Kirjoittaja kirjoitti:Ei ollut yllätys, että haluaisit ensin lapselle jakaa, mutta miksi ensin hänelle?
Varmaan tunnistit,
että tuossa esittämäni ratkaisu
oli kopio eräistä Jeesuksen tekemistä asioista.
Minähän totesin,
että meidän ihmisten,
jotka on asetettu valtiaiksi eläimille
(Jumala = Elohim = Valtiaat)
tulisi toimia niinkuin Jumala toimii.
Ja Jeesus toimi noin kuin kuvasin,
kun edessä monituhatpäinen
joukko nälkään nääntyviä ihmisiä
ja vain pikkupojan pienet eväät.
Tuo järjestys tulee
Jeesuksen ja Kanaanilaisen naisen
kohtaamisessa käydystä keskustelusta.
Eli suloiset koiranpenikat saavat syödä
Herrainsa pöydältä putoavai murusia.
Joten järjestys on se,
että ensin syö ihminen ja sitten koira.
Tiedätkin, että elämääni mahtuu koiria.
Ja ne kyllä tietävät paikkansa ja oikeutensa.
Aina kun nautittiin jäätelöannosta
pienessät tai isommassa joukossa,
niin koiramme istuivat kiltisti
odottaen vuoroaan
eli itse kunkin jäätelöastian puhtaaksi nuolemista.
Kun olimme anoppilassa,
niin yksi koiramme meni valmiiksi
pöydän alle, kun oli ihmisten ruokailuaika.
Hän tiesi, että kun appiukko alkaa syödä,
niin murusia tippuu jo syömisen aikana housuille.
Ja koko ajan tuo koira
hoiti puhdistustehtävänsä.
Kirjoittaja kirjoitti:Kiitos vastauksista. Jäi kuitenkin vielä, vaikka luin uudelleen ensimmäisen viestisi kalamos, niin onko eläimen synnittömyys mielestäsi ainoa ero ihmisen ja eläimen välillä?
Ensimmäinen yhtäläisyys
ja ensimmäinen ero
ihmisen ja eläimen välillä,
jotka toin esille tässä keskustelussa,
olivat nämä:
Eläimet ovat eläviä sieluja niinkuin ihminenkin.
Siis jo Genesiksen ensimmäisessä luvussa
puhutaan kirjaimellisti kääntäen
elävistä sieluista,
kun puhutaan eläinkuntaan kuuluvista olennoista.
Näitä ihminen asetettiin hallitsemaan,
ja näitä me tulemme hallitsemaan ikuisuudessakin.
Ihminen on Jumalan (Elohim = Valtiaat) kuva.
Mooses (Gen 1:26) kirjoitti:Ja Jumala sanoi:
Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme;
ja vallitkoot he
meren kalat ja taivaan linnut
ja karjaeläimet ja koko maan
ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat.
Näitä Jumalan luomia olentoja siis eläviä sieluja,
jotka eivät koskaan ole tehneet syntiä,
me ihmiset tulemme hallitsemaan ikuisuudessakin.
Eli ihmisen erottaa eläimestä se,
että ihminen on Jumalan kuva.
Jumala on Kirkkaus ja Henki.
Tämä Jumalan Kirkkaus ja Henki
oli Aadamissa ja Eevassa
siihen asti,
että Aadam söi kielletystä puusta.
Mutta sinä hetkenä tuo
Jumalan Kirkkauden verho poistui
heidän yltään
ja he huomasivat olevansa alasti.
He olivat myös välittömästi kokeneet
hengellisen kuoleman,
jossa Jumalan Henki oli poistunut heistä.
Jumalan Henki ei enää ollut heidän henkensä kanssa.
Ja niin he olivat nyt hyvin samanlaisia olentoja
kuin eläimetkin
eli henkiä vailla Jumalan Henkeä,
jotka asuivat ruumiissa,
ja joilla oli sielu.
Aadam ja Eeva vaan olivat
nyt syntisiä ja alastomiksi riisuttuja,
joiden piti Jumalan säädöksen mukaan
kuolla tuona päivänä.
Jumala halusi pelastaa nämä syntiset.
Mutta Jumala ei voinut antaa heille
takaisin Kirkkauden pukuaan eikä Henkeään.
Jumala ei voinut välittömästi
eliminoida pyyhkiä pois tapahtunutta.
Aadam ja Eeva jäivät hengellisesti kuolleiksi.
Mutta yhden asian Jumala saattoi tehdä.
Jumala pelasti heidät tuona päivänä
toteutettavalta ruumiilliselta kuolemalta
antaen tuon kuoleman kohdata viatonta,
jonka ruumiillinen elämä uhrattiin tuona päivänä.
Ja näin Jumala samalla mahdollisti sen,
että Aadam ja Eeva saattoivat synnyttää lapsia,
ja tulisi Vaimon siemen,
joka pelastaisi Aadamin hallintaan annetun
luomakunnan paholaisen käsistä,
jonka haltuun se oli annettu Aadamin
tekemän lainrikkomuksen tähden.
Siis kuolema tuli maailmaan yhden ihmisen kautta.
Mutta nyt tuon viattoman eläimen
uhraamisen tähden,
koko luomakunta saadaan ajallaan
vapautetuksi kuoleman otteesta.
En millään voi kirjoittaa näistä asioista,
ilman että tuon esiin näiden
Raamatun alkutapahtumien hengellisen merkityksen.
Ja sen tähden olen ehkä kirjoittanut sekavasti.
Mutta ihan lyhyesti vastaus
keskustelun otsikon kysymykseen on
isoilla alkukirjaimilla:
Ja nyt kun jo elämme Uuden Liiton aikaa,
niin me voimme paremmin ymmärtää tuon,
kun olemme jo saaneet kokea
uudestisyntymisen ihmeen
eli syntymisen Hengestä.
Ja niin meillä on jo Jumalan Henki
oman henkemme kanssa.
Kirkkauden tulemme ymmärtämään
kuitenkin täysimääräisesti vasta
ruumiin ylösnousemuksemme jälkeen.