Koska ketjun otsikkona on ”Jeesus, aikansa kapinallinen”, niin meidän pitäisi aluksi määritellä, mitä tarkoittaa adjektiivi kapinallinen. Sen jälkeen voimme päätellä, sopiiko tuollainen määritelmä Jeesukseen millään tavalla. Mehän annamme usein sanoille hyvin erilaisia merkityksiä, mutta todennäköisesti sanan kapina merkitys on meille varsin yksiselitteinen. En sitten tiedä, jos joku kirjoittaja antaa tässä ketjussa sanalla aivan uudenkin merkityksen?
Koska kapinaan liittyy usein väkivaltaa, niin kapinaksi kutsutaan jonkin, usein aseellisen, joukon nousua esivaltaa vastaan. Tämän vuoden aikana on puhuttu paljon Suomessa aikoinaan puhjenneesta kapinasta, jota kutsutaan mm. kansalais- tai vapaussodaksi. Ilman suurta näkyvyyttä jääneissä monissa vastarinnoissa, vastahankaan asettumisissa ja poliittisen opposition voimakkaissa puheissa sekä lakkouhkauksissa valtaapitäviä kohtaan voi olla mukana kapinahenkeä, jolloin voitaisiin puhua henkisestä kapinasta. Eräässä kuntoilupiirissä eräs henkilö vastusti jatkuvasti yhteisöpalavereissa tehtyjä päätöksi siinä määrin, että jotkut alkoivat kutsua kyseistä henkilöä ”kapinakenraaliksi”.
Kapinallinen on sellainen ihminen, jossa on kapinahenkeä, kumouksellisuutta riippumatta siitä, että kapinoitsija itse näkisi hankkeessaan hyveellisyyttä mm. taistellessaan jonkin ryhmän vapauden puolesta. Demokraattisilla päätöksillä ei kapinahenkiselle ole suurta merkitystä. Voidaanko nyt sitten sanoa, että Jeesus olisi ollut aikansa kapinallinen - tai kenties joku muu on?
Ennen kuin menen omiin pohdintoihini, niin on pakko huomauttaa, että Witness ns. tyhjentää pankin halutessaan lähestyä aihetta ”Jeesuksen näkökulmasta eli pyhyyden puolestapuhujana. ” Jos Jeesus oli nimenomaan pyhyyden puolestapuhuja, niin tällöin Hän toimi vain täynnä armoa ja totuutta ilman mitään kapinahenkisyyttä. Tuolta pohjalta voimme myös todeta, että kapinahenkisyyden vastakohta ei suinkaan ole kaiken suvaitseminen. Jos suvaitset kaikkea, niin suvaitset myös sellaista, jota sinun ei pitäisi suvaita – toisaalta jos olet liian jyrkkä, niin et suvaitse aina sellaistakaan, joka sinun pitäisi suvaita. Kuinka paljon meissä on Jeesuksen kaltaista armoa ja totuutta, joka saa meidät puhumaan ja ottamaan esille totuuden rakkaudessa?
Jeesus ei noussut vastustamaan aikansa uskonnollisten johtajien koko oppia, sillä sen perustanahan oli Vanhassa Testamentissa oleva moraalinen laki. Sen sijaan Jeesus otti toistuvasti esille fariseusten tekopyhyyden ja omahyväisyyden, sellaisen lakihenkisyyden, joka peitti lain tekojen kuorman alle Jumalan armon.
Matteus (Matt.23:1-8) kirjoitti:”Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sen tähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi.' Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.”
Jeesus oli Jumalana itse lain ja profeettojen takana, eikä hän tullut maailmaan niitä kumoamaan vaan täyttämään. Lukiessamme Jeesuksen syvältä luotaavaa vuorisaarnaa, näemme, että koko Jeesuksen toiminnan ja sanojen tarkoituksena oli uudestisynnyttää kuulijansa uuteen elämään ja sydämen asenteiden totaaliseen muutokseen.
Paavali (Kol.3:23) kirjoitti:”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niin kuin Herralle eikä ihmisille.”
Myöhemmin sekä Paavali, että me tämän ajankin uskovat joudumme koko ajan samaan tilanteeseen: uskonnolliset ja lakihenkiset ihmiset voivat kiivauteen asti väitellä tekojen tien autuaaksi tekemisestä. Niin kuin Jeesus, myös meidän tulee kumota tuollaiset väitteet oikealla opilla, luotettavalla Jumalan Sanalla. Tämä tulee tehdä totuudella ja rakkaudella ilman mitään kapinahenkeä. Tiedämmehän, ettei sellainen mitään auta, ainoa vaikuttava voima on Jumalan Sana, jossa Pyhä Henki vaikuttaa.
Paavali (Tiit.1:9) kirjoitti:”hänen tulee pysyä kiinni opin mukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaan sanojain väitteet.”
Kapinointi sisältää aina niskoittelua suurempaa valta-asemaa kohtaan. Jeesus alistui täysin Isänsä tahtoon ja hänen persoonallisuutensa oli hiljainen ja nöyrä eli täysin kapinallisuuden vastakohta.
Matteus (Matt.26:39) kirjoitti: ”Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä."
Matt. (Matt.11:29) kirjoitti: ”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.”
Jos edes jollain tavalla voitaisiin sanoa, että Jeesus oli tätä maailmaa vastaan, niin vain siinä mielessä, että Jeesus vastusti sitä maailmallisuutta, joka oli Jumalan tahtoa ja siihen liittyvää pelastussuunnitelmaa vastaan. Ns. maailman ihmisistä voimme sanoa, että
ihminen ilman yhteyttä Jumalaan on kapinassa Jumalaa vastaan ja on siis
"aikansa kapinallinen". Jeesus teki kaikkensa uhraten lopulta itsensä ristin kuolemalla pelastakseen ne ihmiset, joka kuulevat häntä, katuvat kapinaansa Jumalaa vastaan ja tunnustavat sen synniksi.