Sirkuttaja kirjoitti:”Jeesus ehtoollisessa kuvaa viiniä verekseen. Emil nosti esiin veren evankeliumin. Mikä on veren evankeliumin tarkoitus. Onko siinä osana symboliikkaa?”
”Minusta...koen, että en jotenkin saa irti mitään uskovien opetuksista. Masentavaa jotenkin.”
Sirkuttaja tarjoaa tällä foorumilla poikkeuksellisen rehellistä pohdintaa ja avoimuutta. Kaikilla meillä on kysyttävää ja vaikeuksia ymmärtää, mitä Jumala kulloinkin Sanassaan jossain kohtaa sanoo. Mieltämme myllertäviä ajatuksia ei seurakunnan keskellä ääneen niin vain sanota, sillä kaikkien oletetaan ymmärtävän kuin itsestään selvyytenä esimerkiksi sen, mitä on Sirkuttajan mainitsema ”veren evankeliumi”.
Niin ei kuitenkaan ole. Jos jokin, niin juuri puhdas evankeliumi on aina uhattuna, Saatanan hyökkäyksen kohteena. Raamattu sanoo, että lopun aikoina tulee seurakuntiin väärää, valheellista evankeliumia julistavia valheveljiä. He tarjoavat väärää Jeesusta väärässä hengessä. He saavat valtaa, koska seurakunnissa ei julistusta juurikaan arvioida ja harhaoppeja torjuta. Koska liikkeellä on runsaasta väärääkin evankeliumia, niin kysymys mitä on veren evankeliumi on sekä hyvin ajankohtainen että äärettömän tärkeä.
Toivoisin, että osaisin olla vastauksessani yksinkertainen ja samalla raamatullinen. Raamattua meidän tulee tutkia aina rukoillen, että voisimme tutkia Sanaa hengellisesti, sillä ilman Pyhää Henkeä kaikki Raamatun kohdat valuvat hukkaan kuin vesi hanhen selästä eikä mikään kohta ravitse meitä. Ilman uskoa Raamattu jää meille suljetuksi kirjaksi.
Paavali (1.Kor.2:14) kirjoitti:”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.”
Raamatussa ei ole sellaista sanaparia kuin ”veren evankeliumi”, mutta tuollaista ilmausta monet uskovat käyttävät silloin, kun he haluavat korostaa oikeaa evankeliumia, ilosanomaa, Jeesuksesta Kristuksesta. Lyhyesti ilmaistuna: veren evankeliumia julistetaan silloin, kun julistuksen keskuksena on syntiemme tähden ristiinnaulittu Jeesus Kristus. Veren evankeliumin tarkoitus on meidän pelastuksemme.
Paavali (1.Kor.2:2) kirjoitti:”Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.”
Evankeliumiin liittyvä Jeesuksen veri ei ole symboolinen. Jeesuksen oli todellisesti kuoltava ristillä meidän puolestamme, meidän syntiemme tähden ja vuodatettava todellisesti verensä. Me kaikki olemme ansainneet kuolemanrangaistuksen, mutta Jeesus meni ristille meidän sijastamme. Isä Jumala mieltyi ja hyväksyi oman Poikansa veriuhriin. Se avasi Jeesukseen turvautuville tien Jumalan lapseuteen aina Taivaaseen saakka. Veren merkitys on hyvin tärkeä, sillä vain sen kautta meillä on pääsy Jumalan yhteyteen – mitään muuta tietä ei olekaan. Jumala hyväksyi syntivelkamme maksuksi oman poikansa, Jeesuksen, veriuhrin ristillä. Myös jo uskoon tulleet tarvitsevat syntiensä anteeksiantoa Jeesuksen veressä, että heidän omatuntonsa säilyy puhtaana.
Paavali (Ef.1:7) kirjoitti:(suluissa lisäämäni huomautus)”jossa meillä on lunastus (Jeesus on maksamalla syntivelkamme vapauttanut meidät synnin orjuudesta) hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.”
Hebr.10:19) kirjoitti:”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään.”
(Hebr.9:14) kirjoitti:”kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!”
Veriuhri –sana tulee Vanhan Testamentin puolelta silloisten temppelipalvelusten eläinuhreista. Nähdessään Jeesuksen tulevan luokseen Johannes Kastaja totesi: ”Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi:
"Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh.1:29)
. Tässä on symboliikkaa, sillä Jeesus oli Jumala ja ihminen, mutta ei lammas. Hän oli se Jumalalle kelpaava syntiuhri, johon Vanhan Testamentin aikaiset uhrikaritsat viittasivat.
Paljon on uskovien antamaa opetusta, josta ei todellakaan saa mitään irti – ja edellä mainitsin vääristä opettajista, joiden opetuksista ei pidäkään ottaa mitään itselleen. Toivon kuitenkin, että saisit puhtaasta Raamatun Sanasta itsellesi rohkaisua, lohdutusta ja johdatusta – ja varmuutta siihen, että saat sellaisena kuin olet, vaeltaa Jeesuksen seurassa elämän tiellä. Mitään paineita ei ole silloin, kun tutkimme Sanaa rukoillen. Jumala antaa meille kulloinkin tarvitsemamme leipäannoksen. Kaikkea ei tarvitse, eikä kukaan voikaan ymmärtää – joskus myöhemmin saatamme saada muualta Raamatusta ymmärrystä sellaiseen kohtaan, joka tänään jää meille käsittämättömäksi. Jumala ei etsi tietoviisaita, vaan syntisiä, jotka nöyrinä kaipaavat Jumalan rakkautta ja armoa. Niitä molempia Hän tarjoaa meille yksinkertaisille ja lapsenmielisille soimaamatta. Johanneksen evankeliumista on hyvä aloittaa – voimme syödä sitä ahnehtimatta pieninäkin paloina. Jumala haluaa, ettei kukaan lähde Hänen luotaan nälkäisenä pois.