witness blogi

[עֵד]

Aamulla herätessäni sydämelleni puhuttiin selkeät sanat, aivan kuin olisin ne kuullut: hädän leipä ja ahdistuksen vesi.

En olisi ajatellut keksiä noita, vaikka ne osuivat. Juuri sillä hetkellä en osannut yhdistää niitä Raamattuun, koskapa ne ei tulleet lauseessa, mutta jotakin tuttua siinä oli. Kohta laitoin sanat Googleen, ja sieltähän se löytyi, Jes. 30:20.

Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä opettajasi.

Aivan kuin kuullut sanat tuli vahvistetuiksi ja eritoten tuo loppuosa lohdutti suunnattomasti. Olin rukoillut jonkin aikaa Jumalan ilmestymistä (!), aivan kuin Hän olisi kätkeytynyt tai olisi jossakin kulman/nurkan takana - lähellä, mutta ulottumattomissa.

Yllätyin, kun luin jakeen engl. käännöstä: ’And though the Lord give you the bread of adversity, and the water of affliction, yet shall not thy teachers be removed into a corner any more, but thine eyes shall see thy teachers.’

Minulle tuli mieleeni Jeesus: Opettaja, Elämän Leipä ja Elävä Vesi.

Olen rukoillut kokonaisvaltaista antautumista ja erottautumista Jumalalle tässä maailmanajassa, ja olen ollut sisäisesti haastetumpi kuin koskaan aiemmin. Siksikin janoan täyttyä Pyhällä Hengellä ja Hänen tuntemisellaan.

Kun luin Jes. 30 eteenpäin, lohdutus jatkui seuraavassa jakeessa (21):

Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää".

[עֵד]

Johannes Kastaja sanoi Jeesuksesta, ettei ollut kelvollinen päästämään Hänen kengänpaulaansakaan.

Tämä pysäytti minut tänään. Minä olen lukenut tuon kohdan niiiin monesti ja ajatellut, että kyllä minä olisin ollut (kelvollinen). Vasta tänään ajattelen kuin Johannes (Kastaja).

Kun kelpuuttaa itsensä palvelijaksi, voi kuvitella itsensä olevan nöyrä ja tyytyväinen alhaisiin oloihin. Mutta matkahan on tuolloin vasta alussa kohti ei-mitään (itsessään).

Haluamme voimaa Jeesuksesta, mutta tosiasiassa emme voi mitään ottaa, ellei meille anneta taivaasta, sanoo Sana (Joh. 3:27).

Ensin on tyhjäksi tyhjennetty astia, joka janoaa Pyhän Hengen täyteyttä.

Sitten on Hengessä palveleva ja rakastava sydän, joka janoaa ystävyyttä ja työtoveruutta Jeesuksen kanssa.

Aikaa ei ole paljon, mutta Jumala ei myöhästy.

[עֵד]

Herättyäni kävin keittiössä juomassa lasillisen vettä. Edellisenä päivänä painin erään asian kanssa ja rukous oli niin avutonta. Puolisoni oli tilannut herkullisen pizzan, mutta en saattanut syödä lainkaan. Olin terve, mutta juuri samoin on käynyt aiemminkin niinä pienen elämäni kamppailun hetkinä, kun minua poloista on ikäänkuin kutsuttu… (osittaiseen) paastoon. Tuolloin nälkä/ruokahalu katoaa ajaksi ja on vain vetäydyttävä Jumalan kasvojen alle.

Niin sitten juodessani siinä vettä minua kävi kohti Sanan kohta (Matt. 20:1-16), jossa viinitarhan herra maksaa palkan työmiehilleen, saman verran niin ensiksi kuin viimeksi tulleille.

Olin ajatellut, että kyse on eri aikoina uskoontulleista ja/tai Jumalan valtakunnan työhön lähteneistä. Loogisesti niin.

Mutta sydämelleni kuin kuiskattiin: ’palkka on sama jokaiselle katuvalle’.

Kyse on totuudessa vaeltamisesta ja parannuksessa elämisestä. Siinä kaikki ovat saman palkan alaisia. Se on Golgatan veri, joka riittää sovitukseksi. Jokainen, joka tänään tekee parannuksen, löytää armon avuksi oikeaan aikaan ja tulee osalliseksi samasta, mitä on luvattu. Kyse on palaamisesta Herran luokse ilman omia vaatimuksia.

Olin huokaillut, kun kohta on tullut 44 vuotta täyteen uskoontulostani ja aivan kuin nyt olisin tyhjempi (ja tyhmempi).

Siksikin tämä aamuhetki oli kuin kultaa kalliimpi, kun Sana sai virvoittaa. Kuin raikas vesi nääntyvää. Ja sitten söin.

”Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi
ja ensimmäiset viimeisiksi.”

[עֵד]

Eilen aamulla juuri herätessäni ’henkeeni kirjoitettiin’ ja sitten se pyyhittiin pois.

Sen hetken muistin ne sanat, kun ’luin’ ne, ja sitten ne vain lähti pois. En muista enää sanaakaan enkä koe, että tulisikaan. Sillä hetkellä kun muistin, niin ne sanat olivat lause, mutta merkityksetön - kuin kerrontaa jostakin lehdestä. Aivan kuin testinä..

Mutta se tapa, miten ne sanat tuli: kuin yksitellen pudoten juuri sen pituisena lauseena, että sen kerkiäisi muistaen kirjoittaa ylös. Kuin tulkatessa.

Tulin sitten suuresti lohdutetuksi, kun luin Jesajaa, vuorossa oli 10. luku. Ihan kuumat kyyneleet valuivat poskille.

Vielä palasin Raamatulle ennen töihin lähtöä ja otin sormipaikan, kuin evääksi.. Ja se oli Ps. 45:2!

”Minun sydämeni tulvii ihania sanoja; minä lausun: kuninkaasta on minun lauluni, minun kieleni on kerkeän kirjurin kynä.”

Eikä tässä vielä kaikki!

Tänään herätessäni sanat tulivat ’tutulla tavalla’.. rakkauden orja

Kuin turvasanat loppuelämäkseni.

[עֵד]

Otan riskin, kun kerron henkilökohtaista täällä. Kyse ei ole paljastuksista, vaan omasta hengellisestä elämästäni/tilastani.

Ymmärrän, jos joku ajattelee teksteistäni: onpa sielullista, koettelematonta, itseään korostavaa, huomiohakuista..

Motiivini on lapsenomainen jakaminen. Aivan kuten Samuel poikasena riensi pappi Eelin luo..

Kyllä minä näin eilen aamutuimaan selvästi.. suuren kahdeksikon. Sitä oikein piirtämällä piirrettiin silmieni edessä etten unohtaisi. Enpä sitä yhdistänyt mihinkään enkä hakemalla hakenut selitystä.

Tänään on kuulema naistenpäivä; puolisoni oli muistanut minua lahjoilla tänäänkin kuten syntymäpäivinä ja hääpäivinä... ja jouluna ym. Minä olen vähän huono näissä muistamisissa. Minun olisi pitänyt olla tyytyväinen ja kiitollinen niin monesta asiasta, mutta sisikuntani huokaili.. Vetäydyin Raamattuni luo. Olisin voinut jatkaa Jesajan kirjan tutkimista, mutta otin eväspaikan ja sieltä olisi voinut tulla jokin sukuluettelo..

Mutta Raamattu avautui kohdasta Snl. 31:29 "Monet naiset ovat uutteria ja taitavia, mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden."

Omistakoon kukin (nainen) tämän omalle kohdalleen.

[עֵד]

Varmaan kaikilla muilla uskovilla on tai on ollut hätä ei-uskovien sielujen pelastumisesta.

Minulla itseasiassa ei; toki olen yrittänyt.

Tosiasiallisesti olen huolissani uskovien sieluista mukaanlukien omani.

Uskovat tarvitsevat totisesti evankeliumia! Uskovat tarvitsevat täyttyä Pyhällä Hengellä ja - tulella!

Olen rukoillut, että nämä asiat kirkastuisivat omalle sydämelleni.

Uskon, että herätys alkaa uskovista, kun he saavat rakastua Jeesukseen.