Jeesuksen muistot

[עֵד]

Kirjoitan tämän aamuisen ajatuksen auki, vaikka se voisi olla myös runon aihio:

Muisteleekohan Jeesus koskaan niitä hetkiä, kun oli maan päällä (ihmisenä)?

Kun Hän kutsui ensimmäiset opetuslapsensa? Tai otti pienen lapsen syliinsä opettaessaan taivaan valtakunnasta?

Opillisesti kysymys voi saada toisenlaisen vastauksen, sitäkin odotellessa..

[kalamos]

Varmaan muistelee.
Eiväthän esimerkiksi Hänen Sanansa
koskaan katoa,
vaikka taivas ja maa katoavat.

Mutta mitä sanalliseen ilmaisuun tulee,
niin minulle jotenkin avautui
runojen ihmeellisyys,
kun vastasit kysymykseesi
asettaen sanasi runon aihioon.

Mitä muistelet, Herrani,
matkalta maan,
voisitko luonani
hetkisen viipyä vaan?

Kun syliisi pienimmän nostit
ja suurimmat hiljentyi.
Tai kun syntistä rakastit
ja pyhimmät pysähtyi.

Kun ylös vuorelle kuljit,
ja rukoilit hohtaen.
Tai kun rannalla istuit
seurassa omies hetken:

Sinä luvannut olet olla
kanssani jokaisen päivän,
ja puolestain tahdoit kuolla,
että perisin elämän.

31.3.20

[עֵד]

Kiitän.

Me ihmispolothan olemme täällä vain rajallisen ajan muistamassa ja muistelemassa. Joskus edesmenneitä muistellaan, etenkin vuosipäivinä. Jotakin jää selvemmin mieleen toisten muistojen haalistuessa.

Itse en isommin välitä muistella Jeesuksen maanpäällistä elämää - se, mitä siitä tiedän Raamatun valossa. Johtuisiko siitä, etten muistele muitakaan?

Ennemmin ajattelen aikaa futuurissa, kun Hän saapuu takaisin! Mutta ehkä voisin ajatella enemmän preesensissä nyt ja vielä enemmän Hänen ’presenssiä’ - läsnäoloaan.

[Natanael]

”Kirjoitan tämän aamuisen ajatuksen auki, vaikka se voisi olla myös runon aihio: muisteleekohan Jeesus koskaan niitä hetkiä, kun oli maan päällä (ihmisenä)? Kun Hän kutsui ensimmäiset opetuslapsensa? Tai otti pienen lapsen syliinsä opettaessaan taivaan valtakunnasta?”

Koska Jeesus on Jumala, niin Hän muistaa kaiken. Hän ei unohda asioista niin kuin me tavan takaa teemme, eikä Jeesus myöskään uppoudu muistelemisiin keskittyen menneisiin tapahtumiin meidän tavallamme. Jeesus muistaa, kuinka Hän oli mukana luomassa koko luomakuntaa, Hän muistaa Nooan, Abrahamin, Mooseksen ja kaikki Raamatussa kuvatut henkilöt (myös syliinsä ottamansa pienen lapsen) ja mikä tärkeintä, Hän muistaa sinut ja minutkin. Hän tietää ja muistaa jokaisen. Hän muistaa sinun syntymäsi, Hänhän on sinun luojasi sekä kaikki elämäsi tapahtumat.

Jeesus on koko ajan Jumala, eikä Hän vetäydy mihinkään Taivaan nurkkahuoneeseen muistelemaan aikaa, kun hän vaelteli Genesaretin järven rannalla opetuslastensa kanssa auringon paistaessa siniseltä taivaalta. Jeesus on Jumala, joten Hänen ei tarvitse ”irrottautua” yhdestä toiminnasta voidakseen keskittyä johonkin toiseen. Me ihmisethän hallitsemme vain muutaman asian kerrallaan.

Maailman väkiluku lähentelee jo kahdeksaa miljardia ja Jeesus kuuntelee läheisesti jokaisen rukouksen huokauksenkin, puhuttelee seuraajiaan yksilöllisesti ja joskus kuulemme sisäisesti tai jonkin armolahjan kautta erityisen Jeesuksen ”sanan” juuri meille. Usein tapahtuu niin, että Raamattua lukiessamme tai saarnaa kuunnellessamme tunnemme, että Jumala puhuu suoraan sydämelleni. Samanaikaisesti Jeesus voi olla puhuttelemassa läheisesti miljoonia ihmisiä kaikkialla maailmassa juuri heidän elämäntilanteeseensa sopivalla tavalla. Jeesuksella on valta muistaa ja muistella kaikkialla ja kaikkea yhtä aikaa.

Minua on auttanut rukoillessani se, kun kuvittelen mielessäni Jeesuksen tulevan minun lähelleni valkoisessa kaavussaan ja sitten puhun suoraan juuri Hänelle. Hän on siinä hetkessä juuri minua varten. Jeesuksen läheisyys on totta siitä huolimatta, että samanaikaisesti Hänellä on valta toimia suvereenisesti kaikkialla ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Jeesus on ihmeellinen!
Jumala on yksi ja puhuessamme Pyhän Hengen kosketuksesta tai puhuttelusta vuorovaikutuksessa kanssamme on juuri Jeesus. Raamatun Sanan ja Pyhän Hengen puhuttelu on Jeesuksen puhuttelua.

”Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.”

[Natanael]

”Opillisesti kysymys voi saada toisenlaisen vastauksen, sitäkin odotellessa..”

Tartun nyt tähän tilaisuuteen ja kuljen ajatuksissani askeleen eteenpäin. Olemme kaiketi yhtä mieltä siitä, että Jeesus muistaa ja voi muistella mitä vain. Mitä sitten tarkoittaa Raamatussa se, että Jumala ei muistakaan aivan kaikkea?

”Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista”.

”Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista."

Onko Jumalan muisti ja muistelemiset valikoivia? Monenlaisia asioita ja tapahtumia olemme elämästämme vuosien varrella jo unohtaneet ja paljon kenties haluaisimme poistaa mielestämme. Jumala ei toimi niin, eikä voikaan – kaikkitietävän Jumalan ei tarvitse pinnistellä voidakseen pyyhkiä joitakin asioista mielestään pois. Pikemminkin on niin, että Jumala päättää olla muistamatta kaikkea sitä vääryyttä ja syntiä, minkä Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen veri on puhdistanut. Psalmeissa tällaisesta Jumalan päätöksestä sanotaan kuvaannollisesti:

”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas Hän siirtää meistä rikkomuksemme”.

Koska olemme saaneet Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki syntimme anteeksi, olemme tulleet Jumalan vanhurskaudeksi. Jumala kohtelee meitä kuin rakasta Poikaansa Jeesusta: parannusta tekevää ihmistä ei hänen synneistään enää muistuteta eikä niitä tarvitse muistella. Se on Jumalan päätös, johon me saamme iloisin ja vapain mielin liittyä. Kaikki mahdollinen muistuttelu on sielun vihollisen työtä eikä meidän tule ryhtyä minkäänlaiseen vuorovaikutukseen vihollisemme kanssa.

”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, Hän meidän tähtemme teki synniksi, että me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.”

Jumala ei vain maksa syntivelkaamme, vaan myös asettaa syntimme täysin näkymättömäksi ja korvaa sen omalla vanhurskaudellaan.

[Jukka]

Itse en isommin välitä muistella Jeesuksen maanpäällistä elämää - se, mitä siitä tiedän Raamatun valossa. Johtuisiko siitä, etten muistele muitakaan?

Tuo kirjoittamasi kannanotto järkytti minua -todella syvästi-, mutta ei se "puun takaa" tullut.

[kalamos]

Ehtoollisen vietossa
muistelemme Herran kuolemaa ...
tai tarkkaan ottaen
julistamme sitä ...
siihen asti kuin Hän tulee.

Entä sen jälkeen?

[עֵד]

Kuinka niin lohdutti eilisen evankeliumiteksti:

Jeesus sanoi: ”Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.”

[עֵד]

Itse en isommin välitä muistella Jeesuksen maanpäällistä elämää - se, mitä siitä tiedän Raamatun valossa. Johtuisiko siitä, etten muistele muitakaan?

Tuo kirjoittamasi kannanotto järkytti minua -todella syvästi-, mutta ei se "puun takaa" tullut.

Ehkä vertailua olisi voinut laimentaa, mutta ”onneksi” se kuitenkin jatkui näin:

Ennemmin ajattelen aikaa futuurissa, kun Hän saapuu takaisin! Mutta ehkä voisin ajatella enemmän preesensissä nyt ja vielä enemmän Hänen ’presenssiä’ - läsnäoloaan.