witness blogi

Avaa oma blogisi. Kuvablogit. Teemablogit.
Blogeja muualta.
ViestiLähetetty: 02.06.2017 09:21
Uusi, puhdas sivu!

Juurikin tähän aikaan 56 vuotta sitten äitini pyöräytti minut tähän maailmaan. Olin neljäs tytär; minua aiemmin syntynyt oli nukkunut pois vain viikon ikäisenä, kun osastolla riehui talttumaton aivokalvontulehdus, joka sitten tarttui vastasyntyneeseen. Jälkeeni syntyi vielä viides, tytär hänkin.

Lapsuudestani on jäänyt vahva mielikuva, kuinka isä oli toivonut poikaa, tilan jatkajaa. Monissa lapsuusajan valokuvissa minulla on sängelle ajetut hiukset. Pelkäsin aina kaupunkireissuja, kun tiesin, että silloin mennään parturiin. Ehkä se oli käytännöllinen kampaus, kun hiuslaatuni oli (ja on) paksu, mutta muilla sisaruksillani oli mielestäni kauniit, tyttömäiset hiukset.

Viimeisen arvioni 'pätevyydestäni' sain isältäni kertoessani hänelle tulleeni uskoon. Olin salannut asian jonkun vuoden ajan, ja sopersin noin parikymppisenä asian ääneen; muistan vielä lisänneeni lopuksi, että Jumala rakastaa sinuakin, isä. Isäni vastaus kuulemaansa oli impulsiivinen: 'Siinä meni hyvä tyttö pilalle!'

Isältäni olen perinyt ajoittaisen impulsiivisuuden, josta todellakaan aina ei ole ollut hyötyä, sanoissa eikä teoissa. Mutta on tilanteita, joissa tarvitaan sekä puheeksiottamista että väliintuloja, oli kyse omista tai lähipiirin asioista. On astuttava framille ja annettava tuulen puhaltaa hiusjuuriin asti: Jumalani, tässä minä olen.
ViestiLähetetty: 01.07.2017 06:02
Vaikka kuinka totta on se, ettei ihminen voi tietää Jumalasta enempää kuin on kirjoitettu, tulee joskus olo, että 'minä tiedän nämä jutut', 'taas sama saarna', 'kerro minulle jotakin uutta' tjms. Sensijaan, että kyse olisi kyllästymisestä, pettymisestä, väsymisestä, luovuttamisesta tai turhautumisesta, on todennäköisesti niin, että tarvitsee pysähtyä katselemaan, kuinka hyvä, uskollinen, armahtava ja suuri Herra on!

Eipä silloin tarvitse kauas mennä, kun ensitöikseen ihastelee luonnon monimuotoisuutta, jossa Luojan käsiala on kauneimmillaan.

Teit vihreälle kodin,
jossa kaltaises asui.

Sinut vaikka unohdin,
Hän kesän paikalle kutsui:

Puut jokaisin lehdin
nimeäs hiljaa lausui.
ViestiLähetetty: 25.07.2017 09:38
Eilen kirjastossa katsoin viime viikon paikallislehteä ja siellä oli tuo edellinen kesärunoseni. Googlasin esikoiskirjaani, ja nyt se on GooglePlayn lisäksi saatavilla myös ElisaKirjasta, Amazon.comista, Rakuten Kobosta sekä kolmesta saksalaisesta nettikirjakaupasta. Samaan hengenvetoon koen, että tekstini ovat raakileita, mutta siellä ne nyt viipottavat maailmalla.

Onko meille lopunajan uskoville suotu netti helpottaaksemme evankeliumin viemistä 'kaikkeen maailmaan', niin että sen voi 'juosten lukea'? Itsekin lomalla opettelin muiden tavoin kävelemään kadulla samalla googlettaen. Tähän törmäsin Israelissa monia vuosia sitten, kun paikalliset siirtyivät busseihin katse kännykän näytöllä.

Tv7/AlfaTv on usein ollut lomaseuraa, kun puoliso tekee kesän ajan yövuoroa ja nukkuu päivät. Minua ei ole juuri koskaan kiinnostanut Aasian ihmiset ja sen vieras kulttuuri, ja olinkin laittamassa töllön kiinni, kun tv7 lähetti nimipäivänäni ohjelman "1040 Kristillisyys uudessa Aasiassa. Räjähtävän kasvun aika. Ravisutteleva dokumentti siitä, mitä Aasian hengellisessä kentässä on tapahtumassa. Jaeson Ma vie meidät Kiinaan, Taiwaniin ja Etelä-Koreaan, Singaporeen ja Indonesiaan". https://en.m.wikipedia.org/wiki/10/40_Window

Vaikutuin näkemästäni.

Kiitos tv7:sta sekä myös Alfa-tv:sta.
ViestiLähetetty: 27.08.2017 09:30
Suomen liput herkistävät minut yhä uudestaan, viimeksi eilen, kun katselin alfa-tv:stä Suomalaista messua, josta (valta)media ei ole maininnut vielä sanaakaan.

Elämme lopunajan keskiössä, jossa usko Jeesukseen on suuri salaisuus. Suuri on myös Hänen voimansa ja viisautensa eikä ole loppua Hänen rakkaudellaan ihmislasta kohtaan. Kuinka erilainen on ihminen, joka on tästä osaton, joka ei ole tullut sulatetuksi taivaallisesta armosta ja anteeksiannosta ja joka hehkuu vihaa ylhäältä puhdistettua kohtaan.

Aivan kuin Jumala Henkensä kautta virvoittaisi omiaan viimeisien aikojen yhteisiä koetuksia varten, kun aiemmin he ovat kipuilleet henkilökohtaisten tappioiden ja kiusauksien keskellä. Loistakoon siis valomme, uskomme ja onnemme Hänessä ihmisten edessä ja keskellä johdattaaksemme mahdollisimman monta pois pimeydestä, vankeudesta ja orjuudesta.

Vain sana,
ja et ole tomua enää.

Sinä kultana
loistat, etkö n
ää?
ViestiLähetetty: 07.10.2017 06:40
Mietitkö joskus, että elämästäsi puuttuu jotakin? Mikä on se puuttuva palanen?

Minun kohdallani se taitaa olla - suru. Voimakasta häpeää ja myötähäpeää olen osannut tuntea, mutta sureminen on jäänyt salatuksi.

Raamatussa puhuttaneen surusta, mutta en ole paneutunut (vielä) hakemaan niitä kohtia kokonaisuudessaan. Millaista mahtaa olla Jumalan suru, kun Hänen tahtonsa on, että kaikki ihmiset pelastuisivat, mutta kun ei.

Suruaikana tunteet järjestyvät uudelleen: samana päivänä itket ja naurat, mutta olet kuitenkin turta ja välinpitämätön, jopa tahditon, aivan kuin sinulta vietäisiin kyyneleet pois kauas avomerelle. Sitten kun kohtaat pienimmän vastoinkäymisen ikinä, suru työntyy yllättäen tsunamin tavoin vihan kautta hukuttaen alleen paljon kallisarvoista, jopa pyhää. Ehkä siksi sureva ihminen tarvitsee shokkivaiheen jälkeen turvasataman, josta voi jatkaa matkaa paikatuin purjein.

Muistotilaisuuden jälkeen saatoin hautajaisvieraan iltajunalle ja kotio tullessani samaa reittiä hämärässä hiljaisella kadulla pysähdyin, kun edessäni oli iso valkoinen sulka. Saattoi olla lokin, never mind, mutta se oli niin kaunis ja puhdas! Aivan kuin se olisi juuri siihen pudonnut.
ViestiLähetetty: 28.10.2017 08:17
Tiedät tunteen, kun olet kuin loppuunajettu, näivettynyt ja kytkin käännetty off-asentoon - joko sairauden, väsymyksen tai muun totaalisen muutoksen heikentämänä, ajaksi tai kahdeksi, ehkäpä jopa olotilaksi pidemmäksi aikaa.

Kun kehon fysiikka alkaa elpyä, se keskittyy prioriteetteihin, jolloin niitä myös osaa arvostaa: kun ruoka ja uni maistuu.

Koen tärkeäksi sanoa: Jumala haluaa huolehtia levostasi.
ViestiLähetetty: 19.11.2017 10:45
Olen kypsytellyt ajatusta uudesta kuva- ja runokirjasta. Nuorempi sisareni piirtää ja kohta olisi lähdössä ensimmäinen jouluinen runo&kuva paikallislehteen.

Eilen katsoin tv7:ltä Nasta raamis -ohjelmaa ja mykistyin, kuinka se puhutteli! Se oli lapsille tarkoitettu, oletan. Puhuja elävöitti piirtäen kertomusta Esteristä ja Mordokaista. Tuo raamis meni kyllä luihin ja ytimiin.

Jos rukoilet, että voisit olla todistukseksi, salli, että luoksesi tullaan. Tämän esimerkin Jeesus jätti meille. Kyllä ihmiset tulevat.
ViestiLähetetty: 08.12.2017 07:33
Meillä on Sana ja se on hyvä niin. Ja ehkä siksi arkaillen moni kätkee sydämeensä lohdutuksen, kehotuksen ja rohkaisun sanoja, ettei tulisi kohdelluksi ilmestystiedon etsijänä ohi Sanan tai jopa Sanan väärentäjänä. Muistetaan kuitenkin, että Sanalla koetteleminen toimii asioiden vahvistajana aivan kuin ylituomarina.

Pyhä arkuus on ylhäältä eikä sitä voine juuri teeskennellä. Tämän ovat kokeneet Sanan ihmiset läpi Raamatun. Siinä on mukana kunnioitusta, alamaisuutta ja mikä tärkeintä - rakastettuna olemista.

Kun Maria kätki saamansa ilmoituksen sydämeensä, hän kuitenkin kertoi sen jollekulle; muutoinhan emme lukisi sitä Raamatusta.

Heräillessäni tänään minulle puhuttiin: 'Minusta tuntuu, että sinä, Lena, turvannat ihmiskäsiin.' En loukkaantunut, kun puhe oli huomaavaista ja isällistä. Ja se osui oikeaan. Mutta ei siitä nyt enempää...

Siinä lyhyessä hetkessä näytettiin yksi asia: jos ihminen ei kykene valitsemaan oikean ja väärän (hyvän ja pahan, rakentavan ja vähemmän rakentavan) välillä, siinä kohden ei tarvitse vaipua epätoivoon ja ajatella, että uskonasiat eivät toimi minulla, vaan etsiä sellaisenaan Jumalan kasvoja ja tulla Hänen tykönsä opetettavaksi: Hän näyttää asian luonteen ja merkityksen ikäänkuin tehden sen ymmärrettäväksi ihmissydämelle. Eli tulemme/tulen herätetyksi tekemään Hänen tahtonsa ja katsomaan asiaa Hänen kannaltaan. Näin Jeesus toimi opetuslastensa kanssa.

Ei mitään uutta, eihän? Jostakin syystä tätä vain niin konkreettisesti käytiin läpi. :agape:
ViestiLähetetty: 04.02.2018 09:48
Hyvää alkanutta vuotta minunkin puolestani :agape:

Sisikuntani herää ulkoisen valon lisäännyttyä, ja henkeni muistaa sen illan, 14.2., kun sai tulla herätetyksi. Siitähän tulee 38 vuotta, ja aina se tulee elävästi mieleen.

Koska uskoontuloni ei ollut ajallisesti näyttävä, en ole kai koskaan odottanut sen olevan sitä muillakaan. Sen uskon, että taivaassa on voinut olla juhlat ja joku vetäissyt asiaan kuuluvat trumpettisoolot.

Minua puhuttelee 'uskovien armeija' hengellisessä mielessä. Se ei ole sidottu saman seurakunnan sisälle, eikä siinä ole tiukkaa samanmielisyyttä, vaan rakkauden kautta vaikuttavaa uskoa ja yksimielisyyttä. Ja kun nämä rukoilevat yhdessä mistä asiasta tahansa, se heille annetaan.

Moni elää hengellisessä vankeudessa, ajan ja sen tapojen sitomina. Kenellä se on työpaine, huoli läheisistä tai talousongelmat - eli elatuksen murheet kaikkinensa. Ongelmatonta aikaa ei tule, mutta onko ketään, jolla on rukousongelma, rukouspaine, rukousmurhe tahi rukoushuoli?

Ota vastaan Jumalan armo ja Hänen rakkautensa, jolla on kaikki valta ja voima Sinun elämässäsi.
ViestiLähetetty: 03.03.2018 08:08
Osuinpa sitten avaamaan tv7:n otollisella ajalla eilen illalla, kun Pawson lausui ytimekkäästi totuuden sanoja pelastetuksi tulemisesta! Ei uutta itsessään, mutta henkeni kaipasi sitä ruokaa.

Kun Jeesus pelastaa, kyse on ihmisestä, joka tarvitsee pelastamista. Tällöin ihminen on kahlehdittu eri syistä. Kaikki tarvitsemme tulla pelastetuiksi, mutta ihminen, joka ei 'näe' kahleitaan, ei ole vielä herännyt.

Vuorotyöni muuttui päivätyöksi, jolloin viikonloput ovat vapaita, ja äkkiseltään uusi rytmi vuosikymmenten jälkeen väsyttää. Aivan kuin olisi viisi päivää 'kahleissa', kun on töissä pimeästä pimeään, vaikkakin nyt valoisuus jo alkaa vapahtaa.

Pimeys onkin suurin valoisaan aikaan, kun sitä ei näe, mutta se jatkaa tekojaan. Ihmismieli on monen ajallisen murheen tyyssija, ja aionkin julistaa vapahdusta niin itselleni kuin muille murehtiville:

Anna Jeesuksen tulla Vapahtajaksi ja Pelastajaksi.
EdellinenSeuraava

Paluu Blogit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa