Ehtoollinen

[kalamos]

Oli suomalaisittain sanottuna tiistaipäivä
noin kaksi tuhatta vuotta sitten.

Ja heidän syödessään
Jeesus otti leivän,
siunasi, mursi
ja antoi opetuslapsillensa
ja sanoi:

"Ottakaa ja syökää;
tämä on minun ruumiini".

Ja hän otti maljan, kiitti
ja antoi heille ja sanoi:

"Juokaa tästä kaikki;
sillä tämä on minun vereni, liiton veri,
joka monen edestä vuodatetaan
syntien anteeksiantamiseksi.

Tänä päivänä ehtoollisen viettopaikka
on minulla oma koti.

Muistelen kuitenkin seurakunnan kokousta,
jossa olin jakamassa ehtoollista.

Sain tilaisuuden jälkeen hiukan valistusta.
Eräs rakas ja minua vanhempi veli sanoi,
että minä käytin väärää ilmaisua.
Ojentaessani viinin sanoin aina:

Jeesuksen Kristuksen veri,
Sinun edestäsi vuodatettu.

Minussa ei kuitenkaan tapahtunut mielenmuutosta.
Kun kerran Jeesus itse sanoi,
että se on Hänen verensä,
joka tähtemme vuodatettiin,
niin minä sanon samoin.

No, tämä ei ole ratkaisevan tärkeää.
Jos olet tottunut jotenkin
Paavalin kirjeestä muotoiltuihin
ehtoollissanoihin,
niin ihan hyvä niin.

Siunauksen malja,
jonka me siunaamme,
eikö se ole
osallisuus Kristuksen vereen?
Se leipä, jonka murramme,
eikö se ole
osallisuus Kristuksen ruumiiseen

Jeesuksen veressä on
syntien anteeksiantamus,
kuten edellä lainaamistani
Jeesuksen sanoista käy ilmi.

Ja siinä on Elämä.
Jeesus oli aiemmin sanonut:

Joka syö minun lihani
ja juo minun vereni,
sillä on iankaikkinen elämä.

Alunperin ihmiselle oli tarjolla
Hänessä oleva Elämä
Elämänpuun hedelmässä
sen hedelmälihassa ja -veressä.

Mutta nyt,
kun me olemme syntiä tehneet,
niin tarvitaan Sovitus,
ja siksi meidän täytyy syödä Sovituksen puusta
Jeesuksen ruumiin liha ja veri.
Siis happamatonta leipää ja viinipuun anti.

Joku on ehkä arka viettämään
Herran Pyhää Ehtoollista kotonaan.
Mitä ehtoollisen vietossa tulee huomioida?

Itsekin olin aikoinaan hiukan kiusaantunut,
kun uskoontultuani en kuitenkaan saanut
seurakunnan ehtoolliseen osallistua,
vaan piti antaa mennä
Kristuksen ruumiin ja veren ohi,
kun minua ei ollut vielä kastettu.
Että semmoinen oli se Rakkausateria.



Keskustelun aihe siis on:
Miten viettää ehtoollista kotonaan?

[Kirjoittaja]

Olen sitä mieltä ollut, että ehtoollinen on Jeesuksen muistamista varten. En ole viettänyt ehtoollista koskaan kotona.

[kalamos]

Ehtoollinen on todellakin
Jeesuksen uhrikuoleman muistamista.
Jeesus itse ilmaisi asian näin:

Ja hän otti leivän,
kiitti,
mursi ja antoi heille ja sanoi:

"Tämä on minun ruumiini,
joka teidän edestänne annetaan.
Tehkää se minun muistokseni."

Paavali selittää näitä Jeesuksen sanoja.
Ehtoolliseen osallistumisessa
me itse asiassa julistamme Herran kuolemaa.

Sillä minä olen saanut Herralta sen,
minkä myös olen teille tiedoksi antanut,
että Herra Jeesus sinä yönä,
jona hänet kavallettiin,
otti leivän,
kiitti, mursi ja sanoi:

"Tämä on minun ruumiini,
joka teidän edestänne annetaan;
tehkää tämä minun muistokseni".
Samoin hän otti myös maljan
aterian jälkeen ja sanoi:

"Tämä malja on uusi liitto minun veressäni;
niin usein kuin te juotte,
tehkää se minun muistokseni".

Sillä niin usein
kuin te syötte tätä leipää
ja juotte tämän maljan,
te julistatte Herran kuolemaa,
siihen asti kuin hän tulee.

Pääsiäisateria perustui siihen pelastukseen,
jonka Jumala antoi Israelille Egyptissä.
Sitä Israelilaiset muistelivat Pääsiäisenä.

Nyt Jeesuksessa tuo kaikki sai täyttymyksensä.
Ja niin Jeesus puhuu tuossa Uudesta Liitosta.

Hän viittaa Jeremian ennustukseen,
jossa puhutaan syntien anteeksiantamisesta.

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra,
jolloin minä teen
Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa
uuden liiton;

en sellaista liittoa kuin se,
jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin,
kun minä tartuin heidän käteensä
ja vein heidät pois Egyptin maasta,
ja jonka liittoni he ovat rikkoneet,
vaikka minä olin ottanut heidät omikseni,
sanoo Herra.

Vaan tämä on se liitto,
jonka minä teen Israelin heimon kanssa
niiden päivien tultua,
sanoo Herra:

Minä panen lakini heidän sisimpäänsä
ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä;
ja niin minä olen heidän Jumalansa,
ja he ovat minun kansani.

Silloin ei enää toinen opeta toistansa
eikä veli veljeänsä sanoen:
'Tuntekaa Herra'.
Sillä he kaikki tuntevat minut,
pienimmästä suurimpaan,
sanoo Herra;

sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa
enkä enää muista heidän syntejänsä.

Uusi Liitto merkitsi Jumalan Karitsan teurastamista.
Ja se on nyt Pääsiäisen täyttymyksen merkitys.

Nyt syntien anteeksiantamuksen
ja Uuden Liiton ihme eli
Uudestisyntymisen kautta
saamme astua uuteen elämään,
jossa vanha hapatus eli synti
ei enää hallitse meitä.
Me saamme elää happamattomuudessa.

Ja meillä on jatkuva syntien puhdistus
Jeesuksen veressä.

Peratkaa pois vanha hapatus,
että teistä tulisi uusi taikina,
niinkuin te olettekin happamattomat;
sillä onhan meidän pääsiäislampaamme,
Kristus,
teurastettu.

Viettäkäämme siis juhlaa,
ei vanhassa hapatuksessa
eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa,
vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.

Siis on tarkoitus,
että joka päivä elämme
happamattomasta leivästä
ja Jeesuksen eli pääsiäislampaamme
veren suojeluksesta.

Minä en näkisi ollenkaan
pahana asiana,
vaikka joka päivä
viettäisimme omassa kodissamme
ehtoollista muistellen Herran kuolemaa.

[עֵד]

Minä en näkisi ollenkaan
pahana asiana,
vaikka joka päivä
viettäisimme omassa kodissamme
ehtoollista muistellen Herran kuolemaa.

Juuri näin!

[kalamos]

Siunauksen malja eli Herran malja
vie meidät tilanteeseen,
jossa Herra itse on isäntänä.

Tuohon juutalaiseen juhlaan kuului neljä maljakertaa,
joista kolmas on tuo siunauksen malja.

Myöhemmin Paavali oli isäntänä
eräässä ehtoollistilaisuudessa,
ja kertomus tästä paljastaa,
että Paavali yhtä lailla noudatti tuota
perinteistä seremoniaa

Mitä tuo siunaus sitten tarkoittaa.
Ehtoollinen on syntisten ateria.
Siunaus on siinä,
että me saamme olla osallisia pelastuksesta,
jonka Jeesus meille
kuolemallaan eli verensä hinnalla
ansaitsi.
Jotkut sanovatkin
tuota kolmatta eli siunauksen maljaa
pelastuksen maljaksi.

Siunaus (eulogia) tarkoittaa kaunista puhetta.
Kun me osallistumme
Siunauksen maljasta juomiseen,
niin silloin Jumala siunaa meitä
eli Jumala puhuu kauniisti meistä tai meille.
Siis Jumala antaa tuossa siunauksessa meille sen,
mistä puhuu meille Jeesuksen veri.

Siunauksen malja,
jonka me siunaamme,
eikö se ole
osallisuus Kristuksen vereen?

Eli tuo siunaus on syntien anteeksisaaminen
Jeesuksen veren antaman sovituksen tähden.

Ja hän otti maljan,
kiitti ja antoi heille ja sanoi:
"Juokaa tästä kaikki;
sillä tämä on
minun vereni, liiton veri,
joka monen edestä vuodatetaan
syntien anteeksiantamiseksi.

Mutta mennäänpä hiukan syvemmälle tuohon siunaukseen,
joka liittyy Siunauksen maljaan eli Herran maljaan.

Jeesus Kristus (Pelastaja Messias) on se siunaus,
joka tuohon maljaan kätkeytyy.
Siis Hänen verensä.

Jeesus, Herra, joka pelastaa,
ojentaa meille tuon maljan.

Itse asiassa tuo siunaus on
paitsi Pelastus Jeesuksessa
myös yhteys Hänen kanssaan.

Hänessä oleva Elämä
virtaa meidän suonissamme,
kun me juomme tuosta maljasta.

Vähän ennen tuota hetkeä
Jeesus oli paljastanut opetuslapsilleen,
että Hän on Ylkä eli Sulhanen.
Seuraavat sanat ovat
Yljän sanoja Morsiamelleen:

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.
Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa Minuun.
Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
Jos ei niin olisi, sanoisinko Minä teille,
että minä menen valmistamaan teille sijaa?
Ja vaikka Minä menen valmistamaan teille sijaa,
tulen Minä takaisin ja otan teidät tyköni,
että tekin olisitte siellä, missä Minä olen.

Eli kihlaus oli jo tapahtunut
tai juuri tapahtumassa.
Sulhanen oli matkustanut
Isänsä kodista Morsiamen kotiin
ja oli kohta maksava hinnan Morsiamesta.
Ja silloin avioliittosopimus oli jo voimassa
ja sen merkkinä sulhanen ja morsian
joivat viinimaljasta, joka oli siunattu.

Eli tuo kolmas malja - Siunauksen malja -
oli paitsi Pelastuksen siunaus
myös siunaus Yljän ja Morsiamen liitolle.

[עֵד]

Olen vuosia sitten nauttinut kotiehtoollista; tänään sitten pitkästä aikaa..

(Hapankorppua ja mustikkavissyä.)

[kalamos]

Minä ja vaimoni olemme juuri valmistautumassa
niinkuin edeltävinäkin iltoina
seuraamaan ohjelmasarjaa

Pääsiäisvaellus 2021

Ihan kohta (19:30)
alkaa osa,
jossa nettiehtoolliseen johdattaa
Rovasti Jouko Koistinen.

https://www.youtube.com/watch?v=3VbsPmBKTMo

Sarjan osat tulevat myös arkistoon.

https://www.youtube.com/channel/UCbVaXr ... vWg/videos

(Omista marjoista valmistettu
viinimarjamehu ja vehnäkeksi)


Eli ...
aiheena on
Herran Pyhä Ehtoollinen.

Vahvaa perustusta
on jo rakennettu keskustelulle,
jossa avauksen loppurivin mukaan
etsitään erityisesti vastausta siihen,
miten viettää ehtoollista kotonaan?

Ehtoolliseen sisältyy
- happamaton leipä
- viinipuun anti

Leiväksi käy mikä tahansa
leivonnainen,
kunhan siinä ei ole hapatetta.

Viinipuun tai oikeammin
viiniköynnöksen anniksi
käy mikä tahansa mehu.
Itse otan jääkaapista
omista viinimarjoista
valmistettua mehua.

Nämä asetetaan esille
ja siunataan.

Siunauksen malja,
jonka me siunaamme,
eikö se ole osallisuus
Kristuksen vereen?

Se leipä,
jonka murramme,
eikö se ole osallisuus
Kristuksen ruumiiseen?

Siunatessamme tuomme
esiin sen,
että kysymyksessä on
osallisuus
Kristuksen vereen ja ruumiiseen.

Jeesus otti leivän,
siunasi,
mursi ja antoi opetuslapsillensa
ja sanoi:

"Ottakaa ja syökää;
tämä on minun ruumiini".

Ja hän otti maljan,
kiitti ja antoi heille ja sanoi:

"Juokaa tästä kaikki;
sillä tämä on minun vereni,
liiton veri,
joka monen edestä vuodatetaan
syntien anteeksiantamiseksi.

Ja kaikkein lyhimmillään
ehtoollisen vietto onkin tuossa.
Ehtoollisen jälkeen
tietenkin vielä kiitämme siitä,
mitä olemme saaneet.
Matteus jatkaa.

Ja veisattuaan kiitosvirren
he lähtivät Öljymäelle.

Olemme valmiita
lähtemään pimeään maailmaan
Kristuksen ruumiin jäseninä,
joissa virtaa Hänessä oleva Elämä.


Ehtoolliseen eli Herran ateriaan
liittyi seuraava tapahtuma.

Ja ehtoollisella oltaessa,
kun perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin,
Simonin pojan,
sydämeen,
että hän kavaltaisi Jeesuksen,

niin Jeesus,
tietäen,
että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä
ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä
ja oli menevä Jumalan tykö,

nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa,
otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä.

Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan
ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja
ja pyyhkimään niitä liinavaatteella,
jolla oli vyöttäytynyt.

Juuri ennen ehtoollisen asettamista
Jeesus vielä pesi ja pyyhki pois
matkan pölyt opetuslasten jaloista.
Ja syy tälle löytyy
Pietarin ja Jeesuksen välisestä dialogista.

Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle,
ja tämä sanoi hänelle:
"Herra,
sinäkö peset minun jalkani?"

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:
"Mitä minä teen,
sitä et nyt käsitä,
mutta vastedes sinä sen ymmärrät".

Pietari sanoi hänelle:
"Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani."

Jeesus vastasi hänelle:
"Ellen minä sinua pese,
ei sinulla ole osuutta minun kanssani".

Simon Pietari sanoi hänelle:
"Herra,
älä pese ainoastaan minun jalkojani,
vaan myös kädet ja pää".

Jeesus sanoi hänelle:
"Joka on kylpenyt,
ei tarvitse muuta,
kuin että jalat pestään,
ja niin hän on kokonaan puhdas;
ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki".

Me olemme puhtaat Sanan tähden.
Siis vanhurskautetut eli syyttömiksi julistetut.
Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa,
että vaelluksemme aikana
meidän jalkamme likaantuvat
auttamattomasti.

Me teemme epävanhurskaita tekoja.
Ja siksi me tarvitsemme
Jeesuksen veren jatkuvaa puhdistusta.

Mutta jos me valkeudessa vaellamme,
niinkuin hän on valkeudessa,
niin meillä on yhteys keskenämme,
ja Jeesuksen Kristuksen,
hänen Poikansa,
veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Jos sanomme,
ettei meillä ole syntiä,
niin me eksytämme itsemme,
ja totuus ei ole meissä.

Jos me tunnustamme syntimme,
on hän uskollinen ja vanhurskas,
niin että hän antaa meille synnit anteeksi
ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Jos sanomme,
ettemme ole syntiä tehneet,
niin me teemme hänet valhettelijaksi,
ja hänen sanansa ei ole meissä.

Pietari oli hyvin pian ymmärtävä tämän,
vaikka ei sitä tuossa hetkessä ymmärtänyt.

Mutta murheellisempi tapaus on Juudas Iskariot.
Hän ei ollut koskaan ottanut Sanaa vastaan.
Hän ei ollut tehnyt ollenkaan parannusta
synnistään,
johon rahakukkaro oli hänet sitonut.

Jeesus ei ollut Juudaksen Herra.
Jeesus ilmoitti hyvin suoraan,
kuka oli Juudaksen valtias.

"Enkö minä ole valinnut teitä,
te kaksitoista?
Ja yksi teistä on perkele."

Mutta sen hän sanoi Juudaasta,
Simon Iskariotin pojasta;
sillä tämä oli hänet kavaltava
ja oli yksi niistä kahdestatoista.

Meillä ei ole oikeutta
rajata ketään pois ehtoolliselta,
joka siihen haluaa osallistua.
Ei Juudastakaan.

Mutta tosiasia on,
että jos Jeesus ei ole meidän Herramme,
niin emme myöskään vietä
ikuisuuttamme Hänen seurassaan
vaan oman herramme seurassa.

Me emme ole kykeneviä
arvioimaan kenenkään ihmisen
asemaa ikuisuudessa.

Mutta tiedän tapauksia,
jolloin joku on eräissä piireissä
suljettu pois ehtoollisesta
esimerkiksi sen tähden,
että ei ole ollut kasteella.

No, minäkin kuuluin jonkin aikaa
tuohon joukkoon.
Mutta ei se minua niin pahasti vaivannut.

Mutta tiedän tapauksia,
jossa tällainen syrjintä
on ollut käänteentekevä.
Ja nimenomaan tekevä käänteen
takaisin pahuuteen.

Siis Juudaksetkin saavat osallistua
ehtoolliseen.
Meidän tehtävämme on rakastaa
Kristuksen Rakkaudella loppuun asti.

Ja olemme autuaita,
jos ymmärrämme sen,
mitä Pietari ei vielä tuossa vaiheessa ymmärtänyt.
Muutamaa hetkeä myöhemmin kylläkin,
kun hän Jeesuksen katseen alla itki katkerasti.
Jokainen meistä tarvitsee
jatkuvaa syntien anteeksiantoa.

Ehtoollisella me muistelemme
Herran kuolemaa meidän syntiemme tähden.

Hänen sydämensä repesi ristillä niin,
että siitä vuoti verta ja vettä.

Jos meidän omassa sydämessämme
on jotakin kätkettyä
niinkuin Juudaksella oli,
niin se ei puhdistu jalkojen pesussa.
Juudas oli edelleen kavaltaja,
joka oli valmis myymään Jeesuksen
30 hopearahasta.

Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa
ja ottanut vaippansa
ja taas asettunut aterialle,
sanoi hän heille:

"Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?
Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi,
ja oikein te sanotte, sillä se minä olen.

Jos siis minä,
teidän Herranne ja opettajanne,
olen pessyt teidän jalkanne,
olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat.
Sillä minä annoin teille esikuvan,
että myös te niin tekisitte,
kuin minä olen teille tehnyt.

Totisesti, totisesti minä sanon teille:
ei ole palvelija herraansa suurempi
eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.
Jos te tämän tiedätte,
niin olette autuaat,
jos te sen teette.

Siis meidän tehtävämme
on myöskin pestä toistemme jalkoja.
Se ei kuitenkaan ole rituaali.
Vaan kysymys on kuolemasta ja elämästä.
Juudas päätyi tuonelan kauhuihin.

En minä puhu teistä kaikista:
minä tiedän, ketkä olen valinnut;
mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen:
'Joka minun leipääni syö,
on nostanut kantapäänsä minua vastaan'.

Jo nyt minä sanon sen teille,
ennenkuin se tapahtuu,
että te, kun se tapahtuu,
uskoisitte, että minä olen se.

Totisesti, totisesti minä sanon teille:
joka ottaa vastaan sen,
jonka minä lähetän,
se ottaa vastaan minut;
mutta joka ottaa vastaan minut,
se ottaa vastaan hänet,
joka on minut lähettänyt.

Yksi ei kuulunut joukkoon.
Yksi ei ollut ottanut Jeesusta vastaan.
Ja Jeesus tuskailee tuon asian kanssa
aivan kuin antaen vielä
viimeisen mahdollisuuden Juudakselle.

Hiljainen hetki kuluu.
Ja sitten Jeesus tietää,
että Juudas on tehnyt lopullisen päätöksensä.

Tämän sanottuaan
Jeesus tuli järkytetyksi hengessään
ja todisti ja sanoi:

"Totisesti, totisesti minä sanon teille:
yksi teistä on minut kavaltava".

Jos sydämellä on jotakin
kovin raskauttavaa,
niin meillä on mahdollisuus
osallistua jalkojen pesuun.

Se on meidän etuoikeutemme.
Siis pahoin likaantuneelle.
Ja se meidän velvollisuutemme.
Siis jalkojen pesijälle.

Jeesus pesi Juudaksen jalat,
mutta Juudas ei tullut puhtaaksi,
koska Sana ei ollut päässyt sydäntä
puhdistamaan.

Mutta vaikka meillä ei olisi
mitään erityistä painolastia sydämellä,
niin pölyt ovat kuitenkin jaloissa.

Meidän kulttuurissamme
ei jalkojen pesu rituaalina ole tarpeen.
Me pesemme itsemme joka päivä
ja varsinkin ennen yhteistä kokoontumista.

Mutta jotenkin meidän
tulee valmistautua tuohon hetkeen.
Rukoillen ja tunnustaen sen,
että me olemme puhtaat vain sen tähden,
että Jeesus jatkuvasti pesee meidät verellään.

Jos tämä ei ole totta,
niin silloin me olemme matkalla kadotukseen.

Sentähden,
joka kelvottomasti syö tätä leipää
tai juo Herran maljan,
hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.

Koetelkoon siis ihminen itseänsä,
ja niin syököön tätä leipää
ja juokoon tästä maljasta;

sillä joka syö ja juo
erottamatta Herran ruumista muusta,
syö ja juo tuomioksensa.

Sentähden onkin teidän joukossanne
paljon heikkoja ja sairaita,
ja moni on nukkunut pois.

Mutta jos me tutkisimme itseämme,
ei meitä tuomittaisi;
mutta kun meitä tuomitaan,
niin se on meille Herran kuritusta,
ettei meitä maailman kanssa
kadotukseen tuomittaisi.

Paavali johdattelee meitä
tuohon pyhään hetkeen
muistuttamalla meitä siitä,
että kysymyksessä on
Herran ateria.

Siis pyhä hetki,
johon siirrymme,
kun olemme antaneet
Herran pestä jalkamme.

Sillä niin usein kuin te syötte
tätä leipää ja juotte tämän maljan,
te julistatte Herran kuolemaa,
siihen asti kuin hän tulee.

Tämä kohta on jo ollutkin esillä
ensimmäisen kerran Kirjoittajan viestissä.

Tuo on erittäin tärkeä asia huomioida.
Me muistelemme Herran kuolemaa,
joka toi meille tulevaisuuden ja toivon,
ja siten me samalla suuntaamme
katseemme tulevaan.

Ja hän sanoi heille:

"Minä olen halajamalla halannut
syödä tämän pääsiäislampaan
teidän kanssanne,
ennenkuin minä kärsin;

sillä minä sanon teille,
etten minä sitä enää syö,
ennenkuin sen täyttymys tapahtuu
Jumalan valtakunnassa".

Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi:

"Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.
Sillä minä sanon teille:
tästedes minä en juo viinipuun antia,
ennenkuin Jumalan valtakunta tulee."

Tuohon hetkeen kiinnitämme katseemme.
Jumalan Valtakunta on jo sisällisesti meissä,
mutta kerran se on oleva näkyvää
todellisuutta täällä maan päällä
Messiaan Valtakunnassa.

Ja silloin Jeesuskin
syö pääsiäislampaan
ja juo viinipuun antia
täällä maan päällä
meidän kanssamme.

[rupattelija]

Mutta pitäisikö mieheni lukea ääneen ensin 1Kor. 11:25-29 asti vai 1Kor. 11:23-34 asti? Kun mieheni on lukenut nämä kohdat, voiko niiden kohtien jälkeen syödä happamatonta leipää ja sitten juoda viiniä vai?

Pitäisikö mieheni ensin lukea Raamatun kohtia 1Kor. 23-24 ja sitten syödä leipää ja sitten taas lukea Raamatun kohtia 1Kor. 25-26 ja sitten juoda viiniä vai kuinka pitäisi toimia kotiehtoollisen kanssa?

Kiitos ja siunattua sapattipäivää.

[Annu]

Olen joskus miettinyt tuota asiaa, voisinko viettää ehtoollista yksin
kotonani. Esteeksi on muodostunut, etten ole oikein ollut varma,
onko se ollenkaan sopivaa ja siksi en ole rohjennut niin tehdä.
Este on myös ollut, etten ole tiennyt, mitä sanoja yksin ehtoollista
viettäessään tulisi käyttää.

[rupattelija]

Annu, alkuseurakunnan aikana apostolit mursivat leipää kodeissa.

Ap.t. 2:46 Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,