Mooses (Gen 6:1-2) kirjoitti:
Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä
ja heille syntyi tyttäriä,
huomasivat Jumalan pojat
ihmisten tyttäret ihaniksi
ja ottivat vaimoikseen kaikki,
jotka he parhaiksi katsoivat.
Tuo ensimmäinen maininta
Jumalan pojista paljastaa,
että Jumalan pojat voivat
ottaa myös ihmisen muodon
ja nämä langenneet Jumalan pojat
jopa yhtyivät ihmisten tyttäriin.
Nämä Jumalan pojat
olivat selvästi pahan teossa.
Olivat siis pahoja.
Mutta sitten Jobin kirjassa
on kaksikin kohtaa,
jossa Jumalan pojat
viittaa hyviin sellaisiin.
Job (1:6) kirjoitti:
Mutta kun eräänä päivänä
Jumalan pojat tulivat
ja asettuivat Herran eteen,
tuli myöskin saatana heidän joukossansa.
Job (2:1) kirjoitti:
Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat
tulivat ja asettuivat Herran eteen,
tuli myöskin saatana heidän joukossansa
ja asettui Herran eteen.
Normaalisti saatana
on nimenomaan pahojen
Jumalan poikien seurassa
ja heidän käskijänsä.
Mutta nyt hän tuli kuokkimaan
kokoontumiseen,
jossa olivat hyvät Jumalan pojat.
Ja kun sessio oli ohi,
niin vain saatanan kerrotaan poistuneen.
Job (2:7) kirjoitti:
Niin saatana meni pois Herran edestä
Ymmärrän siis niin,
että nuo Jumalan pojat jäivät
Jumalan luo.
Alunperin kaikki enkelit
niin aamutähdet kuin Jumalan pojatkin
olivat Jumalan luona.
Job (38:7) kirjoitti:
kun aamutähdet kaikki iloitsivat
ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat
Mutta sitten tapahtui,
että korkea-arvoisin enkeli,
Kointähti Aamuruskon poika,
ylpistyi ihanuudestaan,
ja alkoi vaatia itselleen
sijaa Jumalan rinnalla.
Se paikka oli kuitenkin
varattu Jumalan Pojalle
eli itse Aamuruskolle.
Ja niin syttyi sota taivaassa,
ja osa enkelikunnasta
niin aamutähdistä
kuin Jumalan pojistakin
asettui aamuruskon pojan puolelle.
Mikaelille ja tämän enkeleille
hävinnyt joukko heitettiin maan päälle.
Niiden liikkuma-alaa
on kuitenkin vielä taivaan avaruus.
Mutta kerran ne heitetään
sieltäkin paholaisen johdolla
maan päälle.
Johannes (Ilm 12:9) kirjoitti:
Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme,
jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan,
koko maanpiirin villitsijä,
heitettiin maan päälle,
ja hänen enkelinsä
heitettiin hänen kanssansa.
Jumalan pojat olivat siis kaikki
alunperin hyviä enkeleitä
ja hierariassa muita enkeleitä korkeammalla.
Aamuruskon poika (Lucifer)
oli kaikkein korkea-arvoisin.
Hän oli kaikkein hohdokkain enkeli.
Tämä tuossa vaiheessa
kaikkein kirkkain luotu olento
muuttui lankeemuksensa myötä
kaikkein syvimmäksi pimeydeksi.
Pahimmaksi kaikista.
PS
Minä ymmärrän niin,
että riivaajat ovat muuta joukkoa
kuin langenneita enkeleitä
aiemmin mainitsemistani syistä.
UT:n puolella
δαίμων = riivaaja
daimōn
VT:n puolella juuri tällaisesta
riivaajasta ei puhuta.
Septuaginta kylläkin
kääntää eri VT:n sanoja
tuolla kreikan sanalla.