaan ja näin säilyy järjestys, kun vain muutama puhuu, että voidaan selittää.

Jokseenkin loogista. Kaikki tapahtukoon järjestyksessä.

Ja ko. henkilö jatkoi, miksi kielilläpuhuminen annettaisiin vain merkiksi Pyhällä Hengellä täyttymisen yhteydessä, kun ihminen suuressa ilossaan sopertelee muutaman oudon sanan ja sen jälkeen ei lainkaan?

Ja vielä: ovatko kaikki uskoontulleet tietoisia, että voi täyttyä Pyhällä Hengellä? Olihan tästä epätietoisuutta Paavalinkin aikoina.

Mutta yksi säilyy (1 Kor. 12:11): ’Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.’

Tämä voi herättää monenlaisia ajatuksia, mutta jos ne herättävät kaipuuta ja ihmetystä Jumalan tutkimattomaa viisautta ja ymmärrystä kohtaan, on se vähintään aiheellista.

Sen sijaan, jos mikä tahansa oma perustus murenee, tulee ensin hämmennys, kun ei voi nojata oppirakennelmiin, jotka on itsekullakin keskenään erilaisia.

Paavali ohjeisti Timoteusta vakavin sanoin (2 Tim. 3:14) ’Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut’

[mautsa]

Tietäkää että myös saatanan henkivallat voi pistää ihmisen puhumaan "kielillä". itte en sitä tee mutta olen sen kokenut. Sanon vain: olkaa varovaisia tämän asian kanssa koska lusifer jäljittelee PyhääHenkeä!.

[עֵד]

Totta.

Tämä on eräs syy, miksi on ihmisiä seurakunnissa, jotka eivät halua puhua kielillä eivätkä halua muitakaan armolahjoja.

Mikähän sana kuvaisi sellaista varovaisuutta, jossa tarkoitus on hyvä, mutta mukana on estymistä?

Kutsumusvankeus?

[Kirjoittaja]

Mistä tietää, puhuuko kielillä vai puhuuko siansaksaa? Ainakin välillä ihmisten kielillä puhumisesta tuntuu erottavan siansaksan.