Provosoituuko uskova?

[עֵד]

Uskaliaampi kysyisi: provosoituiko (!) Jeesus ollessaan ihmisten keskuudessa?

Anteeksianto, armahtavaisuus ja siunaaminen ovat oivia työkaluja lähimmäistemme kanssa (kuin myös itsemme), ja siksihän ne ovat siellä pakissa, että niitä käytetään.

Mitkä asiat ’nostavat verenpainettasi’?

[Kirjoittaja]

Taisi provosoitua, tai ainakin kiivastua,tässä:

Joh 2:13 Ja juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.
14 Niin hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajat istumassa.
15 Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon.
16 Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: "Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi."
17 Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: "Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut".

Minulla kiehahtaa joskus kyllä, täytyy myöntää, foorumeilla niin saattaa tapahtua joskus, jos joku kyseenalaistaa itselle tärkeitä asioita.

[Natanael]

Edin kysymys on kyllä aivan hyvä, mutta siinä käytetään sivistyssanaa ”provosoitua” emmekä varmaankaan anna sille samansisältöistä merkitystä. Me saatamme provosoitua, jos meitä ensin provosoidaan. Provosoiminen tarkoittaa yllyttämistä riitaan, johdatella, saada aikaan tahallaan ärsyyntymistä. Provosoitunut menee sitten mukaan yllytykseen ja on siten helposti provosoitavissa.

Mitä tulee Jeesukseen, niin kirjanoppineet ja fariseukset koettivat kaikin tavoin provosoida Jeesusta saadakseen Jeesuksen sanomaan jotain harkitsematonta. Tuollaisia tilanteita on monia, mutta hyvästä esimerkistä käy jakso Luukkaan evankeliumista.

”Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa hänet sillä hetkellä kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut sen vertauksen heistä. Ja he vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin. Ja ne kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?" Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille…”

Kirjoittaja viittasi Jeesuksen toimintaan temppelissä todeten, että Jeesus ”Taisi provosoitua, tai ainakin kiivastua”. Kiivastua on se oikea sana tässä yhteydessä. Jeesus on muuttumaton, sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hänessä on pyhää vihaa kaikkea syntiä ja pahuutta vastaan ja kiivautta Jumalan valtakunnan puolesta. Tällainen kiivaus on koko ajan Jeesuksessa ja Raamatussa on useita kohtia, joissa se tulee ilmi. Jeesus osoitti pyhää vihaa niin ilmeillään, sanoillaan kuin teoillaankin.

”Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon…..”

Tilanteen mentyä ohi, opetuslapset muistivat, että kirjoituksissa sanottiin, että Messiaalla on olemassa oleva kiivaus Jumalan huoneen puolesta. Jeesusta ei tarvitse, eikä Häntä voi, sellaiseen millään lailla provosoida.

”Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: "Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut.”

Avauksessa kysytään uskovan provosoitumisesta. Siihen on pakko antaa myöntävä vastaus. Pyhä Henki vaikuttaa meissä kuitenkin lisääntyvää lempeyttä, rakkautta ja pitkämielisyyttä, kaikkea sitä mitä Hengen hedelmään sisältyy. Jukan lailla meidän oltava tässä asiassa, kuten kaikissa muissakin asioissa, avoimen rehellisiä. Valitettavan usein provosoidumme aivan liian helposti ja usein jopa väärinymmärrysten takia. Jonkinasteisia kiehumispisteitä meistä jokaisesta löytyy – ellemme sitten ole kehittyneet niin tunnetukkoisiksi, ettei meissä liiku oikein mikään tunne suuntaan tai toiseen.

”Minulla kiehahtaa joskus kyllä, täytyy myöntää, foorumeilla niin saattaa tapahtua joskus, jos joku kyseenalaistaa itselle tärkeitä asioita.”

Koska uskovalla on Pyhä Henki, niin meissä on ja täytyy olla Kristuksen Hengen vaikutuksesta myös pyhää vihaa. Herrammehan kasvattaa meitä Kristuksen kaltaisuuteen ja olemme Hänen luonnostaan osallisia.

[rauhankulkija]

Vierastan myös kahta asiaa; kyseenalaistaminen ja provosoituminen. Eikö kyseenalaistaminen johda provosoimiseen vai päinvastoin? Voisiko joku laajentaa kysenalaistamisen määrittelyn tarkemmin, kuten Natanael teki jo provosoimisen määrittelyn?

[Kirjoittaja]

Vierastan myös kahta asiaa; kyseenalaistaminen ja provosoituminen. Eikö kyseenalaistaminen johda provosoimiseen vai päinvastoin? Voisiko joku laajentaa kysenalaistamisen määrittelyn tarkemmin, kuten Natanael teki jo provosoimisen määrittelyn?

Minun mielessäni kyseenalaistaminen tarkoittaa, että kiistää jonkun asian todenperäisyyden.

Lisäisin vielä tuohon viestiini, että henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi minua vastaan kokemani viestittely, saa yleensä minun vereni kiehumaan, heikko kun olen. Toivon, että sieluni rakentuisi.

[Natanael]

Kenties on aivan hyvä, että käsittelemme tässä yhteydessä sanojen merkityksiä. Jos ymmärrämme tietyn sanan aivan eri tavalla kuin toinen, niin emme voi ymmärtää toisiamme oikein. Sanoja ei saa ajatustaan läpi siinä muodossa, missä hän on sen tarkoittanut.

Provosoiminen ja kyseenalaistaminen ovat toistaan selvästi eroavia ilmauksia – koska olen käsitellyt provosoimista, niin tartun nyt tuohon toiseen sanaan ”kyseenalaistaminen”. Kirjoittaja onkin jo ilmaissut oikean näkökohdan:

”Minun mielessäni kyseenalaistaminen tarkoittaa, että kiistää jonkun asian todenperäisyyden.”

Jeesus kyseenalaisti suoraan ja avoimesti fariseusten ja kirjanoppineiden perinteisiä toimintamalleja ja ajattelutapoja. Hän toi totuuden rohkeasti julki, sillä Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Ainoa tarkoitus Jeesuksella tuolloin oli, että myös fariseukset olisivat pysähtyneet näkemään sydämessään olevan petollisuuden ja itsekin kyseenalaistaneet tekohurskautensa.

Kyseenalaistaminen on hyvä asia silloin, kun se perustuu totuuteen ja saatavilla olevaan tietoon. Otan käytännön esimerkin. Merkittävimmät talousasiantuntijat ovat kyseenalaistaneet nykyisen Suomen hallituksen ruusunpunaiset kaavailut taloutemme tulevasta kasvusta. Tämä on vain hyvä asia – kyseenalaistetulla puolella on mahdollisuus mennä itseensä, tutkia tilannetta hieman uudelta kantilta ja katsoa kansantalouden karuja numeroita silmästä silmään.

Meillä uskovilla on hyvin vaikeaa kyseenalaistaa uskonnäkemyksiämme, jotka olemme aikoinaan saaneet ja joilla olemme ruokkineet sisintämme kenties jo vuosikymmenien ajan. Olen yksi niistä, joilla meni uskoon tulemisen jälkeen hyvin kauan aikaa ennen kuin ymmärsin Jumalan puhuvan Sanassaan eri tavalla kuin mihin olin eräissä uskonyhteisöissä tottunut. Oli ensiarvoisen tärkeää, etten tuolloin jäänyt yksin, vaan Taivaan Isä johdatti elämääni kokeneita uskonystäviä, jotka kirkastivat minulle armon ja rakkauden evankeliumia Sanasta tuoreella ja niin ravitsevalla tavalla.

Jos voisimme kyseenalaistaa meissä helposti päätään nostavaa lakihenkisyyttä, niin pääsisimme iloitsemaan armosta aivan uudella, ihanalla tavalla! Hyvin moni on juuri uskoon tultuaan pitänyt itseään mitä erinomaisimpana uskovana ja Jeesuksen seuraajana. Keskiöön on hiipinyt oma antautuminen, vääränlainen pyhityskäsitys ja seurakunnassa touhuaminen. On suurta armoa ja Jumalan rakkautta, että Hän meitä tarvittaessa nöyryyttää ja murskaa lakihenkiset rakennelmamme. Jeesus saa tilan uskomme ja sydämemme keskeisellä paikalla.

”Eikö kyseenalaistaminen johda provosoimiseen vai päinvastoin?”

Juuri niin voi tapahtua. Jeesus kyseenalaisti fariseusten lakihenkiset näkemykset ja siitä fariseukset provosoituivat vihaisiin hyökkäyksiin Jeesusta kohtaan. Provosoitunut henkilö menettää harkintakykynsä, se näkyi fariseusten kiehuvassa vihassa heidän kohdatessaan Jeesuksen totuudelliset sanat. Toisinkin päin voi käydä. Fariseukset provosoivat Jeesusta ja Jeesus vastasi kyseenalaistamalla korkealle jalustalle kansan keskuudessa itsensä nostaneiden fariseusten lakivanhurskauden.

[עֵד]

Ei-uskovan ja uskovan välillä korostuu niin kyseenalaistamiset kuin kiivastumiset, mutta uskovien välillä niistä ei saa tulla itsetarkoitus.

Itse olen huomannut, että iän myötä on tullut jo tyyneyttä ja on voinut todeta ’Jumala, Sinä tiedät’ sensijaan, että olisi lähtenyt oikaisemaan tai lähtenyt hakemaan oikeutta jossakin epäkohdassa, tulehtuneessa ihmissuhteessa tai epäsuotuisassa tilanteessa.

Juuri tässä katsoin tv7:aa, jossa eräs puhuja sanoi: Jumalan kirkkaus tulee esiin meissä, kun teemme Hänen tahtonsa.

[עֵד]

Koska uskovalla on Pyhä Henki, niin meissä on ja täytyy olla Kristuksen Hengen vaikutuksesta myös pyhää vihaa. Herrammehan kasvattaa meitä Kristuksen kaltaisuuteen ja olemme Hänen luonnostaan osallisia.

Aamen!

Ja vielä toisin esiin Jeesuksen viimeiset päivät, jolloin Häntä kiusattiiin/provosoitiin, mutta Hän jäi hiljaa.

[rauhankulkija]

Kysyn vielä, jos sopii.

Johtuuko myös kunnian pyytäminen provosoimiseen? No minulla on vielä sellainen tunne, että vierastan tätä postausta, koska vieras käsite itselleni tämä on. Samoin kunnian pyytäminen ja tällä tavalla ärsyttäminen on vieras käsite minulle.

Palataan vielä tähän jakeeseen. Jotain ilahduttavaa asiaa tuodaan kerrottavaksi, mutta miten ilon aiheeseen osallistuminen onnistuisi parhaimmillaan ilman muuta, että kateus nostaisi sydämeen ja katkeroituisi? Ja ilman kunnian pyytämistä ja ärsyttämistä?

Niinkuin Raamatussa sanotaan; iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa [Room. 12:15].

Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä,
niin että toisiamme ärsyttelemme,
toisiamme kadehdimme.

Joosef oli hyvä esimerkki, joka toi ilahduttavat asiat kerrottavaksi, sydän oli rehellinen ja vilpitön, mutta hänen ilahduttavat kerrottavat sai veljekset kadehtimaan, eikä saaneet heitä ilahtumaan Joosefin kanssa.

[Annora]

No ihmisiähän me kaikki olemme - kukapa ei tuntisi vihaa ja yrittäisi puolustautua, jos tahallaan tullaan ärsyttämään.

Kiltit ihmiset ovat niitä, jotka herkimmin joutuvat toisten pompotettaviksi. Kyseessä on se, että toinen haluaa käyttää hyväkseen toista ihmistä. Sellaiseen ei tarvitse alistua. Muista: rakasta lähimäistäsi niinkuin itseäsi. Itseään rakastetaan siten, että ei antauduta kenenkään "kynnysmatoksi ja käteiskassaksi tai orjaksi tai huvitukseksi, jolle voi selän takana naureskella".