Käsite ja konkretia, näinhän me määrittelemme asioita. Kaikki havainnoittava tapahtuu aistein, muu perustuu pitkälti normeihin.
Hengelliset on tutkisteltava hengellisesti ja vain uudestisyntynyt henkemme kykenee käsittämään Jumalan olemusta ja ilmoitusta Raamatussa.
Kun puhutaan lunastushinnasta, ovat ylpeys ja juoppous samanhintaisia, katkeruus ja varkaus jne.
Jeesus teroitti tätä kuulijoilleen, ja Hän armahti ristin ryöväriä, kun tämän sydämen asenne oli oikea.
Kuinka usein olen aidannut Jumalan armoa ja rajannut Hänen rakkauttaan, kunnes kirjoitettu Sana on käynyt kohti.
Kun helmikuussa 1980 ensimmäisen kerran nöyrryin rukoilemaan, en voinut tietää, millainen matka olisi edessä. On käynyt kuin siinä kuuluisassa kuvauksessa, jossa Jeesuksen seuraajan jalanjäljet merkillisesti katoavat, kun häntä kannetaan.
Ehyt vaellukseni on Kristuksen jalanjäljissä, mutten tiennyt, että niinä pimeinä hetkinä, kun minua kannettiin, olin kätkettynä Hänen verihaavoissaan.
En voinut tietää, mitä tarkoittaa aina enenevä armo tai Isän rakkaus, vaan ajattelin yhteyden jo katkenneen.
Jokin aika sitten rukoillessani sain sanan ’sinulla on riittävästi uskoa’ ja ajattelin, ettei se ainakaan minua tarkoita. Mutta sen jälkeen olen rohjennut löytää itseni heistä, joita Sanan lupaukset koskee.
Mikään olemassaoleva käsite ei riitä kuvaamaan Jumalaa. Hänellä ei vain ole rakkautta, vaan Hän on Rakkaus. Hänen armonsa muuttaa ihmistä ja ellei, niin tulee lisää armahdettavaa.