HENKI JA SIELU

[Jukka]

Eräs oma kokemukseni Hengen todistuksesta vuosikymmenten takaa:

Olin tullut reilu vuosi aikaisemmin uskoon. Kyläilin ystäväperheeni luona Helsingissä ja olin juuri silloin yksin asunnossa. Katselin parvekkeelta alas ja mielessäni siunasin kadulla kulkevia ihmisiä ("Herra, auta tuota miestä", "siunaa tuolla lastenvaunuja työntävää äitiä ja vauvaa", "Kiitos Herra, että olet rakastanut näitä iankaikkisella rakkaudella"). Tuohon tapaan puhelin sydämessäni Herralle. Silloin aivan odottamatta koin sydämessäni, kuinka Jumalan Henki todisti hengelleni, että olin Jumalan lapsi. Täytyin ilolla ja riemulla ja kiitin Herraa. En aikaisemmin ollut kokenut niin voimakkaana Hengen todistusta lapseudestani; kuljin asunnossa "hallelujaa, oon Jumalan lapsi ja perillinen, veressä pesty oon Jeesuksen".

Sitten soi ovikello. Avasin oven ja rapussa seisoi kaksi naista, jotka kysyivät: "Saammeko tulla juttelemaan kanssasi Jumalasta?" Päästin naiset sisälle. Ajattelin, että kylläpä ihanasti Isä johdatti heidät kanssani jakamaan tätä iloa, mitä juuri koin. En ollenkaan ymmärtänyt, että tulijat olivat Jehovantodistajia ja niinpä riemuitsin ääneen: "Tervetuloa. Juuri ennen kuin tulitte minulla oli aivan siunattu hetki, kun Jumalan Henki todisti minun henkeni kanssa, että olen Jumalan lapsi. Hallelujaa. Ja nyt vielä te tulitte juttelemaan Jumalasta, kiitos Herralle!" Naiset olivat aivan tyrmistyneitä, mutta minä vaan vuolaasti jatkoin kertoen kuinka Jeesus oli pelastanut minut. Itse asiassa tuo tapahtumaketju oli aika hassunkurinen kaikessa vakavuudessaankin. Mitä noille naisille nyt kuuluu tai vaikuttiko innokkaan nuorukaisen todistus heissä halua etsiä sitä Herraa, jonka olin löytänyt, sitä en tiedä.

No, tuo tapaus nyt jostain syystä nousi mieleeni, mutta jotain sanottavaakin minulla on Hengen todistuksesta yleisemmällä tasolla. Monesti ihmiset nimittäin etsivät itse itsestään Hengen todistusta, mutta sillä tavalla sitä ei saa kokea. Ihminen ei saa lepoa ja rauhaa itseään tutkimalla, vaan kääntämällä katseensa itsestään ja olosuhteistaan puolestamme kuolleeseen ja ylös nousseeseen Herraan Jeesukseen. Siinä on se kaivattu lepopaikka ja Henki vakuuttaa hengellemme, että totisesti olemme Jumalan lapsia ja perillisiä.

[kalamos]

Monesti ihmiset nimittäin etsivät itse itsestään Hengen todistusta, mutta sillä tavalla sitä ei saa kokea. Ihminen ei saa lepoa ja rauhaa itseään tutkimalla, vaan kääntämällä katseensa itsestään ja olosuhteistaan puolestamme kuolleeseen ja ylös nousseeseen Herraan Jeesukseen. Siinä on se kaivattu lepopaikka ja Henki vakuuttaa hengellemme, että totisesti olemme Jumalan lapsia ja perillisiä.

Itse asiassa jo uudestisyntyminen ylhäältä Hengestä tapahtuu juuri noin.

[Jukka]

Tällä osiolla on ollut hiljaista kohta kaksi kuukautta. Jossain totesinkin, että minulta on jäänyt kesken aiheen 'henki- ja sielu' käsittely (samoin kuin myös aiheen 'tieto' kohdalla). Sydänsairauteni oli alkuvuodesta suurin syy, miksi en jaksanut kirjoittaa palstalle, mutta nyt olen kuntoutumassa siitä.

Olen joutunut pysähtymään ja miettimään omaa näkemystäni hengestä, sielusta ja ruumiista, kun tämän foorumin ulkopuolelta veljet ovat esittäneet vakaan näkemyksensä, että

1) Ihminen on kokonaisuus, jota ei voida mitenkään eroittaa hengeksi, sieluksi ja ruumiiksi
2) Jumala tarvitsee ja käyttää sielumme voimia työhönsä

Näitä vastaväitteitä olen viime viikkoina joutunut tutkimaan Raamatun antaman ilmoituksen valossa. En voi jatkaa aiheen 'henki ja sielu' käsittelyä ennen kuin saan varmuuden siitä, mikä on Jumalan Sanan opetuksen mukaista. Ketään en tahdo opettaa väärin - jos nyt ketään ylipäätään opetan.

Jos jollakin palstalaisella on ymmärrystä liittyen hengen, sielun ja ruumiin kokonaisuuteen, niin toivon, että kirjoitat omia näkemyksiäsi (myös ehkä jo aikaisemmin kirjoittamasi lisäksi).

[kalamos]

Kyllä asia on Jumalan Sanassa juuri niin kuin sinä ja myös minä
olemme tässä ketjussa esiin tuoneet.
Sanalla sielu tarkoitetaan Raamatussa joskus koko ihmistä,
joskus yhtä osaa ihmisestä.

Ihminen on henki, jolla on sielu,
ja tämä henki, jolla on sielu, asuu nyt maan tomua olevassa ruumiissa.

Ruumiillisen kuolemamme hetkellä tämä kokonaisuus hajaantuu siten,
että vain ruumiimme päätyy hautaan ja tulee maaksi jälleen.
Sen sijaan henki/sielu päätyy tuonelaan tai Paratiisiin.

Pyydä mainitsemiasi veljiä mukaan tänne keskustelemaan
Rakkauden ilmapiirissä niin tästä kuin muistakin aiheista
Jumalaa ja lähimmäistä kunnioittaen Jumalan Sanan valossa.

[pökkelö]

Muistuttaisin kuitenkin. Ruumis kylvetään Jumalan peltoon, jonne se maatuu.
Se on kuitenkin siemen, josta Jumala tekee meille kirkastetun henki ruumiin.

Useissa vanhoissa Kristittyjen haudoissa lukeekin;
"Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto".

[Jukka]

Pyydä mainitsemiasi veljiä mukaan tänne keskustelemaan
Rakkauden ilmapiirissä niin tästä kuin muistakin aiheista
Jumalaa ja lähimmäistä kunnioittaen Jumalan Sanan valossa.

Nämä veljet ovat teologiaa opiskelleita ja ainakin yksi heistä on luterilaisen kirkon papinvirassa Keski-Suomessa. Mitä heihin tulee, niin annan nyt pölyn vähän laskeutua, mutta jatkan itse asian tutkiskelua sisimmässäni. Eräässä mielessä ymmärränkin noita veljiä, sillä Raamatussa käsitteillä 'henki' ja 'sielu' tarkoitetaan -ilmoituskohdan kokonaisuudesta riippuen- eri asioita, aivan samoin kuin sanalla 'liha'. Tämä voi aiheuttaa mielissämme sekaannusta, mutta tästä huolimatta Raamattu yksiselitteisesti ilmoittaa, että Jumalan Sana erottaa toisistaan sielun ja hengen. Jo tämänkin ilmoituksen valossa ihminen ei ole sellainen kokonaisuus (vaikka samaan aikaan kokonaisuus onkin) etteikö sielua ja henkeä voitaisi erottaa toisistaan. Sielutiede ei siihen kykene eikä korkeimmatkaan järjen päätelmät, mutta Jumalan Sana tekee sen; jos näin ei olisi, olisimme kuin elämän merellä purjehtiva laiva ilman luotettavaa kapteenia ja peräsintä.

Kiitos Sinulle Kalamos rohkaisun sanoistasi.

[Jukka]

Muistuttaisin kuitenkin. Ruumis kylvetään Jumalan peltoon, jonne se maatuu.
Se on kuitenkin siemen, josta Jumala tekee meille kirkastetun henki ruumiin.

Jostain syystä minulle on jollakin tapaa vieras tuo ilmaisu "henkiruumis". Uskon kyllä ymmärtäväni mitä sillä tarkoitat mm seuraavien raamatunpaikkojen avulla

(KR33/38)
kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen

(ja Biblia 1776)
Se kylvetään luonnollinen ruumis ja nousee hengellinen ruumis. Meillä on luonnollinen ruumis, on myös hengellinen ruumis.

joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi

Raamatun kertoessa meille "hengellisestä ruumiista" ja "kirkkauden ruumiista" on kysymyksessa eskatologinen ilmoitus, joka odottaa täyttymystään kuten Herramme paluukin. Nyt elämme vielä sielullisessa (luonnollisessa) ruumiissamme, joka on alennustilassa. Kuollessamme kehomme palaa maahan, josta se on otettukin, mutta henkemme jatkaa elämää tietoisessa tilassa. Tuota asiaa eli "henkemme elämää" jatkan sitten joskus toisaalla osiossa "HENKI JA SIELU".

[kalamos]

Muistuttaisin kuitenkin. Ruumis kylvetään Jumalan peltoon, jonne se maatuu.
Se on kuitenkin siemen, josta Jumala tekee meille kirkastetun henki ruumiin.

Useissa vanhoissa Kristittyjen haudoissa lukeekin;
"Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto".

Tuo hautakiviin kaiverrettu lausehan on suora lainaus Raamatusta.
Kun kontekstiä lukee niin selviää,
että Paavali tarkoitti nimenomaan sitä,
että sinä päivänä, kun hän eriää täältä,
kun hän kokee ruumiillisen kuoleman,
niin sinä päivänä hän on jo Kristuksen luona.

Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.
Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa,
niin siitä koituu hedelmää työlleni,
ja silloin en tiedä, minkä valitsisin.

Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä:
halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa,
sillä se olisi monin verroin parempi;
mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.

Paavali selvittää muualla käsitettä taivaallinen ruumis.
Taivaallinen ruumis ei ole sama asia kuin kirkastettu ylösnousemusruumis,
jonka saamme ruumiin ylösnousemisen yhteydessä.

[Jukka]

Taivaallinen ruumis ei ole sama asia kuin kirkastettu ylösnousemusruumis,
jonka saamme ruumiin ylösnousemisen yhteydessä.

Pysähdyin miettimään yllä kirjoittamaasi? Voitko selittää tarkemmin? Pohdin 1.Kor 15-luvun ilmoitusta, mutta se ei avannut minulle tuota asiaa. Ei myöskään 2.Kor 5-luku. Toivon, että laitat esille joitakin raamatunkohtia, missä tuosta asiasta kerrotaan.

[kalamos]

Taivaallinen ruumis esiintyy Paavalin tekstissä sellaisessa kohdassa,
jossa hän opetuksensa pohjaksi tuo esille
juuri nyt vallitsevaa tilannetta:

Ei kaikki liha ole samaa lihaa,
vaan toista on ihmisten, toista taas karjan liha,
toista on lintujen liha, toista kalojen.
Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita;
mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.
Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus,
ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa.

Kaikki tuo on siis jo totta tällä hetkellä.
Esimerkiksi taivaassa on olentoja,
joilla on taivaallinen ruumis.
Maan päällä on olentoja, joilla on maallinen ruumis.

Taivaallisia olentoja, joilla on taivaallinen ruumis,
ovat esimerkiksi enkelit.
Joillakin enkelimaailmaan kuuluvilla on esimerkiksi
eri määrä siipipareja. Heillä on kasvot jne.

Meilläkin on oleva jonkinlainen taivaallinen ruumis,
kun koemme ruumiillisen kuoleman
ja enkelit vievät meidät Jumalan paratiisiin.

Siinä ruumiissa me olemme siihen asti,
kunnes me saamme kokea ruumiin ylösnousemisen,
me saamme pukeutua samankaltaiseen ylösnousemusruumiiseen,
jossa meidän veriylkämme Jeesus nyt on.