Olen uskonelämäni alkumetreiltä lähtien ollut selvillä kolmesta terveyteen ja sairauteen liittyvästä tosiasia, nimittäin
1. Jumala parantaa sairaita
2. Jumala ei paranna kaikkia sairaita
3. Lähes jokainen parantumisen kokenut (olkoon uskovainen tai ei) kuolee lopuksi johonkin sairauteen
Olen kauan sitten luopunut yrityksistä todistaa Jumalan vastustajille Jumalan ihmeistä. Jeesus opetti, että elleivät ihmiset usko pyhien Kirjoitusten todistusta, niin he eivät usko, vaikka joku kuolleista nousisi ylös ja todistaisi heille Jumalan teoista (Luuk. 16:31).
Nyt kerron teille noin 15 vuotta sitten tapaamastani narkomaaninuorukaisesta. Kohtasin hänet kauppamatkalla sattumalta, niin kuin meilläpäin pruukataan sanoa. Hän oli huonossa kunnossa, peloissaan, humalassa ja aineiden vaikutuksen alaisena. Hänellä oli opiskelija-asunto ja paikka ammattikoulussa, mutta hän ei uskaltanut mennä kotiinsa eikä kouluun, kun oli huumevelkoja. Hän pelkäsi diilereitä ja heidän lähettämiä 'velkojia'. Ymmärsin mistä oli kysymys, koska vain kaksi vuotta aikaisemmin olin (poliisin suojeluksessa) todistanut eräässä murhaoikeudenkäynnissä, jossa huumevelallinen oli surmattu pienen rahasumman tähden 'varoitukseksi muille'. Nuorukainen kysyi saisiko tulla kotiini hetkeksi turvaan? Tukihenkilötyössä toimineena ymmärsin riskit, mutta en voinut sanoa hädänalaiselle ei. Hän tuli ja hieman selvittyään juttelimme elämästä ja Jeesuksesta. Yllättäen hän nousi tuolilta, kaivoi taskustaan ruiskun, neuloja ja pienen pussin. Luulin, että hän aikoi pistää itseensä lisää huumausainetta, mutta hän väänsikin ruiskun ja neulat mutkalle ja heitti huumeita sisältävän pussin wc-pönttöön ja nykäisi vettä päälle. Vierailu venyi viikkojen mittaiseksi enkä saanut häntä lähtemään kanssani lääkäriin, vaikka vieroitusoireet olivat hirveitä.
Pian tämän jälkeen nuorukaisen imusolmukkeet kaulalla alkoivat turvota ja kuume nousi korkealle. Nyt hän suostui menemään lääkäriin. Verikokeista selvisi, että hän oli saanut hiv-tartunnan. Se oli hyvin agressiivista sorttia, johtuen lääkärin mukaan siitä, että veritartunta oli tullut saastuneesta neulasta suoraan verenkiertoon. Nuorukainen meni nopeasti huonoon kuntoon ja ennuste oli huono, kun hän jätti vielä lääkityksen ja haki lohtua alkoholista, varmana pikaisesta kuolemastaan.
Minusta oli tullut hänen tukihenkilönsä ja olin mukana lukemattomissa hoitopalavereissä ja erikoislääkäreiden vastaanotoilla. Tiedän siis miten tämä asia eteni.
Menimme tavanomaisiin verikokeisiin Auroran sairaalan infektiopolille. Viikkoa myöhemmin menimme lääkärin vastaanotolle kuulemaan tuloksia. Lääkäri sanoi, että laborakokeissa on tapahtunut joku virhe ja ne täytyy ottaa uudestaan. 'Virhe' oli se, että nuorukaisen verestä ei löytynyt hiv-virusta (tai niitä oli niin vähän, ettei laboratoriotutkimuksissa käytetyillä laitteilla niitä havaittu) ja lisäksi vaarallisen alas laskenut t-auttajasolujen määrä oli kohonnut normaaliarvoihin. Uudet kokeet otettiin, mutta tulos oli sama. Nyt infektiolääkäri alkoi hermostua. Hän sanoi, että otetaan kolmannet kokeet ja hän itse tulee laboratorioon valvomaan, että ne otetaan 'oikeasta henkilöstä'. Hän piti yhä laboratoriotuloksia virheellisinä. Mutta kolmannet tulokset olivat yhä samat kuin aikaisemminkin - paitsi että valkosoluihin kuuluvien lymfosyyttien t-auttajasolujen määrä oli kohonnut korkeammaksi kuin monilla terveillä ihmisillä.
Nuorukainen siirrettiin erikoistutkimuksiin ja -seurantaan. Tänäänkään ei tiedetä, miksi tai miten tämä kaikki tapahtui. Häntä pidetään yhä hiv-positiivisena ja nykyisin hän saa lääkkeitä (itse asiassa uusia lääkkeitä testataan hänellä hänen suostumuksellaan).
Miten hän juuri nyt voi? Ajaa tilamme pihamaan nurmikkoa tuossa tupakeittiön ikkunan alla. Hän tuli perjantaina auttamaan saunan vuotavan katon korjauksessa, mutta saamme tarvittavat liima- ja huopa-aineet vasta huomenna k-raudasta. Vain yksi on tilanteeseen tyytymätön. Hänen vaimonsa soitti ja teki selväksi, ettei täällä pitänyt viipyä maanantaihin saakka.
Miten tällaista vaikean sairauden kääntymistä voiton puolelle voi selittää, varsinkaan, kun se tapahtui sen 2 vuoden ajanjakson aikana, kun ei käytetty lääkkeitä?
PS. Tämä mieheksi varttunut nuorukainen ei ole mikään esimerkillinen uskovainen, mutta kun syntyy keskusteluja uskonasioista -kenen kanssa tahansa- niin hän todistaa rohkeasti: "Jeesus on minun Herra ja hallitsee!" [Sanat tulevat niin koko sydämestä ja ketään kavahtamatta, että moni vastustaja vaikenee; pitihän tänän kaverin olla multien alla jo vuosia sitten, kun auttajasolut laskivat kriittiselle rajalle, jolloin flussakin voi tappaa]. Onhan toki useampikin hyvää elämää elävä uskovainen sanonut minulle rukoilevansa, että ko. mies tulisi uskoon.
Mitä tässä kirjoitin, on Jumalan edessä kirjoitettu ja totta. Kuuluikohan tämä nyt tälle palstalle?