Riivaajien viisaus (Jaakob 3)

[rauhankulkija]

Osaisiko joku selittää miksi tai mitä Jumala tarkoittaa että riivaajien viisaus on sielullinen (inhimillinen)? Tänään työssä minua puhutti se että se on sielullinen, joka viittaa ihmisen ihmillisyyteen. Ajatuksia?

Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja
riitaisuus sydämessänne,
niin älkää kerskatko
älkääkä valhetelko totuutta vastaan.

Tämä ei ole se viisaus,
joka ylhäältä tulee,
vaan se on maallista,
sielullista,
riivaajien viisautta.

Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on,
siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.

Vielä siitä että se on sielullinen. Se varmaan tarkoittaa ihmistä ja ihmisviisautta. Ajatellaan, ihmisviisaus on riivaajien viisautta, niinkuin kohdassa sanotaan. Mutta koskeeko Jaak. 3:14-16 kohdat Jumalan lapsia?

Jaakob kirjoitti nämä kohdat, mutta kenelle Jaakob kirjoitti ne? Siis Israelin kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle, eli he olivat Jumalan lapsia. Ja ne kohdat koskee myös uuden liiton uskovia.


Tarkennan vielä... Miksi loin tämän postauksen, koska minulla oli väärä käsitys jonka mukaan olen aina luullut, että ne kohdat tarkoittaa sitä, niin se tarkoittaa, että saatana seisoo ihmisen takana ja saatana hallitsee ihmistä tekemään kaikenlaista pahaa menoa riivaajien viisauden kautta, mitä niissä kohdissa sanotaan.

Mutta pysähdyin siihen sanaan "sielullinen", joka heräsi miettimään, että se viittaa ihmiseen, eli se tarkoittaa, että ihmisen viisaus itseasiassa on riivaajien viisautta. Siksi se sana avasi minulle ymmärrystä että ihmisviisaus on riivaajien viisaudeksi.

Ajatuksia?

[kalamos]

Erittäin syvällinen avaus.
Uskovallekin voi käydä niin,
että tulee katkera kiivaus.

Ja silloin kaikki se,
mikä ei ole Jumalasta lähtöisin,
voi vallata mielen
ja tulla myös suusta ulos.

[rauhankulkija]

Minä tarkistin Raamattua ja siinä sanotaan että Jaakob kehotti etsimään ylhäältä tulevaa viisautta [Jaak. 3:17-18]. Niin minulla alkoi valaistaa ja ymmärsin että ihmisviisautta ei kannata käyttää vaan sen tulee hylätä pois ja siten käännytään Jumalan puoleen ja etsitään ylhäältä tulevaa viisautta joka johtaa lopultakin kylvämään vanhurskauden hedelmää rauhassa rauhantekijöille.

Ajattele, ihmisviisaus on riivaajien viisautta niinkuin se sana 'sielullinen' antoi minun ymmärtää. Minulle tuli mieleen, että ihmisviisaus johtaa usein oikeassa olemiseen eikä ihmisviisaudessa ole mitään hyvää vaan se tuo aina riidanalaisuutta ja myös se korottaa itseään ja hakee itselleen kunniaa, juuri se on sellainen ihmisviisaus, joka on riivaajien viisautta.

Mutta valitettavasti Raamatussa ei eroteta Jumalan viisauden ja ihmisviisauden toisista. Se voi johtaa väärinymmärrykseen luullen Jumalan antamaa viisautta ihmisviisaudeksi kuten esimerkiksi Jaak. 3:13 kohdassa luetaan.

Harmi, se on hankala erottaa toisistaan, mikä on Jumalan antama viisaus ja mikä on ihmisviisaus joka on riivaajien viisautta. Se voi johtaa ymmärtämään väärin että ihmisviisaus on ikäänkuin uskon työkaluksi Raamatun tulkitsemisen ja opettamisen kanssa. Olisi Raamatussa selkeät sanat mitkä helpottaisi lukemista ja ymmärtämistä esim. 'ihmisviisaus' ja 'Jumalan viisaus', - ei pelkästään 'viisaus'.

Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne?
Tuokoon hän näkyviin tekonsa
hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.

[kalamos]

Avauksesi Raamattulainaus
oli Jaakobin kirjeestä yksi
todella puhutteleva lyhyt katkelma.

Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja
riitaisuus sydämessänne,
niin älkää kerskatko
älkääkä valhetelko totuutta vastaan.

Tämä ei ole se viisaus,
joka ylhäältä tulee,
vaan se on maallista,
sielullista,
riivaajien viisautta.

Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on,
siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.

Vastasin edellä juuri tuohon
hyvin lyhyesti ja tiivistetysti
siinä toivossa,
että voisimme sitten katsoa tarkemmin,
mistä oikein on kysymys noissa
lainaamissasi kolmessa jakeessa.
Mutta ehkä katsomme nyt laajemmin
koko kolmatta lukua.

Siis ensinnäkin nyt puhutaan todellakin
- kuten totesitkin -
uskovista ihmisistä koko ajan.
Uskovakin ihminen voi joutua tuohon tilaan,
jossa meillä on
katkera kiivaus

Ja silloin todellakin jotain tapahtuu
ihmisen mielessä eli sielun alueella,
jonka sielullisuuden olit tehostanut lainauksessasi.

Ja seuraava vaihe onkin sitten jo se,
että kiehuu yli,
ja meidän kohdallamme toteutuu se kauheus,
mistä Jaakobin kirjeen kolmas luku
meitä varoittaa alusta alkaen
eli kielen synnit.

Emme hallitsekaan kieltämme,
emmekä sitten enää mitään muutakaan.
Me syljemme ulos kaiken sen,
mitä sydämemme tulivuorenpurkauksessa
tulena ja laavana tulee ulos
tuhoten kaiken ympäriltämme.

Ja nyt Jaakob varoittaa erityisesti
tuollaisen tilanteen varalta,
että hillitsisimme itsemme,
emmekä päästäisi kieltämme valloilleen.

Jos näin käy,
niin me sytytämme metsäpalon,
ja tuo liekki on itse helvetistä.
Siis kieli on vääryyden maailma ja tuli.
Ja silloin taustavoimina todellakin ovat
lainaamassasi kohdassa mainitut riivaajat,
jotka saavat meidät laukomaan totuuksia
lähimmäisistämme,
jotka totuudet ovatkin tosiasiassa valhetta.

Ja tästä pahasta menosta Jaakob varoittaa.
Emme saa tuollaisessakaan tilanteessa
puhua totuutta vastaan

Ja jos tämän ohjeen mukaan toimimme,
niin me luultavasti vaikenemme aivan luonnollisesti.
Ja siunaamme lähimmäistämme,
sen sijaan, että kiroaisimme hänet.

Jos meillä on vakavia ongelmia
itsemme kanssa tällä alueella,
niin Jaakobin kirjeen kolmannen luvun sanoma
selvästi ohjaa meitä niin,
että meidän ei pidä edes pyrkiä opettajan tehtävään.

Veljeni,
älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi,
sillä te tiedätte,
että me saamme sitä kovemman tuomion.

[rauhankulkija]

Kalamos, ok. Haluaisin kysyä, miten sinä käsität ihmisviisauden merkityksen? Voiko ihmisviisaudella oppia tuntemaan Herran totuuden? Voiko kasvaa uskossa ihmisviisauden kautta? Voiko oikaista lähimmäistä tuntemaan totuuden ihmisviisauden avulla?

[kalamos]

Jaakob ei puhu ihmisviisaudesta.
Hän puhuu inhimillisyydestä,
joka voi johtaa siihen,
että me teemme kielen syntejä.

Esimerkiksi tällä foorumilla
yksi ystävä on moneen kertaan
vuodattanut minun ylleni kirouksia ja manauksia jne.

Tällaisesta Jaakob varoittaa.

[rauhankulkija]

Voi surullista.

Haluaisin sanoa, ettet ole ainoa. Minuakin on monesti yritetty kiroamaan ja vihkimään omaksi tuhoksi ja minuun on muutama kerta yritetty käydä kimppuun käsin, mutta pelastuin.

Voimia sinulle. Haluaisin antaa sinulle yhden Raamatun kohdan lohdutukseksi. Kunhan rakkauden ensisijainen kohde on Jumalan Sanan totuus, niin Jumala ottaa vaarin Jumalan Sanan totuutta rakastavasta Jumalan lapsesta ja pelastaa häntä tulevilta pahoilta.

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin,
niin minä myös otan sinusta vaarin
ja pelastan sinut koetuksen hetkestä,
joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä,
jotka maan päällä asuvat.

Minulla olisi kysyttävää. Asia liittyy ihmisviisauteen, johon haluaisin keskittyä. Pitäisikö minun luoda erikseen toinen postaus vai voin siis jatkaa tällä samalla postauksella, vaikka tämä postaus viittaa Jaakobin kohtiin?

[kalamos]

Keskustellaan tässä viestiketjussa
Jaakobin kirjeen kolmannesta luvusta,
jonka keskivaiheilla on tuon
luvun huippukohta:

Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää,
ja sillä me kiroamme ihmisiä,
Jumalan kaltaisiksi luotuja;
samasta suusta lähtee kiitos ja kirous.
Näin ei saa olla, veljeni.

Eihän, veljeni,
viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja
eikä viinipuu viikunoita?
Eikä myöskään suolainen lähde
voi antaa makeata vettä.

PS

Tästä viestiketjusta on jo siirretty omaksi
avaukseksi kysymyksesi koskien riivaajien oppeja
(1 Tim 4)

Mielellään aina uusi puhdas lautanen,
kun noudetaan uusi annos Sanan tarjonnasta.

[rauhankulkija]

Selvä. Kiitos, kalamos. Arvaa, mitä? Sinun laittamasi Raamatun kohta toi mieleeni viimevuotisen kirjoitukseni, jonka minä olin täysin unohtanut kokonaan.

Wau, niin haluaisin kans nostaa esille se viimevuotinen kirjoitukseni jos sopii. Mutta en kaiken, vaan vain tietyn osan:

* * *

Samalla kielellä Jumalaa ylistetään, mutta lyödään toista uskovaa, niin tämä uskova haavoittuu.

Keskinäinen rakentaminen ja suun hedelmät, mitkä ovat tarpeellista, rakentavaista ja mieluista
- yhteiseksi rakennukseksi - Kristuksessa.

Sillä Raamattu sanoo, että kieli on hillitä itse [Jaak. 3:2-12]. Meidän on yritettävä hillitä kieltä, joka
on ruumiin pienein jäsen.

Samalla kielellä ylistetään Jumalaa, mutta lyödään toista uskovaa ja haavoitetaan toista uskovaa. Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei suolainen lähde anna makeaa vettä.

Näyttäköön se, joka on viisas ja ymmärtäväinen, tekonsa hyvällä vaelluksellaan, viisaasti ja sävyisästi [jae 13]. Mollaaminen ja syyllistäminen on pahasta, samoin suun epähedelmät. Ne ovat lihallisia, joita tulee välttää - ajatellen keskinäistä rakentamista. Kieli on ruumiin pienein jäsen, itse on yritettävä hillitä kieltä, että toinen rakentuu.

Älköön anna sävyisä ja taidokas kommunikoiminen unohtua, miten tavalla tulee puhua, että toinen rakentuu! Ainakaan tässä ajassa, missä laittomuus pääsee valtaan, niin useimpien rakkaus kylmenee. Lempeys on paras vastalääke siihen ojennukseksi, niin toinen saa mielenmuutoksen, pelastuu ja rakentuu ja ojentautuu kohti Kristusta.