Olipa kerran, kauan sitten pieni seurakunta Preerialla Minnesotan osavaltiossa pienessä kylässä lähellä Wisconsinin osavaltion rajaa.
Seurakunnan pojille opetettiin nuorten illassa, jotta ei sinun tarvitse sitä väkäleukatätiä
sieltä Minnesotan korvesta puolisoksesi ottaa.
Yleisenä ohjenuorana pariutumiseen siteerattiin raamattua:
2.Korinttolaiskirje:
6:15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
Mutta kuinkas ollakaan - tyttöjä oli seurakunnassa paljon enemmän kuin poikia.
Kaiken lisäksi pojat olivat ottaneet sydämen asiakseen nuorten illassa saamansa opetuksen ja
kilpailivat niistä muutamasta kolmannen polven saarnamiehen tyttärestä.
Jenny oli tullut uskoon ja liittynyt seurakuntaan.
Erään kerran kaupungilla valkoiseen paitaan ja vaaleanruskeaan pukuun pukeutunut, pitkä, solakka
nuorimies tuli jututtamaan Jennyä. Samassa rukouspiirissäkin kävivät.
Sitten tuo nuorimies kysyi Jennyltä, jotta oletkos sinä tuon saarnamies Smithin tytär, kun
olet vähän hänen näköisensäkin. No, Jenny oikaisi oletuksen - ei, hän on vain yksinäinen tyttö
sieltä Minnesotan korvesta ja köyhän, mutta ahkeran siirtolaisen jälkeläinen. Sen koommin Jenny ei enää tuota poikaa nähnyt.
Jennyllä ei ollut vaatimuksia puolison suhteen, vain yksi: kun olisi uskova mies. Mitään rakkautta Jenny ei edes uskaltanut toivoa, rakastaa tai tulla rakastetuksi.
Vuodet vierivät. Nuoret pariutuivat ja saivat lapsia. Jenny päätti luopua siitä ainoasta kriteeristään
tulevan aviopuolisonsa suhteen ja alkoi tapailla ei-uskovia miehiä. Jenny yllättyi: ihan tosi, onko näin mukavia ja fiksuja ihmisiä vielä vapailla markkinoilla. Jenny kävi tanssikurssin. Siellä oli juuri toisinpäin kuin seurakunnassa: yksinäisiä miehiä oli suurin osa kurssilaisista. Jenny suostui miehen kuin miehen tanssikaveriksi. Tanssikoulu otti tämän huomioon ja Jenny sai käydä tanssikoulua ilmaiseksi.
Sattuipa sitten eräänä päivänä, jotta Jenny tapasi ikäisensä miehen, joka ei naisesta mitään tiennyt.
Muuttivat kimppaan asumaan. Uskostaan Jenny ei puhunut halaistua sanaa. Aika kului ja Jenny oli onnensa kukkuloilla, hänellä oli poikaystävä. Jenny halusi pitää kumppaninsa hinnalla millä hyvänsä ja alkoi ihan alusta asti käyttäytyä kuin äiti. Laittoi ruoan, tiskasi, kävi kaupassa, siivosi, laittoi pyykit koneeseen ja silitti paidat, kantoi auton renkaat pihalle, kun renkaiden vaihtoaika tuli, mies sentään vaihtoi ne. Jenny oli hyväpalkkaisessa toimessa ja maksoi laskut. -Sinähän maksat kaikki laskut, totesi poikaystävä.
Taas kuluivat vuodet. Vihdoin Jennyn Jumalan mielen mukaiseen rukoukseen tuli vastaus. Mies tuli uskoon ja vihillä käytiin ja aloitettiin yhteiset riennot seurakunnassa.
Mutta Jennyn äidin rooli ei siitä enää muuksi muuttunut - Jenny oli alistettu orja, joka kävi töissä ja hoiti huushollin miehen yhä viettäessä poikamieselämänsä kaltaista elämää -nyt oli menoa ja meininkiä seurakunnan miesten kanssa.
Tarinan opetus on se, että ei pidä ikinä alistua korvauksetta kenenkään palvelijaksi - ei edes rakkaudesta.