Kymmenykset, onko voimassa?

[עֵד]

Ongelma on siinä, jos ihminen vieraantuu Jumalasta, mutta ei luovu kymmenyksistään.

[Sirkuttaja]

Eli tarkoittaako se toisinpäin sitä, että kymmenykset vievät lähemmäs Jumalaa ;)

Kyse ei ole viesteissäni siitä, ettenkö antaisi Jumalalle mikä on Jumalan, mutta epäilenpä, että Jumala ei ole kovin kiinnostunut kolehdin keruusta, vaan enempi seurakunnat itse :)

Tiedätkö mitä, en käy töissä siksi, että tekisin sitä rahan vuoksi, käyn vain... koska kaikki ihmiset käy, se on totuus, en ole koskaan välittänyt rahasta, en työnteosta, ei niillä ole sellaista arvoa minulle... tietenkin ihmisen pitää käydä töissä, koska on luotu järjestelmä, että ihminen ansaitsee valuuttaa ja sillä saa valuutalla hoidettua perusmenot, kuten asunnon ja sähkön esimerkiksi ja ruan... sehän on ihmisen keksintö, vaihdantatalous, työorjuus ja rikkaiden sijoittajien ja pomojen palkat... ei Jumala sellaista ole keksinyt...
...en edes väitä, että tekisin sitä, edes muiden ihmisten auttamiseksi, koska tällä hetkellä minulla olisi kotona myös lapsia, jotka tarvitsisivat ehkä oikeasti minua enemmän, jos ihan ajatellaan sydämellä asiaa, yhteiskunta on vain tällainen... en ole koskaan ollut sillä tavoin rahan perään... työni on aika raskasta fyysisestikin ja palautuminen voi viedä aikaa ja se vie aikaa myös lapsiltani.. joten, kaikki raha minkä siitä saisi, on kuitenkin menetettyyn aika pientä, joten... sillä suhteutettuna, sori vaan... en syydä niitä isokenkäisten työntekijöiden taskuihin ja heidän tiloihinsa... voin suoraan sanoa, "olen ansainnut vähäiset killinkini"... joten näpit irti niistä kaikki rahanahneet uskovaiset. :) kymmenyksistä puhuvat, yleensä ne.. jotka niitä kokevat tarvitsevansa, omaan hyötyynsä... vaikka se ei menisi suoranaisesti, se voi hyödyttää heitä, koska heidän oma työnsä saa sillä jatkua.... on se sitten heille harrastuspohjaista tai ihan ammatillista...


Mutta loppuviimein, koko ihmisen elämähän voi katsoa olevan Jumalan käsissä, siis vain kymmenykset eivät ole Jumalan, vaan kaikki mitä omistamme.

[kalamos]

Keskustelussa on jo tullut esiin
lukuisia kohtia Raamatusta,
jotka osoittavat,
Jumala on hyvin kiinnostunut siitä,
osoitammeko uskollisuutta kymmenyksissä.

Jeesus itse vieläpä ilmoitti
tarkan seurannan tuloksen,
kuka pani uhriarkkuun eniten.

Raamatunkohta löytyy keskustelusta.
Esitin siihen liittyen kysymyksenkin.

[Sirkuttaja]

Näemme asian siinä suhteessa erotavoin, että en näe Jeesuksen opetusta kymmenysten tärkeydestä kertovana, vaan se näytti sydämenasenteen mm niille jotka kokosivat rahaa.

[Natanael]

Kirjoittaja viittaa Hebr 7:8 –jakeeseen: ”Ja täällä kuolevaiset ihmiset ottavat kymmenyksiä, mutta siellä se, jonka todistetaan elävän” ja kysyy:

”Osaatteko selittää, mitä tämä tarkoittaa, jos kerran kymmenyksiä ei tarvitse kaavan mukaan maksaa, tässähän sanotaan, että Jumala edelleen ottaa kymmenyksiä. Vai viittaako se juutalaisiin, jotka eivät ole kuulleet vielä Jeesuksesta? Kyllä itse olisin sitä mieltä, että uudessa liitossa kaikki olisi Herran, ei vain 10%, toki voi olla helpompaa teoriassa.”

VASTAUS: ”täällä kuolevaiset ihmiset”
Hebrealaiskirjeen kirjoittamisen aikoina elettiin Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeistä aikaa, jolloin Jerusalemin temppelissä leeviläinen papisto suoritti edelleen uhrimenoja ja vanhan liiton aikaisia jumalanpalvelusmenoja. Laissa vaaditut kymmenykset kerättiin ensisijaisesti juuri leeviläisen papiston toimeentulon ja jumalanpalvelusmenojen sujuvuuden varmistamiseksi. Kaikki tämä poistui vasta sitten, kun roomalaiset sotajoukot tuhosivat Jerusalemin temppelin noin vuonna 70. Kuolevaiset ihmiset tarkoittavat esille ottamassasi kohdassa leeviläisiä pappeja.
”mutta siellä se, jonka todistetaan elävän”
Tämä viittaa Melkisedekiin, joka ei ollut mikään tavallinen kuolevainen ihminen. Raamattu antaa Melkisedekistä todistuksen, että hänellä ei ole isää, ei äitiä ja joka pysyy pappina ainaisesti. Hänestä Raamattu todistaa, että hän elää.

"jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava - hän pysyy pappina ainaisesti."

”Jos menee takaisin lain alle tässä kymmenysasiassakin ja lakihenkisyyteen, niin se ei voi olla oikein uudessa armoliitossa. Iloista antajaa Herra rakastaa. Eli sydämen asenne ratkaisee ja se että on halu iloiten antaa, ei pakosta, lain alle mennen. Emme ole enää lain alla, vaan armon alla, uudessa paremmassa armoliitossa.”

KOMMENTTI: Juurikin noin.

Sirkuttaja: ”Mutta loppuviimein, koko ihmisen elämänhän voi katsoa olevan Jumalan käsissä, siis vain kymmenykset eivät ole Jumalan, vaan kaikki mitä omistamme.”
KOMMENTTI: Oikein kirjoitit, Sirkuttaja, kaikki mitä meillä on, on Jumalan. Hän on kaikkivaltias, Hän voi antaa ja Hän voi ottaa pois. Mihinkään meillä ei ole ehdotonta hallintavaltaa. Myös Kirjoittaja totesi samalla tavalla viestissään: ”itse olisin sitä mieltä, että uudessa liitossa kaikki olisi Herran.”

”Ja hän sanoi: "Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi."

[Natanael]

Olen tuonut esille käsityksenäni seuraavat asiat. Kymmenykset olivat Jumalan laki rahoittamaan ”Israelin” teokraattista hallintoa tärkeimpänä kohteenaan tukea leeviläistä papistoa ja heidän suorittamiaan uhritoimituksia temppelissä. Uhritoimitukset päättyivät Jerusalemin temppelin hävitykseen noin vuonna 70 ja samalla katosi myös leeviläisen papiston asema ja uhritoimitukset. Jeesuksen lausuessa ristin puulla ”se on täytetty” lakiliitto tuli päätökseensä ja alkoi armon liitto, uusi armon aika, jonka jälkeen leeviläisten sijasta jokainen Jeesuksen oma kuuluu hengelliseen papistoon.

Kirjoittaja totesi Raamatun yhdessä kohtaa esittävän, että meidän uskovien tulisi antaa niin kuin meidän sydämemme kehottaa, eikä minkään ulkoisen pakotteen sanelemana. Kymmenysten vaatiminen on lain alle menemistä. Uuden Testamentin kirjeissä kaikki, aivan kaikki, antamisen ohjeet perustuvat vapaaehtoisuuteen – Jeesuksessa Kristuksessa saamme olla vapaat lain vaatimuksista ja toimia rakkaudesta Jumalaan ja lähimmäisiimme. Näin säilytämme vapauden ja siihen kuuluvan iloisen antajan mielen. Lain orjuuttamina emme olisi vapaita eikä meillä olisi antaessamme iloa Herrassa.
Me hyväksymme kyllä tosiasiana sen, että Pyhä Henki vaikuttaa uskovissa rakkautta, laupeutta ja antamisen mieltä, mutta käytännössä meidän on vaikea uskoa siihen. Meidän lihassa asuva lakihenkisyytemme ja farisealaisuutemme ajaa meitä lain vaatimusten alle pakottamaan samalla muitakin Jeesuksen vapauttamia takaisin lain orjuuteen. Jumala tietää kaiken tämän. Sen tähden armon vapaudessa pysymiseen tarvitaan mielen lujuutta ja toisaalta sitkeyttä palvella toisiamme rakkaudessa. Vain niin voimme säilyttää armon vapauden lankeamatta omien tarpeittemme itsekkääseen tyydyttämiseen.

”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” …..
”Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.”

Jumalan rakkaus meitä kohtaan näkyy Kristuksessa ja se muuttaa meidän sydäntemme asenteet. Kristitty tuntee sydämessään, kuinka paljon siunauksellisempi on olla antajana kuin ottajana. Voimme olla yhdessä pyytämässä, että Herra vaikuttaisi enenevässä määrin meissä niin, että eläisimme ja antaisimme rakkauden Hengessä. Surulliselta tuntui erään veljen toteamus, että hän ei käy enää seurakunnassa, kun kaikilla näyttää siellä menevän taloudellisesti niin hyvin ja hän itse perheineen on hyvin köyhä. Ei niin, vaan muiden uskovien tarpeet ovat kaikkien uskovien tarpeita – rakkaudellinen myötätunto ajaa meitä toimimaan toisen hyväksi. Köyhyysrajan alapuolella elävät veljemme ja sisaremme ovat juuri sitä hengellistä papistoa, jonka tarpeista huolehtiminen kuuluu meille - vanhassa liitossa leeviläiset, uudessa kaikki Jeesuksen seuraajat hengellisenä papistona.

”Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä.”

”Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa.'"

”Ja teille Herra antakoon yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niin kuin meilläkin on teitä kohtaan.”

Jos sydämessäsi voit Herran vapaudessa antaa 10% tuloistasi, niin et tee väärin. Sen sijaan teet väärin, jos sydämesi kovuudessa orjuutat köyhyysrajan alapuolella juuri ja juuri toimeentulonsa saavia sisaria tai veljiä toimimaan VT:n lain mukaisesti. Teet myös väärin, jos lain kirjaimen täyttääksesi annat vain 10%, jos sinulla olisi mahdollisuus ja tilanne vaatisi antamaan tarvitseville selvästi enemmän. Huomattavan suuret rikkaudet omistavat voisivat antaa minun puolestani tuloistaan vaikkapa 70% - miksi, miksi ei?
Joissakin seurakunnissa opetetaan väärin, että antaessasi kymmenykset annat ikään kuin ”siemenrahaa” ja tulet niittämään omassa elämässäsi pian moninkertaista aineellista satoa. Tällöin on viitattu ainakin Jeesuksen kylväjävertaukseen ja Paavalin esittämään kylvämisen ja niittämisen lakiin. Tässä kohtaamme jälleen Kirjoittajan esille tuomaan vapaaehtoisuuden – ja huomatkaa me niitämme hengellisiä siunauksia!

(suluissa omat lisäykseni) ”Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. Antakoon kukin, niin kuin hänen sydämensä vaatii (Jeesus uskovissa rakkauden äänenä), ei surkeillen eikä pakosta (lain pakottamana); sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää.”

Uuden Testamentin opetus uuden liiton Jeesuksen seuraajille rohkaisee antamaan, mutta vaikenee kymmenyksistä.

[עֵד]

Uuden Testamentin opetus uuden liiton Jeesuksen seuraajille rohkaisee antamaan, mutta vaikenee kymmenyksistä.

Samaa mieltä. Se ei toki estä kymmenyksien antamista.

Sanomasi on sopusoinnussa sen kanssa, ettei Jeesus kumonnut lakia, vaan antoi sille uuden sisällön, kun täytti sen.

Elämässäni on joitakin pidempiä jaksoja, jolloin säännöllisesti annoin tuloistani ja 'mintuistani' kymmenykset, ja meninpä niinkin pitkälle, että erottelin erikseen ns. annit kymmenysten päälle. Jossakin vaiheessa sisimpääni hiipi vaarallinen ajatus, että en ole vielä täydellinen.

[kalamos]

Jeesus nimenomaan sanoi kymmenyksistä,
että niitä ei tule jättää maksamatta:

Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut,
kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista,
mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä:
oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden!
Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.

Jos me jätämme kymmenykset maksamatta,
me sidomme puivan härän suun.
Ja se on selvästi asia, jota meidän ei tule tehdä,
kuten Paavali sanoo
perustellen asian Mooseksen lain däädöksellä.

Kuka tekee koskaan sotapalvelusta omalla kustannuksellaan?
Kuka istuttaa viinitarhan, eikä syö sen hedelmää?
Tai kuka kaitsee karjaa, eikä nauti karjansa maitoa?

Puhunko tätä vain ihmisten tavalla? Eikö myös laki sano samaa?
Onhan Mooseksen laissa kirjoitettuna:
"Älä sido puivan härän suuta".
Eihän Jumala häristä näin huolta pitäne?
Eikö hän sano sitä kaiketikin meidän tähtemme?
Meidän tähtemmehän on kirjoitettu,
että kyntäjän tulee kyntää toivossa ja puivan puida osansa saamisen toivossa.

Eli sekä Jeesus että Paavali
perustelevat tätä aikaa koskevan
Mooseksen lain pohjalta.

Sen lisäksi kymmenykset tulevat esiin
jo ennen lakia.
Aabraham ja Jaakob jo antoivat kymmenykset.

Kymmenykset samoinkuin
kylvämisen ja liittämisen laki
ovat voimassa yhtä pysyvästi
kuin painovoimalaki.

[Sirkuttaja]

Voi hyvää päivää sentään, kokoaa jotkut raskaita taakkoja toisten kannettaviksi.

[kalamos]

Sinä olet ymmärtänyt asian aivan väärin.
Kysymys on siunauksesta eikä taakasta.


minä haluan teidän hyväksenne karttuvaa hedelmää