Juhan Blogi

[pökkelö]

Syyskuu 2021

Tervehdys ystäville ja tutuille.
On Lehtimajan juhlan aatto alkaessani tätä kirjettä naputtelemaan.
Lehtimajan juhla on 21-28.9 tänä vuonna.
Tämä aihe, josta kirjoitan, on laskettu sydämelleni jo hyvän aikaa sitten.
Olen sen kanssa kipuillut ja vetkutellut hyvän aikaa.
Osaanko kirjoittaa vakavasta ja vaikeasta aiheesta oikeassa mielen tilassa ja hengessä?

Syyskuun alussa saimme Laukaassa viettää pienimuotoisen keidas hetken.
Eräs ystävä kuvasi sen mielestäni hyvin. Se oli kuin savusaunan löylyt.
Heitettyä löylyä ei juuri kuule; mutta kun pääsee rauhoittumaan, niin tuo lempeä lämpö laskeutuu.
Itse en olisi tuota osannut kuvata; sen mitä itsekin koin tuon jälkeen. Herran hoidossa sai olla pitkän ajo matkan ja päivän jälkeen; saaden kokea yhteyttä ystävien kanssa ja evästä tuleviin päiviin.
Päivän ensimmäisellä puoliskolla oli vakavamman puheen aika; ja Jouko Nieminen sai onnistuneesti julistaa evankeliumia sen päälle kahdella opetuksellaan.

Ja sitä samaa yritän nytkin. Ensin vakavampaa pohdintaa ja sen päälle; jospa osaisin jotain Sanan lupauksista jakaa.

”Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niin kuin teidän keskuudessanne,
ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen.
Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta.” 2.Tess. 3:1-3.

Mieleeni nostettiin kirja; jonka olin jo unohtanut lähes kokonaan.
Juutalainen Nobelin kirjallisuuspalkinnolla 1978 palkittu Isaac Bashevis Singerin kirjoittama kirja ”Moskatin suku”. Luin sen nuorena miehenä kauan sitten; enkä pitänyt siitä.
Kuvaus Varsovan juutalaisesta vauraasta suvusta lukuisine ihmisineen. Kirja oli täynnä juonittelua; kuten saippuasarjoissa tätä nykyä. Taistelua vallasta, asemasta, rahasta, rakkaudesta ja sen tuomasta pettymyksistä ja suruista. Kirjailija ei oikein saanut otetta tai jännitettä henkilöhahmoihin; ja se ei mitenkään säväyttänyt; kuten esim. silloin lukemani Mika Waltarin Mikael kirjat tekivät.
Singerin kirja olisi hautautunut muistini ulkopuolelle ilman sen ihan viimeisiä rivejä; jotka nyt nostettiin muistiini. Ulkomuistista vapaasti lainaan sitä:
Sukunsa rahoilla elätettävä elähtänyt noin viisikymppinen tyhjäntoimittaja tulee ulos asunnosta; jossa on viettänyt yön suosikki rakastajattarensa luona. On aurinkoinen kaunis kevät aamu. Luonto ja ihmiset ovat ”puhjeneet kukkaan”.
Hyvän tuulisena vihellellen astelee vilkasta katua pitkin miettien mihin menee syömään ja miten viettää taas yhden toimettoman huolettoman päivän.
Kirja päättyy seuraavasti; Samaan aikaan pysähtyi rautatie asemalle juna Gestapon mustatakkisten miesten astuessa asemalaiturille.

Jokainen historian tunteva tajuaa miten tuo huoleton elämä loppuu pian kuin veitsellä leikaten vaihtuen toiseen äärimmäisyyteen. Puolan 3 miljoonaa juutalaista tuhoutui muutaman seuraavan vuoden aikana. Useimmat natsien tuhoamisleirillä.

Tuon kirjan aiheen noustessa muistiin, löysin laatikostani Matti Pyykkösen kirjasen ”Tie – toista päämäärää kohti” vuodelta 2017.
Luulin antaneeni sen jo eteenpäin.
Jotkut kirjeen saajista tuntevat tai tietävät Matin. Rohkean ja aktiivisen kristityn, joka muistaakseni siirtyi Taivaan kotiin keväällä 2020 83 vuoden ikäisenä.
Matti kirjansa esipuheessa kertoi lukemastaan Juutalaisen Elie Wieselin kirjasta ”Yö”.
Wiesel sai Nobelin rauhanpalkinnon 1986.
Hän kertoo miten vanhempien ja sisarustensa kanssa asuessaan Sighet nimisessä pienessä kaupungissa. He kuulivat huhuja juutalaisista koskevasta holokaustista, mutta niihin ei uskottu.
Tuli päivä; jolloin joitakin juutalaisia karkotettiin Sighetistä ja vietiin pois.
Jälkeenpäin huhuttiin heidän olevan työssä jossain Galiciassa ja tyytyväisiä kohtaloonsa.
Eräänä päivänä palasi eräs karkotetuista. Hänellä oli hätä!
Hän tahtoi kertoa jokaiselle mitä tapahtuu!
Heidät oli viety Galician metsään, jossa Gestapon miehet hirvittävällä raakuudella tappoi heidät kaikki; paitsi hänet, joka ihmeen omaisesti vakavasti haavoitettuna pääsi myöhemmin ylös joukkohaudasta ja halusi tulla varoittamaan omiaan.
Tätä miestä ei kuunneltu; vaan naurettiin ainoastaan. Pidettiin pellenä.
Ennen niin iloista miestä; jolta nyt oli ilo sammunut silmistä ja halusi vain varoittaa tulevasta vaarasta! Nuori Elie kuunteli häntä kahden kesken; mutta tunsi vain sääliä häntä kohtaan.
Elämä jatkui huolettoman normaalina. Tämä tapahtui loppuvuodesta 1942.

Kevät 1944 toi hyviä uutisia. Liittoutuneet näyttivät voittavan sodan ja kukistavan natsit.
Wiesel kertoo miten hänen vanhempiansa mielen täytti strategiat, politiikka , diplomatia ja sionismi, mutta ei heidän oma kohtalonsa.
He saivat hälyttäviä uutisia Budapestista missä fasistit tuhosivat juutalaisia kauppoja ja synagogia.
Aluksi kaikki puhuivat siitä. Nopeasti optimismi palasi. Tuskinpa tänne tulisivat.

Ja kuitenkin Saksan armeijan ajoneuvot ilmestyivät Sighetin kaduille.
Upseerit olivat ystävällisiä. Heitä majoitettiin koteihin. Ei mitään hätää! Sighetin juutalaiset hymyilivät.
Tulivat kahdeksan Pääsiäisjuhlaan kuuluvaa päivää, ja seitsemäntenä Pääsiäispäivänä esiriippu siirrettiin syrjään.
Alkoi kilpajuoksu kuoleman kanssa. Kaikki tapahtui nopeasti.
Johtajat vangittiin, juutalaiset eristettiin koteihinsa; keltaiset tähdet hihoihin, ja tuli yö, sekä tieto kuljetuksesta johonkin pois….ja heitä varoittanut mies tuli juosten koteihin huutaen; ”Minähän varoitin teitä!”.

En jatka enempää. Kerron vain Wieselin päätyneen Birkenauhun leirille; jossa hän näki sellaista mielettömyyttä; jota ei voinut kuvitella olla olemassakaan.
Ja sen teki älykkäät ja sivistyneet eurooppalaiset ihmiset.

Tämän tuon esiin; jotta havahtuisimme mihin aikaan olemme saapuneet.

Ihmiskunnan historia todistaa yhden kiistattoman tosiasian. Ilman Jumalaa meillä ei ole mitään toivoa.
Raamatuntutkija Harold Willmington jakaa aikakaudet näin;

* Viattomuuden aika päättyi tahalliseen tottelemattomuuteen. 1. Moos.3
* Omantunnon aika päättyi yleiseen turmelukseen. 1. Moos. 6
* Ihmishallituksen aika päättyi paholaisen palvontaan Baabelin tornin äärellä. 1.Moos. 11
* Lupauksen aika päättyi, kun Jumalan kansa joutui Egyptin orjuuteen. 2.Moos. 1
* Lain aika päättyi, kun luodut tappoivat Luojansa. Matt. 27
* Kirkon / seurakunnan aika päättyy maailmanlaajuiseen uskosta luopumiseen. 1Tim. 4
* Tuhatvuotisen valtakunnan aika päättyy yritykseen tuhota Jumala itse. Ilm. 20

Me olemme tulleet tuon toiseksi viimeisen aikakauden loppuhetkiin.

Laukaalla sanoin mediasta tulleen ihmiselle kuin Jumalan Sanaa; joka on totta ja aamen, joka sana.
Eräs ystäväni siitä muistuttikin; miten aikanaan opetettiin, että meiltä lopun aikana otetaan Raamatut pois. Hän kysyi; tarvitaanko sitä kun uskovilta itseltään on jo otettu Jumalan Sanan luottamus pois?
Olemme tehneet kompromisseja toisensa jälkeen.
”Yleisen mielipiteen” antaneen kehyksen asioista; joka on sallittu totuus. Sen ulkopuolella olevista asioista ei ole soveliasta edes puhua ja on parasta olla hiljaa.
Mukaudumme siihen ”totuuteen”, jota meille totuutena tarjotaan.

Maailma on Jumalan vihollinen ja taistelee viimeiseen asti sitä vastaan.
Kummalla puolella me olemme?

Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. Ilm. 13:7.

Ilmestyskirja puhuu siis pahuuden täydellisestä voitosta. Antikristus nousee valtaan ja häntä palvotaan Jumalan sijasta.

Vastaavia kertomuksia juutalaisilla; kuin Wieselin kylää varoittamaan selvinneestä miehestä on säilynyt muitakin. Silloinkaan ei varoituksia otettu vakavasti. Päinvastoin.
Pilkattiin ja naurettiin.
Raamattu on täynnä kertomuksia Jumalan Profeetoille laskemasta hädästä; heidän koettaessa herätellä ihmisiä näkemästä miten he kulkevat kohti tuomion päivää.
Profeetat saivat osakseen pilkkaa ja vainoa.

Ja taitaa asiat olla tänä päivänä samoin. Naurunalaiseksi tekeminen tai vaientaminen on tehokkain tapa saada ihmiset hiljaiseksi.

”Pahan riemuvoittoon riittää vain se; etteivät hyvät ihmiset tee mitään” sanoi Edmund Burke.

Tänäänkin ihmisten, joiden rohkeus on riittänyt nousta kyseenalaistamaan yhteistä tarinaa; johon useimmat haluavat uskoa. Saavat huomata saaneensa foliohatun päätään koristamaan.

Uskallanko hieman spekuloida? Tämä on ihan omaa mietelmääni.
Israelista tulleiden tietojen mukaan täyden rokotussuojan hankkineiden kohdalla lopputulos näyttää päinvastaiselta kuin on toivottu tai uskoteltu.
Entäpä kotomaassamme?
Nyt kun rajoitukset puretaan ja suorastaan kannustetaan kokoontumaan ja ottamaan ilo irti aikana, jolloin alkaa taudit syksyn myötä helposti leviämään.
Jos näin käy? Keitä silloin syytetään asioista?
Niitä, jotka eivät ole nähneet tarpeelliseksi tätä ottaa. Ja tämän jälkeen saadaan yleinen mielipide vaatimaan toimenpiteitä näitä vastaan. Psykologian kautta saadaan asiat väkivallattomasti oikeaan suuntaan.
Nyt jo joissain maissa on otettu ja otetaan käytäntöön rokotepassi; joka on puolisen vuotta
voimassa aina seuraavan tehoste annokseen asti; jolloin siihen saadaan ladattua lisää aikaa olla yhteiskunta kelpoinen seuraavaan puoleen vuoteen.
Passittomat pyritään ajamaan ulos yhteiskunnasta perustuslakeja muuttamalla.
Otat tai….et pääse mihinkään.

Raamatussa tuo tilanne tulee hieman eri tavalla vastaan useamman kertaa.
Esimerkiksi Danielin kirjassa; jossa Danielin kolme toveria ei suostunut kumartamaan kuningasta.
Daniel taas kumarsi rukoillen Jumalaa, kun vain kuningasta oli lupa kumartaen rukoilla.
Heidän pelastuksensa tuli aivan viime tingassa. Danielin pelastus tuli leijonien luolassa ja toverien tulisessa pätsissä.

Esterin kirjassa Mordokai kieltäytyi kumartamasta pahaa Haamania.
Hän sai nähdä miten häntä varten valmistettiin hirsipuuta, ja hänen kansaansa kohtaan annettiin valtakirja ryöstää heiltä heidän henkensä ja omaisuutensa.
Ja juoksijain mukana lähetettiin kaikkiin kuninkaan maakuntiin kirjeet, että oli hävitettävä, tapettava ja tuhottava kaikki juutalaiset, nuoret ja vanhat, lapset ja vaimot, samana päivänä, kahdennentoista kuun, se on adar-kuun, kolmantenatoista päivänä, ja että oli ryöstettävä, mitä heiltä oli saatavana saalista. Ester 3:13
Jokainen voi miettiä millaista tuskaa tuon ajanjakson Mordokai koki, ja taistelun itsensä kanssa.
Vain polvistuminen ja palvonta Haamanin edessä, ja näin hän ja hänen kansansa mahdollisesti pelastuisi?

Mordokai seisoi vakaana kuin pylväs ja Ester palvelijattarineen ja juutalaiset paastosivat ja rukoilivat. Ja pelastus tuli ja Haaman päätyi itse rakennuttamaansa hirsipuuhun.

Ehkäpä ne, jotka eivät ole lähteneet tsemppaamaan mukaan yhteiseen tarinaan maailman kanssa, ajattelevat hieman samoin.
Polvistunko valheen edessä?
Hänen, joka on tullut vain tappamaan ja tuhoamaan; valheen Isän eteen?

Eikö vain. Kyllä huoli huomisesta vaivaa; ja pelkokin kouraisee välillä, kun ajattelee mitä voi olla edessä.
Toinen vaihtoehto on sopeutua ja ottaa …ostaen hetken helpotuksen huomatakseen; ettei tämä olekaan ohi sen myötä.
Se tie vie myönnytysten kautta yhä syvempään alistumiseen, jonka päässä on valheen Isän palvonta.

Jeesus on kuitenkin tuhoava aikanaan pedon ja pimeyden vallan. Hän voittaa!

Ja kun kääntää katseensa Jeesukseen. Uskon silmän; niin huomaa miten pelko haihtuu ja luottamus palaa. Sinä pidät omistasi huolta; jos he vain turvaavat Sinuun.
Nousee spontaani ilo, kiitos ja ylistys. Herra on hyvä!

Eikö Jeesus ole luvannut pitää meistä huolta;
Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. Ilm. 3:10

Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun. Ps. 56:4

Sinun on armo; sinä annat anteeksi; että me eläisimme sinun pelossa.

Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.
Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.
Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua. Ps. 130: 4-6.

Sodan jälkeen jo liki 80 vuotta on ollut länsimaissa pitkä rauhan ja kasvava vaurauden aika.
Lähes jokainen on elänyt hulppeampaa elämää kuin keskiajan kuninkaat.
Lämpimät kodit ja vuoteet, juokseva vesi ja sisäkäymälä. Kaupoissa runsauden pula mitä valitsee syömiseksi, kumipyörillä varustettuja kulkuneuvoja, joilla siirtyä nopeasti ja helposti paikasta toiseen. Lisääntynyt vapaa aika ja vähentynyt ruumiillinen rasitus. Terveydenhuolto.

Unohtuiko meiltä kiitos kaikesta tästä?
Vaurastuttuamme veltostuimme alkaen pitää kaikkea itsestään selvänä.
Jumalan ja Raamatun arvojen pilkka on kasvanut vain kaiken aikaa yhteiskunnassa.
Mekin olemme käyneet uneliaiksi kaiken hyvän keskellä.

Jos nyt siunaava käsi otetaan meidän yltämme pois?
Hänen taholta; jota emme katsoneet arvolliseksi kiittää.
Ja annoimme heidän, jotka haluavat uudet arvot tilalle, ottaa vastuun yhteiskunnassa.
Sen seurauksena he saavat alkaa toteuttaa itseään ja sitä kehitystä emme voi estää.
Se on Raamattuun kirjoitettu. Se johtaa maailmanlaajuiseen Dystopiaan.

Me voimme tehdä parannuksen.
Kääntyä uudestaan Hänen puoleensa ja alkaa kiittää ja ylistää yksin häntä.
Jokainen meistä. On meillä sitten laastari olkapäässä tai foliohattu silmillä.
Jeesus sanoo; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.

»Katso, käsiini olen minä sinut piirtänyt», sanoo Herra

Lävistetyissä kätensä haavoissa Jeesus näkee sinut, ja muistaa sinut.
Golgatalla sovitusveri vuosi jokaisen puolesta; ja jokainen saa sen ottaa vastaan halutessaan.

Katso, Herran käsi ei ole lyhyt auttamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Jes. 59:1.

Vain Hänessä meillä on rauha ja pelastus. Saamme luottaa Hänen varjeluksensa riittävän meidän jokaisen kohdalla.
Käykäämme rohkeasti Hänen eteensä sydämessämme kiitäen kaikesta; jota me olemme häneltä saaneet. Kiittäen ja ylistäen.
Sillä se mitä Hän meiltä odottaa on; että saisi olla Jumala meille.
Jumala, joka auttaa, suojaa ja antaa rauhan, turvan ja pelastuksen.
Ja eikö siitä sovi kiittää ja antaa ylistyksen Hänelle. Sydämen ylistyksen.
Teatteria Hän ei kaipaa.

Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Fil. 4: 7

Synnytyspoltot tihenevät mitä pidemmälle aika kulkee.
Se ei ole meille pelon aikaa; vaan pelastuksen lähelle tuovaa aikaa.

Jeesus rohkaisten sanoo meille; Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luukk. 21:28

Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa. Luukk. 12:35

Siunattua syksyn aikaa sinulle. Rukousalttarilla tavataan!

[pökkelö]

Alustus Laukaan tilaisuudessa "Vieläviimeisen laulun laulan" 28.11.

Profeetat

Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää. (Aamos 5:15)
Profeetta Aamoksen aikana oli valtiollinen tila Israelissa ulkonaisesti loistava.
Jerobeam II laajensi valtakunnan rajoja ja valloitti Edomin, mutta sisällisesti alkoi tähän aikaan se syvä luopumus elävästä Jumalasta, joka tuotti kansalle tuhon.
Assurin valtakunta, joka oli välineenä Jumalan kädessä tuottamaan rangaistuksen Israelille,
oli vielä syrjäisessä asemassa, mutta valmistui vähitellen tähän tehtävään.
Paha oli kasvamassa , ja sillä oli kansassa suosioita.
Jumala varoitti sen tähden kansaa ja sanoi sille profeetan kautta; ’Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää’ .
Jumala on olennoltaan rakkaus, mutta pyhänä Hän vihaa pahaa.
Ja ihmisen, joka on luotu Jumalan kuvaksi, tulee olla Jumalan seuraaja ja vihata pahaa.
Ihminen ei tavallisesti ajattele sitä, että pahan vihaaminen on hänelle velvollisuus.
Mutta jollei ihminen ole pahaa vihaamassa kietoo se hänet pauloihinsa ja herättää ihmisen sydämessä, joka on synnin saastuttama, rakkautta pahaan.
Ihmiskunnan tila ei olisi niin kurja, jos pahan vihaaminen hallitsisi ihmisen sydäntä.
Mutta paljon on rakkautta pahaan ihmiskunnassa, vaikka se pyytää luoda kauniin kuoren pahan ympärille.
(Gustaf Johansson; Raamatullisia mietelmiä joka päivälle).
Olen viime vuosina aikana lukenut paljon profeetta Jesajan ja Jeremian tekstejä.
Ja viime aikoina ne ovat avautuneet taas ihan uudella tavalla; antaen valoa aikaan mitä elämme ja mitä ympärillä tapahtuu.

Apostoli Paavali oli kansojen apostoli. Profeetta Jeremia kansojen profeetta.
Lainaan Adolph Saphirin tekstiä;
”Jumala kutsui Profeetta Jeremian varhaisessa nuoruudessaan ilmoittamaan, että hänen kansansa kiittämättömyys ja katumattomuus johtavat tuomioon.
Jeremia vaikutti luonteensa puolesta varsin sopimattomalta julistustehtävään, jonka sanoma oli kauhea ja ankara.
Hän oli luonteeltaan herkkä ja tunteellinen, ja hän halusi välttää ristiriitoja.
Hänen luonnettaan voidaan pitää jopa naisellisen hellänä.
Hänet Jumala valitsi todistamaan koko kansaa vastaan, ja Juudan kuninkaita vastaan.
Jumala valitsi tämän hennon ja pelokkaan nuorukaisen rautapatsaaksi ja vaskimuuriksi koko kansaa vastaan (Jer.1:16).
Profeetan sydämen valtasi murhe. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä.
Hänen sielunsa ahdistui ja hänen sydämensä nääntyi, kun hän etsi lohdutusta suruunsa.
Hänet täytti tuska sen sanoman tähden, että Israelin synti ja vääryys oli tullut niin suureksi, että edessä oli tuomio.
Kuinka juhlallisia ja liikuttavia anomuksia hän vuodattaakaan jumalan eteen!
Kiivaus Jumalan puolesta ja surun täyttämä rakkaus kansaansa kohtaan kulutti hänet.
Hän kohtasi jatkuvasti julmaa vastustusta, vihaa ja pilkkaa.
Hänen elämänsä oli jatkuvasti kuoleman vaarassa.
Vaino, häväistys ja moitteet lankesivat hänen päälleen.
Epätoivon partaalle ahdistettuna hän huudahti;
’En enää halua ajatella Häntä ja enkä puhua Hänen nimissään’ (Jer.20:9).
Mutta Sana oli kuin polttava tuli hänen luissaan.
Hän pysyi uskollisena Jumalalle ja todisti särkynein sydämin kansaa ja sen vääriä profeettoja vastaan.
Jeremia seisoi neljäkymmentä vuotta horjumatta yksinäisenä todistajana kapinallisen jumalattoman ja häntä vainoavan kansan keskellä.
Väärät profeetat olivat johdattaneet kansan harhaan ja tukeneet Jeremian vastustajia.
Häntä solvattiin ja ivattiin, pahoinpideltiin ja pantiin vankeuteen.”
(Adolph Saphir; ”Kirje Hebrealaisille” 1874).





”Profeetat ovat kutsuttu kulkemaan vasta virtaan, sotkemaan suunnitelmia, paljastamaan tekopyhyys, kyseenalaistamaan totuttuja tapoja ja liikuttamaan jotain syvällä ihmisen sisimmässä.
Israelin profeettoja vastustettiin, vihattiin ja jopa tapettiin.
Profeetta kokee väärinkohtelemista palvelutyönsä aikana, mutta historia osoittaa hänen olleen oikeassa. Hän on tämän päivän häviäjä ja huomisen voittaja.
Eläessään hänet sysätään ulkopuolella ja kuoleman jälkeen hänet korotetaan!
Hän saa elossa ollessaan haukkumanimiä, mutta kuoltuaan häntä kirjoitetaan muistokirjoituksilla.
Kun hän elää, hänellä ei ole ystäviä, mutta kuolleena hän on kuuluisa.
Hän on vallanpitäjien vastustaja, mutta kuoltuaan vallanpitäjät esittelevät hänet pyhimyksenä.”
Leonard Ravenhill

Profeetat ovat järjestelmää vastaan, olkoonpa se uskonollista, maallista tai poliittista.
Profeetat ovat uhka monopolille ja vallankäytölle.
Profeetat saavat olomme tuntumaan epämukavalta, koska he ovat oikeassa, me olemme väärässä.
Kukaan ei pidä väärässä olemisesta.
He sanovat; Kuinka omavanhurskas, muka voideltu ja profeetaksi julistautunut uskaltaa vastustaa kaltaisiamme hyviä ihmisiä?
Profeetat julistaa sen pöyristyttäväksi tekopyhäksi teeskentelyksi, mikä näyttää pyhältä ja arvokkaalta; ja kunnioitetulta. Uskomukset, joita vaalitaan totuuksina ja laitoksia, joille suomme korkeimman pyhyyden silmissämme.
Profeetta uskaltaa rikkoa uskonnolliset käsityksemme; ja väittää vielä puhuvansa Jumalan nimissä.
”Kenelle minä puhuisin, ketä varoittaisin, että he kuulisivat? Katso, heidän korvansa ovat ympärileikkaamattomat, eivät he voi kuunnella. Katso, Herran sana on tullut heille pilkaksi, ei se heille kelpaa”. (Jer. 6:10).
”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä rankaisen kaikkia, jotka ovat ympärileikattuja, mutta kuitenkin ympärileikkaamattomia.” (Jer. 9:25.).
Kuten oli Jeremian aikana; niin on tänään. Varottavia sanoja esiin tuovia ei kuunnella, vaan pilkka ja iva on heidän palkkansa.
Kuten niitäkin, jotka ovat uskaltaneet nousta sanomaan aikamme ’yhteisen tarinan’ kamppailusta ”pandemiaa vastaan”; johtavan koronapassin tuloon ja sitä myöden niiden joutuvan vainottavaksi; jotka haluavat jäädä tämän ’yhteisen tarinan’ ulkopuolella.
Helsingin piispa Teemu Laajasalo avasi pelin heittämällä ensimmäisen kiven tuomiten rokottamattomat.
Ennen pitkää siihen leikkiin lähtee isoin osa kristillistä kenttää; sillä onhan kivampi olla tuomitsijoiden joukossa; kuin vainottavien.

Elävän kristillisyyden merkki on siihen kohdistuva vaino. Nimikyltti seurakunnillamme tuota merkkiä ei ole tosin suotu enää moniin vuosikymmeniin.
Se on sielunviholliselle ollut kuin hampaaton 90-vuotias halvaantunut vanhus yksin sängyssä varkaan tunkeutuessa taloon.
Sitä ei ole tarvinnut vainota; ja on sekin pieni elämän merkki, kun se nyt löytää itselleen yhteiskunnasta tehtävän; ’ yhteisessä tarinassa’, jotta sekin huomattaisiin.

Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet, turvatessaan maailman ihmisten viisauteen.

Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.
Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi".

Herra sanoo niille; jotka nyt ovat jääneet maailman ystävyyden ulkopuolelle!
Älä pelkää!
Hän on se Hyvä Paimen; joka on voittanut maailman.


”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.
Minä ja Isä olemme yhtä." Joh. 10: 27-30.



Itämailla voi nähdä valtavia lammaslaumoja. Paimenet kerääntyvät puhelemaan keskenään ja laumat sekaantuvat toisiinsa.
Illalla paimenet keräävät laumansa kokoon. Ihmeellisesti lampaat tuntevat paimenensa äänen ja lähtevät ison joukon keskeltä oman paimenensa matkaan; eivätkä lähde vierasta paimenta seuraamaan.
Jeesus käyttää tätä kuvausta osoittaakseen; että hänen omansa tuntevat Hänen äänensä.
Hän on hyvä paimen, joka kaitsee omia lampaitaan.
On olemassa huonoja paimenia, jotka eivät johdata laumaa elämän Herran tykö.
Herran totiset opetuslapset; eivät vieraitten paimenten ääntä kuuntele; vaan he tuntevat Herransa.
Ja Herra tuntee heidät. Ja Pyhä Henki yhdistää heidät.
Pimeyden ruhtinas haluaa hajottaa Kristuksen lauman ja viedä sen pois korpeen.
Valheen isä haluaa tuoda sen silmien eteen jotain muuta mihin turvata.
Hyvä Paimen rakastaa laumaansa. Hän antoi henkensä sen edestä ja sanoo;
”Katso, Minä Olen, teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28:20).
Sen tähden. Herra antaa myös tälle ajalle paimenia; jotka uskaltavat nousta ajan henkeä vastaan.
He saavat Taivaallista viisautta, näkökykyä ja rohkeutta julistaa. Paljastaen sielunvihollisen valheita.
Ja ennen kaikkea kaita Herran lampaita pysymään uskollisesti Taivaallisen Ylipaimenen turvissa.


Meillä Herran Jeesuksen omilla on rauha sydämessä. Kuoleman varjon laaksossakin kuljemme Jeesuksen kanssa.
Herra todistaa itsestään 2.Moos. 3:14 ”Minä Olen se, joka Minä Olen”.
Alkukielessä kirjaimellisesti; ”Minä tulen olemaan se; joka Minä tulen olemaan.”
Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. (Hebr. 13:8).
Hän näkee meidät joka hetki. Hän tietää jokaisen ajatuksemme, mikään ei ole Häneltä salassa.
Me emme voi piiloutua Häneltä mihinkään; emme hurskaisiin fraaseihin , aikomuksiin, totuttuihin tapoihimme. Hänen edessään on kaikki alastonta ja paljastettua!
Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen äiti oli siellä.
Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin.
Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: "Heillä ei ole viiniä".
Jeesus sanoi hänelle: "Mitä sinä tahdot minusta, vaimo? Minun aikani ei ole vielä tullut."
Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää".
Niin oli siinä juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivistä vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen.
Jeesus sanoi heille: "Täyttäkää astiat vedellä". Ja he täyttivät ne reunoja myöten.
Ja hän sanoi heille: "Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle". Ja he veivät.
Mutta kun edeskäypä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, eikä tiennyt, mistä se oli tullut-mutta palvelijat, jotka veden olivat ammentaneet, tiesivät sen-kutsui edeskäypä yljän
ja sanoi hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti."
Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.
Joh. 2:1-11.
Muistakaa ystävät! Paras viini tarjotaan viimeksi, kuten Kaanan häissä!
Se tarjotaan Karitsan häissä, jonne olemme matkalla.
Pasuunan soidessa lähdemme Yljän noutaessa morsiamen kotiin.
Kiitos, ylistys ja kunnia Jumalalle ja Karitsalle! Aamen!

[pökkelö]

Siirrän adventti ja joulukirjeen myös tänne. Ne ovat sitten kaikki tämän blogin alla.
Samoin jos saan uutta kirjoittamista. Laitan ne tänne.

Rauhan tervehdys!
Ja siunattua alkanutta adventin aikaa.
Tuo sana tulee latinasta adventus Domini eli Herran tulemus!
Se on Jeesuksen takaisin tulon odotuksen aikaa.
Jeesuksen omille se merkitsee Hänen odotustaan takaisin noutamaan omansa Karitsan häihin.
Ja se on lähempänä kuin osaamme arvatakaan.
Eilen laitoin taloyhtiömme aulakuusia pystyyn ties monennenko kerran adventin alla.
Samalla kuusia koristellessa ajatuksissani askaroin miten monen asian kohdalla olen kokenut syksyn aikana ikään kuin olisin tehnyt niitä ”viimeisiä kertoja”.
Töissä ihan normaalisti ”tylsiä perustöitä”; ja nyt ikään kuin pian tämä loppuu, ja olen nauttinut niistä, kun on vielä saanut tehdä.
Samoin monen arkisen asian ja luottamustehtävän suhteen olen kokenut; pian nämä on taakse jäänyttä elämää. Saan jättää nämä tehtävät.
Mitä huominen tuokin sitten tullessaan…

Harvoin olen kuullut Jumalan puhetta. Muutaman kerran Hän on kolmen vuosikymmenen saatossa sanonut sisimpääni; ”Minä pidän huolen sinusta”; kun hätä toimentulosta tai muusta sellaisesta on vallannut. Samoin olen pari kertaa kuullut; ”Otan sinut pois pahuutta näkemästä”.
Pahuutta maailmassa on aina ollut tulvillaan. Koko historian ajan.
Tuon pahuutta näkemästä; joka löytyy ihan Sanastakin. Ymmärrän tarkoittavan sitä aikaa, kun
”Laittomuus pääsee valtaan” eli kaikki pidäkkeet poistetaan pahuuden tieltä.
Mikään laki tai instanssi ei ole silloin suojaamassa, vaan jokainen tekee sitä mitä huvittaa.
Elämme jo nyt aikoja, joihin Jesaja viittaa luvussa 5:18-23 Valtaan nousseiden ihmisten parissa, jotka kutsuvat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi. Ja tämä on vasta alkusoittoa tulevalle.

Jeesus tuli pimeään maailmaan ensimmäisen kerran noin reilut 2000 vuotta sitten.
Uskonnollisuutta ja Messiaan odotusta oli Hänen omaisuuskansassaan; mutta niitä jotka tunnistavat Hänet tulevaksi luvatuksi maailman Vapahtajaksi; oli vain hyvin pieni joukko.
Joosef ja Maria, Elisabet ja Sakaria olivat saaneet ennakkoilmoituksen siitä mikä syntyvä oli.
Ja oli myös kaksi henkilöä Jerusalemin pyhäkössä, joille Jumala Pyhän Henkensä kautta oli ilmoittanut Messiaan syntymän.

Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.
Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennen kuin oli nähnyt Herran Voidellun.
Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niin kuin tapa oli lain mukaan,
otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi:
"Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan;
sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi,
jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä,
valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille".
Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin.
Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: "Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan
ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä -että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi".
Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta,
ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä päivää.

Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
Ja täytettyään kaiken, mikä Herran lain mukaan oli tehtävä, he palasivat Galileaan, kaupunkiinsa Nasaretiin.
Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä.
Luukk. 2:25-40.

Vähän oli silloin ihmisiä; jotka olivat perillä mitä tapahtui, ja vähän niitä tuntuu olevan tänäänkin.
Jos syntymän aikaa oli pimeys jo pitkälle edennyt kehittyen yhä edelleen.
Huipentui se Israelin Messiaan ja maailman Vapahtajan ristille naulitsemiseen.
Pimeys oli synkimmillään ja näytti saaneen voiton valkeudesta.
Kävi kuitenkin aivan tosin: Jeesus voitti pimeyden ja lunastaen ihmiset sovinto verellään itselleen.
Adolph Saphir kuvaa tätä voittoa kirjassaan ”kirje Hebrelaisille” vuodelta 1874 näin;
”Pane merkille, kuinka apostoli muistuttaa meitä tässä kohdassa Kristuksen jumaluudesta (Room. 8:3). Kuka on tämä ristillä syntisen lihan heikkoudessa riippuva mies?
Kuka on tämä mies, joka uhraa itsensä ja jossa tuomari tuomitsee synnin?
Hän on Jumalan oma ikuinen ja ääretön poika, jolle kuuluu kunnia.
Ihmeellinen esiriippu, jonka Jumala itse repi. Mutta nyt ei enää Kristus ole pyhässä, vaan kaikkein pyhimmässä. Katso Hän on Jumalan oikealla puolella.
Katso Jumalan armo istuinta, jonne Hän astui oman verensä kautta.
Nyt Jumala ilmestyy kerubien välissä Kristuksessa Jeesuksessa. meidät sovittaneena liiton Jumalana ja Isänä.
Jeesus, joka kunnioitti lakia ja toi sen julki omassa persoonassaan ja elämässään.
Hän täytti sen kumoten niin lain käskyt kuin sen kirouksenkin.
Hän on arkku, jonne lain taulut oli kätketty. Hän on armo istuin, armahdus.
Hän paljastaa Jumalan rakkauden sellaisella kirkkauden ja täydellisyyden salaisuudella, että enkelitkin haluavat siihen katsastaa.
Hänellä on salattua mannaa, jonka avulla Hän ruokkii meidän sisäistä elämäämme maan päällä ja antaa meille ikuisuudesta uutta tekevää voimaa.
Hän on sauva, jonka annettiin katketa, mutta joka alkoi versoa silmuja ylösnousemusvoimassa.
Vaikka Hänet annettiin kuolemaan, Hän elää ikuisesti ja osittaa näin olevansa tosi pappi ikuisen elämän voimassa.
Esiriippu on revennyt. Kristus kuoli ristillä. Me näemme Herran Jeesuksen Jumalan ja Isän, joka on valinnut meidät Hänessä ennen maailman perustamista.
Pimeys on kadonnut. Mikään suitsutuspilvi ei peitä salaisuutta. Kristuksella ei ole peitettä kasvoillaan Hänen ilmestyessään puolestamme Jumalan eteen. Mekin näemme avoimin kasvoin Isän.
Jumalan istuimelta säteilee suloinen ja rauhallinen valo, sillä Karitsa, joka on täyttänyt iankaikkisen lunastuksen, on Jumalan oikealla puolella.
Isä itse rakastaa meitä.
Jumala, oikeuden mukainen ja pyhä, on hyväksynyt meidät rakkaassa pojassaan.
On käynyt toteen se, mitä yksikään vertauskuva ei pystynyt esittämään.
Jeesus on sekä uhrina ja pappina täyttänyt Aaronin esikuvat ja hallitsee Melkisedekin järjestyksen mukaan. Hän tuo meidät Isän eteen.
Hän ottaa osaa heikkouksiimme ja kiusauksiimme ja antaa tarvitsemamme voiman maallisessa vaelluksessamme ja sodassamme”.

Ja nyt taas näemme ajan pimentyvän voimakkaasti.
Kristikunta on unohtanut Vapahtajansa aineellisen yltäkylläisyyden keskellä.
On lämpimät asunnot kaikkineen mukavuuksineen, kaupassa vaikeaa valita mitä söisi ylenpalttisen tarjonnan runsaudessa, fyysiset apuvälineet keventäneet työtä, sairaanhoito tekee teknologian kehityksen myötä ihmeitä, viihdettä on tarjolla enemmän kuin lisääntyneen vapaa ajan myötä ehtii nauttia, rauhan aika, jne.
Tyytyväisyyttä ja kiitosta tämä ei ole lisännyt. Kuka sydämessään kysyy kenelle kiitos tästä kuuluu ja osaa Herraa tästä kaikesta kiittää?
Enkä ole itse yhtään parempi!
Tyytymättömyys ja kiittämätön valitus pienistäkin on pikemminkin vallalla.
Ja mitäpä jos tuo nyt otetaan meiltä pois; kun emme halua tuntea Herraa, jolta kaikki hyvä ja siunaus on yllemme suotu?
Viikko sitten saimme vielä kokoontua Laukaalla Herran Sanan ja ehtoollisen äärelle.
Pieni joukko koolla, vaikka Turustakin saakka oli lähtenyt kuusi ihmistä pitkälle matkalle.
Jumalan suurta armoa, kun saimme kokoontua; sillä jo loppu kesästä oli nähtävissä käsikirjoitus; joka etenee sen mukaisesti.
Kesällä oli rajoitukset päällä; jolloin virustartunnat yleensä laantuu.
Syksyllä taas kehotettiin kokoontumaan ja ottamaan menetetty ilo irti. Syksyllä auringon valon vähetessä ja ilmojen kylmetessä alkaa flunssa kausi.
Tiedot Israelista; Yhdysvalloista ja Englannista kertovat taudin tarttuvan erityisen hyvin rokotetun väestön keskuudessa. Ja kun täälläkin saadaan tartuntoihin samalla kaavalla vauhtia; alkaa rokottamattomien voimakas demonisointi.
He tartuttavat nyt rokotteilla suojattua väestöä.
Tuo ei kuullosta ihan loogiselta, mutta uppoaa kuin häkä.
Tarkoitus on painostaa kaikki rokotetuiksi vauvoista vaariin. Rokotteilla, jotka yllättäen ei annakaan suojaa. Rokottaa pitää kuitenkin.
Koska kaiken takana on rokotepassi ja siitä edetään biotunnisteeseen.
Siruun, joka istutetaan neulalla, jota ilman et voi ostaa; etkä myydä.
Kas tässä kupletin juoni. Olemme matkalla täyteen antikristuksen dystopiaan.
Jumalan Sana käy toteen.
Edesmennyt hovioikeuden tuomari Tapio Nousiainen kertoi eräässä kirjassaan Yhdysvalloissa tehdystä tutkimuksesta; jossa voimakkaan yhteiskunnallisen manipuloinnin kohteeksi joutuneista ihmisistä vain 7 % pystyi ajattelemaan itsenäisesti.
Ja näin myös tänään.
Eräs ihminen sanoi minulle passittomien / rokottamattomien joutuvan lähiaikoina todelliseen piinaan. Tämä on ilmeistä. Meidät ajetaan pois yhteiskunnasta suoraan… Jumalan syliin.
Siksi iloitsimme; kun saimme vielä kokoontua Sanan äärelle yhteen Laukaalla.
Eräs kysyikin onko päivien otsikko; ”Vielä viimeisen laulun laulan” profetaallinen?
Ja puheita kuvaamassa kiertävä Perttu puhelimessa edeltävänä iltana lausui; ”Taitaa olla kohta puheet puhuttu, laulut laulettu ja karkelot karkeloitu”.
Näin taitaa kohta olla.

Markus Kirla piti Laukaalla kaksi Raamattu tuntia ja ruokailun jälkeen oli alustukseni vuoro.
Oli myös vapaata keskustelua ja paljon hyviä lauluja. Ehtoollisen jälkeen, kun valmistauduimme kotiin lähtöön osallistujien kasvoilta, paistoi tyytyväisyys. Herra oli hoitanut meitä; eikä matkan rasitus tuntunut, kun oli saanut virvoittua yhdessä muiden kanssa Herrassa.
Päivän tunnuslauluja oli myös ”Älä pelkää”: https://www.youtube.com/watch?v=wuwoGip ... cg&index=2
Jeesuksen veri on saanut puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Olemme saaneet Pyhän Hengen palvellaksemme elävää Jumalaa. Mitä siis pelkäisimme?

Kuljemme Karitsan askeleissa eteenpäin luottaen Hänen johdatukseensa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. Ps. 139:16
Mihin muuhun voisin turvata?
Hänenkö käsivarsi olisi liian lyhyt auttamaan?
He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja, Ps. 106:21.

Hän on johdattanut heitä; jotka Häneen luottavat. Hän vie perille saakka.
Ja sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi". Jes. 25:9

Nyt on Paavalin sanoin aika unesta nousta. On aika laittaa lamput kuntoon.
Herra ei katso lamppuasi. Se voi olla kaunis ja erinomainen iso lamppu.
Oikean opin pyyhkeellä kiillotettuna sädehtien. Arvostavia katseita keräten.
Tai Herran koulussa elämän kolhima muiden silmissä mitättömältä näyttävä lamppu; ja kuitenkin öljyn sisällään pitävä.
Onko lampussasi öljyä Yljän palatessa?
Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
Sitä Herra kysyy palatessaan.

Hän ei katso onko sinulla rokotepassi kunnossa ja oletko maailman silmissä kelpo ihminen.
Hän kysyy onko sinulla lampussa öljyä?
Oletko Jeesuksen verellä pesty ja odotatko Häntä ajan illan pimetessäkin?
Jeesus tuntee omansa.
Vapahtaja sanoo; Minä valitsin teidät.; ette te minua.
Portti ja tie on Jeesus.
Katso verille piestyä Vapahtajaa.; katso haavoja ja kylkireikää.
Jeesus sanoo sinulle; ”Sitä, joka luokseni tulee; sitä en heitä pois.”
Tulkaa Minun tyköni kaikki!

Siunattua Herran odotusta toivottaen;
juha

[pökkelö]

Jumalan armoa ja rauhaa!



Sain adventti- ja Joulukirjeen aiheet jo pitkälti varhain syksyllä.
Nyt tätä jälkimäistä kirjoittelen.
Onko sen jälkeen vielä kirjoittelun aika?
Annetaanko kirjoitettavaa vielä, sitä en tiedä?
Asioita on mitä pitäisi huutaa!!!
Ilman kehotusta on kuitenkin syytä olla hiljaa. Tehdä vain se mitä ylhäältä annetaan.
Aika näyttää sen, kun tämä on lähtenyt teille luettavaksi.
Herra tietää; minä en.

Paimenille, jotka kedolla vartioivat laumaa saivat kuulla ensimmäisinä ilosanoman;

Älkää peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle. Luukk.2:10.

Tämä ilosanoma on kaikelle maailmalle tarkoitettu; vaikka kaikki eivät sitä ole saanut kuulla, eivätkä kaikki kuulijat ota sitä vastaan.
Silti se on jokaiselle. Jeesus syntyi maailmaan elääkseen sen elämän, johon meistä ei yksikään pysty.
Täydellisen synnittömän elämän rikkomatta Jumalan pyhää tahtoa yhdessäkään kohtaa.
Hän tuli syntyen ihmiseksi. Ottaen orjan muodon täyttääkseen Isän tahdon.
Ja Hän otti myös päällensä rangaistuksen; joka oli meitä varten.
Hän kantoi syntimme ja sovitti ristinpuulla meidän velkamme.
Jeesuksen veren kautta meille avautui avoin tie kaikkeen pyhimpään Jumalan eteen hyväksyttyinä ja puhtaaksi pestyinä lapsina. Pääsemme Isän luokse. Tämän sovitusveri teki meille.

Joulun kuvaelmiin kuuluu Joosef ja Maria ja seimen lapsi.
Moni saa tuon kuvan joulukortin yhteydessä; vaikka kristilliset kuvat ovat jäämässä joulukorteissa taka-alalle.
Seimi asetelmaan on usein kuvattu myös eläimiä. Pääsääntöisesti aasi ja härkä.
Härkä kuvaa juutalaisia; joilta Jeesus otti lain raskaan ikeen hartioilta. Aasi puolestaan kuvaa pakanakansoja, jotka vapautettiin synnin kuormasta.

Vanha satu kertoo arkkienkelin järjestäessä syntymätapahtumaa Joosefin ja Marian ollessa vielä matkalla. Tarjosivat kaikki Betlehemin eläimet apuaan tämän kutsuttua heidän neuvon pitoon.

Leijona ilmoittautui ensimmäisenä eläinten kuninkaana. Oman käsityksensä mukaan se oli arvokkaimpana valmis vaalimaan ja puolustamaan pian syntyvää lasta.
Enkeli sanoi kuitenkin Leijonalle; ”Sinä olet liian julma”.
Seuraavana ilmoittautui kettu. Se oli valmis varastamaan lapselle makeinta hunajaa.
”Olet liian kevytmielinen” sanoi Enkeli ketulle.
Riikinkukko halusi koristaa lapsen seimen ihanilla sulillaan. Enkeli piti sitä turhamaisena.
Näin eläin toisensa jälkeen hylättiin. Enkeli näki vielä kedolla erillään muista aasin ja härän.
”Mitä te voitte tarjota?”; kysyi enkeli?
”Emme mitään”; nämä vastasivat. ”Ehkä voimme hännällämme huiskia pois kärpäsiä lasta vaivaamasta?”.
”Te olette oikeat” Enkeli sanoi heille.

Härkä ja aasi ovat olleet lähes aina Jeesuksen syntymää kuvaavissa aiheissa, sillä löytyväthän he Jesajan profetiasta; ”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen”. Jes. 1:3.

Omistajansa on sanatarkasti ostajansa. Sanan toinen merkitys on luojansa.

Eräässä joulun kuvassa on viisaita miehiä, jotka tulivat Jeesusta kunnioittamaan, ja koira.
Koira kääntää päänsä pois. Sillä haluttiin kuvata Israelia.
Ehkäpä se sopii tämän ajan Laodikealaiseen seurakuntaankin?
Ilmestyskirja 22:15 sanoo ”Ulkopuolella ovat koirat…”.
Toisaalta Jeesus kertoo hyvää koiristakin näiden nuollessa köyhän ja kärsivän Lasaruksen paiseita.
Eräs voittoisan alkuseurakunnan tunnusmerkki oli rakkaus sairaita kohtaan.
Mestarinsa tavoin, joka ei pelännyt koskettaa pitaalistakaan.
Usko ja rakkaus oli alkuseurakunnan hyveitä, jotka tämän päivän seurakunta lienee hukannut matkallaan?
Edesmenneen Risto Santalan muistan, miten hän lopun ajoista puhuessaan sanoi useasti:
”Totuus on silloin harvinaista ja tuon sukupolven kasvot ovat kuin koiran kasvot”.

Yhtä kaikki. Eläimet ovat mukana paratiisissa. Jo Nooan aikana arkkiin otettiin mukaan eläimet, Jumalan tuomion vesien tulviessa yli ihmiskunnan pahuuden.

Lainasin kirjastosta Jouko Martikaisen suomentaman kirjan: Afrahat; ”Uskon monet kasvot”.
Lainaan siitä pienen pätkän tähän;

”Samoin myös profeetta Hoosea sanoi: Sytyttäkää itsellenne lamppu ja etsikää Herraa!
Ja Herramme Jeesus Kristus lausui: Jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen.
Kuka muu on tuo nainen, ellei Israelin huone, synagoga, jolle annettiin kymmenen käskyä ja joka kadotti ensimmäisen käskyn, sen joka kehotti sanomalla:
Minä, Minä Olen Herra sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä.
Mutta kun se kadotti ensimmäisen käskyn ei se voinut pitää myöskään seuraavaa yhdeksää muuta käskyä, koska ne yhdeksän muuta riippuvat ensimmäisessä.”

Olemmeko me tämän päivän uskovat hukanneet myös jotain kallisarvoista?

Edesmennyt David Wilkerson ei kuulunut koskaan suosikkeihini. Siltä häneltä on jäänyt kaksi ajatusta hyvin mieleen mitä hän aikanaan sanoi ennen vuotta 2011, jolloin hänen elämänsä päättyi.
”Uskovista on tullut saarnan kestäviä”.
”Tämä sukupolvi on lähempänä Jeesuksen takaisin tuloa kuin yksikään sitä ennen, ja se puhuu siitä vähemmän kuin yksikään sukupolvi sitä ennen”.

Jumalan tahto on tuoda meidät lähelleen. Meidän ainoa ja todellinen siunaus on elää yhteydessä Jumalaan.
Olla Hänen lähellään rukouksen ja Sanan kautta. Raamatusta saaden lohdutusta ja kehotusta.
Ja saada myöskin viisautta nähdä missä ajassa elämme ja mitä ympärillämme tapahtuu.

Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.

Unessa, öisessä näyssä hän puhuu. Kun ihminen vaipuu uneen, kun hän nukkuu vuoteellaan,

silloin Jumala avaa hänen korvansa ja varoittaa ja uhkaa

saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista ja karsiakseen hänestä ylpeyden,

sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan tai juoksemasta keihäiden saaliiksi. Job. 33:14



Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet." [1. Kun. 11:40; Jer. 26:21-23]

Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä.

Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: "Egyptistä minä kutsuin poikani."

Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville.

Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian lausuma ennustus:

-- Ramasta kuuluu huuto, itku ja kova valitus. Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole. [Jer. 31:15+ | 1. Moos. 35:19] Matt. 2:13-18.





Tämän päivän

Tämän päivän ihmisiltä Joosef ja tietäjät olisivat näkemistään varoittavista unista saaneet kuulla uskovansa Disinformaatiota, ja olevansa salaliittoteoreetikkoja, ja heidän päähän olisi sovitettu foliohattua.

Joosef noudatti unessa saamaansa ohjetta. Hän oli jo tottunut luottamaan Jumalan huolenpitoon, joka päiväisessä elämässään.


Nyt Seurakunnan nukkuessa antikristuksen valtakunnan verkko on kudottu valmiiksi ja kohta se putoaa ihmiskunnan päälle.
Kirkko ja seurakunnat ovat vastuullisesti kansan terveystalkoissa, kunnes yht´äkkiä huomaavat kuherruskuukauden laittomuuden ajan hengen kanssa päättyneen.
Silloin ei heilläkään enää ole kivaa.

Aramean teksti Tuomas Leväsen käännös sanoo:

Mutta varokaa sieluissanne, etteivät teidän sydämenne milloinkaan tulisi raskaiksi kohtuuttomuudesta ja juopumuksesta, ja maailman huolista, ja se päivä tuleekin yhtäkkiä teidän päällenne.
Sillä se on leviävä kuin verkko kaikkien niiden ylle, jotka asustavat kaiken maan pinnan päällä.
Sen tähden, olkaa valveilla koko ajan, ja rukoilkaa, että olisitte arvolliset pakenemaan näitä, jotka tulevat tapahtumaan, ja saisitte seisoa ihmisen pojan edessä. Luukk. 21: 34-36.

Nyt on meneillään sama näytelmä uusintana, joka näyteltiin 80 v. sitten Saksassa.
Luodun terveysuhan myötä saatiin terveyspassi; jonka perusteella ihmisiä jaoteltiin menettämään oikeuksiaan. Ja lopulta koottiin eristysleireihin; jossa menettivät myös oikeuden elämään.
Keskitysleireiltä joilta nousi palaneen ihmislihan haju….

Vuonna 2020 Suomessa virallisen tilaston mukaan kuoli koronaan 558 henkilöä; joiden mediaani ikä oli 82 vuoden paikkeilla. Aika kaukana niistä luvuista, jolla peloteltiin yli 100 000 suomalaisen kuolevan siihen. Itsemurhiakin tehtiin siis enemmän.
Maailmanlaajuisten tilastoiden mukaan kuoleman tapauksissa ei ole missään tapahtunut erityistä nousua.

Ja nyt tähän pitää kaikkien ottaa rokote pelastuakseen taudilta ja saadakseen terveyspassin.
Jotka eivät ota; jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle, ja on myös jo väläytelty karanteenileirejä.

Australiassa karanteenileirit on jo olemassa.
Ei siis mitään uutta auringon alla. Jumalan Sana käy toteen.
Saksassakin kaikki tehtiin lakia noudattaen.
Lait muutettiin ulkonaisen ”terveysuhan” pakottamina.
Ja kuitenkin sodan jälkeen lain noudattamiseen vedonneet tuomittiin rikoksista ihmiskuntaa vastaan.

Olisiko nyt uskovien aika herätä unesta?
Ymmärtää missä ajassa elämme.

Korona realistien eli niiden jotka ovat nähneet läpi valheen, jolla nyt eksytetään.
Heidän joukossaan on uskovia, jotka ovat rohkeasti evankelioineet. Näyttäen Raamatusta; mitä se sanoo näistä tapahtumista ja mistä tulee apu?
Ja Sana tuntuu kirkastuvan heidän keskuudessaan.
Samaan aikaan ilmestyskirja luennoilla aikanaan istuneet ja luentoja pitäneet.
Heillä osalla on kuin peite silmillä. Surullista.

Me olemme matkalla totaalisen kontrollijärjestelmän alle.
Pelko ajaa ihmiset suostumaan siihen vapaaehtoisesti, ja mukautumaan uusiin lakeihin.
Lakeihin, jotka nousevat muualta kuin Raamatun Sanan pohjalta; joka oli hyvinvointi valtioiden kehittymisen perusta.

Kahdesta pahasta pienempi on jäädä ”uuden normaalin” ulkopuolelle.
Herra on luvannut pitää huolta hulluistaan, jotka Häneen yksin turvaavat.

”Älä pelkää, sillä Minä olen sinun kanssasi, älä säiky, sillä Minä Olen sinun JUMALASI.
Minä lujitan sinua, Minä myös autan sinua ja myös tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.”
Jes. 41:10.

Danielin kirjasta saamme lukea miten Danielin ystävät Sadrak, Meesak ja Abednego vietiin tuliseen pätsiin, kun eivät suostuneet kumartamaan Kuningasta; vaan Yksin Herraa.

Koska nyt kuninkaan sana oli niin ankara ja pätsi niin kovin kuumennettu, tappoi tulen liekki ne miehet, jotka veivät ylös Sadrakin, Meesakin ja Abednegon.

Mutta nämä kolme miestä, Sadrak, Meesak ja Abednego, suistuivat sidottuina tuliseen pätsiin.

Silloin kuningas Nebukadnessar hämmästyi ja nousi kiiruusti ylös ja lausui hallitusmiehilleen sanoen: "Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen?" He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Totisesti, kuningas!"

Hän vastasi ja sanoi: "Katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niin kuin jumalan poika".

Silloin Nebukadnessar meni tulisen pätsin aukolle, lausui ja sanoi: "Sadrak, Meesak ja Abednego, te korkeimman Jumalan palvelijat, astukaa ulos ja tulkaa tänne". Sadrak, Meesak ja Abednego astuivat silloin ulos tulesta.

Satraapit, maaherrat, käskynhaltijat ja kuninkaan hallitusmiehet kokoontuivat ja näkivät, ettei tuli ollut voinut mitään näiden miesten ruumiille, etteivät heidän päänsä hiukset olleet kärventyneet eivätkä heidän vaatteensa vioittuneet; eikä heissä tuntunut tulen käryä.

Jeesus on kanssamme ahdistuksessa.
Hän on pelastava ne; jotka Häneen turvaavat.

Siihen asti kunnes Herra Jeesus tulee. On kristityn ilo Hengen iloa.
Hän iloitsee Herrassa, vaikka ei vielä Herraa näe.
Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla. 1.Piet. 1:8.
Kristuksen palatessa noutamaan morsiantaan saamme nähdä Hänet, sellaisena kuin Hän on.
Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. 1. Joh. 3:2.

Me odotamme Herran Jeesuksen palaavan noutamaan omansa kotiin.
Iloisemme ja ylistämme yön laskeutuessa. Yön, jolloin ei voi enää työtä tehdä Raamatun mukaan.
Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan. Matt. 25:6.

Tätä me odotamme. On syytä laittaa lamput kuntoon.

Raamatun profetioiden täyttyessä ne näyttävät laskeutuvan jättimäisen mykistävinä historiallisina rajuilmoina.
Esimerkiksi Israelin lähtiessä Egyptin orjuudesta kohti luvattua maata, Jeesuksen syntyessä maailmaan ja Sovittaessa syntivelkamme Golgatalla.
Pimeys laskeutui ja henkivalloissa käytiin rajua taistelua.
Jeesuksen ristin sovituksessa vaihtui lain aika Armotalouskaudeksi.

Armotalouskausi ja seurakunta aika on päättymässä laittomuuden ajan vyöryessä päälle.
Jumalan lapset turvatessaan Herraansa. Saavat kuitenkin kokea turvallisuutta, rauhaa ja yliluonnollista Jumalan huolenpitoa.

Kaikella on määräaikansa.
Meillä on vielä hetki. Saamme rukoilla kaikkien rakkaiden läheistemme, ystäviemme, tuttaviemme ja niiden jotka ovat uskossa kylmenneet.
Herra pelasta ja virvoita; jotta Morsian täysilukuisena olisi noudettavissa pois koetuksen hetkestä; joka maata kohtaa.

Nyt olen tuonut sen julki, mihin oli kehotus.
Laitan vielä tähän alle Adolph Saphirin tekstiä muistutuksesi millainen Herra meillä on:



”Pane merkille, kuinka apostoli muistuttaa meitä tässä kohdassa Kristuksen jumaluudesta (Room. 8:3). Kuka on tämä ristillä syntisen lihan heikkoudessa riippuva mies?
Kuka on tämä mies, joka uhraa itsensä ja jossa tuomari tuomitsee synnin?
Hän on Jumalan oma ikuinen ja ääretön poika, jolle kuuluu kunnia.
Ihmeellinen esiriippu, jonka Jumala itse repi. Mutta nyt ei enää Kristus ole pyhässä, vaan kaikkein pyhimmässä. Katso Hän on Jumalan oikealla puolella.
Katso Jumalan armo istuinta, jonne Hän astui oman verensä kautta.
Nyt Jumala ilmestyy kerubien välissä Kristuksessa Jeesuksessa.
Meidät sovittaneena liiton Jumalana ja Isänä.
Jeesus, joka kunnioitti Jumalan lakia ja toi sen julki omassa persoonassaan ja elämässään.
Hän täytti sen kumoten niin lain käskyt kuin sen kirouksenkin.
Hän on arkku, jonne lain taulut oli kätketty. Hän on armo istuin, armahdus.
Hän paljastaa Jumalan rakkauden sellaisella kirkkauden ja täydellisyyden salaisuudella, että enkelitkin haluavat siihen katsastaa.
Hänellä on salattua mannaa, jonka avulla Hän ruokkii meidän sisäistä elämäämme maan päällä ja antaa meille ikuisuudesta uutta tekevää voimaa.
Hän on sauva, jonka annettiin katketa, mutta joka alkoi versoa silmuja ylösnousemusvoimassa.
Vaikka Hänet annettiin kuolemaan, Hän elää ikuisesti ja osittaa näin olevansa tosi pappi ikuisen elämän voimassa.

Esiriippu on revennyt. Kristus kuoli ristillä. Me näemme Herran Jeesuksen Jumalan ja Isän, joka on valinnut meidät Hänessä ennen maailman perustamista.
Pimeys on kadonnut. Mikään suitsutuspilvi ei peitä salaisuutta. Kristuksella ei ole peitettä kasvoillaan Hänen ilmestyessään puolestamme Jumalan eteen. Mekin näemme avoimin kasvoin Isän.
Jumalan istuimelta säteilee suloinen ja rauhallinen valo, sillä Karitsa, joka on täyttänyt iankaikkisen lunastuksen, on Jumalan oikealla puolella.
Isä itse rakastaa meitä.
Jumala, oikeuden mukainen ja pyhä, on hyväksynyt meidät rakkaassa pojassaan.
On käynyt toteen se, mitä yksikään vertauskuva ei pystynyt esittämään.
Jeesus on sekä uhrina ja pappina täyttänyt Aaronin esikuvat ja hallitsee Melkisedekin järjestyksen mukaan. Hän tuo meidät Isän eteen.
Hän ottaa osaa heikkouksiimme ja kiusauksiimme ja antaa tarvitsemamme voiman maallisessa vaelluksessamme ja sodassamme”.
Adolph Saphir; Kirje hebrealaisille (1874)

Kristoffer Streng; Presidentin rukous: https://www.youtube.com/watch?v=158_Xp5Oyjs

Jumalan armo ja Pyhän Hengen lohdutus olkoon runsaana kanssasi.

Kunnia yksin Jumalalle!

Toivotan jokaiselle siunattua joulun aikaa!

juha

[pökkelö]

Uusin kirje ystäville ja tuttaville. Myös tekstinä kotikokouksessa Laukaalla 16.1.2022.

Rauhan tervehdys!



Vuosi on vaihtunut joulun jälkeen.
Viikon sisällä poltellut teksti. On aika kirjoittaa se ylös.

Joulu 2021 oli oikein siunattu ja mukava. Kotona lomalla suurimman osan ajasta. Rakkaiden läheisten kanssa.
Sain myös levätä, ja luettua paljon hyviä kirjoja.

Lukemisistani haluaisin nostaa jotain esiin.
Ihan ensin Mikko Laineen kirjan ”Hän parantaa särjetyt sydämet”.
Kirja ilmestyi syksyllä ja sain sen heti tuoreeltaan Mikolta.
Se on ollut todella mieluinen kirja. Olen lukenut sitä vasta reilut 100 sivua; sillä vaikka olen nopea lukemaan harrastettuani lukemista lähes koko ikäni.
Tätä kirjaa ei sovi hotkia nopeasti.
Mikon kirja on täynnä arvokkaita helmiä tai jalokiviä, joita pitää yksitellen nostaa sieltä ihasteltavaksi.
Miten hän osaakin tuttujen Raamatun kohtien kautta avata asioita meidän arkipäiväämme ja kipuihimme?
Kirjoittajalla on ilmiselvästi voitelu Taivaasta ja särkymiskokemuksia, joiden kautta nuo jalokivet ja helmet ovat löytyneet muillekin esiteltäväksi.

Tässä on linkki Mikon kirjan lyhyeen julkaisuhaastatteluun, jossa hän kertoo kirjasta ja sen synnystä;

https://www.tv7.fi/arkki/kirjailijahaas ... et_p80881/



Mikkoon tutustuminen olisi oma tarinansa. Se oli näin jälkeenpäin ajatellen Jumalan johdatusta, vaikka ei sitä silloin heti ymmärtänyt. Kiitollinen olen tuosta kohtaamisesta, mistä pikkuhiljaa syntyi yhteys.
Tekstien saaminen on meille samanlaista. Se saattaa tulla esimerkiksi jostain lukemastamme pienestä oivalluksesta; joka alkaa elää.
Josta sitten syntyy sisällä tarve kirjoittaa siitä, miten asia avautui laajemmalle mittakaavalle tekstiksi saakka.

Teksti pitää saada. Jos annetaan aihe ja sanotaan, kirjoita tuosta puhe tai hartausteksti. Ei onnistu.
Tyhjäksi paperi jäisi.
Sen pitää tulla sisäiseen elämään, ja sitten siitä syntyy tarve kirjoittaa, sen minkä on saanut sanottavaksi. Se on kuin polte. Kirjoita!

Olen hieman purnannut mielessäni.
Miten Mikko saa välittää lohdutuksen, ilon ja rohkaisun sävyttämiä kirjoituksia.
Ja taas minulle tulee ikävämpiä aiheita.
Kun mietin asiaa tarkemmin; niin taidan päästä helpommalla.
Sillä ne särkymisen kokemukset. Elämän kivut, joita käyttäen Jumala on Mikkoa koulinut Kristuksen tuoksun välittäjäksi.
Se ei ole koskaan helppo tie päästä Taivaallisen aarrekammion Joosefiksi jakamaan elämän leipää ja rikastuttamaan armolahjojensa kautta lähimmäisiään.

Toisenlaiseen tehtävään tarvitaan toisenlaiset koulun käymiset.
Jumalan koulut ovat aina teitä, joita siellä vaeltava ei vapaaehtoisesti haluaisi kulkea. Ne kulkevat monien kipujen kautta; ja vasta jälkeenpäin on saanut huomata.
Siihen oli kätkettynä siunauksen elementtejä.
Nuorempana, kun parran väri oli kuparinpunainen ja vaaleat hiukset hartioilla.
Eräs työkaveri katseli minua työskennellessäni, ja sanoi; ”Olet taatusti viikinkien jälkeläisiä ulkomuotosi perusteella. Rotevuuden, parran ja tukan lisäksi sinulla on silmät syvällä korkean leveän otsan suojassa. Kuin tehty entisajan taistelijaksi”.
No otsa on kyllä umpiluuta. Ja itsesuojelun vaiston puute taitaa olla lähinnä kyseessä rohkeuden sijasta.

Toisen kirjan. Joulun aikana lukemistani nostaisin Osmo Tiililän ”Suomalaista kokemus kristillisyyttä”.
Olen ihmetellyt miten tuohon kirjaan aina palaan? Ainakin neljäs kerta kun sen luin.
Tiililä tutkijana tutustui eräässä vaiheessa Länsi-Suomen rukoilevaisuuteen. Julkaisten muistaakseni ainakin kolme kirjaa aihepiiristä.
Tämä edellä mainittu kirja. Maallikko isä Frans Ulvas, jonka elämän historiaa ja uskon käsitystä Tiililä kuvaa tässä kirjassa.
Muut teokset olivat aihepiiriltään laajempia.
Frans Ulvaksen elämän polku ei ollut myöskään silloitellummasta päästä. Hän avioitui kolmikymppisenä ja ehti olla vähän toistakymmentä vuotta avioliitossa, kun vaimo kuoli 41-vuotiaana sokeritautiin.
Hän jäi leskeyden lisäksi muutenkin aika yksinäiseksi persoonallisena omantien kulkijana ja ajattelijana.
Luullakseni kirjasta välittyvä henkilökuvaus, johon olen toistuvasti palannut.
Löytyy kohdaltamme samankaltaisuus julistuksessa.
Se ei kulje valtavirrassa, ja pohjalla on hätä niiden sielujen puolesta. Jotka kulkevat heränneiden mukana tai liepeillä. Halu huolehtia, ettei kukaan jäisi taipaleelle puolittaisella sydämellä.
Se, että osaa, tietää ja ymmärtää asiat. Ei riitä, ellei siitä tule sydämen usko.
Aito tarve elää yhteydessä syntisten Vapahtajan kanssa.
Kuten Laineen Mikolla. Kun ei enää ole ollut muuta mahdollisuutta, kuin painaa pää Jeesuksen rintaa vasten.
Ja silloin ymmärtää.
Se on paras paikka, johon meillä on niin vaikea mennä syntisyytemme takia.

Jeesus sanoo; ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6:37
Tarvitsemme hätää ja ahdistusta, jotta löytäisimme syntisinä Jeesuksen luo.
Häntä tarvitsevana.
Ja usein vasta sitten Hän kelpaa, kun omat konstit ja voimat on käytetty loppuun.

Kolmas kirja, jonka esiin nostaisin; Charles Gulstonin ”Jerusalem – Murhenäytelmä ja riemuvoitto”.
Siitä kirjasta alkoi tämän kirjeen tekstin keriytyminen päähäni.

Jerusalemin historia on pitkä, ja se on ollut ennalta etukäteen kirjoitettua (profetoitua), ja osaltaan vielä on profetoituja tapahtumia edessäpäin.
Kirjassa oli myös kuvaus ajanjaksosta, jolloin rakentui Herodeksen mestariteos. Loistelias juutalaisten temppeli, jota ei sallittu aikanaan edes kuningas Daavidin tehdä.
Herodeksen sallittiin, ja kuten hän itse sanoi tehneensä; ”Mitä hurskain ja suuremoisin rakennustyö”.
Tuo vallananastaja ja leppymätön tyranni oli tuonut vaurautta ja hyvinvointia. Vastaus lienee miksi hän;
Jotta Jeesus täyttäisi kaikki mitä kirjoitettu on laissa ja profeetoissa.
Valtava tila raivattiin. Oli tuotava tuhannella vaunulla kivet, joita 10 000 valittua taidollista miestä oli rakentamassa.
Rakennus oli mitä upein, mutta myös lyhytikäisin Herodeksen luomus.
Temppeliin tuotiin siunattavaksi lapsi, jota Herodes oli yrittänyt tappaa- ja joka oli tekevä temppelin kuolemallaan tarpeettomaksi asettaen itsensä sen sijaan.
Temppeliksi, jonka kulma kivenä Hän itse olisi; ja Hänen uskovansa rakentuisi temppeliksi, elävinä kivinä.


Ja kohta tämän jälkeen ensimmäinen marttyyri Stefanus julisti;
”Korkein ei asu käsillä tehdyissä huoneissa.” Apt. 7:48


Hän oli tullut omiensa luo; mutta Hänen omansa ei ottaneet Häntä vastaan.
”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” Matt. 23:37.

Omiensa parista Jeesus löysi kiivastakin uskonnollisuutta ja Messias odotusta. Kuitenkaan he eivät tunteneet Häntä - odotettua Messiasta.
Vain kaksi oli valveilla Hänet tuotaessa pyhäköön siunattavaksi pienenä.
Vanhukset Simeon ja Hanna, joiden sydämille Pyhä Henki oli puhunut.
Ja tehtyään Messiaan tunnusteot he päättivät tappaa Hänet.

Temppelin uhrit menettivät voimansa Jeesuksen Golgatan uhrin jälkeen.
Yksi ainoa kerta kaikkine uhri, poisti temppelin papiston toimittamat uhrit; niiden menettäessä voimansa.


”Ja kun hän meni ulos pyhäköstä, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan hänelle: ’Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!’
Jeesus vastasi hänelle: "Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta." Mark. 13: 1-2.

Totisesti. Näin tapahtui. Tuo upea temppeli tuhoutui, ettei jäänyt kiveä kiven päälle.
Niin kauan, kun Hän oli ollut läsnä. Temppeli ja Jerusalem tiesi olevansa turvassa.
Hänet hylättyään se jäi odottamaan tulevaa tuomiota.

Tuli aika, jolloin Jeesuksen sanat täyttyivät ; "Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne.” Luukk. 23:28.
Miekka, nälkä ja taudit tappoivat arviolta 1 100 000 juutalaista, sillä heitä oli tullut happamattoman leivän juhlille kaikkialta maasta; eivätkä päässeet pakoon piirityksen alkaessa yllättäen.
Ketään ei säästetty. Miehet, naiset ja lapset kokivat saman tuomion.
Piirityksen aikana hautajaisia ei ehditty pitää, vaan kuolleet heitettiin muurilta alas.
Roomalaisen sotajoukon päällikkö Tiitus halusi säästää pyhäkön ja oli kieltänyt sen tuhoamisen.
Mielettömien taistelujen aikana, jolloin juutalaiset puolustivat raivoisasti jokaista neliösenttimetriä. Malttinsa menettäneet roomalaiset sotilaat unohtivat ohjeet sytyttäen samana aab-kuun kymmenentenä päivänä temppelin tuleen, kuin aikoinaan kauan sitten sen oli polttanut Babylonian kuningas.

Tiituksen yrittäessä turhaan saada hillintänsä menettäneitä sotilaitaan sammuttamaan tulen. Paloi pyhäkkö maan tasalle reilut 1300 vuotta Salomonin laskeman ensimmäisen temppeliperustuksen jälkeen.
Vielä 3 viikkoa temppelin tuhoutumisen jälkeen jatkuivat taistelut raunioituvassa Jerusalemissa.
Sen jälkeen sotilaat repivät jäljelle jääneet kivet erilleen saadakseen kuumuudessa sulaneen ja kivien väleihin valuneen kullan itselleen.
Jeesuksen sanat; ettei jää kiveä kiven päälle toteutui kirjaimellisesti.

Jos muistan oikein. Jostain toisesta lähteestä. Piirityksen aikana tuli aivan pieni hetki, jolloin saartorengas avautui sen verran, että Jeesuksen omat pääsivät lähtemään ja pakenemaan piiritetystä kaupungista turvaan.

Jerusalem olisi todennäköisesti kestänyt pitkänkin piirityksen.
Sillä mittavat varastot olivat täynnä ruoka tarpeita.
Piiritetyn kaupungin sisällä riehunut sisällisota saattoi sen tuhoon.
Toisiaan vastaan sotivat joukot tuhosivat nämä varastot aiheuttaen nälkäkuolemaa ja lisää kauhua piirityksen aikana. Vasta loppuhetkillä Roomalaisten murtautuessa muurien läpi joukot yhdistyivät yhteisen vihollisen edessä. Silloin se oli jo myöhäistä.

Olen joutunut miettimään näin armonajan loppuhetkillä. Onko meidän kristittyjen tila yhtään sen parempi kuin Jumalan omaisuus kansan tuolloin?
Olemme toisinaan jo sulkeneet toisiamme ehtoollispöydästä, ja nyt jopa kokoontumisista koronapassi rajoituksin.
Onko meillä myös sisällisota?
Vai tunnetaanko meidät siitä; että meillä on keskinäinen rakkaus?



Vuoden vaihtuessa minua puhutteli Jeremia 42: 7-22.

Kymmenen päivän kuluttua tuli Herran sana Jeremialle, ja hän kutsui Joohananin, Kaareahin pojan, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat tämän kanssa, ynnä kaiken kansan, pienimmästä suurimpaan. Ja hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, jonka tykö te lähetitte minut laskemaan rukouksenne hänen eteensä:

Jos te jäätte tähän maahan, niin minä rakennan teidät enkä hajota maahan, istutan teidät enkä revi pois, sillä minä kadun sitä onnettomuutta, jonka olen tuottanut teille. Älkää peljätkö Baabelin kuningasta, jota te nyt pelkäätte. Älkää peljätkö häntä, sanoo Herra; sillä minä olen teidän kanssanne, minä autan teitä ja pelastan teidät hänen käsistänsä. Ja minä annan teille armon, niin että hän teitä armahtaa ja antaa teidän palata takaisin maahanne. Mutta jos te sanotte: 'Me emme jää tähän maahan', ettekä tottele Herran, teidän Jumalanne, ääntä, vaan sanotte: 'Ei! Me lähdemme Egyptiin, jossa meidän ei tarvitse nähdä sotaa, ei kuulla pasuunan ääntä eikä kärsiä leivän nälkää, ja sinne me jäämme asumaan' — niin kuulkaa siis nyt Herran sana, te Juudan tähteet: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Jos te todella käännätte kasvonne Egyptiä kohti ja menette sinne asumaan muukalaisina, niin miekka, jota te pelkäätte, on saavuttava teidät siellä Egyptin maassa, ja nälkä, joka teitä huolettaa, seuraa kintereillänne Egyptiin, ja sinne te kuolette. Ja kaikki ne miehet, jotka kääntävät kasvonsa Egyptiä kohti asuakseen siellä muukalaisina, kuolevat miekkaan, nälkään ja ruttoon, eikä ainoakaan heistä pääse pakoon eikä pelastu siitä onnettomuudesta, jonka minä annan heille tulla.



Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Niin kuin minun vihani ja kiivastukseni on vuodatettu Jerusalemin asukasten ylitse, niin minun kiivastukseni on vuotava teidän ylitsenne, jos te menette Egyptiin, ja te tulette kiroukseksi ja kauhistukseksi, kiroussanaksi ja häväistykseksi ettekä enää saa nähdä tätä paikkaa.
Herra sanoo teille, te Juudan tähteet: Älkää menkö Egyptiin."

Se tietäkää, että minä olen tänä päivänä teitä varoittanut. Te eksytitte itsenne, kun lähetitte minut Herran, teidän Jumalanne, tykö sanoen: "Rukoile puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme; ja kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, sanoo, ilmoita meille, niin me teemme sen". Minä olen sen tänä päivänä teille ilmoittanut, mutta te olette tottelemattomat Herran, teidän Jumalanne, äänelle kaikessa, mitä varten hän on lähettänyt minut teidän tykönne. Nyt siis tietäkää, että te kuolette miekkaan, nälkään ja ruttoon siinä paikassa, johon te haluatte mennä, siellä muukalaisina asumaan.



Ja kun jatkamme Jeremiaa kirjaa lukien tuosta eteenpäin.
Näemme miten Jeremiaan vain vihastuttiin, ja syytettiin valheen puhujaksi.
Kansa lähti Egyptiin vastoin Jumalalta Jeremian kautta saatua sanaa.
Ja huonostihan siinä kävi.

Koin tulleeni puhutelluksi tuon Jeremian tekstin kautta. Peilaten tätäkin aikaa.
Jumala toimii vastoin meidän todennäköisyyksiämme.
Me laskelmoimme oman viisautemme mukaan toimien mikä parhaalta näyttää.
Sen sijaan; että kääntyisimme sydämessämme Hänen puoleensa neuvoa kysyen.
Usein Jumalan neuvo on toinen, kuin meidän aivoituksemme.

Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan. Abram asettui Kanaanin maahan, Loot asettui lakeuden kaupunkeihin ja siirtyi siirtymistään telttoineen Sodomaan asti.

Mutta Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä. Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.
Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi. Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä sen annan." Ja Abram siirtyi siirtymistään telttoineen ja tuli ja asettui Mamren tammistoon, joka on Hebronin luona, ja rakensi sinne alttarin Herralle. 1. Moos.13: 11-18.

Tuossa Raamatun paikassa Loot ja Abram erosivat.
Loot valitsi sen mukaan mikä ihmisin silmin näytti paremmalta.
Abram sai inhimillisesti katsoen huonomman osan, mutta peri Jumalan siunauksen.
Ajan kuluessa Loot hakeutui kaiken aikaa paremman ja mukavamman elinolojen perään. Päätyen lopulta Sodomaan.
Hänet pelastettiin kyllä tuholta, mutta elämä lopulta päättyi alkoholin pariin luolaan, ja siitä vielä sikisi kaksi viholliskansaa Israelille.

Mitä tällä haluan sanoa?
Arkkipiispa Gustaf Johansson loppiaisen jälkeisenä pyhänä puhuu saarnassaan oman aikansa ihmisistä, ja se kuulostaa kovin tutulta tänäänkin.
Raamattu sanoo, ettei Jumala ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme. Apt. 17: 27, 28.
Johansson on murheellinen kääntymisestämme pois Jumalasta, ja kiintymisestä maailmaan.
Olojen ollessa mukavat ja hyvät - mielialat muuttuivat kevytmielisiksi ja ihminen alkaa käyttää Jumalan antamaa hyvyyttä oman mielensä mukaan.
Se peittelee ja vähättelee sitä pahaa mitä tehdään synnin kasvaessa ja polkee Jumalan ja Kristuksen kunniaa.
Askel askeleelta on liukuminen tapahtunut huomaamatta jumalattomuuden epäuskon suohon.
Kurituksen ajan koittaessa ei enää ymmärretä kääntyä Jumalan puoleen, vaan etsitään omin voimin tietä pois vitsan alta.

Tänäänkin Jumalan käsivarsi lienee liian lyhyt auttamaan?

”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana.” Matt. 15:8.

Risto Santala tässä puheessaan;
http://www.ristintie.com/files/Santala- ... -Vaasa.mp3

Kertoo miten spitaali voitettiin Euroopasta. Tuo hirvittävä tauti.
Kristittyjen rakkauden ansiosta. Ja kertoo omasta kokemuksestaan, miten on ollut spitaalisen majassa Afrikassa, jossa Lähetysseuran sisar heitä rakkaudella hoiti.
Tai Päivö Parviainen, joka lähetyskentällä syleili spitaalista tämän kohdatessaan. Päivökin eli muistaakseni 103- vuotiaaksi.

Ja tänään maskin takaa kyräillen lähimmäistään katsoo pelon täyttämät silmät.
Jotain aikamme kristillisyys on hukannut.
Kristillisyys on huulilla ja muotomenoissa; mutta onko se sydämessä?
Olemmeko samassa tilassa, kun omaisuuskansa Herran ollessa maan päällä?
Tuntematta Häntä, ja pois kääntyen.

En ole yhtään sen parempi kuin kukaan aikamme kristitty.
Ja siksi tarvitsenkin Jeesusta.
Ainoa tiemme on kääntyä yksin Hänen puoleensa ja pyytää sitä kadotettua rakkautta. Joka meiltä nyt puuttuu.
Meidän povesta sitä ei löydy. Sen saa vain anoen lahjaksi.

Vieläkin Hän kutsuu meitä; Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” Matt.11:28.

”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Joh. 15:5.

Jos kuljemme Hänen askelissaan -Häntä seuraten. Me olemme turvassa.
Hän on luvannut, ettei yksikään hiuskarva putoa päästämme Hänen tietämättään.
Elimmepä tai kuolemme; olemme Herran omat.
Kristus on meille elämä ja kuolema voitto.

Missä meidän tähtäyspisteemme on?
Mikä on meidän lamppumme ja valo kulkiessamme?
Onko se Jumalan Sana - vaiko media ja yleinen mielipide tuuppaamassa sinua haluamaansa suuntaan?

Otan vielä yhden esimerkin Mikon kirjasta.
Mikon opetuksessa lammaslauman paimenesta oli lopussa tällainen tieto.
Turistiopas oli juuri kertonut ryhmälleen.
Itämailla lauma kulki aina paimenen jäljessä - toisin kuin länsimaissa.
Ainoastaan illalla laumaa ajettaessa karjapihaan; paimen kulki lauman jäljessä. Suojellen sitä pedoilta, ja ettei yksikään kulkeutuisi omille teilleen.
Ja samassa aivan turistiryhmän edessä.
Laumaa aivan ilmiselvästi ajettiin - eikä ollut ilta tilanne.
Opas päätti ottaa asiasta selvää ja kysyi; ”Anteeksi paimen. Miksi ajatte laumaa, vaikka olen ymmärtänyt, ettei täällä koskaan ajeta laumaa?”
Mies vastasi; ”Paimen? En ole paimen, vaan teurastaja.”

Kuljetko sinä hyvän Paimenen jäljessä vai oletko hullun paimenen ajettavana?

Herra Jeesus on sinut kalliilla verellä ostanut.
Hän kutsuu meitä Sanansa kautta, ja tahtoo Pyhän Hengen johtamana viedä meidät tästä pahasta maailman ajasta Karitsan häihin.

Olethan hyvän Paimen matkassa alkaneena uutena vuotena 2022!

Siunaavin terveisin!

juha







n

[pökkelö]

Pääsiäistervehdys!



Vihdoinkin talven ote tuntuu taittuvan, ja tämän päivän sade vie loppujakin lumia maasta pois.
Palmusunnuntaina Laukaalla sai ihastella sivutiellä melkein miehen mittaisia reunavalleja, jotka Traktorilla oli tuupittu tieltä lunta sivuun.
Kevään merkkejä sielläkin, ja lumi näytti sulavan, vaikka yölläkin tuli pakkaslunta hiukan väriksi vanhan päälle.

Saimme viettää ystäväjoukon kanssa viikonlopun Laukaalla.
Lauantaina pienellä porukalla kotikokouksen, jossa oli vapaa lämmin ilmapiiri.
Saimme viettää Sanan äärellä yhdessä.
Seuraavana päivänä saimme isommalla joukolla kokoontua jo kolmannen kerran Valkolassa.
Etukäteen ystävät rukoilivat murtavaa ja hoitavaa Herran läsnäoloa.
Tilaisuutta, jossa saisimme kokoontua Jumalan perheväkenä koolle.
Ja sen meille suotiin. Herra oli hyvä.

Viikolla mietin puheiden sisältöä; joissa löytyi pieniä yhteisiä juttuja, vaikka olivat täysin erilaisia keskenään.
Jokainen sai vapaasti tuoda sen mitä sydämelle oli laskettuna.
Järjestyi muuttui vielä aivan viime hetkellä.
Sain aloituksen. Mukanamme Turusta tullut Mikko Laine jatkoi.
Ruokailun jälkeen, joka muiden tarjoilujen ohella oli kaikille valmiiksi taaskin maksettu.
Reijo Huuskonen jatkoi.
Ja viimeisenä ennen ehtoollista puhui Jouko Saikkonen.
Musiikissa oli Leukku Stenroos.

Puheiden sisältöjä jälkeenpäin miettiessäni.
Aloitus puheessa oli selkeä kutsu palata Herran tykö.
Mikko taas toi ilon ja rohkaisun. Mitä on elää Herran kasvojen edessä.
Häneen puheensa osoitti ylhäältä tulevan viisauden olevan lempeää ja sopuisaa.
Väki ikään kuin suli puheen aikana, kuin voi lämpimän auringon paistaessa siihen.
Reijo puhui alkaen luomisesta. Miten Jumala otti saven tehden siitä ihmisen. Pääsimme vielä savenvalajan huoneeseen; missä savesta mestari valmistaa astian käyttöä varten.
Joukon päätös puhe kosketti myös syvään kuulijoihin; joka oli kutsu suurelle ehtoolliselle.
Jos aloitus kutsui palaamaan Herran eteen, ja kaksi seuraavaa Hänen luokseen tulleen ihmisen kohtaamista ja käyttöönottoa. Päätös puheen sanoma oli Menkää!
Kertomaan evankeliumi ja kutsumaan vielä viimeisiä.
Suurelle ehtoolliselle, jotka pian alkavat ja jotta hääsali täyttyisi ääriään myöten täyteen.

Mustat pilvet täyttävät taivaanrannan, mutta vielä on hetki työaikaa; ennen Herran tuloa.

Oli hienoa seurata Laukaan juhlan aikana, miten Mikko ja Leukku omaavat lahjan aistia Herran ohjausta.
Leukun laulut valikoituvat sen mukaan mitä tunsi kehotuksen laulaa kuulijoille.
Olihan paikalla muutama ihminen, joka ei vielä ollut sisällä Taivaan valtakunnassa.
Herra tietää ja hoitaa, jos me sallimme Hänen johtaa oman dominoinnin sijasta.

Saimme kokea Sanan lupauksen: Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Jaakk. 4:8.

Kuten Leukku juhlassa sanoi; kun otamme ensimmäisen askeleen; Herra ottaa loput 99.

Missä on meidän turvamme?
Viimeisen kahden vuoden aikana olen nähnyt monen ystävän olleen hieman poissa tolaltaan.
Uutisoinnin vallatessa sydämen mielenkiinnon unohtuu siinä hötäkässä perusta, jolla meillä on lupa turvallisesti seistä.

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Fil. 4:6

Meillä on ikiaikojen Jumala. Kaikkivaltias Taivaan ja Maan luoja.
Hänenkö käsivartensa on liian lyhyt auttamaan?

Mikko toi Laukaalla näkynsä Paimenesta johtamassa laumaa virran ylitse.
Kaikki selvisivät toiselle rannalle Paimenen avustaessa ja huolehtiessa, mutta parhaiten vahingoittumatta selvisivät ne lampaat, jotka olivat lähinnä paimenta.

Hyvä Paimen on ainut turvamme.
Näin Pääsiäisenä on hyvä pysähtyä miettimään ja tutkiskelemaan sydäntään.
Olenko Paimenen huomassa?
Eilisen manna ei tänään ravitse, vaan tarvitsemme joka päivä uuden tuoreen leipä palan.
Elävän kosketuksen Herraan.
Uskonnolliset; hurskaatkin muotojumalisuuden tavat ja rituaalit eivät auta, jos Herra ei ole matkassa mukana.
Maailman uutisvirrassa uidessa. Kauhistellen ja voivotellen muiden kanssa maailmaa paremmaksi.
Se vie rauhan ja turvallisuuden tunteen.

Sanan ääressä ja rukouksessa rauha palaa.
Saamme levosta käsin turvallisena jatkaa matkaa Hyvän Paimenen seurassa.

Siunattua Pääsiäisen aikaa toivottaen;
juha

[pökkelö]

Puhe Laukaalla palmusuunnuntaian 10.4.22


Hän paimentaa liljojen keskellä!
Mistä moinen otsikko juhlille esitettiin kysymys?
Hyvä kysymys?
Se ei suinkaan johdu siitä, että puhuja on Turusta.
Turun vaakunassahan on kuvattuna lilja symboli.
Otsikko nousi mieleen vanha Benjamin Turkian puheen otsikosta, jostain muistin sopukasta.
Ja tunne. Tästä on nyt puhuttava.

Valkoista liljaa käytetään ylösnousemuksen ja uuden elämän symbolina. Kristinuskossa liljalla on erityisasema kukkien joukossa. Se kuvastaa pyhyyttä ja puhtautta, ja ennen kaikkea ylösnousemus voimaa. Lilja nousee aina ylöspäin.

Näyttävää, komeaa, hyväntuoksuista kukkaa on pidetty sekä hää- että hautajaiskukkana.
Ja morsian on valmistumassa hääjuhlaansa.
Lilja kukkii myös virsissä ja hengellisissä lauluissa. ”Keskellä liljain ja ruusujen, nukkuu Herra ihmisten”, sanotaan tutussa joululaulussa; Heinillä härkien kaukalon.

Suvivirrestä löydämme liljan viidennestä säkeistöstä.
Siinä Jeesusta verrataan Saaronin liljaan: ”Ei vertaistasi sulle, sä lilja Saaronin.”.
Virressä 621 ihminen on Kristuksen lunastamana ”puhdas, kaunis lilja Mestarini tarhassa”.

Raamatusta se löytyy muun muassa;
”Eteishallin muut pylväänpäät olivat neljän kyynärän korkuisia ja liljankukan muotoisia” (1. Kun. 7:19),
”Eteishallin pylväänpäät olivat kuin liljankukkia” (1 Kun.7:22), ja ”Altaan seinämä oli kämmenenleveyden paksuinen, ja sen reuna kaartui ulospäin kuin liljankukan muotoisessa maljassa” (1. Kun: 7:26, 2. Aikak. 4:5).
”Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee, aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan!
Kuin lilja kukkikoon maa.” (Jes. 35:1).




Profeettojen julistuksessa kukoistavilla liljoilla viitattiin Israelin uudistumiseen ja tulevaan messiaaniseen rauhan aikaan. Hoosean kirjassa näin: ”Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja ja tunkee juurensa maahan kuin Libanonin setri.”

Entisessä Korkeassa veisussa, nykyisessä Laulujen laulussa morsianta hehkutetaan runollisen suloisesti: ”Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja. Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä. Hänen huulensa ovat liljankukat, niillä helmeilee kirkas mirha.”
Puutarha on meidän sydän ja Jeesus; sydäntemme Paimen, liikkuu puutarhassamme liljoja poimimassa.

Joka on nähnyt Minut, on nähnyt Isän; sanoo Jeesus.
Raamatun alkulehdillä paratiisissa, jossa me kaikki olimme vielä Adamin kupeissa.
Olimme luotuna Jumalan kuviksi. Isän rakkaiksi lapsiksi.
Paikalle tuli kuitenkin Isättömäksi jäänyt käärme.
Haluten meille järjestää saman kohtalon.
Tehdäkseen meidätkin Isättömäksi. Ja niin tuo Valheen Isä puhui Eevan ympäri. Ottamaan ja syömään kielletyn puun hedelmää.
Ja Eeva tarjosi sen myös Adamille, joka myöskin söi.
Tästä seurasi välirikko meidän ja Jumalan välille, ja jouduimme pois Paratiisista. Synnin kirouksen alaiseksi.

Jumala ei meitä kuitenkaan lopullisesti hylännyt.
Jeesus Golgatan sovintotyöllä lunasti meidät synniltä, ja Perkeleen vallasta takaisin Jumalan lapsen asemaan.
Jeesuksen veri avasi meille tien uskon kautta kaikkeen pyhimpään.
Taistelu silti yhä jatkuu. Kahden paimenen välillä meistä.
Hyvän paimenen, ja hullun paimenen. Kumman ääntä me kuuntelemme?

Jeesukselta kysyttiin kerran; ”Mikä on totuus”?
Kysymyksen esitti Pilatus Joh. 18:38 totuuden seistessa hänen edessään.



Mikä on tämän maailman totuus?
Mistä tämän päivän ihmiset ottavat elämän arvonsa ja käsityksensä siitä mitä ympärillä ja maailmassa tapahtuu?
Uutisotsikot ja mediat kertovat meille asiat heti aamulla silmäsi avattuasi, ja vielä ennen nukahtamistasi kurkistat mitä maailmassa tapahtuu.
Ja moneen kertaa päivän mittaan.
Se muokkaa arvoja ja käsityksiäsi siitä mitä ympärilläsi tapahtuu; sen enempää ihmisten kyseenalaistamatta onko se totuus?
Onhan se totuus? Vai onko?
Näin me ainakin uskomme ja käyttäydymme.
Uskomme jokaisen uutisen kertovan asian juuri niin kuin se on.
Kaikki seikat ja näkökulmat huomioon ottaen ja julkituoden mitään oleellista tietoa salaamatta.
Näin ainakin haluamme uskoa ja yleistä mielipidettä jumaloida.
Ja sen mukaan me muutumme ja uudet arvomaailmat omaksumme.
Nyt rakennetaan uutta hienoa maailman järjestystä.
Kuten Paavikin on useaan kertaan julistanut: Uutta uljasta maailmaa, jossa me kaikki olemme veljiä keskenään.
Rakastaen ja suvaiten toinen toistamme erilaisuudestamme huolimatta.
Maailma on tosin täynnä uhkakuvia.
On ilmastonmuutosta, pakolaisvirtoja, Yhdysvalloissa onneksi paha johtaja vaihtui hyvään johtajaan, Pohjois-Korean uhittelut, Israelissa on kaikki pahaa, flunssa pandemiakin pelotti pari vuotta, ja nyt sen tilalle astui naapurin suuri saatana.
Ja joukolla seurataan mediasta tapahtumia herkeämättä pelon vallatessa sydämet.
Median tuodessa koko ajan uutta tietoa, ja ”asiantuntijoita” toinen toisensa jälkeen kommentoimaan tapahtumia ja niiden vaikutuksia.
Ja vaikka pelottaa, niin yhdessä kyllä me hyvät länsimaan arvojen mukaiset ihmiset päättäjiemme kanssa voitamme nämä pahan voimat.
Paha on ulkopuolinen uhka; jota vastaan yhdistämme ”hyvinä ihmisinä” voimavaramme.
"Vartija, mikä hetki yöstä on? Vartija, mikä hetki yöstä on?"
Vartija vastaa: "Aamu on tullut, mutta silti on yö. Jesaja 21:10-11.

Aamu on tullut, mutta silti on yö.
Jumalan uudestisyntyneet lapset ovat valon eli päivän lapsia.
Sillä me olemme tunnustaneet syntimme, ja meidät on Jeesuksen veri pessyt puhtaaksi, vaikka yhä olemme itsessämme syntisiä ihmisiä.
Lopun aikojen yö pimenee kovaa vauhtia, mutta meille se tarkoittaa aamun sarastamista.
Herra Jeesus tulee yön synkän pimeyden laskeuduttua hakemaan omansa täältä pois.
Armon aika päättyy, ja Herran lähettiläät kutsutaan kotiin sielunvihollisen pimeän lopun ajan laskeutuessa kansojen ylle.
Itse asiassa maailma kuvittelee, sille koittavan aamun sarastuksen; sen rakentaessa uutta uljasta hyvää maailmaa.
Jokaisen Raamatun Sanaan tutustuneen toki luulisi ymmärtävän mitä tuosta ihmisvoimin; ilman Jumalaa rakennettavasta onnelasta seuraa.
Luvatun onnen ja vapauden sijasta voimme historian kirjoista katsoa millainen onnela esimerkiksi naapurissamme oli 70 vuoden ajan, tai Kiinan ja Pohjois-Korean ihmisten kukoistavaa nykyistä onnen aikaa.

Surullisena olen joutunut katsomaan miten monet tutut menevät täysillä mukana tämän ajan eksytyksessä, joka tulee valheen kaikella voimalla eksyttäen , jos mahdollista valitutkin.
Mukaudumme tämän ajan mukaan haluten kelvata tälle maailmalle ja muutumme huomaamatta.
Tätä on jatkunut pitkään vuosikymmenten saatossa, ja nyt on nähtävissä lopullinen mureneminen.
Raamattu puhuukin juuri ennen Jeesuksen takaisintuloa suuresta luopumuksen (apostasia) ajasta, joka voidaan kääntää myös suoraan: puolenvaihto.
Löytäneekö Hän uskoa tai uskollisuutta palatessaan?
Uskonnollisuutta kyllä löytyy. Siitä ei ole pulaa, mutta löytyykö sydämen uskoa tai uskollisuutta tämän päivän leivän yltä kylläisyyden keskellä?

Olemme tosin tulleet aikaan; jolloin yltä kylläisyyden ajat vaihtuvat toisenlaiseen.
Vilja ja öljyn hinta on mm. kovassa nousussa.
Kuinka on Taivaallisen viljan ja öljyn kanssa?
Tuleeko siitäkin hetken päästä pulaa?
Oletko ravinnut itseäsi Taivaallisella rukiisella leivällä ja huolehtinut astiassasi olevan öljyä?
Raamattu ja rukous ovat ammennusastioita, joilla ammennamme ravitsevaa Sanan viljaa ja Hengen öljyä.
Median parissa vietetty aika sitä ei tarjoa. Se tarjoaa sinulle omaa agendaansa, jossa Raamatun Jumalaa ei ole, eikä tarvita.

Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille.
Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he niinikään vaelsivat ylös sinne juhlan tavan mukaan.
Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet.
He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta;
mutta kun eivät löytäneet, palasivat he Jerusalemiin etsien häntä.
Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä.
Luukk. 2: 41-46.
Niin hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" Luukk.2:49.
Kuinka on tänään? Menemmekö omia valitsemia polkujamme elämässä eteenpäin ja luottaen Jeesuksen kulkevan niissä kanssamme mukana?
Ehkäpä isonkin joukon mukana?
Vai Onko Jeesus jäänyt huomaamatta matkastamme pois, kun itse valittuja polkuja kuljemme?
Jeesus ei meitä hylkää. Hän rakastaa meitä loppuun asti.
Kyse onkin siitä; olemmeko me lähteneet huomaamatta toisen; hullun paimenen kelkkaan hänen ääntä kuunnellen.
Miten on laitasi?
Onko Herra Jeesus vaiko median ”jumalallinen yleinen mielipide”, jota valtaosa ihmiskuntaa seuraa; paimenesi?
Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti.
Ja ehtoollisella oltaessa, kun perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen,
niin Jeesus, tietäen, että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö,
nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä.
Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt.
Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?"
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät".
Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani". Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani".
Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää".
Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki".
Sillä hän tiesi kavaltajansa; sen tähden hän sanoi: "Ette kaikki ole puhtaat".
Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?
Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen.
Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat.
Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.
Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.
En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän tJo nyt minä sanon sen teille, ennenkuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että minä olen se.oteen: 'Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan'.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt.
Tämän sanottuaan Jeesus tuli järkytetyksi hengessään ja todisti ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: yksi teistä on minut kavaltava".
Niin opetuslapset katsoivat toisiinsa epätietoisina, kenestä hän puhui.
Ja eräs hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus rakasti, lepäsi aterioitaessa Jeesuksen syliä vasten.
Simon Pietari nyökäytti hänelle päätään ja sanoi hänelle: "Sano, kuka se on, josta hän puhuu".
Niin tämä, nojautuen Jeesuksen rintaa vasten, sanoi hänelle: "Herra, kuka se on?"
Jeesus vastasi: "Se on se, jolle minä kastan ja annan tämän palan". Niin hän otti palan, kastoi sen ja antoi Juudaalle, Simon Iskariotin pojalle.
Ja silloin, sen palan jälkeen, meni häneen saatana. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Minkä teet, se tee pian".
Mutta ei kukaan aterioivista ymmärtänyt, mitä varten hän sen hänelle sanoi.
Sillä muutamat luulivat, koska rahakukkaro oli Juudaalla, Jeesuksen sanoneen hänelle: "Osta, mitä tarvitsemme juhlaksi", tai että hän antaisi jotakin köyhille.
Niin hän, otettuaan sen palan, meni kohta ulos; ja oli yö.
Kun hän oli mennyt ulos, sanoi Jeesus: "Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu hänessä.
Jos Jumala on kirkastettu hänessä, niin kirkastaa myös Jumala hänet itsessään ja kirkastaa hänet pian.
Lapsukaiset, vielä vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette minua etsimään, ja niinkuin sanoin juutalaisille: 'Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla', niin minä sanon nyt myös teille.
Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.
Joh. 13:1-34.

Meille kristityille tuttu kertomus Jeesus ja opetuslapset viimeisenä iltana viettämässä ehtoollista yhdessä.
Kertomus kuvaa meille Jeesuksen rakkautta jokaista opetuslasta kohtaan.
Erityisesti Juudasta.
Juutalaisen perinteen mukaan, jota Jeesus uskollisesti noudatti.
Kunniaa ja vieraanvaraisuutta osoittaen hän palveli opetuslapsiaan juhla aterian isäntänä.
Pesten ja kuivaten heidän jalkansa.
Varsinaisella aterialla noudatettiin tiettyjä sääntöjä, kuten kunnioitetuimmalle vieraalle annettavan erityisen kunnian osoituksen.
Yllä luetun Raamatun tekstin mukaan. Illan isäntä Jeesus otti pienen palan leipää. Kastoi sen antaen sen vieraalle, jota halusi erityisesti kunnioittaa.

Jeesus ojensi tuon leipäpalan Juudakselle.
Tuskin osaamme edes aavistaa millaisen tunnereaktion ja taistelun se Juudaksen sisällä aiheutti.
Jeesus osoitti häntäkin kohtaan rakkautta ihan viimeiseen hetkeen saakka.
Vähän aikaa sitä ennen hän oli pessyt Juudaksen jalat ja, nyt Hän tarjosi vielä viimeisen syvän rakkauden osoituksen.
Tiedämme tästä huolimatta Juudaksen valinnan. Hän valitsi tämän maailman mukaan.

Näin valtavasti Jeesus rakastaa, jopa itsensä kavaltajaa. Tarjoten tälle viimeiseen hetkeen asti mahdollisuutta valita toisin.
Jeesus rakastaa loppuun asti jokaista.

Sen aikaiseen juutalaiseen ateria yhteyteen ja vieraanvaraisuuteen kuului eräs toinenkin käytäntö, joka ei meille länsimaisille lukijoille Pääsisäisen tapahtumista ehkä aukene sellaisenaan aukene.
Sinut on kutsuttu aterialle hurskaaseen juutalaiseen kotiin.
Vietät hyvässä seurassa lepoasennossa matalan pöydän äärellä. Nauttien maittavaa ruokaa sormin suuhun sitä pistellen.
Koska aterimia ei silloin käytetty ruokailijoille oli varattu suurikokoinen, neliskanttinen pellavaliina.
Sormien ja suupielen pyyhkimistä varten aterian aikana.
Mikäli ruoka oli maittanut ja oli herkullista ja olit nauttinut illasta. Jätit pellavaliinan tarkoituksella rypistettynä paikallesi poistuttuasi kotiin.
Se oli merkki emännälle ruuan maistuneen ja isännälle illan olleen mieluisan. Tapa kiittää onnistuneesta ateriayhteydestä isäntäväen ja mahdollisesti tämän ystävien seurassa.
Mikäli kuitenkin aterialla ruoka olisi ollut huonoa tai olisit kokenut yhdessä vietetyn hetken ikävänä, ja tulleesi loukatuksi sen aikana isäntäväen taikka vieraiden taholta.
Silloin otit pellavaliinan ja viikkasit sen kuten se oli viikattuna paikallasi jättäen sen paikallesi juuri samalla lailla, kun se oli ollut sinun tullessasi ja asettaa se erilleen sivuun.
Tällä eleellä osoittaisit isäntäväelle ja läsnäolleille vieraille, ettet koskaan enää tulisitähän taloon.
Tämä oli yleinen tapa, jonka kaikki ymmärsivät ja noudattivat tuon ajan Israelissa.
Jeesuksen päivinä.
Johanneksen evankeliumin 20 luvusta luemme miten ensin Maria Magdalena, ja sitten opetuslapset Pietari ja Johannes tulivat Jeesuksen haudalle.
Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä
ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoon käärittynä. Joh. 20:6-7.

Kun Jumalan Poika, Jeesus Kristus nousi ylös haudasta. Hän jätti sinne selkeän; täysin ymmärrettävän viestin jokaiselle silmäparille, joka sinne tulisi kurkistamaan.
Kasvojaan peittäneen hikiliinan hän oli poistanut kauniisti viikaten ja erilleen sivuun laittaen. Antaen näin selkeän ymmärrettävän todistuksen tuon ajan ihmisille; Tänne en tule enää koskaan!
Tuo liina kertoi Marialle, Pietarille, Johannekselle ja jokaiselle jälkeen kurkistaneelle tuon ajan juutalaiselle:
Te ette kohdelleet Minua hyvin. En tule enää tänne teidän halveksittavaksenne, pilkattavaksenne, syljettäväksi, pahoinpideltäväksi, ristiin naulittavaksi.

Jumala nosti Jeesuksen kuolleista.
Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa. Ps.16:10.
Onko sinulla elämän leipää ja öljyä matkassa?
Kuljetko Hyvän paimenen matkassa odottamassa; että Hän tulee noutamaan omansa?
Odotatko sinä Jeesusta? Sanasta ammentaen ja rukoillen häntä?
Onko Hän sinun hyvä paimenesi?

Hän odottaa vain, että uskossa käännämme silmämme Häneen.
Polvistumme Hengessä ja sydämessä Hänen eteensä.

Vaikka maailma myrskyää ja menee metelillä eteenpäin. Menköön! Mitä me siitä?
Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne.
Jes.30:15.
Hän pitää meistä huolen, jos me pysymme Hänessä.
Häneen luottaen ja uskoen.
Nyt Hän paimentaa liljojen keskellä.

Luukkaan Evankeliumissa (1992) muistutetaan: ”Katsokaa kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.”
(Luuk: 12:27).

Myös vuorisaarnassaan Jeesus kehottaa katsomaan kedon kukkia (Matt 6:28). Useissa raamatunkäännöksissä tässä kohdassa puhutaan ”kedon liljoista”, ja lilja ilmaisee näin Jumalan huolenpitoa ja luottamusta häneen.


"Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja." "Niin kuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä." Laulujen laulu 2:1-2.
Morsian sanoo; Minä olen Laaksojen lilja.
Hiljaisissa laaksoissa elävä ja hengittävä; eikä suinkaan meluisissa kaupungeissa.
Kaupungeissa me menemme meluisan joukon mukana harhaillen kuin kadotettu lammas. Morsiamen huntu kasvoilta riistettynä.
Muiden mukana peläten mikä maanpiiriä kohtaa.
Meidän elämämme ei nouse tästä maailman virrasta ja Hengestä, vaan meidän on siitä vetäydyttävä Sielujen paimenemme luo.
Herra pitää meistä huolta.
Sillä onhan meidän Jumalamme nimi; Elohim (Jumala, kaikkivaltias luoja, koko maailman Jumala),
ja Jahve (Jehova, Herra, ikuisesti muuttumaton).

Olemmeko unohtaneet. Hän on kaikkivaltias. Hän on Jumala.
Kaikki on Hänen luomaansa ja Hänen lakiensa kautta toimivaa.
Ilman Häntä mikään ei pysyisi pystyssä.
Hän on lukenut päämme hiukset; eikä yksikään niistä putoa Hänen tietämättään.
Hän tietää jokaisen hengen vetomme. Mikään ei ole Häneltä salassa.
Ei myöskään ajatuksemme, eikä motiivimme.
Miksi siis meidän pitäisi kulkea hullun paimenen joukon mukana pelon ja ahdistusten valtaamana?
Se on turmion tie. Me emme pysty tätä maapalloa pelastamaan ihmisvoimin tai saamaan terveyttä, turvallisuutta, rauhaa ja veljeyttä maan päälle.
Tämä maailman aika kulkee kohti loppuansa ja tuomiotaan; juuri sen tähden, että kuljemme ilman Jumalaa.
Hänelle selkänsä kääntäneenä.
Siksi meidän ainoa turvamme on ikiaikojen Jumala.
Sydäntemme paimen, joka liikkuu puutarhassa.

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. Joh. 14:27.

Kun me palaamme Herramme luo.
Sydämessämme polvistuen Hänen eteensä.
Silloin Hänestä tarttuu meihin jotain.
Saamme Hänen näkökulman asioihin, ja tulemme osalliseksi Hänen elämästään.
Tätä tarvitsemme joka päivä.
Eilisen mannalla ja hyvillä entisillä kokemuksilla emme pärjää.
Ja kun me tulemme Hänen tykönsä ja avaamme sydämemme puutarhan.
Hän tulee ja liikkuu siellä.
Puhdistaen sieltä ohdakkeita ja rikkaruohoja pois.
Hoitaen liljoja saadakseen ne kukoistamaan ja levittämään hyvää ja puhdasta tuoksua ympäristöönsä…..muiden hyväksi!
Ylösnousemuksen lilja tuo meille ristin.
Liljan tuoksu tappaa sitä vanhaa, jota meistä yhä tulee läpi.
Sen pitää murtua Herran edessä. Se on sitä ristin työtä meissä.
Ja kun me murrumme Herran edessä.
Tunnistaen ja tunnustaen täydellisen kelvottomuuden ja osaamattomuuden itsessämme.
Hän kohtaa, palvelee ja hoitaa meitä. Liljoja puutarhassaan.
Haluten saada sen hoitoonsa ja käyttöönsä.
Jotta voimme palvella ja kohdata niitä lähimmäisiä, jotka elämän piiriimme kuuluu.
Meillä on tehtävä Yljältä palvella muita.
Olla se suloinen ylösnousemus tuoksu tälle maailmalle, joka ei Häntä tunne.
Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." -"Katso, me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme.
Jer. 3:22.
Tuohon viimeiseen Raamatun jakeeseen on tavallaan kiteytetty Raamatun sanoma.
Olemme lähteneet Jumalamme luota pois. Kääntäen selkämme Hänelle päättäen luottaa itseemme.
Olla itse itsemme Jumala.
Israel ajautui tähän monia kertoja, ja kristikunta myös lopun aikana.
Ja meidän Luojamme rakkaus kutsuu meitä palaamaan takaisin luokseen.
Jotta Hän saisi parantaa ja armahtaa meidät.
Jeesus sanoo; Nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne hetki on lähellä.
Antakaa Hänen tulla lähellenne, ja kääntäkää kasvonne Häntä kohden,
jotta Hän voisi kohdata meidät. Puhdistaa ja parantaa meidät.
Hän on Israelin ylösnoussut Pyhä.
Hän elää yhä. Liljojen keskellä paimentaen.
Kuten Jouluna saamme kuulla;
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
Luukk.2:14.

[pökkelö]

Juhannus tervehdys!



Suomessa on kesä kauneimmillaan
iän karttuessa on oppinut arvostamaan ja ihailemaan luonnon upeutta ja kauneutta.
Miten hienosti suuren mestarin kädestä kaikki on saanut syntynsä.
Ja se mitä maailman eri kolkkien erilaisuuden ja moninaisuuden rikkaus pitääkään sisällään.
Satumaista kauneutta ja kaikki järjestyksessä.
Millaista kerran onkaan Taivaassa, kun synti on poissa?
Synti pilaamassa kaikella ikävällä. Taistelulla luonnossa elinoloista, rappeutuminen, lakastuminen, sairaudet, ihmisten väliset ristiriidat, jne… ja lopulta synnin palkkana kuolema.
Kerran taivaassa kaikki on toisin.
Siellä on iankaikkisesti hämmästeltävää ja ihasteltavaa ympärillä. Ja tekemistä ja työtäkin.
Kuten Sana kertoo Isän alati tekevä työtään - On siellä meilläkin tehtäviä.
Varmasti ilman yhtään tylsää ikävystymisen hetkeä, pilven reunalla vain harppua soitellen.
Vaan mielekästä ja haastavaa, palkitsevaa tekemistä ilman maanpäällisen työn ikäviä varjopuolia.
Täällä uuvumme fyysisesti ja henkisesti, sillä otsa hiessä on leipämme ansaittava.
Siellä on kerran kaikki toisin. Kyyneleet on pyyhitty silmistämme, sekä tuska ja vaiva poissa.
Kerran Taivaassa.

Sillä kirjoitettu on.

Reilu satavuotta sitten oli jännittäviä aikoja maailmanhistorian myllerryksessä.
Vuonna 1914 oli alkanut 1. maailmansota.
Saksa näytti kulkevan ensimmäisen vuoden aikana voitosta voittoon.
Lehdet, asiantuntijat ja yleinen mielipide oli vahvasti Saksan voiton kannalla.
Saksa tulisi voittajana sanelemaan rauhan ehdot. Näin uskotiin ja tältä se näytti.
Oli kuitenkin joitakin Jumalan Sanan kautta maailman tapahtumia peilaavia ihmisiä.
He näkivät asiat aivan toisessa valossa, kuin yleinen mielipide, joka oli valtaosaltaan tunnustavien kristittyjenkin näkemys.
Saksa tulee häviämään sodan! He sanoivat.
Heille hymähdeltiin ja naurettiinkin. Todellisuushan kertoo aivan toista.

Rauhallisesti Sanan valoon luottaen tämä pieni vähemmistö näki kuitenkin Saksan häviön.
Saksa on liittoutunut Turkin kanssa, ja Turkin hallussa on Pyhä maa.
Raamatun lupaukset Israelin paluusta Pyhälle maalle ei voi toteutua, jollei Ottomaanien valta väisty sieltä. Kirjoitusten mukaan.
Ja saksalaiset hävisivät sodan, vaikka tarvittiin vielä toinenkin maailman sota.
Ja toinen Saksan tappio, ennen kuin Israelin tie avautui takaisin luvattuun maahan.

Kun Jumalan aika täyttyy. Asiat tapahtuvat Hänen säädöstensä mukaan.
Siitä huolimatta mitä maailma sanoo.
Hallitsijat, poliitikot, media, langennut kristikunnan korkeat edustajat, yleinen mielipide … joka huutaa; mahdotonta!!!
Kirjoitettu on. Ja niin tapahtuu ajan täyttyessä.

Israelin kansa oli hajotettuna ympäri maapallon sen langettua hylkäämään Jumalansa.
Jumala, Sanansa kautta oli luvannut palauttaa kansansa aikanaan takaisin omaan maahansa.
Kooten sen kaikkialta maailman ääristä kansojen seasta, jossa se eli rajusti vainottuna vähemmistöinä.
Monet kristityt johtajat ja opettajat olivat kautta vuosisatojen sanoneet sen olevan mahdotonta.
Ihan Lutherista lähtien. Vakuutellen sen olevan vain kuvaannollinen vertaus Raamatussa.

Kuitenkin oli ja on myös heitä, jotka ovat uskoneet sen mitä on kirjoitettu.
Arkkipiispa Johansson ja Raamatullisen suunnan edustajat suomessa.
Itsenäisyyden ajan eduskuntaa edeltävillä valtiopäivillä ajoivat juutalaisen kansan kansalaisoikeuksia Suomessa.
Pieni joukko maassamme asuvia juutalaisia oli vain hyvin rajatuin oikeuksin.
Heillä oli esim. Turussa pieni korttelin pätkä missä saivat asua, ja vain rätti kauppaa harjoittaen.
Tällä paikalla on nyt muuten Turun Katulähetyksen rakennus, jos oikein muistan.
Johansson ajoi heille kansalaisoikeuksia, ja julisti omaisuuskansan vielä kerran palaavan omaan maahansa lupausten mukaisesti.
Valtiopäivillähän oli näihin aikoihin ennen itsenäisyyttä myös pappisedustus, ja heiltä tuli vastustus ”Kristuksen tappajia” kohtaan. Hänelle myös naurettiin. Mahdotonta on juutalaisen kansan paluu Pyhään maahan.
Juutalaiset saivat aikanaan täydet kansalaisoikeudet suomessa.
He ovat integroituneet Suomeen hienosti, vaikka osa tämän päivän sukupolvista on jo muuttanut Israeliin.

Vuonna 1823 Yhdysvalloissa Joh. Ag. Brown julkaisi ”Lopun aikoja” käsittelevän selitysteoksen.
Hän oli myös saanut ymmärrystä laskea Raamatusta, milloin Ottomaanien vuonna 622 jälkeen Kristuksen syntymän alkanut valta päättyy.
Hän päätyi laskutoimituksessaan vuoteen 1917 marraskuussa osuen kuukaudelleen oikeaan.
Saman vuosisadan loppupuolella oli Jumala alkanut nostamaan Ihmisiä käyttöönsä toteuttamaan tahtoaan.
Tärkeimpiä heistä oli ehkä (Itävalta) – Unkarin juutalaiskorttelissa syntynyt Theodor Herzl.
Toimittaja ja näytelmä kirjailija, joka syttyi ajamaan omalle kansalleen Juutalaisvaltiota.
Valko-Venäjän juutalaisista Eliezer Ben-Jehuda, joka suoritti Hebrean kielen ”ylösnousemuksen”.
Kieli oli poissa käytöstä satojen vuosien ajan säilyen vain Pyhissä kirjoituksissa pappien käytössä.
Heiltä hän sai rajun vastuksen fyysisen väkivallan, painostuksen , boikotin ja kirousten myötä; sillä nämä eivät voineet sietää ajatusta pyhää kieltä käytettäisiin arkisesti.
Jumala näki toisin; ja salli tämän miehen koko elämänsä uhraten suoriutua valtavasta työstä ja hebrea palasi Israelin valtion kieleksi. Se oli säilynyt muuttumatta vuosi satojen ajan, ja nyt se elvytettiin takaisin kuolleista eläväksi kieleksi, jollainen se oli ollutkin.

Mikko Laine kertoi kirjassaan ”Hän parantaa särjetyt sydämet”. Pienestä pojasta 1800 - luvulla, jonka iltarukous päättyi joka ilta: ”Herra, me emme voi unohtaa Sinun muinaista kansaasi Israelia. Jouduta päivää, jolloin Israel jälleen on Sinun kansasi ja palautettu Sinun suosioosi ja heidät maahansa”.

Tuosta pienestä kristitystä pojasta kasvoi Marsalkka Edmund Allenby, jonka Jumala valmisti tärkeään tehtävään.
Englannin pääministeristereistä nimekkäimpiä ollut Winston Churchill kertoo sotamuistelmissaan ”Suuri sota”; miten ”Löydettiin mies, jonka personallisuus ja lahjakkuus olivat kasvaneet tehtävien mukana”.

Sodan luonne muuttui tuon kristityn kenraalin astuttua Lähi- idän rintaman johtoon.
Hän tunsi kirjoitukset ja tiesi olevansa asetettu toteuttamaan Raamatun lupauksia, joita oli jo pienenä poikana saanut sydämelleen rukoilla tietämättään olevansa Jumalan määräämänä aikana 46 - vuotiaana sotajoukkojen komentajana Sanan mukaisen rukoustensa toteuttajana.

Nopeasti syksyn aikana hänen johtamansa joukot etenivät turkkilaisten ja saksalaisten joukkojen raivoisasta vastarinnasta huolimatta. Lontoossakin havahduttiin, kun lokakuun viimeisellä viikolla Gazan portit aukenivat ja Jerusalem alkoi olla jo lähellä. Linnuntietä noin 100 km päässä.

Jerusalemin edustalla Marsalkka Allenby oli vaikean ratkaisun edessä.
Tuntui vaikealta tuhota tykistöllä vastarinta, ja samalla lukuisat historialliset arvokkaat rakennukset.
Hän rukoili ja mietti pitkään, miten saisi vallatuksi ilman tykistöä Jerusalemin.
Lopulta hän päätyi painattamaan turkinkielisiä lentolehtisiä, ja pudottamaan niitä lentokoneesta suuret määrät kaupunkiin.

Lentokoneet olivat vuonna 1917 vielä harvinaisia ja hämmästellen turkkilaiset sotilaat katselivat yläpuolellaan pörrääviä koneita, joista satoi paperinpaloja kaupunkiin.
Vielä hämmästyneempiä oltiin, kun paperiin oli kirjoitettu kehotus antautumisesta ja kaupungin luovuttamista ilman vastarintaa. Alla oli Allenbyn nimi, joka turkin kielellä tarkoittaa Allahin palvelija.
Tämä sai sotilaat hämmennyksiin. Taivaalta tuli Allahin palvelijan kehotus antautua, joten he päättivät totella.
Ja näin marraskuun alkupuolella 1917 ottomaanien valta päättyi, kuten Brown oli Raamatun profetian mukaan laskenut, ja se siirtyi Englannin vallan alle.
Ja vasta toisen maailman sodan jälkeen 1948 tapahtui Israelin ihme, jolloin pieni olemattomasti aseistautunut ja lukumäärältään vähäinen joukko säilyi hengissä. Se julistautui itsenäiseksi Israelin valtioksi. Sitä seurasi välittömästi Viiden (5) ympäröivän arabivaltion hyökkäys. Se miten valtavan ase ja mies ylivoiman edessä Israel selviytyi voittajana, ihmeen omaisesti on sitten jo toinen tarina.
Selvisi seuraavistakin sodista voittajana altavastaajana ja yllätettynä.
Aivan kuten myös se, ettei tie itkumuurille Jerusalemissa auennut rajuista yrityksistä ja taisteluista huolimatta kuin vasta 1967.
Riemuvuoden (50v.) verran oli odottaminen ottomaanien vallan päättymisestä. Kirjoitusten mukaan.

Kirjoitettu on.
Ja myös lopun ajat toteutuvat kirjoitusten mukaan. Israelin itsenäistymisestä on kulunut 74 vuotta.
Olemme taas yhden aikakauden päättymisen loppuhetkissä.
Seurakunnan aika on päättymässä. Ikävä kyllä pitkälti samoin kuin Israelin aika.
Ulkonaisesti rikas. Penseä ja toisaalle kääntynyt Laodikean kristillisyys, joka on sulkenut Jeesuksen ulkopuolelleen.
Kristittyjen valtioiden nimissä kulkeneet kansakunnat ovat Jumalan kielteisyyden ja pilkan vienyt kaiken aikaa määrätietoisesti askel askeleelta pidemmälle. Seurakunta on tullut perässä mukautuen.
Yltäkylläisyytemme keskellä sopeutuen ympäristöönsä.
Aivan kuten Kirjoitettu on.

Suomi viettää kesää nyt juhlien ja iloiten. Kahden vuoden pelon psykoosi on hellittänyt ja se ottaa nyt ilon irti. Ja eikä siinä mitään pahaa ole. Onhan nyt aika juhlia ja olla yhdessä.
Unohtuiko taas vain kiittää tästä hetken helpotuksesta?
Aivan kuten unohtui ennen räkätauti hässäkkää pitkään vuosikymmeniä jatkuneesta hyvin voinnista?
Myöskin unohtaen pelon aikana mistä apu on pyydettävä?

Jo edesmennyt Raamatun opettaja Martti Rouhianen, jota erästä hänen opetustaan kuunnellessani.
Sanoi aikamme luopumuksesta. On kuin kaksi vierekkäistä raidetta rautatie asemalla.
Kaksi junaa on lähdössä aivan samaan suuntaan. Jonkun matkaan kuljettuaan saman suuntaisesti ne alkavat erkanemaan vieden matkustajat eri määränpäähän.
Siinä vaiheessa, jos on erehtynyt menemään väärään junaan - on myöhäistä vaihtaa määränpäätä.

Tänäkin päivänä olen huomannut kahdesta junasta sen aikamme hyvien ihmisten junan olevan suositumpi - kahdesta samaan suuntaan lähtevästä ja alkuun samaan suuntaan rinnakkain kulkevasta.
Siihen junaan noustaan ihan tavallisten hyvien ihmisten kanssa. Sitä ollaan yhdessä seurattu maailman tapahtumia. Milloin inhottu pahaa Trumpia, milloin parannettu kansanterveyttä, milloin vuorostaan vihattu naapurin pahaa johtajaa, itketty ukrainalaisten vuoksi, ja oltu hyviä ja suvaitsevaisia kunnon ihmisiä kaikin puolin.
Toiseen junaan vaunuihin jää vain vähän ihmisiä.
Itsessään syntisiä kelvottomia, jotka eivät maailman median melskeistä ja yleisen mielipiteen vaatimuksista ole jaksanut innostua, vaan heillä on Jumalan Sana lamppuna tiellä, jolla näkee mihin lähtevään junaan Jeesuksen verellä pesty kansa on kutsuttu.

Kumpaan junaan olet astunut tai astumassa?


Esivallalle, jonka alla olemaan Sana kehottaa olemaan kuuliainen.
Se on aivan totta.
Tämä länsimainen esivalta on vaihtanut ja vaihtamassa Jumalan Sanasta aiemmin otetun lainsäädännön päinvastaiseksi. Se opettanut päiväkodista lähtien arvojaan lapsille.
Se kieltää ja hylkää kaiken luojansa säätämän järjestyksen päinvastaiseksi.
Hyljäten myös Jumalan ja sovituksen.

Jos tämän esivallan kanssa haluat kulkea samaan päämäärään?
Median luoman totuuden lamppu kädessäsi, joka rummuttaa propagandaansa päivästä toiseen.
Se tie ei vie siihen paratiisiin, jota se lupaa.
Uuteen maailmaan, jossa on vapaus ja veljeys keskellämme – ja suunnaton onni.
Sen tien päässä on täydellinen kontrolli valtakunta, jota parhaillaan rakennetaan.
Pandemia aika oli hyvä harjoitusta sille, miten kansoja voidaan hallita ja ohjailla.
Vasta nyt alkaa olla mahdollista nykytekniikan kautta luoda hallinta järjestelmä yhden hallitsijan johdattavaksi. Aivan kuten Raamattu on sen kertonut.

Se tulee kaikella valheen ja eksytyksen voimalla valkeuden enkeliksi pukeutuneena, eksyttäen jos mahdollista valitutkin.

Tämän näkevät ne, joilla on samanlainen lamppu oppaana, kuin toista sataa vuotta sitten Israelin valtion syntymistä odottaneilla. Odottivat sitä, joka piti olla mahdottomuus.

Ja ne, jotka näkevät. Eivät ole yhtään parempia.
Sama penseys, kylmyys ja voimattomuus on povessani. Kuten Raamattu kertoo.
Kristikunta nukkuu. Jeesuksen tullessa hakemaan morsiamensa kotiin.
Toisilla on öljyä lampussa, toiset ovat täyttäneet omansa tämän päivän median valon korvikkeella.

Se on murheellista.

Jottei evankeliumi unohtuisi.
Jumalan rakkaudesta syntisiä kohtaan; ettei yksikään hukkuisi.
Otan loppuun lainauksen Vapaakirkon jo kauan sitten edes menneeltä Vilho Rantasen tekstistä.

”Prinssi Oscar Bernadotte oli näkyvä hahmo Ruotsin uskonnollisessa kentässä vuosisadan alkukymmeninä.
Hän oli kuninkaan poika ja hänellä oli mahdollisuuksia päästä kerran valtaistuimelle.
Oscar Bernadotten elämään tuli äkkiä yllättävä käännös.
Palvellessaan upseerina Ruotsin laivastossa. Hän eräässä merimies kirkossa kuuli saarnan, joka hänet herätti.
Hän muuttui uudeksi mieheksi.
Hänestä tuli todistaja, pidetty puhuja, jonka sanaa usein kuultiin Ruotsin hengellisillä kesäjuhlilla.
Kerran prinssi Bernadotte kertoi poika vuosiensa kokemuksesta näin:
- Eräänä kauniina kesäpäivänä me prinssit leikimme palloleikkiä kuninkaanlinnan pihassa.
Siinä palloa heitellessä sattui onnettomuus.
Pallo irtosi kädestäni ja lensi kovalla voimalla linnan ikkunaan, ja suuri lasi rämisi sirpaleina pihaan.
Linnan vouti kuuli särkyvän lasin helinän ja törmäsi paikalle kuin äkäinen ampiainen.
Kiukkuisena hän torui: - ’Voi teitä prinssejä! Olette kuin villejä intiaaneja.
Saan teidän takia harmaat hiukset. Ja nyt Oscar on särkenyt ikkunan.
Minun on heti pyydettävä audienssi hänen majesteettinsa puheille, ja kohta on Oscarilla kuumat oltavat’.
- Pikku sydämeni vapisi pelosta; muisteli prinssi vanhoilla päivillään tapausta. Aavistin selkäsauna odottaa.

Hetken olin neuvotonna, mutta sitten muistin jotakin.
Kuninkaan työhuoneeseen oli oikotie keittiön rappujen kautta.
Riensin kiireesti keittiön rappuja Isän työhuoneen ovelle ja ilman koputuksia suoraan huoneeseen.
Isä istui työpöytänsä ääressä.
Juoksin suoraan Isän syliin, kieroin käteni Hänen kaulaansa heltisin itkuun.
Isä hämmentyi käytöstäni kovin ja kyseli; olinko sairas tai mitä pahaa oli oikein tapahtunut?
Nyyhkytykseni keskeltä sain sanotuksi: ’Voi rakas isä. Kauheita on tapahtunut. Linnan suuri ikkuna meni rikki, kun heitin palloa’.

Nyt oli Isän vuoro puhua.
Hän sanoi lempeästi: ’Mutta Oscar! Sinähän olet kunnon poika. Tulet kenenkään kehottamatta tunnustamaan rikkeesi ja pyytämään anteeksi. Tämmöiselle pojalle Isä mielellään antaa anteeksi.
Maksan särkyneen ikkunan omasta käsikassastani ja valtiolle ei tule äyrinkään vahinkoa.
Asia on tällä selvä. Mene jatkamaan leikkiä, mutta ole varovaisempi!’

Tällä aikaa linnan vouti oli kulkenut toista tietä.
Kun hän viimein pääsi kuninkaan puheille ja aloitti kertomuksensa, niin kuningas kuunteli vain pari sanaa.
Kun vouti mainitsi ’Prinssi Oscar’.. nosti kuningas kättään ja sanoi: ’Asia on jo selvitetty, saatte mennä’.

Prinssi Oscar Bernadotte sanoi muistellessaan tätä lapsuutensa tapausta: - Näin tapahtuu hengellisenkin elämän piirissä. Teemme syntiä. Rikomme Taivasta vastaan, ja tuntomme on kipeä.
Kipua lisää syyttäjä, linnan vouti, pimeyden ruhtinas, joka uhkaa meitä Jumalan tuomiolla.
Mitä tässä tilanteessa on tehtävä?
On mentävä oikotietä Isän puheille. Sen oikotien on rakentanut kuolemallaan Jeesus Kristus.
Jeesuksen ansioon luottaen me saamme uskalluksella juosta tunnustamaan syntejämme.
Isä armahtaa katuvaa. Hän ei ota enää huomioon ’linnanvoudin’ syytöksiä, koska Jeesuksen veri puhuu hyvää syntisen puolesta”.

Tämä on hyvä muistaa meidän jokaisen.
Jos on seurattu intensiivisesti kehittyviä tautilukuja, osattu kaikki varianttien ominaisuudet, omaksuttu naapurin pahan pojan fyysisen ja psyykkisen terveyden spekulaatiot tietäen mitä lääkettä puvun takin taskusta löytyy.
Mitä siitä kostuimme?
Silmät suunnattuna toisaalle ja pelon keskellä unohtaen mistä apu löytyy.

Katse Jeesukseen!

Jokainen saa rientää Isän luo. Jeesuksen kerta kaikkine uhri. Golgatalla vuotanut sovintoveri on avannut tien kaikkein pyhimpään Isän Jumalan eteen.
Ja se veri puhuu vain hyvää puolestamme.


Ota Sanan lamppu. Rukouksesta Pyhän Hengen öljyä siihen, jotta lamppusi on kunnossa Yljän noutaessa morsiamen Isän kotiin.
Kotiin pois koetuksen hetkestä, joka pian maanpiiriä kohtaa. Koska Kirjoitettu on.

Siunaavin terveisin;

jh

[pökkelö]

Tervehdys!

Kesä on taittumassa ja syksy alkamassa. Se on alkanut kuulaina päivinä ja kirkkaina öinä.
Valo vähenee ja pimeys lisääntyy. Myös unen tarve kasvaa valoisuuden vähetessä.

Ja näin tapahtuu myös ajassamme ja hengellisessä kentässä.
Aikakausi on kiertymässä loppuaan kohti yhä kiihtyvää tahtiaan.
Pitkä ja rauhallinen vaurauden kasvu sodan jälkeen on tuonut elämään äärimmäistä helppoutta.
Matkustaminen on helppoa monin eri kulkuneuvoin. Kaupoissa on tuotteita hyllyt notkuen tehden valinnan vaikeaksi - mitä runsaudesta ostaisi. Vesi tulee sisälle ja menee ulos samalla lailla.
Sähkö tuo valoa ja monta helpottavaa asiaa, ja kodit ovat lämpimiä.
Terveyden hoito tekee ihmeitä pidentäen elinikää ja laatua.
Ja paljon muuta, joista vuosikymmeniä sitten ei edes osattu edes unelmoida.

Paljon on ihmisellä aihetta kiittää.

Hengellisessä kentässä on ollut sama vauraus.
Suomessakin oli laajat herätykset 1800 / 1900 vaihteessa molemmin puolin kaikissa yhteiskunta luokissa.
Hengellinen elämä oli vireää ja työalat kasvoivat.
Vireää toimintaa riitti vielä tuleviksi vuosikymmeniksi kirkoissa ja herätysliikkeissä.
Niin vapaissa suunnissa kuin luterilaisissa elettiin kasvun ja vaurauden aikaa.
Kirkkoja ja seurataloja rakennettiin. Oli varaa palkata työntekijöitä ja lähettejä tavoittamaan kaukaisiakin kansoja.

Jotain on kuitenkin tapahtunut vuosikymmenten saatossa.
Vaurastuminen ei tuonutkaan siunausta tullessaan.
Kansakunta vieraantui hyvin voinnin keskellä Jumalastaan. Mitäpä sitä kiittämään kättemme työstä.
Seurakunnissa väki passivoitui antaen palkattujen paimenten hoitaa asioita.
Siitä kehkeytyi kuin huomaamatta Laodikean seurakunta, joka oli itsessään rikas.
Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.

Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.

Vaan seurakunta on jatkanut toimintamyllyjään huomaamatta puutettaan.
Myllyt pyörivät ja vuosikertomuksia syntyi. Niistä näkyi kyllä suunta mihin ollaan matkalla, mutta vaurautta
yhä riitti. Jotain oleellista puuttui, ja sen mukana kaikki.

Kahden vuoden media pandemiakaan ei saanut kansaa, eikä hengellistä kenttää havahtumaan.
Meno jatkuu entisellään.
Syksyllä alkaa ”Se löytyi” valtakunnallinen kampanja Suomen herättämiseksi.
Jossain oli iltamien nimenä ”Se riittää”.
Kahden vuoden eristäytymisen jälkeen on pitkin Suomea aktivoiduttu järjestämään tilaisuuksia.
On markkinoita, iltamia, letkaliiteriä ja vaikka mitä.
On taikuria, gospeljumppaa, bändiä, hiljaisuuden joogaa, grillimakkaraa, hattaraa, peliluolaa, katuruokaa,
kahvitarjoilua, pomppulinnaa……samanlaista ohjelmaa mitä kaupoissa ja toreilla viikonlopun myyntiä vauhdittamaan on keksitty.
Hyvää sanomaa Jeesuksesta ei näissä esitteissä ole mainittu.

Laodikean seurakunta ei ottanut vaaria kehotuksesta ostaa silmävoidetta nähdäkseen tilansa.
Ja tänä päivänä on myös nähtävissä; etteivät meidän aikamme seurakunnat ole puutteen alaisina nöyrtyneet Herran eteen.
Hedelmä on nähtävissä. Väki vähenee ja seurakuntien kiinteistöt kirjaimellisesti homehtuvat.
Rahaa niiden korjaamiseen ei löydy. Eikä tätä myöden ole tarvettakaan isoimmille tiloille.
Helsingin ev.lut seurakuntayhtymä on aloittanut yt-neuvottelut henkilökunnalleen.
Rahat on loppumassa.
Kiinteistöjä pitää myydä, ja henkilökuntaa vähentää.
Samaa on jo meneillään ja edessä muuallakin.

Hengellinen kenttä on hukannut kalleimman aarteensa, ja sen mukana kaikki.
On vain uskonnollinen toiminta. Ydin puuttuu, ja sen myötä siunaus.
Toiminta, johon omiin ideoihin ja innokkuuteenkin - pyydetään Jumalan siunausta.



”Se löytyi” syksyn kampanjassa tärkeintä olisi, jospa sen löytäisi järjestäjät ensin.


Mitä tapahtui kun nuorimies Paavo Ruotsalainen löysi?
Paavo oli oppinut lukemaan Raamattua tutkimalla jo kuusi vuotiaana.
Rippikoulu ikään mennessä Raamattu oli luettu jo kolmeen kertaan.
Siihenkin aikaan kirkossa toimitettiin jumalanpalvelus menot ja sakramentit.
Juhana Lustigin seuroissa oli riehakasta hengellistä ilonpitoa.
Silti Paavo ei saanut rauhaa sydämen kaipuunsa.

Epätoivoisena lähti nuori Paavo pitkälle taipaleelle erämaiden halki.
Hän oli kuullut sepästä, joka tunsi Elämän Herran.
Taivallettuaan jalan 200 km sielun hädässä löysi Paavo seppä Jaakko Högmanin.
Jolta hän sai sanat; "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunto.".

Seppä opasti Paavon elämän tielle, ja tuon yhden löydettyä elävän Jeesuksen.
Sen myötä alkoivat laajat herätykset läpi Savon ja Pohjanmaan.
Elävän veden virrat saivat vuotaa ja tempaista mukaansa muita pelastettujen joukkoon.
Kirkon pappeja myöden ihmisiä heräsi etsimään ja löytämään.
Ja tuo oppimaton köyhä talonpoika Paavo, sai heitä kaita Herran paimenena.



Olemme tulleet ajan iltaan.
Asiat näyttävät kiertyvän Raamatun ennalta ilmoitetun mukaan.
Herran asettamat vartijat ovat nytkin koettaneet herätellä nukkuvia.

Illan pimetessä yksi ja toinen ylkää odottavista neitsyistä nukahti. Tyhmät, sekä viisaat.
Vartijat seisoivat muureilla valmiina puhaltamaan pasuunoihin.
Vartijaakin väsytti kylmästä yöilmasta huolimatta katsellessaan nukkuvaa väkeä.
Kuun sirppi antaa vain vähän valoa tähtikirkkaan taivaan alla.
Vartijan tehtävä on kuin ylipapilla. Nukkua ei saa tehtävässään.
Ylipapin tehtävään kuului kerran vuodessa suurena sovintopäivänä mennä kaikkein pyhimpään.
Suorittamaan suitsutus ja uhrimenot kansan puolesta.
Ylipapit tekivät sen paljain jaloin kylmällä lattialla, jottei rukouksessa torkahtaisi.
Samoin on Jeesus kuvattuna tauluissa paljain jaloin ylipapillisessa tehtävässään Getsemanen puutarhassa.
Jossa rukoili meidän kaikkien puolesta. Meidän syntimme saattoi hänet niin syvään tuskaan ja ahdistukseen. Hänen kerrotaan hikoilleen verta.

Silloinkin opetuslapset väsyivät ja heidän silmänsä kävivät raskaiksi, kuten Biblia sen sanoo.

Nukkuvilla morsiamilla on lamput vieressään. Joillaan komeat ja näyttävät. Puhtaaksi kiillotetut.
Joillaan likaiset ja kolhiintuneet.
Lamppujen ulkonäkö ei ole tärkein, vaan onko niissä öljyä?

Ikävöitkö Yljän tuloa, vai onko sydämesi kiintynyt tähän maailmaan?
Toisille riittää uskonnollinen muotomeno. Maailman menon seuraaminen ja pelkääminen mitä meitä kohtaa kriisien seuratessa toistaan.
Mediasta on tullut lamppu, ja Saulin ja Sannan lapsena on turvallista olla.
Antaa heidän hoitaa, jotta leppoisa elämän meno saisi toivottavasti taas jatkua.
Herran kasvojen etsimiselle ei ole aikaa, kun pitää seurata maailman tärkeitä tapahtumia.

Ikävöivä morsian on puolestaan murheellinen sydämestään.
Maailman houkutukset, oma turmelus, pahat ajatukset kiusaavat.
Laiminlyönnit Herran edessä ja hengellinen köyhyys.
Se näkee itsensä likaisena ja kelvottomana ylkänsä edessä.

Tuota kurjaa ja köyhää morsianta Herra Jeesus katsoo rakastavin silmin.
Hän on uskollinen morsiamelleen. Tuon morsiamen Hän on lunastanut verellään.
Morsian saa pestä päivittäin vaatteensa Golgatan ristillä vuotaneessa sovintoveressä.
Ja puhdistettu ja kaunistettu morsian odottaa ylkäänsä lamppunsa kanssa.
Uskonnollinen muotojumalisuus ei näe morsiamen kauneutta.
Se on sen silmissä outo, kun se ei mukaudu tämän maailman ajan mukaan.

Vain ylkä näkee morsius seurakunnan kauneuden.
Sen tähden. Ajan merkit kertovat. Ylkä tulee pian.

Valvo siis.
Pidä vaatteesi puhtaana. Verellä pestynä, ja lamppusi on silloin palava Yljän tullessa.
Morsian noudetaan Isän kotiin.

Tänä päivänä meille jokaiselle on tärkeä muistuttaa Jeesuksen sanoista.
Vain etsivä löytää, ja vain kolkuttavalle avataan.

Etsikää kun Hän on vielä löydettävissä.
Sillä, joka Hänen luokseen tulee. Sitä ei ajeta pois.

Siunaavin terveisin!

jh

[pökkelö]

Uskosta ja Uskonnollisuudesta!

Otsikon aihe on hyvin laaja, ja jos siitä haluaisi kirjoittaa edes alustavan tyhjentävästi.
Siitä tulisi melkoinen opus.
Joten koetan vetää muutamalla pensselin vedolla pienen kuvan aiheesta.
Kaikki alkoi aikojen alussa.
Itse asiassa jo ennen ihmiskunnan aikojen alkua.
Taivaassa lähellä Jumalan kirkkautta suojeleva kerubi, täynnä kauneutta ja viisautta.
Rakastui omaan ihmeellisyyteensä.
Hän kääntyi Isä Jumalaa, luojaansa vastaan, ja Hänen poikaansa Jeesusta vastaan.
Tuo luotu Kerubi halusi palvonnan kohdistuvan itseensä.
Vääryys nousi hänen sydämeensä ja luopui palvomasta Isää ja Poikaa.
Ja hänestä tuli valheen ja vääryyden profeetta aloittaen taistelun Jumalan poikaa, Messiasta
Jeesusta vastaan jo Taivaassa.
Jumalan luotua maan ja ensimmäisen ihmisparin (ja tämän todellakin geenitekniikka todentaa.
Olemme yhdestä isästä kaikki lähtöisin).
Tämä langennut kerubi vietteli Adamin ja Eevan tottelemattomuuden tielle.
Ja he langettuaan tulivat samasta kapinasta osalliseksi.
Totteleminen eli kuuliaisuus on ensimmäinen askel palvontaan.
Tottelemattomuus taas kapinaan.
Se on nähtävissä myös meissä, joita uskoviksi kutsutaan.
Luovumme kaiken aikaa Jumalan Sanan opetuksista helpon elämän keskellä.

Adamin ja Eevan pojat. Heissä syntiinlankeemuksen seuraukset näkyivät varsin nopeasti.
Esikoinen Kain ja nuorempi Aabel toivat uhrilahjaa Jumalalle.
Kain toi oman maansadosta, jonka edestä oli otsansa hiessä tehnyt työtä. Omaa ansiotaan.
Ja nuorempi Aabel. Ymmärsi mitä oli tapahtunut, kun syntiin lankeemuksen jälkeen Jumala puki Adamin ja Eevan. Toi laumansa esikoisista uhrin Herralle.
Se oli myös esikuva siitä uhrista, jonka Herra oli valinnut.
Joka kerran toteutui, kun Hänen oman esikoispoikansa virheettömänä tahrattomana karitsana vuodatti verensä koko ihmiskunnan puolesta. Uhri ja lunastusveri meidän syntiemme ylitse.
Herra katsoi laupiaasti Aabelin uhrin puoleen, mutta Kainin uhriin hän ei katsonut.
Kain vihastui tästä surmaten veljensä.
Tämä sama on toistunut läpi historian mitä erilaisemmassa ja laajemmissa kuviossa.
Susanna Kokkonen avaa aiheen mielestäni erinomaisesti:
"Kristinuskosta tuli virallinen uskonto, ja sen myötä vainot muuttuivat.
Entinen vainottu oli nyt maan mahtava, ja ovi väärinkäytökselle oli selällään.
Tämä on se aika, jona kristinuskon perusperiaatteita ja käytäntöä muokattiin.
Rituaalit alkoivat saada tilaa spontaaniudelta.
Arvonimet ja asemat veivät tilaa vaatimattomuudelta. Varhainen kristinusko jota kirkkoisät alkoivat muokata muuttui pian juutalaisuutta halveksivaksi ja omat juurensa kieltäväksi järjestelmäksi,
ja samaan aikaa koko silloinen Eurooppa vajosi syvälle turvattomaan, pimeään keskiaikaan.
Kirkkoisien vaikutus oli niin syvällinen ja kestävä, että emme voi tarkastella kristinuskon tilaa tämänkään päivän maailmassa lähtemättä liikkeelle juuri heistä.
Me olemme myös heidän ajatustensa vankeja!”
(Susanna Kokkonen; Matka Holokaustiin: Juutalaisviha Raamatun ja historian valossa. Sivulta 62.)
Vainotun alkuseurakunnan yksinkertainen sydämen usko otettiin ja muutettiin viralliseksi valtion uskonnoksi. Kirkko ja valtio alkoivat elää yhdessä ja muokaten kristinuskon sisältöä näköisekseen.
Rauhalliseksi ja vaarattomaksi uskonnoksi.
Ja kun Jumalan lähettämien herätyksien tulien syttyessä se nosti heti miekkansa sitä vastaan.
Tukahdutti vainolla herätyksen pitääkseen rauhallisen tyynen lammen pinnan liikkumattomana.
Vainotusta oli tullut vainooja.
Tiedämme katolisen kirkon inkvisitiot. Kuitenkin unohdamme kertoa uskonpuhdistuksen kirkon historian omat kauheudet. Ja samat vainot ovat olleet ortodoksi kirkon taholta ihmisten löytäessä aidon sydämen yhteyden suoraan Herraan. Vaino ja väkivallan aallot ovat seuranneet herätyksiä.
Samoin juutalaiset, Herran omaisuuskansa on ollut valtiokirkkojen vainon kohteena kautta kristikunnan historian.

Piireissä, joissa Martti Lutheria korotetaan ja ylistetään. Suurena uskonpuhdistajana.
Unohdetaan kertoa.
Uskonpuhdistusten myötä levisi laajat herätykset ympäri Eurooppaa. He halusivat elää yksinkertaista elämää yhdessä vapaasti kokoontuen.
Lukien Raamattua ja evankelioiden elinpiiriään.
Ja Herra siunasi tämän.
Herätykset levisivät laajalti.
Valtavia määriä ihmisiä löysi pelastuksen yksin armosta Jeesukseen Kristukseen.
Uskonpuhdistuksen johtomiehet eivät tätä hyvällä katsoneet.
Heille ja etenkin Lutherille oli erityisen noloa.
Hän oli vedonnut Raamattuun taistellessa katolilaista kirkkoa vastaan.
Ja nyt nämä ”hurmahenget ja haaveilijat” tekivät saman hänen edessään.
Uuden kirkon ulkopuolelle jääneet vapaat seurakunnat kohtasivat rajut vainot.
Uskovien keskinäiset kokoontumiset metsissä ja kodeissa kiellettiin.
Sijalle tulivat kirkollisverot, kirkossa käynnin- ja ehtoollispakot.
Yksityistä uskoa ei sallittu. Vain valtionkirkon uskonto oli hyväksytty oikea usko.
Taloudelliset pakotteet. Ammattikilloista poistot, toimeentulon harjoittamisen estäminen, väkivalta ja kidutus. Maastakarkoitukset ja omaisuuden takavarikointi. Sekä myös teloitukset.
Heitä hirtettiin, mestatiin miekalla, haudattiin elävältä, hukutettiin ja poltettiin roviolla.
Ja nämä kaikki uskonpuhdistajien (Luther, Melanchton, Zwingli,jne.) kehotuksesta ja siunauksella.
Luther ei pelkästään katsonut oikeudekseen poistaa yhtä Jumalan käskyä, vaan hän myös unohti yhden käskyn; ”Älä tapa” kokonaan.

Rajut vainot tukahduttivat lopulta laajat herätykset Euroopassa.
Tämän myötä nykyinen kirkko kristillisyys sai pysyvän muodon.
Se pysyy rauhallisena, sopeutuvaisena ajan henkeen ja arvoihin mukautuvana yhteiskunnassa, kunhan Jumalan herätykset eivät herätä sen Kainilaista luontoa.
Suomen herätysliikkeiden syntyhistoriat kertovat siitä miten Kainin tapa toimia herää ja ”kristillinen suvaitsevainen rakkaus” muuttuu vihan ja vainon uskonnoksi.
Se sammuu myös kun herätykset laimenevat ja muuttuvat yhteiskunta kelpoiseksi muotojumalisuudeksi.
Näin on ollut koko kristillisen historian siitä lähtien, kun vainotusta tuli vainooja!
Sen ovat myös saaneet ristiretkien aikana kokea, niin muslimit kuin juutalaisetkin.
Heille meidän rakkauden symboli risti merkitsee vihan ja väkivallan merkkiä.
Tuohon Susanna Kokkosen kirjaan sisältöön vielä palatakseni.
Kristillinen uskonnollinen kirkko on katsonut historiansa aikana oikeudekseen ja velvollisuudekseen kurittaa juutalaista kansaa sen rikoksesta: Jeesuksen surmaamisesta.
Ristiretkistä lähtien heitä on aika ajoin vainottu pitkin kristillistä Eurooppaa.
Silloinkin, kun heitä on kääntynyt ja kastettu kristityksi, ja sen myötä sulautuen yhteiskuntaan.
Sekään ei heitä pelastanut vainoojien käsistä.
Natsi Saksan holokaustista alkaa olla yhden ihmisiän verran takana.
Tutkijoiden mukaan näitä hirmutekoja ei olisi koskaan tapahtunut; ellei kristillinen kirkko olisi ollut myöntyväinen ja antanut sille tukensa.
Protestanttisten kirkkojen papeista 85% vannoi uskollisuuden valan Hitlerille.
Myös vapaissa suunnissa oltiin myöntyväisiä ja suljettiin silmät pahuudelta.
Sehän riitti, kunhan vain uskoi ja oli kristitty.
Seurakunnissa suurin murhe oli riittääkö 3 vaiko 4 hakaristilippua seinille laitettuna viestittämään natseille seurakunnan myönteisen suhtautumisen heidän asialleen.
Vain hyvin pieni osa kristittyjen nimellä kulkevista uskalsi oman turvallisuutensa uhalla nousta ilmaisemaan- etteivät hyväksy näitä pimeyden töitä.
Ikävä kyllä. Luterilaisen kirkon ulkopuolella uskalletaan kertoa myös Pyhän Martin osuus asiaan.
Häntä kutsuttiin Hitlerin Johannes kastajaksi.
Der Strumerin päätoimittaja sodanjälkeisessä oikeuden käynnissä puolusteli valheellisia ja panettelevia propaganda kirjoituksiaan. Hän sanoi Lutherin pitäisi seistä hänen rinnallaan syytettyjen penkillä, sillä häneltä he saivat tekstien sisällön ja innoituksen kirjoituksilleen.

Entäpä jos siirrämme katseemme tähän päivään?
Millainen on seurakunnan tila tänään?
Elämme sekulaaria suvaitsevaisuuden ja postmodernismin aikoja, jolloin mitään ehdotonta totuutta ei ole.
Yhteiskunta muokkaa arvoja oman näköisekseen jatkuvan uutispropaganda rummutuksen myötä.
Napoleon sanoi aikoinaan; ”Ihmiset uskovat kaiken, kunhan sitä ei ole Raamattuun kirjoitettu”.
Seurakunnat maallistuvat ja mukautuvat vallitsevaan yhteiskuntaan. Se ei ole yhtään sen paremmin hereillä kuin Saksan natsien valtaan nousun aikana.
Pikemminkin päinvastoin. On valtava tarve tulla hyväksytyksi kunnon hyvinä ihmisinä.
Elämme Nooan päiviä. Yhteiskunta muuttuu jumalattomaksi ja on meneillään kristinuskon ulosliputtaminen yhteiskunnasta; seurakuntaa sen suuremmin häiritsemättä.
Aika hioo ja kietoo meitä tavallaan tai toisella sokeiksi ja kuuroiksi Jumalan Sanan ja Hengen äänelle.
Ja silloin kuulemme vain median rummuttaman viestin, Jumalan äänen häipyessä sen alle.
Nukahdamme.
Muutamia vuosikymmeniä sitten silloiset paimenet varoittivat seurakunnan maallistumisesta.
He ottivat esimerkkinä laivan pilssiveden mittauksen.
Pilssivesi mitattiin säännöllisesti päivittäin. Jos veden pinta oli noussut liian korkealle, aloitettiin heti pumppaustoimet - sillä muuten laivan turvallisuus oli uhattuna.
Veden piti pysyä laivan ulkopuolella eikä sisäpuolella.
Samoin Jumalan seurakunnassa. Maailman hengen pitäisi pysyä ulkopuolella.
Tänään varoittajat ja pilssiveden mittaajat ovat joutuneet tai jääneet seurakunnan ulkopuolelle.
Heitä ei ole kuunneltu. eikä kuunnella.
Katsokaa miten tänään seurakunnan tilaisuuksiin ihmisiä koetetaan houkutella?
Samoin keinoin kuin kaupat markkinapäivinä.
Ei tarvitse ihmetellä miksi väki vähenee seurakunnissa, eikä uusia tule tilalle.
Kiinteistöt on alkanut homehtua ja talousvaikeudet alkavat olla monessa paikkaa ylivoimaisia.
Onko siunaava käsi otettu seurakuntiemme yltä pois?
Luotamme omiin muotomenoihin ja tapoihin. Kunhan niitä toimitamme ja niihin osallistumme, niin kaikki on hyvin.
Israelin aikana profeettojen varoittaessa kansaa heitä ei kuunneltu.
Kun tuomion päivä lähestyi ja vihollisen sotajoukkojen saartoivat heidän muurinsa.
Lisättiin jumalanpalvelus menoja ajatellen sen lepyttävän Jumalan ja siirtävän tuomion pois.

Ei Jumala etsinyt heidän jumalanpalveluksiaan eikä muotojumalisuuttaan.
Eikä tee sitä tänäkään päivänä.
Uskonnollisten tapojen ja toimintojen sijasta; Herra etsii meidän sydäntämme.
Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." -"Katso, me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme. Jer. 3:22.

Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Luukk. 13:34.

Tuossa Jeesuksen; ”mutta ette tahtoneet” tuli ilmi koko Jumalan sydämen tuska.
Hän oli heitä etsinyt ja ojentanut käsiään heidän puoleensa.
”Tulkaa minun tyköni te kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin Minä annan teille levon”. Matt. 11:28.
Me tarjoamme vain omaamme.
Muotomenoja, joilla luulemme Jumalaa viihdyttävän ja lepyttelevän.
Sydämemme pysyen hänestä kaukana, ja palvonta jää suun tasolle.
Meillä ei ole voimaa elää ja vaivumme epätoivoon, koska Herra Jeesus ei ole elämäämme Herra.

Uskonnollisuus ei auta maailman paineiden kohdatessa.
Koska Herra ei saa olla mukana meidän arjessamme.
Nämä reilut kaksi ja puoli vuotta on paljastanut karusti meidän hengellisen todellisuuden.
Pelon psyykoosi valtasi ja median pelkorummutus hypnotisoi vieden mukanaan.
Pois sieltä missä Herra on.
Pelkäämme nyt kaikkea. Totuutta ehkä kaikkein eniten.
Vannomme uskollisuutta yhteiskunnalle ja haemme turvamme sieltä.
Vaikka Jumalan Sana sanoo;


Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
Ps. 121:3.
Hän on lukenut meidän päämme hiuksemmekin.
Nekin on numeroitu Hänen edessään.
Hän, joka on kaiken olevaisen luonut. Eikö Hän ole se, joka kykenee parhaiten huolehtimaan meistä?
”Kun pelko minut valtaa, minä turvaan Sinuun”. Ps. 56:4.
”Sinun on Armo. Sinä annat anteeksi, että eläisimme Sinun pelossa. Mutta Sinun tykönäsi on anteeksi antamus, että Sinua pelättäisiin”. Ps. 130:4.


Jolla on nimi, että se elää. Uskontunnustuksesi voi olla puhdas ja jalo mielestäsi.
Mutta onko siinä elämää?
Maailma menee menojaan. Vaellammeko me sinä mukana?

Vai vaellammeko me Jumalan yhteydessä?

Joka näin voittaa, en pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta.
Tässä on tärkeä varoitus. Nimi voidaan poistaa elämän kirjasta.

Valvokaa, sillä aika on paha, jossa elämme.
Ettemme olisi Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä.
Ja minkä tähden hän tappoi hänet?
Sen tähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.
1. Joh. 3:12.

Herää valvomaan ja vahvistamaan niitä, jotka ovat kuolemaisillaan.
Muista siis mitä olet kuullut. Sinulla on kyllä kallis aarre ja Jumalan Sana, jonka olet saanut ja kuullut. Ota siitä vaari!
Ostakaa silmävoidetta ja pyytäkää korvat, jolla kuulla mitä Henki puhuu ajallemme.
Herra odottaa tänäänkin meitä palaamaan luoksensa.
Kuten Hän kutsui omaisuus kansaansa aikanaan; ”Palaja sinä luopio vaimo Israel…palatkaa takaisin te luopuneet lapset”.
Hän halua olla meidän elämässämme mukana arkea myöden.
Kohdata meidät kasvokkain uskonnollisuutemme sijasta.

Näinä Nooan päivinä saamme ottaa varoituksesta vaarin, kuten Nooa teki ja pelasti itsensä ja perhekuntansa tuomion tulvalta.
Hän on voimallinen pelastamaan meidät tänäänkin, ja Hän on tulossa pian noutamaan omansa.

Morsiamen kotiinsa. Sitä me näin toisen adventtinakin odotamme.
Tule Herra Jeesus!