Tutkistelin tilaani, ja käsitin, ettei minulla ole kristillisiä ’tapoja’.
Jeesuksesta sanottiin, kuinka hän ’tapansa mukaan meni temppeliin’, miten sen sitten ajattelee: ohjasiko Häntä ennemminkin Jumalan tahto jo silloin/lapsuudesta asti/koko elämänsä ajan.
Siis en lue Raamattua tapana, vaikka se(kin) varjelisi, vaan kunnioituksesta Sanaa kohtaan, yksin uskosta. Ja silloin se on muuttunut lihaksi/ruuaksi ohjaten totuuteen, kehottaen rakkauteen kuin myös nuhdellen omavoimaisuudesta yms.
Se, miksi kirjoitan tästä, on asia, joka arjessa välillä mietityttää: ruuan siunaus. Silloin usein luen evankeliumeista ne kohdat, jolloin Jeesus siunasi esillä olevat ruuat. Voin toki tapana sen tehdä, mutta kovin usein kumpuaa ennemminkin kiitos siitä, että on ruokaa.
Pojantyttäreni (4-v) lukee spontaanin lyhyen ruokarukouksen, jossa siunataan pöydän ääressä olijat. Sen ymmärrän.