witness kirjoitti:Itsensä syyttäminen tai ruoskiminen ei ole samaa kuin itsensä tuomitseminen - synnistä. Edellinen ei johda mihinkään hyvään, kun taas jälkimmäinen tekee tilaa armahdukselle.
Olen lukemattomia kertoja lukenut tätä viestiketjua.
Mietin, että tuomitsiko tuo nainen jossain vaiheessa itsensä.
Syyllisyytensä hän kyllä varmasti tuossa tilanteessa ymmärsi
ja oli asiasta yhtä mieltä.
Olisiko tuo itsensä tuomitseminen juuri sitä,
että on yhtä mieltä Jumalan kanssa siitä,
että minä olen syyllinen?
Siis Jumalan Sana tuomitsee.
Ja jos me tunnustamme eli olemme yhtä mieltä asiasta,
niin silloin Jumala armahtaa meidät.
Mutta jos emme ole yhtä mieltä Sanan kanssa,
niin silloin Jumala ei voi meitä myöskään armahtaa eikä vapauttaa.
Siis Sana tuomitsee.
Mutta tuo Sana eli Jeesus itse sanoi:
Johannes (12:46-48) kirjoitti:Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan,
ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata,
niin häntä en minä tuomitse;
sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan,
vaan pelastamaan maailman.
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani,
hänellä on tuomitsijansa:
se sana, jonka minä olen puhunut,
se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Ilmeisesti tuossa tapauksessa,
joka on avauksen pohjana,
maahan kirjoitettu Sana tuomitsi
kaikki naisen ympärillä olleet syyttäjät.
Johannes (8:3-8) kirjoitti:
Silloin kirjanoppineet ja fariseukset
toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen,
asettivat hänet keskelle
ja sanoivat Jeesukselle:
"Opettaja,
tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn,
että tuommoiset on kivitettävä.
Mitäs sinä sanot?"
Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä,
päästäkseen häntä syyttämään.
Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä,
ojensi hän itsensä ja sanoi heille:
"Joka teistä on synnitön,
se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".
Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.