Herra rakastaa niitä, jotka Häntä rakastavat.

[Emil]

Sananlaskut 8:17. Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.

On rakastettava Herraa, silloin Herrakin rakastaa meitä. On myös etsittävä Herraa ja etsivä löytää!!! Minkä etsivä löytää? Ei lahjaa, vaan itse Herran.

[kalamos]

Hän haluaa meidät jokaisen tuohon Rakkaussuhteeseen.
Ihminen on luotu Jumalan Rakkauden kohteeksi.

Tämä Rakkaus on tullut konkreettisesti esiin,
kun Jumalan Rakastamat ihmiset ovat langenneet syntiin.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,
että hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään, joka häneen uskoo,
hukkuisi,
vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Valitettavasti on ihmisiä,
jotka eivät halua antautua tuolle Rakkaudelle.

Mutta tämä on tuomio,
että valkeus on tullut maailmaan,
ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta

Joka tapauksessa kuten lainaamassasi luvussakin sanotaan,
Niin tuon Valkeuden ja Viisauden (Jumalan Pojan)
ihastuksena ovat alusta asti olleet imislapset.

ihastukseni olivat ihmislapset

Meidät on luotu Häntä varten ja Hänen yhteyteensä
ja Hänen Rakkautensa kohteeksi.

[Natanael]

Teemme Jumalan rakkaudesta ehdollista, jos vedämme avauksessa olleen johtopäätöksen: ”On rakastettava Herraa, silloin Herrakin rakastaa meitä.” Maailman ihminen (ihminen luonnollisessa tilassa), joka elää synnissä, tiedostaa hän sitä tai ei, vihaa Jumalaa ja on täysin kykenemätön rakastamaan Jumalaa, jonka olemassaoloon hän ei edes usko – päinvastoin hän kieltää koko jumaluuden ja torjuu Luojansa usein jyrkin ja Jumalaa pilkkaavin sanoin. Mitään rakkautta hän ei voi itsestään pusertaa. Eivätkä ihmiset luonnollisessa tilassa vihaa ainoastaan Jumalaa vaan myös niitä, jotka Jeesus on ottanut omikseen.

”Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.”

Jumalan suurin rakkaudenosoitus tapahtui ilman meidän pyytämistämme, ilman meidän minkäänlaista osuuttamme Golgatan keskimmäisellä ristillä. Jumala lähetti rakkaan Poikansa tähän synnin maailmaan, jonka ruhtinas on itse Saatana – Hän rakasti meitä niin paljon, että Hän sovitti vihollisleiriin joutuneet luomansa ihmiset. Tämän suurimman rakkauden tekonsa Jumala teki sulasta armosta meitä kohtaan. Hän rakasti meitä jo silloin, kun me emme rakastaneet. Se on Jumalan teko; kenelläkään ihmisellä ei ollut, eikä ole, sellaista rakkautta, joka saisi Jumalan rakastamaan häntä. Jumalan rakkauden osoitus lähettämällä rakkaaan Poikansa sovittamaan meidän syntimme ja vihamme oli Jumalan suveriini, täysin meistä riippumaton päätös.

”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa.”

Meidän rakkautemme Taivaallista Isäämme kohtaan on aina vain vastarakkautta, jonka vaikuttaa uudestisyntymisessä meille annettu Pyhä Henki.

”Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä.”

Jos Jumalan rakkaus olisi ehdollista, niin olisimme pahassa pulassa. Syntisen ihmisen pitäisi osata rakastaa Jumalaa jo ennen kuin hän tiedostaa, että Jumala rakastaa häntä. Jos Jumala rakastaisi ainoastaan niitä, jotka Häntä rakastavat, niin vastaavastihan Hän vihaisi niitä, jotka eivät kykene Häntä rakastamaan.
Kristuksen Henki vaikuttaa uskovissa rakkautta sekä Jumalaa, että lähimmäisiä kohtaan. Kristittyjenkin rakkauden ominaispiirre on ehdoton rakkaus niin, ettemme odota vastapuolelta mitään takaisin. Rakkautemme lähde on Jumala eikä niin suuri rakkaus voi olla meidän varassamme.

”Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?”

Koska Jumalan olemus on rakkaus, niin Hän rakastaa kaikkia luomiaan ihmisiä. Tästä ”yleisestä rakkaudesta” Matt.5:45 toteaa: ”hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.”
Yritän nyt kuvailla omin sanoin Jumalan rakkautta: Hän rakastaa kaikkia ihmisiä etsivällä rakkaudella ja omia, uskovia, lapsiaan johdattavalla rakkaudella. Jumala antaa rakkaudessaan Pyhän Hengen vain Häneen uskoville, vastaa erityisellä tavalla lapsiensa rukouksiin ja johdattaa heitä läpi elämän kohti Taivaan kirkkautta. Ilosanomaa, rakkauden evankeliumia, julistamme kuitenkin kaikille kuulijoille, sillä Jumalan rakkaudellisessa Sanassa on voima vetää ihmisiä Hänen luokseen, pelastukseen. Jumalan ehdoton rakkaus perustuu Hänen olemukseensa.

”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.”

Rakastaako Jumala kaikkia? – kyllä, Hän osoittaa hyvyyttään monin tavoin kaikille. Rakastaako Jumala uskovia enemmän kuin uskosta osattomia – ei, Jumalan rakkaus ei vähene kohteen mukaan. Rakastaako Jumala uskovia eri tavalla kuin uskosta osattomia – kyllä, omiaan Hän kutsuu ystävikseen, anteeksiantamus kaikesta synnistä on jatkuvasti hoitamassa Jumalan lasten sisintä ja heillä on turvallinen tieto siitä, että Jumala rakastaa heitä ikuisesti.
Jos Jumalan rakkaus olisi ehdollista, niin silloin minulla ei olisi mitään toivoa.

[Emil]

Natanael kirjoitti:
Teemme Jumalan rakkaudesta ehdollista, jos vedämme avauksessa olleen johtopäätöksen: ”On rakastettava Herraa, silloin Herrakin rakastaa meitä.” Maailman ihminen (ihminen luonnollisessa tilassa), joka elää synnissä, tiedostaa hän sitä tai ei, vihaa Jumalaa ja on täysin kykenemätön rakastamaan Jumalaa, jonka olemassaoloon hän ei edes usko – päinvastoin hän kieltää koko jumaluuden ja torjuu Luojansa usein jyrkin ja Jumalaa pilkkaavin sanoin. Mitään rakkautta hän ei voi itsestään pusertaa. Eivätkä ihmiset luonnollisessa tilassa vihaa ainoastaan Jumalaa vaan myös niitä, jotka Jeesus on ottanut omikseen.

Lainaamani aloituksen Raamatunkohta, ei tee millään tavalla Jumalan rakkaudesta ehdollista suhteessa pelastukseen. Pelastus on yksin armosta ja voimme pelastua vasta silloin kun Herra ensin etsikkosika kutsuu ja vetää meitä pelastukseen.

Se, että Herra rakastaa niitä, jotka Häntä rakastavat, on ehdollinen, mutta se ei ole uskoon tuloon suoraan liittyvä kohta, vaan se on jo pelastuksessa sisällä oleville. Samaan asiaan liittyy se, että Jeesus rukoilee vain omiensa puolesta, ei maailman puolesta. Jeesus rukoilee ainoastaan vain niiden puolesta, jotka Isä on antanut Hänelle maailman perustamisesta asti.

[kalamos]

On rakastettava Herraa, silloin Herrakin rakastaa meitä.

Jumala Rakasti ensin meitä.

Me rakastamme,
sillä hän on ensin rakastanut meitä.

Siis ei niinpäin,
että ensin me rakastamme,
ja sitten Jumala vastaa rakkauteemme.

Ei, vaan Jumala,
tarkkaan ottaen Jumalan Poika,
on ollut ihastunut meihin alusta asti,
mikä käy ilmi avauksessa lainaamastasi luvusta.

ihastukseni olivat ihmislapset

Siis syntistä maailmaa
Jumala Rakasti ja Rakastaa.
Syntikään ei saanut sammutettua Hänen Rakkauttaan.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,
että hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään, joka häneen uskoo,
hukkuisi,
vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Siis suurin Rakkaus on juuri tuossa.

Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä,
että Kristus,
kun me vielä olimme syntisiä,
kuoli meidän edestämme.

Jeesus ei tullut etsimään vanhurskaita vaan syntisiä.
Siis Jeesus etsii syntisiä.
Ja Hän kuoli syntisten edestä.
Jumala on tehnyt kaiken,
jotta yhdenkään ihmisen ei tarvitse mennä kadotukseen.
Silti jotkut menevät.

Jeesus rukoilee kaikkien ihmisten puolesta.
Erityisesti pahantekijöiden puolesta.
Ja meitä Jeesuksen omia myös
kehotetaan rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta.

Jeesus rukoilee ylimmäispapillisessa rukouksessaan
opetuslastensa puolesta,
joiden tehtävänä tulee olemaan maailmassa
kertoa Jumalan Rakkaudesta.

Siis Jeesus ei suinkaan tuossa millään tavalla
sulje ketään pois yhteydestään.

Mutta on ihmisiä,
jotka sulkevat Jeesuksen pois yhteydestään.

Me rakastamme kaikkia,
mutta kaikki eivät rakasta meitä.

Ja se, että me rakastamme,
johtuu siitä,
että Jumala on ensin Rakastanut meitä.

Lainaamasi luku puhuu juuri siitä,
että Jumala etsii meitä.

Eikö viisaus kutsu,
eikö taito anna äänensä kuulua?
Ylös kummuille, tien viereen,
polkujen risteyksiin
hän on asettunut.

Porttien pielissä,
kaupungin portilla,
oviaukoissa hän huutaa:
"Teitä minä kutsun, miehet,
ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.

[hypomenoo]

Täällä on tuotu esiin selkeästi, että ihminen ei itsenäisesti (omatoimisesti) rakasta Jumalaa. Tämä on todistettu Jumalan Sanalla.

Lutherin kirjassa hän käsittelee tätä asiaa laajasti. Otan siitä pienen katkelman.

Lutherin mukaan on kahdenlaista rakkautta:
rakkautta, jolla Jumala rakastaa ja rakkautta, jolla ihminen rakastaa.
Luther lausuu niiden eron seuraavasti: Jumalan rakkaus ei löydä, vaan luo rakastettavansa; ihmisen rakkaus syntyy rakastettavastaan.

Martti Luther: Kaksi rakkautta (Olen joskus tenttinyt kyseisen kirjan)

[kalamos]

Avauksessa oleva lainaus Raamatusta
tarkoittaa tarkkaan ottaen Viisautta.

Viisaus rakastaa niitä,
jotka Häntä rakastavat.

Sananlaskujen kirja lähestyy lukijaa
jo aivan johdantosanoissa
sanomalla:

Poikani ...

Siis joku, joka edustaa Viisautta,
lähestyy ensin meitä
niinkuin rakastava isä lastaan.

[Emil]

1.Kor.1:24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

[kalamos]

Aivan!
Tuo Viisaus on Kristus.

Jeesus on se Viisaus,
joka Sananlaskujen kirjassa
aivan alkuriveiltä lähtien kutsuu meitä:
Poikani ...

Eli kuningas Salomo,
joka kirjaa nuo Sananlaskut ylös,
oli Daavidin poika,
mutta hän on tosiasiassa vain edustaja
todelliselle Daavidin Pojalle,
Kuningasten Kuninkaalle,
joka Agape-Rakkaudella
kutsuu meitä Jumalan Rakkauden osallisuuteen.