Mooses (Gen 2:7) kirjoitti:Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen
ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen,
ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Samoin kuin Jumala puhalsi Aadamiin Elämän Hengen,
on Hän pannut Henkensä asumaan jokaiseen ihmisen alkuun.
Hengellisesti kuolleita meistä tulee, kun teemme syntiä.
Ja kun olemme näin kuolleet synteihimme,
niin silloin meidän täytyy syntyä uudesti ylhäältä, Hengestä.
Uudestisyntyminen oli mahdollista
vasta Jeesuksen uhrikuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.
Opetuslapset syntyivät uudesti ylhäältä Hengestä,
kun Jeesus puhalsi heihin Elämän Hengen.
Johannes (20:22) kirjoitti:hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille:
"Ottakaa Pyhä Henki.
Myöhemmin helluntaipäivänä opetuslapset puettiin Voimalla korkeudesta,
mutta uudestisyntyminen tapahtui tuossa hetkessä,
kun he kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen.
Mutta palataan Aadamiin.
Hänessä oli tuo Elämän Henki.
Ja tämä Elämän Henki oli myös hänen kirkkautensa/valkeutensa.
Aadamilla ei ollut vaatteita,
mutta hänet oli puettu kirkkauteen Jumalan kuvaksi.
Johannes (1:1-4) kirjoitti:Alussa oli Sana,
ja Sana oli Jumalan tykönä,
ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan,
ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
Tuo Elämän Valkeus sammui Aadamissa
ja myös hänen kylkisiivustaan tehdyssä Eevassa sinä päivänä,
jona Aadam söi tiedon puusta.
Yhteys Elämän lähteeseen oli poikki.
Mooses (Gen 3:7) kirjoitti:he huomasivat olevansa alasti
Yhteys Elämän lähteeseen oli poikki.
Elämä oli sammunut kuolemaksi.
Valo oli vaihtunut pimeydeksi.
Jumalan kirkkaus riisuttu alastomuudeksi.
Hyvä oli vaihtunut pahaksi.
Rakkauden tilalle oli tullut pelko.
Näin oli jo aiemmin käynyt Jumalan taivaassa sijaitsevassa
Eedenissä - Jumalan puutarhassa -
laajalti suojaavalle kerubille.
Valon kantajasta ei Luciferista
tai oikeammin Aamuruskon pojasta
oli tullut pimeyden ruhtinas.
Mutta nyt Jumala oli halunnut
ikuisen yhteyden itsensä ja ihmisen välille.
Jumalan Rakas Poika, jota varten kaikki on luotu,
halusi jakaa oman Elämänsä ihmisen kanssa.
Ratkaisun paikka oli Elämän puun juurella
keskellä Jumalan istuttamaa suojaisaa puutarhaa eli paratiisia.
Syöminen Elämän puusta olisi sinetöinyt
Jumalan ja ihmisen välisen suhteen.
Se olisi ollut "Aamen" sille yhteydelle,
johon Jumala on ihmisen tarkoittanut.
Aadam ja Eeva tekivät valintansa.
He söivät viereisestä puusta.
Ja liittoutuivat näin käärmeen kanssa
eli itse asiassa paholaisen kanssa.
Näin on käynyt kaikille ihmisille vuorollaan.
Vaikka meitä ei ympäröikään Paratiisin ihanuus,
me emme voi olla näkemättä Jumalan kädenjälkeä.
Mutta silti emme ole Jumalaa Jumalana kunnioittaneet.
Olemme hyljänneet Jumalan viisauden ja tavoitelleet omaa viisautta.
Ja niin meissä itse kussakin on yhtenä elämämme päivänä tapahtunut
sama katastrofi kuin Aadamin elämässä. Jumalan kuva on sammunut.
Todellinen Valkeus, joka valaisee jokaisen ihmisen,
on poistunut meistä, ja pimeys astunut sijaan.
Olemme vaihtaneet Jumalan kirkkauden alastomuudeksi.
Meistä on tullut kuolleita sieluja.
Esimerkiksi Paavali todistaa:
Aapeli Saarisalo
Paavali (Room 7:11) kirjoitti:Synti petti minut ja tappoi
Tällaisen hengellisesti kuolleen sielun
täytyy syntyä uudesti ylhäältä Hengestä.
Jumalan täytyy saada puhaltaa meihin Elämän Henki.