Miehen ja naisen tehtävät

[עֵד]

Allekirjoitan, Natanael.

[Natanael]

”Allekirjoitan, Natanael.”

Suoraan sanoen, yllätyin tästä viestistäsi. Koin hyvin raskaaksi kirjoittaa aiheesta, mitä alamaisuus Raamatun mukaan mielestäni merkitsee. Lähes aina se ymmärretään eriarvoisuutena ja naisen alistamisena. Raamatun antama jumalallinen hierarkia on kuitenkin sanottu selvästi: ”Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää” .
Millaisia kristittyjä me olemme, jos sanomme uskovamme Jumalaan, mutta emme usko Jumalaa?


Jatkan vielä aiheen alamaisuus käsittelyä, joka tärkeiltä osin määrittelee miehen ja naisen tehtäviä perheessä ja seurakunnassa. Siitä on jo kymmeniä vuosia, kun tätä aihetta yritin muiden uskovien kanssa selvittää eri käännöksistä ja alkukielen sanojen merkityksistä käsin. Edelleen koen aiheen vaikeaksi (alkukielisten tekstilähteiden kirjaimelliset merkityksetkään eivät ole yksiselitteisiä) ja raskaaksi (aihe vie uskovat helposti väittelyyn). Yritän, jos pehmeämpi lähestymistapa on pohtia, mitä alamaisuus ei ole.

- alamaisuus ei ole sitä, että oltaisiin kaikessa samaa mieltä. Miehellä on heikko itsetunto, jos naisen erilaiset mielipiteet loukkaavat häntä. Yksimielisyys uskon asioissa on täysin mahdotonta silloin, jos nainen on uskova ja mies uskosta osaton – jokaisen uskovan (sekä miehen, että naisen) on pidettävä kiinni uskontunnustuksestaan kaikissa olosuhteissa riippumatta uskosta osattoman toisenlaisesta mielipiteestä. Hengellisissä asioissa ainoa oikea alamaisuus on Jumalalla ja Hänen Sanalleen.
- alamaisuus ei ole sitä, että mies olisi aina viisaampi päätöksiä tehtäessä. Yleinen alamaisuus, josta kirjoitin aikaisemmin, merkitsee sitä, että me kaikki joudumme usein myöntämään: ”Anteeksi, olin väärässä ja sinä olit oikeassa”. Viisaus voi tulla naisen kautta missä asiassa vain. Miehellä on ylisuuret kuvitelmat itsestään, jos hän luulee olevansa perheessä kaiken tietävä pomo. Jumala ojensi palvelijaansa Aabrahamia. ”Mutta Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä pahastu siitä poikasi ja orjattaresi tähden. Kuule Saaraa kaikessa, mitä hän sinulle sanoo, sillä ainoastaan Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset (1.Moos.21:12).”
- alamaisuus ei ole sitä, että mies aina tekisi päätökset. Jumalan luomina meillä kaikilla on omat ajatuksemme, ymmärryksemme, tunteemme ja tavoitteemme. Naisella on usein enemmän tunneälyä, empaattisuutta ja kokonaisuuden hahmottamiskykyä. Miehen on hyvä tajuta, että hänen ei suinkaan tarvitse aina saada tahtoansa aina läpi tai saada sanotuksi se viimeinen sana. Mies voi osoittaa kunnioitusta vaimoaan kohtaan ymmärtäessään antaa tilanteen mukaan naisen tehdä päätöksiä – perheessä tulee eteen jatkuvasti arkielämän tilanteita, joissa nainen on parempi päättäjä. Pitkäaikaisessa rakkaudellisessa suhteessa löydetään ne väylät, joita pitkin kulloinkin edetä ajautumatta turhiin riitoihin.
- alamaisuus ei ole sitä, etteikö nainen saisi yrittää vaikuttaa miehen ajatuksiin ja toimintaan. Nainen voi herkkävaistoisena tajuta, että miehen elämä on menossa väärään suuntaan joko henkisesti, hengellisesti tai koko perheen kannalta. Tasavertaisina kumppaneina kummankaan ei pidä jäädä äänettömäksi yhtiöjäseneksi. Meille kaikille tulee eteen koettelemuksia ja kiusauksia. On suurenmoista, jos aviopuolisot voivat niistä keskustella ja tukea toisiaan eteenpäin.
- alamaisuus Jumalalle ohittaa alamaisuuden miehelle. Naisen ei tule rajoittaa yhteyttä uskoviin ystäviinsä tai vaikkapa rukouspiiriinsä miehen mielipiteitä miellyttääkseen. Me rakennumme uskossamme yhteydessä muihin uskoviin saaden Sanan virvoitusta ja rukoustukea. Loppujen lopuksi meidän syvin rukouselämämme on yksin meidän ja Jumalan välinen asia. Olemme yksin vastuussa hengellisestä hyvinvoinnistamme ja halustamme kasvaa Jeesuksen Kristuksen armossa ja totuudessa.
- alamaisuus ei ole toisen vallan alla pelossa elämistä. Nainen on täysin vapaa elämään omaa kutsumustaan ja yhteyttään Jumalaan hyväksi kokemillaan raamatullisilla tavoilla. Jumala jakaa armolahjojaan molemmille sukupuolille niin kuin Hän hyväksi näkee. Naisen alamaisuus miehelle toteutuu avioliitossa parhaiten silloin, kun nainen kunnioittaen miestään rohkaisten häntä toteuttamaan sitä kutsumusta, mikä miehellä uskovana perheenpäänä on. Samalla lailla miehen on annettava tukensa vaimolleen hänen, erityisesti naiselle kuuluvissa, tehtävissään.

[kalamos]

Rakkauteen ei koskaan voi pakottaa.
Ei edes Jeesus voi pakottaa ketään rakastamaan Itseään.

Mutta kun Hän Rakastaa,
niin ei sitä voi olla antautumatta tuolle Rakkaudelle.

Jotain vastaavaa pitäisi olla
miehen ja naisen välinen suhde.
Sanahan käskee miehen rakastaa vaimoaan
niinkuin Kristus rakastaa seurakuntaa.

[Natanael]

Aivan aluksi haluan kiittää Witnessiä saamastani tuesta. Tarkoitukseni on tuoda esille vain se, mitä Jumala alamaisuudesta sanoo. Kirjoitin jo, että Jumala perustelee naisen alamaisuuden miehelleen luomisjärjestyksellä. Raamattu tekee selväksi, että mistään eriarvoisuudesta ei ole kysymys, vaan erilaisesta asemasta. Jumalakin on Kristuksen pää, mutta molemmat ovat samanarvoisina yhden kolmiyhteisen Jumalan erillisiä persoonia. (1.Kor.11:3) ”Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää".

Luomiskertomuksen mukaan mies luotiin ennen naista. Nainen luotiin miehelle "avuksi, joka on hänelle sopiva". Mies oli naisen pää jo paratiisissa - ja yhtä ongelmattomasti kuin Isä-Jumala on aina ollut Poikansa pää. Jos paratiisissa olisi pysytty, ei asiasta olisi koskaan tullut mitään ongelmaa. Miehensä rinnalla myös vaimolle annettiin tasavertainen tehtävä ottaa luomakunta haltuunsa. Päänä olemisessa on kyse johtajuudesta, mutta erilaisesta johtajuudesta kuin mitä me sillä sanalla yleensä ymmärrämme. Pään on määrä kantaa suurempi osa yhteisestä kuormasta, niin vallasta kuin vastuustakin. Tällöin asetutaan vapaehtoisesti toisten palvelijaksi ja kaikkien orjaksi, aivan kuten Jeesuskin teki.

"Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta".

Paratiisin ihannetilanne särkyi ihmisen langettua syntiin ja siitä lähtien myös miehen ja naisen suhteet ovat osa maallisen elämämme taistelukenttää. Millaisia huomioita voimme tehdä miehestä ja naisesta heidän eläessään noita traagisia hetkiä? Ensiksikin Raamatun mukaan kielto olla syömättä hyvän ja pahan tahdon puusta annettiin vain Aadamille ennen Eevan luomista. Meillä ei ole Sanassa mitään tietoa siitä, millä tavalla Eeva sai tietää vaarasta syödä kiellettyä hedelmää. Lankeamisen hetkellä Eeva on vaarasta kylläkin tietoinen, mutta hänen lausuntonsa käärmeelle eroaa Jumalan alkuperäisestä varoituksesta. Eeva lisää varoitukseen, ettei hedelmään saa edes koskea nimittäen puuta vain ”puuksi, joka on keskellä paratiisia”. Aadamin vastuuttomuus lankeamisen hetkillä on selvää, joten hän saattoi toimia vastuuttomasti jo aikaisemmin ja antaa Eevalle Jumalan kiellosta liian miedon version. Tämä on vain arvelua, sillä Raamattu ei kerro, miten ja miltä taholta varoitus Eevalle oli tullut.
Rohkenen esittää muutamia kysymyksiä. Näkikö Saatana puutteellisin tiedoin (ns. toisen käden tiedot) varustetun Eevan helpommaksi kohteeksi suunnaten hyökkäyksen Eevaa kohti? Oliko naisen luontainen taipumus kauneusarvoihin yksi tekijä lankeamisen hetkillä, sillä Eeva koki, että puuta oli ”ihana katsella”. Tiedostiko Saatana, että Eevan heikkous oli epävarmuus ja Aadamin heikkous oli Eeva. Saatana sai Eevan langetessa ”kaksi kärpästä yhdellä iskulla”.

Naisen alamaisuudesta puhuessaan Paavali tuo esillä Eevan petetyksi tulemisen: (1.Tim. 2:14):bible3: ”eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen” Heti lankeamisen jälkeen Jumala kutsuu kuitenkin vastuunkantamiseen Aadamin. Aadam oli perheenpäänä ensisijaisessa vastuussa – näyttää siltä, että Aadam on historian ensimäinen sohvaperuna, joka vain seuraa naisen lankeamista ja sanomatta sanaakaan sortuu heti itsekin kielletyn hedelmän syömiseen. ”hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.” Aadamilla oli varmuudella suoraan Jumalalta tullut selvä kielto olla syömättä hyvän ja pahan tiedon puusta. Aadam seurasi kuitenkin mieluummin ihanalta näyttävää vaimoaan kuin Jumalan totuudellista Sanaa. Hyväksyessään vieressä ollen Eevan hedelmän syömisen Aadam lankesi jo ennen kuin hän itse syyllistyi kielletyn hedelmän syömiseen. Adam epäonnistui perheen pään vastuun kantamisessa.
Seuraukset olivat karmaisevat, sillä ihmiskunnan osaksi tulivat sekä fyysinen, että hengellinen kuolema.
Teemamme kannalta on mielenkiintoista tutkia Jumalan antamien rangaistusten sisältöä. Ratkaisevinta on yrittää selvittää, mistä naisen halusta Jumala rangaistuksen antaessaan puhuu.

”Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva."

Käytetty hebrealaisen sanan ”tĕshuwqah” (juurisana: shuwq (שׁוּק)) yksi sen epäämätön merkitys on halu kontrolloida. Tietenkään tämä piirre ei ole kaikissa naisissa ilmeinen, aivan samoin kuin miehissä havaittavissa olevat sellaiset piirteet kuin tunnekylmyys, väkivallan käyttö, vastuuttomuus perheen hyvinvoinnista, puhumattomuus ja kyvyttömyys kuunnella eivät suinkaan aina ole päällekäyviä. Naisen halu kontrolloida ja
Moderni nainen kokee alamaisuuden sorretuksi tulemisena ja tahtoo siitä irtautua. Puhutaan jopa feministisestä raamattuopista. Moni aikamme uskova torjuu raivokkaasti koko alamaisuus-käsitteen, vaikka se on täysin raamatullinen.
Silloin kun puhuttiin luomakunnan vallitsemista, käytettiin hepreassa raadaa ja kaabash -verbejä, joilla on sivumerkitys "polkea jalkoihinsa, valloittaa, tehdä alamaiseksi". Naisen vallitsemisesta puhuessaan Raamattu käyttää kuitenkin maashal-verbiä, johon ei liity negatiivista sivumerkitystä. Miehen ei missään kohden Raamatussa käsketä alistaa vaimoaan polkemalla tämän oikeuksia - hänen käsketään päinvastoin rakastaa tätä yhtä epäitsekkäästi kuin Kristus rakasti seurakuntaa. Suurempaa rakkauden ihannetta ei voi olla.
Paavali ei tehnyt naisista seurakuntiensa paimenia/ vanhimpia/ kaitsijoita. Johtamisvirkaa heille ei annettu yhdessäkään Uuden testamentin seurakunnassa. Suomen Siionissa asia on nykyään toisin. Alamaisuus-periaatteen hylkääminen on tuonut perustavaa laatua olevan muutoksen, jollaista kirkkohistoriamme ei aikaisemmin ole koskaan kokenut.

[kalamos]

Yleensä mikään ei jää epäselväksi,
kun viestejäsi luen,
mutta nyt en ole varma,
ymmärränkö oikein.

Teemamme kannalta on mielenkiintoista tutkia Jumalan antamien rangaistusten sisältöä. Ratkaisevinta on yrittää selvittää, mistä naisen halusta Jumala rangaistuksen antaessaan puhuu.

”Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva."

Käytetty hebrealaisen sanan ”tĕshuwqah” (juurisana: shuwq (שׁוּק)) yksi sen epäämätön merkitys on halu kontrolloida.

Oikeastaan en nyt osaa kysyäkään mitään.
Voisitko jotenkin selventää,
mitä siis tarkoitti tuo ilmaisu,
"mieheesi on sinun halusi oleva"

[Natanael]

Kirjoitin: ”Käytetyn hebrealaisen sanan ”tĕshuwqah” (juurisana: shuwq (שׁוּק)) yksi sen epäämätön merkitys on halu kontrolloida.” (korjattu oikeakielisyys)
Olen tutkinut 1.Moos.3:16 kohtaa lukuisista eri lähteistä, noin kuudesta erikielisestä tekstistä, yrittäen selvittää, mistä halusta siinä on pohjimmiltaan kysymys ja kuinka eri Raamatun kääntäjät ovat sen ymmärtäneet.
Ehdotonta ja lopullista yhtä varmaa vastausta en voi esittää. Siksi kirjoitin, että ”yksi sen epäämätön merkitys on halu kontrolloida”. Aivan kuten meidänkin kielessä, niin kielissä on paljon monimerkityksellisiä sanoja. Käytetty hebrealainen, halua tarkoittava, sana tarkoittaa sekä fyysistä/seksuaalista/henkistä halua olla toisen seurassa että halua hallita. Raamatussa sama sana esiintyy muutamassa muussakin Vanhan Testamentin kohdassa nimenomaan kontrolloimisen, vallan käytön, merkityksessä. Tätä tosiasiaa emme voi sivuuttaa.
En itse ole alkukielten asiantuntija, mutta vuosikymmenten varrella olen löytänyt tietyt pääasialliset tietolähteet, joita pidän luotettavina. Sanan merkitys haluna kontrolloida tulee niissä yhteneväisesti esille. Näin ollen vahvaksi ehdokkaaksi tekstin oikeaan ymmärtämiseen tulee lause, joka voidaan selventävästi suomentaa: ”Sinulla, nainen, on oleva halu hallita miestäsi, mutta hän sinua kuitenkin hallitsee.”
Laajalti arvostettu englanninkielinen Raamattu, English Standard Version, kääntää kohdan niin, että naisen halut ja toiveet ovat usein toiset kuin miehellä – alamaisuus miehelle on naiselle toistuva ongelma.
English Standard Version: Your desire shall be contrary to your husband, but he shall rule over you.”
Käännökseni: ”Sinun halusi tulee olemaan vastakkainen miehesi haluun nähden, mutta hän on sinua hallitseva.
Seksuaalisesta halusta ei voi olla kysymys, sillä nehän eivät naisella ja miehellä ole vastakkaiset.

Paljon löytyy myös sellaisia englanninkielisiä käännöksiä, jotka pyrkivät kääntämään kohdan niin, että lukijalle tulisi selväksi tekstin alkuperäinen merkitys, tähän tapaan:
”And you will desire to control your husband, but he will rule over you.”
Käännökseni: ”ja sinun halusi on kontrolloida miestäsi, mutta hän tulee hallitsemaan sinua”.

En ole itse mieltynyt ns. selittäviin käännöksiin. Alkukielisiin teksteihin tutustuminen voi kertoa, onko jokin selittävä käännös totuudellinen. Myös sana sanalta –käännöksiin suhtaudun tietyin varauksin. Monet tukeutuvat englanninkieliseen King James Version (Kuningas Jaakon aikaiseen, hyvin vanhaan) Raamattuun, mutta itse en sitä lainkaan käytä. Tuon käännöksen jälkeen on löydetty paljon varhaisempia tekstilöydöksiä, joiden pohjalta tehdyt käännökset ovat siten uskollisempia alkuperäiselle tekstille. Selvittäessään kreikankielisen Uuden Testamentin tekstejä monet suomalaiset tukeutuvat tunnettuun kotimaiseen Novum-kirjasarjaan. Sitä vaivaa sama kuin King James Versionia eli siitä puuttuvat varhaisimmat, kaikkein vanhimmat, tekstilöydöt.

[Ulpu]

Rakkaus saa aikaan alamaisuutta, näin lyhyesti sanottuna.

[Annora]

Luther 1545:
16 Und zum Weibe sprach er: Ich will dir viel Schmerzen schaffen, wenn du schwanger wirst; du sollst mit Schmerzen Kinder gebären; und dein Wille soll deinem Mann unterworfen sein, und er soll dein HERR sein.

Ja vaimolle puhun: luon sinulle paljon kipua, kun olet raskaana; kivulla sinun tulee synnyttää lapsia; ja sinun tahtosi tulee olla alistettu miehellesi ja hänen tulee olla sinun HERRASI.

Huom. tuo HERRA on oikein isoilla kirjaimilla tuossa Luther 1545 käännöksessä. Tarkoittaneeko se sitten, jotta samassa asemassa kuin Jumalasi?

Hmmnn... Lutherilla oli vaimo, entinen katolinen nunna.

[kalamos]

ja sinun tahtosi tulee olla alistettu miehellesi ja hänen tulee olla sinun HERRASI.

Nyt Lutherin käännös kolahti.
Noin käännettynä tuosta jakeesta kyllä tulee ymmärrettävä.

Mutta sitten usein on niin,
että jos jokin sana voidaan ymmärtää kahdella tavalla,
niin se myös pitää ymmärtää kahdella tavalla.

Ja voi olla,
että myös sillä tavoin käännettynä
kuin suomenkielellä tuo on käännetty,
tuo jae voidaan myös ymmärtää
ja siinäkin on järkeä.

Eli asiat muuttuivat syntiinlankeemuksen myötä monella tavalla.
Mutta se olisikin jo ehkä oman keskustelunsa aihe.

[Natanael]

Annoran tarjoama Lutherin käännös on asiallisesti samansisältöinen, josta olen kirjoittanut yrittäessäni tuoda esille hebreankielisen Raamatun sanojen merkityksiä. Varmaa on, että korkeasti koulutettu Luther tutki tarmokkaasti alkukielisiä lähteitä.
Meille kaikille on varmasti selvää, että kaikenlainen alistaminen, nöyryyttäminen ja toisen ihmisen orjuuttaminen käskyttämällä ei millään muotoa ole Jumalan tahto. Ehkä pääsemme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen Ulpun sanojen avulla.

”Rakkaus saa aikaan alamaisuutta, näin lyhyesti sanottuna.”

Mielestäni molempien sukupuolten on tärkeää huomioida se, että Jumala puhuu kaikille kuuluvasta yleisestä alamaisuudesta ennen kuin Hän puhuu naisen erityislaatuisesta alamaisuudesta miestänsä kohtaan. Koska olen tätä asiaa jo riittävästi valaissut, niin totean nyt vain, että jokaisen uskovan tulee olla alamainen lähimmäisilleen aina silloin, kun lähimmäisen elämäntilanne sitä vaatii. Meidän on nöyrryttävä palvelemaan kaikkia aivan niin kuin Jeesuskin teki. Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluvan yleisen alamaisuuden saa todellakin aikaan vain rakkaus.

”Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.”

Syntisyytemme tähden meillä ihmisillä on taipumus itsekkyyteen, oman etumme ajamiseen ja omien tarpeittemme tyydyttämiseen ilman, että huomaamme lähimmäistä. Tärkeää on tuo meille kaikille kuuluva yleinen alamaisuus. Kuinka helposti kaikki palaset loksahtaisivat paikalleen, jos seuraava Jumalan Sana voisi kohdallamme toteutua.

”ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne.”

Jotkut ovat huomauttaneet aivan oikein, että historia antaa karun todistuksen miesten mielivaltaisesta vallan käytöstä ja naisen itsenäisen ihmisarvon polkemisesta. Eikä seurakuntaelämä suinkaan saa tässä suhteessa puhtaita papereita. Keskiajalla naisen arvo oli pohjamudissa. Tuomas Akvinolaisen mielestä naisen alemmuus näkyi kolmella tavalla – kyse oli selvästi alempiarvoisuudesta, joka ei ole Raamatun naiskuva. Nainen oli Akvinolaisen mukaan alemmalla tasolla älyllisesti, fyysisesti ja moraalisesti. Tällainen käsitys oli yleinen keskiaikaa elettäessä ja pitkälle vielä sen jälkeenkin. Alkuseurakunnassa tilanne oli toisenlainen, sillä Jeesus palautti naisen hänelle kuuluvaan asemaan.

P.S. Huomaan, että minun laillani myös Kalamos etsii mielellään alkukielisten Raamattujen sanojen merkityksiä. Nähtävästi olemme molemmat tutkijaluonteita. Paljon tärkeämpää on noudattaa seuraavanlaista periaatetta: katso, missä kokonaisessa asiayhteydessä jotain on sanottu (konteksti) ja toiseksi halutessasi selvennystä tutki, mitä samasta asiasta sanotaan muualla Raamatussa. Näin edeten Pyhä Henki antaa meille lapsenmielisille ymmärrystä.