witness blogi

[עֵד]

Tutkistelin tilaani, ja käsitin, ettei minulla ole kristillisiä ’tapoja’.

Jeesuksesta sanottiin, kuinka hän ’tapansa mukaan meni temppeliin’, miten sen sitten ajattelee: ohjasiko Häntä ennemminkin Jumalan tahto jo silloin/lapsuudesta asti/koko elämänsä ajan.

Siis en lue Raamattua tapana, vaikka se(kin) varjelisi, vaan kunnioituksesta Sanaa kohtaan, yksin uskosta. Ja silloin se on muuttunut lihaksi/ruuaksi ohjaten totuuteen, kehottaen rakkauteen kuin myös nuhdellen omavoimaisuudesta yms.

Se, miksi kirjoitan tästä, on asia, joka arjessa välillä mietityttää: ruuan siunaus. Silloin usein luen evankeliumeista ne kohdat, jolloin Jeesus siunasi esillä olevat ruuat. Voin toki tapana sen tehdä, mutta kovin usein kumpuaa ennemminkin kiitos siitä, että on ruokaa.

Pojantyttäreni (4-v) lukee spontaanin lyhyen ruokarukouksen, jossa siunataan pöydän ääressä olijat. Sen ymmärrän.

[עֵד]

Tarkoitus olisi aloittaa tänään illalla opetuslapseuskoulussa (OWM).

[עֵד]

Päivitys edellä mainittuun: en sitten jatkanut tuota opin ahjoa.

[עֵד]

Tällaiselle introvertille ei tee tiukkaa olla neljän seinän sisällä. Yhtäkkiä ei haittaa sekään, vaikka ei 'kuulu' mihinkään, kun ei ole aiemminkaan ollut sidosta muihin (työn ulkopuolella). Ja nyt olen lomautettuna ties minkä ajan.

Sensijaan, että vaipuisin isommasti itsekeskeisyyteen, jolloin myös uskonelämä pyörii vain itseni ympärillä, rukoilen: mikä hetki on yöstä? Eikä se tarkoita omavaltaista palojen sommittelua tulevien kauhistelujen palapelissä, vaan luottavaista ja kiitollista mieltä kysyen johdatusta toisenlaiseen arkeen.

Myönnettäköön, että minua on aina kiinnostanut se, miten sama asia voidaan tehdä eri tavoin ja uskonkin, että kyky visioida auttaa ongelmanratkaisussa. Siltikin oma ymmärrys on vain lastu laineilla, kun Jumala puuttuu peliin.

Salomo sai viisautta pyytäessään ja se oli siunaukseksi. Niinikään lopunaikoina 'ymmärrys lisääntyy'.

'Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.' Job 12:16

'Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.' Job 12:18

[עֵד]

Jokainen uskova on persoonallinen, tiedetään. Meissä säilyy omat erityispiirteemme, niin hyvässä kuin pahassa. Joskus vuorovaikutus muuttuu sanapeliksi, kun oma kokemus tai tunne pääsee säätelemään ilmaisuamme. Niin syvästi lohduttaa se, kun evankeliumi kertoo, että ’Jeesus tiesi, mitä ihmisessä on’.

Kun Sanassa kerrotaan, ’ettei hullutkaan eksy tältä tieltä’, tulin asian tiimoilta puhutelluksi tänään. Niin monesti käy mielessä, että on myöhässä jonkin asian suhteen, aivan kuin lykkäisi jotakin tekemistä. Kun rukoilee ’oikeaa aikaa’, huomaa usein jälkeenpäin, että ajoitus toimii, vaikka sitten muistutettuna.

Olen vakuuttunut, että mitä enemmän viettää aikaa rukouksessa, sitä luottavaisempi on johdatuksesta. Se on kuin profeetta Jesaja kuvaa: ’Tässä on tie, sitä käykää’.

[עֵד]

Kiitos ja kunnia ovat asioita, jotka kiinnittyneinä ihmiseen aiheuttavat eripuraa, kateutta, kilpailua ym. hedelmättömyyttä tai loppupeleissä pimeyden hedelmiä. Pois se!

Kiitos/kiitollisuus Jumalalle ja Jumalan kunnia kääntävät valokeilan pois ihmisestä, alunperin Jumalan hedelmästä!

Parisen vuotta sitten aloitimme puolisoni kanssa tubettamisen (harrastuspohjaiset kaksi YouTube-kanavaa), ja näinä aikoina on tullut ajatus kanavasta, jonka aiheena on - kiitos.

Ehkä luen runon kesämaisemassa?

[עֵד]

Tänään minua puhutteli ’ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee’, kun mieleeni tuli Johannes Kastajan ruoka ’heinäsirkat ja metsähunaja’.

Jeesuksen ruoka oli se, että ’Hän teki lähettäjänsä tahdon’.

Tuli ohuesti mieleeni opiskeluajat, kun ei-uskovat luokkakaverit vitsailivat elävänsä ’pyhällä hengellä’.

Niin, emmekö/henkemme elä Pyhästä Hengestä ja Pyhässä Hengessä? Eikö niin, että ensin on hengellinen?

[עֵד]

Nyt hiljaisuudessa on vähin erin tullut luetuksi kiitollisuudella kaikki neljä evankeliumia. Sydän kiittää siitä armosta, että Sana elää ja ravitsee.

Aivan samoin kuin joskus sain sydämelleni siunata Israelia ja kerran uskosta osallisiksi tulleita, mutta sitten pois poikenneita, kävi kehotus läpi tuulen lailla: siunaa rikkaita!

Siinä hetkessä laskettiin sydämelleni kehotus ’hymyillä vastaantulevalle’! Ja kysyttäessä voi kertoa syyn koeteltuun iloon ja sydämen uskoon.

Mikään aineellinen, tavaran omistaminen tai sen itselleen kaipaaminen ei millään voi tyydyttää henkeämme, joka halajaa Jumalan yhteyteen kohti täydellistä! Jokainen Jumalan Hengen koskettama toimii airuena tässä ajassa jakaen matkaevästä nälkäiselle.

Ruoki minun karitsoitani.

[עֵד]

Seuraavan runon/tekstin aihio on ’armon oppilas’.

Toivoakseni vältyn paatoksellisuudelta..

[עֵד]

Tänään (etu)nimeni oli kirjoitettu - taivaalle:

https://witness61.wordpress.com/2020/08/04/nimi/