Kirjoittaja עֵד » 09.11.2021 11:24
Halleluja, totisesti, amen!
Kuinka mielelläni kirjoitankaan, vaikka tämä olisi vain yksi ohikiitävä hetki!
Olin rukoillut asioiden järjestymistä, kuten monesti aiemminkin. Ja, kun asiat eivät järjestyneet, olin mielestäni umpikujassa. En kuvaile enempää, millaisesta tapahtumavyyhdistä oli kyse; saldoksi jäi lähestulkoon epäusko ja pettymys. Mutta keneen petyin? Itseenikö vai - Jumalaan?!?
Nämä yli 40 vuotta uskossa (lue:uskoa etsineenä) olivat vasta alkua - uskomiselle.
Rukoilin, missä on ilo, missä on rauha, miksi maailma (lue:synti) aika ajoin vetää voimalla puoleensa, miksi päätökseni raukeavat, miksi, miksi ja miksi? Ja loppuviimeksi: miksi en ensisijaisesti halua todistaa Jeesuksesta, miksi en rohkaise muita uskovia etc.
Mitään yhtä vastausta en löytänyt. Sen kuitenkin olen 41 vuoden aikana oppinut, että JUMALA KUULEE!
Oliko se eilen, kun kaikki häiritsevä kaikkosi, tyyneys laskeutui ja sain löytää helmen!
Sydämeni sai iloita, kun sille kerrottiin: Pyhä Henki sinussa ei tee syntiä. Pyhä Henki sinussa on se usko, joka siirtää vuoria.
Tätä lohdutusta ennen sydämelleni puhuttiin, mitä Jeesus tarkoitti Matt:18:8
’Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen.’
Kun ihminen tulee synnille käsi-/jalkapuoleksi, se lakkaa. Eli katkaise kaikki juurisyyt. Ja kyllä: vain Pyhä Henki sinussa voi tehdä tämän.
Ja tänään, kuin koristeeksi kermakakkuun: ’Jätä kaikki ja seuraa minua!’ Eli luovu siitä, miten uskoit ja anna Pyhän Hengen kirkastaa Jeesusta!
Aiemmin olin järkeillyt rikkaan nuorukaisen tavoin (Matt. 19:20), että minun tulee tehdä sitä ja tätä, kunnes Jeesus teroitti hänelle (ja minulle), että vaikka tekisimme kaiken (jakelisimme omaisuutemmekin), emme teoillamme, yrittämisillämme, noudattamisillamme ja jättäytymisillämme voisi löytää Jumalan rauhaa. Silloinhan ihmiset olisivat eri asemassa: toinen olisi toista pyhempi.
Olin siis käsittänyt pyhittymisen väärin. ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.”(Hepr. 12:14)
Lempivirressäni (v. 299) lauletaan ’ainoa puhdas pyhitys on Vapahtajan yhteys’.
Nyt käsitän, kuinka epäonnistumiset, kriisit, sairastumiset tms. ovat siunaukseksi, JOS ihminen nöyrtyy Jumalan kasvojen eteen. Hän on Kaikkivaltias, mutta ennen kaikkea ihmisestä on maksettu lunastushinta, joka on käypää valuuttaa ja enemmän kuin lottovoitto. Avuksi ja ainoaksi opettajaksi ihminen saa Pyhän Hengen, joka korottaa ja kirkastaa Jeesusta meidän eläessämme käsi- ja jalkapuolina synnille.