Emil kirjoitti:Henki on eri asia ja hengessä en ole kunniaton sellainen. Tämä kaksijakoisuus on minussa ja muissakin uskovissa. Jos vaellan aina Hengessä, en lihan himoa täytä, mutta aina en vaella Hengessä, vaikka henkeni niin tahtoisikin ja se on fakta.
Aika usein, kun saa tulla siunatuksi ylhäältä, joutuu hetimiten kohtaamaan oman sydämensä raadollisuuden maahan asti ja väkisinkin tuolloin tulee muistutetuksi vastaavanlaisista hetkistä, jotka ovat (onneksi) talletetut Raamatun lehdille, esim. 'ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä minut kolmesti kiellät'. Mielestäni se on sitä heikkoutta, jossa 'suunnattoman suuri voima ei (todellakaan) näyttäisi tulevan meistä'.
Impulsiivisena, mutta rehellisenä, olen usein joutunut tilanteisiin, joissa sanottuja tai kirjoitettuja sanoja en saa takaisin. Sensijaan, että jäisin nolojen tilanteiden vangiksi, olen rukoillut, mitä asialle voisi tehdä. Viime aikoina, kiitos Herralle, olen ajatellut kääntää ne evankeliumin voitoksi, sillä sitä sielujemme vihollinen viime kädessä haluaisi luullen päässeensä osalliseksi erävoitosta!