Äläkä tästedes

[עֵד]

Jeesuksen sanat (aviorikoksesta syytetylle) 'äläkä tästedes syntiä tee' liitetään usein alkuperäiseen aihepiiriinsä, mutta ovat paikallaan missä tahansa syntielämän ilmentymässä - varmimmin kuitenkin liittyen johonkin addiktioon/riippuvuuteen.

Kyse ei niinkään ole ihmisen ehdottomuudesta vaan siitä, ettei enää tarvitse tehdä syntiä, kun saa tulla osalliseksi parannuksen armosta, jossa Jumalan voima ilmentyy. Siinä synnin lonkeron kiemurtelu menettää tehonsa kietoa ja sitoa käyden vähempiarvoiseksi. Tämä jalo voitto on monen kiusatun uskovan haaveena, ja sitä moni halajaa: 'miksei se minulla toimi?'. Siinä on yhtäaikaa mennyt ja tuleva läsnä: tuomio tehdystä ja vapaus olla jatkossa tekemättä lisää.

Jumalan palvelijan osa on olla opetuslapsi ja täysin riippuvainen Opettajastaan - tänään.

[עֵד]

Itsensä syyttäminen tai ruoskiminen ei ole samaa kuin itsensä tuomitseminen - synnistä. Edellinen ei johda mihinkään hyvään, kun taas jälkimmäinen tekee tilaa armahdukselle.

’Voi, olisinpa...’ Ja Hän vastaa: ”Älä vastedes..”

’Mitä se enää hyödyttää...’ ”Älä vastedes...”

[Jumalanlintunen]

Eikö se ole sama asia, tuomita itseään teoista kuin syyttää itseään

En tiedä mistä se tunne jokin aika sitten yllätti, luulin sellaisten menneen menneisyyteen...
Mietin, että maailmalle olisi ollut parempi kun en olisi koskaan syntynytkään, tosin laajalla mittakaavalla ajateltuna ajatus on varmaan hieman absurdi. Häpeä ja itseinho tekivät sen. Ymmärsin toisaalta tuomitsevani itseni sellaisella, toistuvana tunteena se taakoittaisi, ajaisi myös pelkäämään tuomiota Jumalalta, tuomio itseltä, johtaa kokemukseen, että Jumalakin lopulta tuomitsee...

Jumala armahtaa, kenet armahtaa. Paavali kirjoittaa, että kilpailu juostaan loppuun asti. Taidan ymmärtää häntä, en itsekään tiedä olenko Jumalan armon arvoinen...edes.

[עֵד]

Tuomitseminen on rankkaa, mutta Jumalan edessä se on elinehto armahdukselle synnistä ja ihmiselle vapahdus uuteen elämään - päivittäin.

Sensijaan ilman Jumalan ääretöntä rakkautta (Jeesuksessa) ja huolenpitoa jäisimme itsemme vangiksi - omien lupausten rikkojiksi, itsesäälissä pyörijöiksi tai sitten vain ikuisiksi kyselijöiksi ja etsijöiksi.

Jumala halunnee palauttaa meissä ne tehdasasetuksensa tai ainakin saada voimaan se paras versio itsekustakin luodustaan - viimeistään perillä.

[עֵד]

Joskus (paljon) nuorempana nuo Jeesuksen sanat kuulostivat toki lempeiltä, mutta sittenkin mahdottomilta. Voisiko se edes oikeasti toimia, oliko siinä käännösvirhe?

Erityisesti näin viimeisinä aikoina Jumala voi herättää todistajia siellä, missä Hän itse puhdistaa ja pukee voimaansa palvelijoitaan - kiusattuja ja unohdettuja - julistamaan otollista hetkeä kääntyä synneistä.

[kalamos]

Itsensä syyttäminen tai ruoskiminen ei ole samaa kuin itsensä tuomitseminen - synnistä. Edellinen ei johda mihinkään hyvään, kun taas jälkimmäinen tekee tilaa armahdukselle.

Olen lukemattomia kertoja lukenut tätä viestiketjua.
Mietin, että tuomitsiko tuo nainen jossain vaiheessa itsensä.
Syyllisyytensä hän kyllä varmasti tuossa tilanteessa ymmärsi
ja oli asiasta yhtä mieltä.

Olisiko tuo itsensä tuomitseminen juuri sitä,
että on yhtä mieltä Jumalan kanssa siitä,
että minä olen syyllinen?

Siis Jumalan Sana tuomitsee.
Ja jos me tunnustamme eli olemme yhtä mieltä asiasta,
niin silloin Jumala armahtaa meidät.

Mutta jos emme ole yhtä mieltä Sanan kanssa,
niin silloin Jumala ei voi meitä myöskään armahtaa eikä vapauttaa.

Siis Sana tuomitsee.
Mutta tuo Sana eli Jeesus itse sanoi:

Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan,
ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata,
niin häntä en minä tuomitse;
sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan,
vaan pelastamaan maailman.
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani,
hänellä on tuomitsijansa:
se sana, jonka minä olen puhunut,
se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.

Ilmeisesti tuossa tapauksessa,
joka on avauksen pohjana,
maahan kirjoitettu Sana tuomitsi
kaikki naisen ympärillä olleet syyttäjät.

Silloin kirjanoppineet ja fariseukset
toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen,
asettivat hänet keskelle
ja sanoivat Jeesukselle:
"Opettaja,
tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn,
että tuommoiset on kivitettävä.
Mitäs sinä sanot?"
Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä,
päästäkseen häntä syyttämään.

Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä,
ojensi hän itsensä ja sanoi heille:
"Joka teistä on synnitön,
se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".
Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.

[Annora]

Entäs tämä?

Matteuksen evankeliumi:
7:1 "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
7:2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.

[kalamos]

Niin ...
ilmeisesti kirjoittaessaan maahan,
Jeesus mittasi näille syyttäjille samalla mitalla,
kuin he olivat mitanneet tuolle naiselle.
Kyllä he tiesivät ja tunsivat tämän naisen.

Mutta vain tämä nainen otti vastaan
tuon ihmeellisen Vapauttavan Sanan,
joka on tämän keskustelun otsikkona.

Tuo syylliseksi todettu nainen oli ainoa,
joka poistui Jeesuksen luota armahdettuna.

[עֵד]

Äläkä tästedes.. yritä itseäsi pelastaa.
Äläkä tästedes.. kuvittele Jumalaa pieneksi.