Sinetin blogi

[sinetti]

Viikonloppu oli taas ihmeellinen, ja sain kokea Herran johdatusta ja ohjausta. Sain kokea anteeksiannon riemun.
Menimme mieheni kanssa Touko markkinoille ja siellä, juuri ennen pois lähtöä, tapasimme entisen naapurimme, niiltä nuoruus vuosilta, jolloin maailman ilot vielä maistui.
Hän oli ollut vuosia Oulussa ja nyt oli muuttanut takaisin. Naapureina ollessamme, olimme ensin hyviä ytäviä, mutta sitten ilmaantui synkkiä pilviä elämäämme ja ystävyytemme katkesi. Hänelle ja hänen miehelleen tuli ero. Hän muutti Ouluun ja mies löysi uuden vaimon, eikä mennyt kauaa kun mies kuoli sydänkohtaukseen. Meitä jäi varjostamaan nuo varjot ja nyt kun me tavattiin pitkästä aikaa, elämän koulineina, pyysin häneltä heti anteeksi omaa osuuttani asioissa. En voinut jättää sitä tekemättä ja hän antoi anteeksi.
Hän kysyi voisiko joskus kyläillä meillä jääden vaikka joskus yöksi ja minä suostuin, mutta kerroin siinä sivussa, kuinka elämäni oli rauhoittunut ja olin vahvasti uskossa. Kerroin hänelle myös käyneeni uskonkasteella.
Hän katsoi minuun ja hymyssä suin sanoi:
- " Hienoa!"
Vaihdoimme numeroita, että saisimme tarvittaessa yhteyttä. Ja sitten jatkoimme matkaa omiin suuntiimme. Mieheni sanoi:
- " Olisit ollut huomaamatta häntä, hänestä voi tulla riesa meille."
Vastasin:
- " Minun oli pakko tervehtiä häntä ensin, koin vain että minun täytyi. Sain pyytää anteeksi, vaikka hän ei omiaan pyytänytkään. Tein osuuteni. Ja jos hän tulee kylään, voin kertoa hänelle enemmän uskostani ja kutsua vaikka kokouksiin. Siinä kohdassa hän voi sitten päättää jaksaako olla uskovan ystävä, vai hiljeneekö hänen puhelimensa. Uskon, että tämä oli tarkoitus, että tapasimme. Sain sydämeltäni pois vuosia vaivanneen asian."
Mieheni hyväksyi selitykseni. Ja nyt jään odottamaan, mitä tämä kaikki poikii. Uskon että Jumalalla on tässä sormensa mukana.

Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa,
niin myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi.
Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi,
ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

[sinetti]

ANTEEKSIANNON SIUNAUS


Äsken nousi vielä tuohon eiliseen anteeksiantoon asiaa. Koin että Herra halusi sitä nostaa. Joten jatkan hieman anteeksiannon siunauksella, joka sydämelleni nousi.
Kun ihminen on pitkään antteksiantamaton, siitä seuraa valtavaa mielentuskaa ja jopa vuosien kuluessa sairautta. Se myös kietoutuu kaikkiin niihin ihmisiin, joita tämä anteeksi antamaton asia koskee ja se aiheuttaa niin monelle pahaa oloa ja tuskaa sydämeen, jota ei osaa selittää, mutta tietää sen olemassa olon. Se on valtava taakka ja kahle ihmisessä.
Silloin on syytä miettiä, onko jotain, mikä on jäänyt antamatta anteeksi? Saatana pitää mielellään ihmistä tuollaisessa tilassa ja tietää, että mitä pitemmälle se pääsee, sitä mustemmaksi möykyksi tuo kasvaa sisällämme. Ei siis anneta sille periksi, kun tämän ymmärrämme.
Hoidetaan asia pois päiväjärjestyksestä, annetaan anteeksi ja otetaan vastaan anteeksi pyyntö/ anto.
Kun tämä tapahtuu, alkaa heti tapahtumaan tuo siunaus, joka anteeksi annosta seuraa. Olo kevenee ja mieli vapautuu. Se tulee vaikuttamaan ja kietoutumaan moneen ihmiseen, jotka ovat joutuneet seuraamaan vierestä tuollaista tilannetta, ja kun antaa anteeksi, se siunaa monia ihmisiä, siitä alkulähteestä alkaen.
Lopulta anteeksianto vapautaa tuosta taakasta ja kahleista, joka on muodostunut kavalaksi saatanan verkoksi ihmisten ympärille. Saatana menettää näin otteensa ja verkko alkaa revetä.
Se lopulta muodostuu ihanaksi siunaukseksi.
Minä annoin tuolle entiselle naapurille anteeksi ja heti alkoi siunaus toimia, itselle tuli vapaampi olo ja sain tämän jaettuani nähdä, kuinka sen vastaanottaneet alkoivat myös antaa anteeksi omassa elämässään painaneita asioita, jotka olivat jääneet anteeksiantamatta. Se alkoi purkautua/ vapautua kuin ketjureaktio, vaikuttaen moneen ihmiseen, siunauksena.

Kristityt, antakaamme anteeksi toinen toisellemme ja eläkäämme anteeksiantamuksessa. "Antakaa toisillenne anteeksi niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi." (Kol. 3:13)

[sinetti]

torstai 23. toukokuuta 2019
KUOLEMA ON NIELTY JA VOITTO SAATU

Sain kysymyksen eilen illalla eräältä uskovalta veljeltäni:

- "Sinulle tulee puhelu" , 11.7.2018
Sinetti, joko tuo puhelu on tullut?

Nuo olivat tuolloin saadut tiedonsanat.
Hyvä muistutus. Mietin, onko se tullut? Itse asiassa on tullut montakin puhelua, joka olisi ehkä voinut olla tuo puhelu? Tiedän, että henkimaailmassa tuo tiedetään ja olen mielestäni reagoinut niihin tarvituilla tavoilla. Ne ovat koskeneet monesti juuri näitä uskon asioita.
Mutta kun muistelin tuonne viimevuoteen, tuohon kesään, eräs puhelu nousee ykkösenä, liittyen tuohon samana aamuna saamani kuvaan, jossa nuori kuusi, kaatui latva minuun/ katsojaan päin.
Kun olen nähnyt näitä puita sukulaisista, olen nähnyt myös juuret, jotka kertovat minulle siitä sukulais suhteesta, jonkun sukulaisen kuolemasta. Tässä niitä ei näytetty.
Olin tyttärelläni kyläilemässä, kun eräs rukous ryhmästä soitti. Hän kertoi, että hänen tyttärensä on vakavasti sairas, hänellä oli syöpä. Hän oli tyttären äiti ja pyysi rukousta tämän puolesta. Tuona syksynä rukoilimme tuon jo aikuisen tyttären puolesta ja yhdessä vaiheessa näytti, että alkaa tapahtumaan muutosta parempaan, mutta se oli väliaikaista.
Tilanne paheni ja tytär joutui saattohoitoon. Eräs rukous ryhmäläinen oli mukana valvomassa noina viimeisinä öinä. Se oli minusta suuri teko ja tuki tuolle äidille. Mutta kaikista tärkeintä oli, että ennen kuolemaansa, tytär oli antanut itsensä Jeesukselle.
Kiitos siitä Jeesus Kristus! Nyt tytär siellä odottaa äitiänsä ja he saavat vielä nähdä toisensa.
Liekkö tämä juuri se puhelu, kun näin jälki käteen tuota mietin? Voisin sanoa - KYLLÄ! Ajan kohta sopisi täydellisesti ja tuo nuori kaatunut kuusipuu, joka ei ollut minulle sukua, koska en nähnyt sen juuria.

15:51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
15:53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
15:54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu."
15:55 "Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?"
15:56 Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.
15:57 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!
15:58 Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.
1.Korint.15.

Tänään, herättyäni näin kuvia linnuista, jotka lensivät taivaalla kuin muuttolinnut, en nähnyt mitä lintuja ne olivat, sillä olivat niin korkealla, että näyttivät vain mustilta linnuilta.
Voi kuinka odotankaan tuota, että Jeesus tulee pian hakemaan omansa ja saamme muuttaa hänen kanssaan taivaan kotiin, kuin nuo muuttolinnut. Se niistä nousi minulle mieleen.
Ja sitten näin vielä kuvan jossa ihminen oli aivan kuin rannalla levossa. Näin hänestä vain keskivartalon, joka oli puettu, kuin lomavaatteisiin.
Jatkoin ajatusta tuonne taivaan kotiin pääsystä jossa saamme elää rauhassa ja levossa ja ikiaikaisessa ilossa Herramme, ja toistemme kanssa.
Sitä odotellessa ..

Olkaat Siunatut

[sinetti]

https://sinettisormus.blogspot.com/2019 ... atkaa.html

VELJET, SISKOT VEISATKAA!

Viime keskiviikkona kun heräsin ja olin rukouksessa Herrani kanssa, pyysin Häneltä taas sitä keskiviikko päivän yllätystä, niin kuin aina, kun lähden sinne "työmaalleni", eli kuntotuttavaan työtoimintaan.
Ja niin tapahtui, että Hän antoi tuon yllätyksensä. Keskuuteemme oli joitain aikoja sitten tullut uusi "työntekijä". Olin monasti ajatellut, että täytyisi päästä juttelemaan hänen kanssaan, sillä olin kokenut, että hän on vamasti uskova. Mutta aina työt vei meitä erisuuntiin, enkä päässyt tutustumaan häneen lähemmin.
No, tänä keskiviikko päivänä se sitten tapahtui. Olin siirtymässä päivätoiminta pisteeseen vammaisten ja mielenterveys asiakkaiden luon, kun tämä uusi ihminen tuli viereeni ohjaajan kanssa ja halusi lähteä kanssani tutustumaan tuohon toimintaan.
Olin innoissani, sillä nyt sain lopulta tutustua häneen. Esittelin hänelle päivätoimintaa ja siellä olevaa työtoimintaa, hän kuunteli kiinnostuneena mukana.
Sitten jossain kohtaa, otin varoen esiin uskoni Jeesukseen ja sain kuulla että hänkin uskoo ja ilmeni, että olimme varmaankin olleet myös samoissa kokouksissa.
Iloitsimme, että olimme siskoja keskenämme. Minulla aina alkaa juhla sydämessäni, kun saan uusia siskoja ja veljiä lähelleni. Tämä uusi sisko kysyi, miten tiesin hänen olevan uskova. Kerroin että näin oli käynyt monasti, sillä meistä vain näkyy se Pyhän Hengen aikaan saama Kristus valo ulospäin.
Kerroin myös hänelle näistä rukouksistani keskiviikko aamuisin, että pyydän Jeesukselta, että Hän antaa taas jonkun yllätyksen, ja ennen kuin itse ehdin sanoa mitään, niin tämä siskoni sanoi:
- " Olenko minä nyt sinun keskiviikko yllätyksesi?"
Vastasin:
- " Näin sen näen .. kyllä sinä olet."
Puhuimme myös sinä päivänä asiakkaiden kanssa näistä uskon asioista. Sain taas kiittää Herraa tästä ihanasta yllätyksestä, uudesta siskosta, minulle uudesta, sillä olihan hän ollut jo kauan uskossa. Työpäivän päätteeksi, ystäväni tuli hakemaan minua työmaalta kotiin ja sain kertoa iloiten myös hänelle tästä tämän päivän yllätyksestä ja ystäväni iloitsi kanssani.
Tällä viikolla olen saanut kaksi uutta uskovaa, eli veljen ja siskon. Ja tämä veli, Petuksi häntä kutsumme, on aivan tuore, uudesti syntynyt uskova, uusiluomus. Hänestä sain kuulla jo viikonlopulla, keskellä yötä, viestin muodossa ja silloin yöllä alkoi juhlani hänestä. Rukoilin ja itkin ilosta.
Tiesin että hän oli kirjatunut Pelastussanomaan ja kävin heti sunnuntai aamuna toivottamassa hänet tervetulleeksi keskuuteemme. Näillä sanoilla:

Tervetuloa Petu,
tänne keskuuteemme! Siunaan sinua Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Iloitsin niin kovin kun kuulin tästä viestin yöllä. Rukoilin silloin ja itkin ilosta tästä kaikesta.
Nyt sinä olet veljemme, minunkin veli, Jeesuksessa Kristuksessa ja sinun ihana uskon tiesi ja kasvusi saa alkaa.
Muistan nuo rukous taistelut kun silloin puhelimessa ryhmänä kävimme ja tänään saamme iloita sen kaiken hedelmää,
uutta luomusta sinussa, jonka olet lahjaksi saanut.
Olet minulle jo nyt rakas ja Jeesus rakastaa sinua, vielä minua enenmän, olet hänen silmäteränsä.
Kiitos Jeesus, Sinä Rakkahin!

t. sinetti siskosi <3



Kiitos Jeesus! Ympärilläni oleva perhe kasvaa ja siitä sydämeni riemuitsee! Halleluja!

34. Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.
35. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh.13.

354 Veljet, siskot veisatkaa

1. Veljet, siskot veisatkaa / voitonvirttä valtavaa, / kiittäkäämme Karitsaa, / syntiset hän armahtaa.

2. Meidät osti verellään / kuolemasta elämään. / Muuttumatta kestää hän, / suojaa halki elämän.

3. Maailman jo synnistä / puhdisti hän ristillä, / että kuollen synnille / eläisimme hänelle.

4. Pyhän Hengen voimalla / sydämemme vahvista. / Uskolla ja toivolla, / rakkaudella varusta.

5. Emmekö jo kiireesti / Jeesuksen luo lähtisi? / Vain hän on tie oikea, / joka johtaa kotia.

6. Aamen, aamen laulakaa / Jeesukselle kunniaa, / kun hän lauman eksyneen / tahtoo koota taivaaseen.

[sinetti]

https://sinettisormus.blogspot.com/2019 ... omeen.html


No niiin ... VOITTO TULI SUOMEEN!!! 3-1 !!!
Sitä ennen oli minulla mielenkiintoinen hetki, liittyen tuohon peliin. Olin jo käynyt maate, minua nuo pelit ei liioin ole kiinostanut, vaikka kyllä iloitsenkin niiden voitoista. No siellä vuoteen pohjalla mietin näitä uskon asioitani, kun yhtäkkiä keskeytin sen ja aloin kuuntelemaan mitä pelissä tapahtuu?
Kuulin Mertarannan hiljaisen äänen ja aloin hymyilemään ja ajattelin mielessäni:
- " kohta Mertarannan ääni kovenee ja kovenee, ja sitten huutaa; se on MAALI!!!!!
Ja kun tuon sain mietittyä hymyillen mielessäni, kuulin kuinka Mertarannan ääni todella alkoi kovenemaan ja kovenemaan ja kohta kuului oikeasti:
- "SE ON MAALI!!!"
Koin tuon jonkinlaisena etiäisenä ja pomppasin ylös kertomaan sen miehelleni:
- " minä tiesin sen jo hiukan ennemmin, tuon maalin..."
Jäin hetkeksi katsomaan peliä, mutta sitten sanoin:
- " Kyllä ne osaa voittaa ilman minuakin, menen takaisin maate .."
Mieheni hihkui perään:
- " Se on sitten sinun syy jos Suomi häviää!"
Vastasin:
- " Ei ole, sillä Suomi voittaa!"
Taas vuoteellani maatessa aloin kuuntelemaan tuota peliä, rauhallisena hymyillen. Ajattelin:
- " Vielä tulee yksi maali, mutta ei enempää, se jää lopputulokseksi ja Suomi on voittanut".
Ja niin kävi, vielä tuli se yksi maali. Mieheni huuteli että yksi vielä olisi mahdollista saada, mutta minä huusin hänelle että ei tule enempää, lopputulos on tuossa ja Suomi voittaa. Ja niinhän siinä kävi.
Ihmeellinen etiäinen kävi tuon pelin aikana, minulle, jota urheilu ei liioin hetkauta!
Koin, että tämä oli taas sitä Jumalan huumoria, jakaa iloa näinkin!
Kiitos siitä!

[sinetti]

LEPOHETKI

Pidän noin reilun viikon kestävän Lepohetken Blogistani ja kirjoituksista.

''Herra minulla on nyt sinulle aikaa. Rakastan sinua, Jeesus, ja palvon sinua. Tämä on minun kammioaikani kanssasi!''
Herra Sanoi Elialle:

3. "Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.
4. Sinä saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt kaarneiden elättää sinua siellä."
5. Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.
6. Ja kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta.
1. Kun.17.

... ja niin menen minäkin tuolle purolle, Herrani kanssa lepäämään.

[sinetti]

https://sinettisormus.blogspot.com/2019 ... aneen.html

VAELTAKAA HÄNESSÄ, JUURTUNEINA HÄNEEN


Perjantai aamuna, 7.6.2019. näin kuvan ruuvista joka oli hukkumassa hiekkaan:
Ihmiset ovat hukkumassa hienoon hiekkaan kuin tuo ruuvi, jolla ei ollut mitään johon kiinnittyä, juurtua. Heidän ainut pelastus on luja armonkallio, Jeesus Kristus.
Samaisella viikolla sain nähdä myös eräänä aamuna taas tuon sormuksen, jonka kautta Jeesus on minulle paljon ja vahvasti puhunut, Hän on aivan kuin tämän kaiken yhteyden Häneen, minussa, sinetöinyt tuon sormuksen kautta. Olen Hänen omansa.

https://www.brander.name/?p=2260

Kristukseen juurtuneena
Kirjoitettu päiväys4.9.2018 - kirjoittaja Elisa Brander

Menneenä kesänä ei kenenkään tarvinnut palella. Lämpöä riitti. Välillä jopa niin, että voimat eivät enää riittäneet mihinkään muuhun kuin riittävästä nestetasapainosta huolehtimiseen ja varjossa makailemiseen. Kesä tuntui suorastaan paluulta lapsuuteen, jolloin kesät olivat aina lämpimiä ja talvella oli aina lunta. No, aika tietysti kultaa muistot, varmasti mukaan mahtui myös lumettomia talvia ja viileitä kesiä.

Tämän kesän hellelukemilla oli kuitenkin toinenkin puolensa: maa kaipasi kipeästi vettä. Satoiko viime kesänä tämänkin kesän sadekiintiö jo täyteen..Edellisvuoden kesään nähden tämä oli aivan päinvastainen kesä; viime kesänä kaivattiin aurinkoa ja lämpöä, nyt taas vedelle olisi ollut tilausta.

Ikkunastamme näkyvät korkeat männyt ja kuuset eivät juurikaan helteestä kärsineet. Niiden juuret ulottuvat syvälle maanpinnan alapuolelle, joten ne eivät ole niin alttiita säiden vaihtelulle kuin muut kasvit. Juuret eivät vain auta puuta saamaan maasta sen tarvitsemia ravinteita ja vettä, vaan ne auttavat puuta myös pysymään pystyssä rajuissakin myrskyissä.

Raamattu kehottaa meitä juurtumaan Kristukseen.

”Niinkuin te siis olette omaksenne Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä, juurtuneina Häneen ja Hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.” Kol. 2:6-7

Niin kuin me jokainen tiedämme, uskonvaelluksemme ei aina ole seesteistä ja rauhallista. Matkan varrella kohtaamme monia koetuksia ja vaivoja, sairauksiakin. Meidän uskomme Jeesukseen Kristukseen ei voi kuitenkaan olla ”sää”olosuhteista riippuvainen. Aina jostakin tuulee tai odottamattomat synkät pilvet nousevat taivaalle. Tai kulman takana vaanii synnin houkutus. Tai tunteemme vievät meitä 100-0; joskus olemme hyvinkin vahvasti uskossa, toisinaan taas mietimme, olemmeko enää uskossa ollenkaan.

Uskomme perusta lepää yksin Jeesuksen sovitustyön varassa, vahvalla armon kalliolla. Kun opettelemme tuntemaan Hänet, joka on pelastanut meidät synnin ja kuoleman vallasta, meidän on huomattavasti helpompi myös turvata Häneen elämämme tiukkoinakin hetkinä. Raamatusta voimme ammentaa viisaita neuvoja ja rohkaisevia opetuksia, jotka auttavat meitä pysymään tiellä. Raamatun sanotaankin olevan meidän jalkaimme lamppu ja valo meidän matkallamme (Ps.119:105). Eikä Raamattu ole mikä tahansa ohjekirja, vaan se on Jumalan sanaa joka vaikuttaa elämäämme sitä lukiessamme. Meidän ei siis tarvitse olla tunteidemme, ulkoisten olosuhteiden tai tapojemme orjia, vaan voimme juurtua yhä syvemmälle Kristukseen.

On meidän onnemme, ettei pelastuksemme lepää meidän tekojemme varassa. Meistä ei olisi itseämme auttamaan. Jos uskomme olisi tunteidemme, tekojemme tai hyvien ”sää”olosuhteiden varassa, olisimme kuin viime kesän kasvit, joiden juuret eivät ulottuneet syvälle maan uumeniin. Mekin kuivuisimme ja kuihtuisimme, kun ensimmäiset hellekaudet tulisivat. Lisäksi kaikenlaiset opintuulet saisivat meitä riepotella, koska emme tietäisi, kenen omia olemme.

Seurakuntana yksi tehtävistämme on tukea kasvua ja juurtumista Kristukseen. Kun kokoonnumme yhteen rukoilemaan, kuulemaan Jumalan sanaa, keskustelemaan; me jokainen rakennumme ja rohkaistumme yhteisestä uskosta. Yksin on huomattavasti helpompi langeta pois uskosta tai jäädä uskossa ”kitukasvuiseksi”. Me tarvitsemme niitä ravinteita, joita saamme hengen yhteydessä toinen toisiltamme. Herra on antanut meille hyvät kasvuolosuhteet, mutta olemmeko me alttiita ottamaan niitä vastaan?

”Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä,
antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan Hänet,
ja että Hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään,
millaiseen toivoon Hän on meidät kutsunut,
miten äärettömän rikkaan perintöosan Hän antaa meille pyhien joukossa
ja miten mittaamaton on Hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa.

Se on sama väkevä voima, jota Hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista
ja asettaessaan Hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa,
ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia,
jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa.
Jumala on alistanut kaiken Hänen valtaansa
ja asettanut Hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi.
Seurakunta on Kristuksen ruumis ja Hänen täyteytensä,
Hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.”
Ef.1:17-23

– Elisa



Tule Jeesus. Sinua odotan.
Pois lähtiessä mökillä, loppu siivousta tehdessä, mieheni lupasi tulla auttamaan tiskissä. Minä pesin ja hän huuhteli. Ei ollut koskaan ennen tätä tehnyt.
Olimme saaneet kymmeniä vuosia sitten anopilta ( pois nukkunut) kaksi mukia joissa oli kissa kuvat. Miehelle sinisellä kuvalla ja minulle punaisella. Olimme vieneet ne lopulta mökki mukeiksi itsellemme. Nyt, mieheni huuhdellessa mukiani, sen korva irtosi. Samassa minulle nousi ajatus että eikö mummu enää tarvitse mukia mökillä? Sanoin sen ääneen. Oliko se enne? En tiedä, mutta se tuntui oudolta tilanteelta. Mieheni hetken hiljaisuuden jälkee tarjosi minulle omaa mukiaan käyttööni. Hymyilin ja sanoin ihana rauha ja ilo sydämessäni etten enää tuota mukia tarvinnut, sen sai heittää roskiin ja mies saisi pitää mukinsa.
En tiedä pitääkö tälle antaa mitään arvoa mutta pidän sydämeni auki sille tulevalle jota tämäkin hetki saattoi ilmoittaa.
Tule Jeesus ja hae pois omasi!

[sinetti]

https://sinettisormus.blogspot.com/2019 ... -alla.html

LUPAUKSEN SATEENKAAREN ALLA

Rauhaa teille, te rakkaat.
Täytyi jakaa teille tämä ihmeellisyys. Jonka koen jo alkavan mökillä ollessa.
Luin mökillä pojanpojalle, 5 vuotta, lasten Raamattua, aivan sieltä alusta alkaen ja hän piti kuulemastaan. Eräässä kohdassa kerrottiin siitä sateenkaaresta, jonka Jumala antoi lupaukseksi. Saamme elää Hänen lupauksen sateenkaaren alla, näin lisäsin pojalle.
Seuraavana päivänä poika alkoi piirtää ja katselin siinä ihmeissäni mitä siihen tulee?
Näin ensin sateenkaaren, sitten mummon siihen alle. Samalla alkoi radiosta soimaa laulu jossa laulettiin: "Sateenkaaren alla .."
Sateenkaaren alla : https://www.youtube.com/watch?v=0F6T1lDXG_A

Sitten poika piirsi vielä vierelleni kaksi porkkanaa, toinen oli vielä pieni, mutta toinen oli aivan valtava, ja se hymyili.
Olin innoissani ja samalla selitin hänelle, miten minä ymmärsin tuon kauniin kuvan jota hän piirsi. Nuo porkkanat kuvasti sitä hyvää hedelmää, jota sain jakaa. Kiitos Jeesus.
Kuvaan tuli vielä lisää ja kysyin:
- " mitä nuo ovat, joita nyt tuohon piirsit?"
Hän kertoi, että ne olivat vaarin aseita, joita käytti metsästyksessä. Ihmettelin, mutta eihän mummu käytä aseita. Poika vastasi että ei niin, siksi mummon kädessä olikin suurikauha!
Kiitos taas Jeesus, että saan näitä ihania, Sinulta saamia asioita suurella kauhalla jakaa. Pojan piirros oli profetaalinen.
Kun sitten tulimme mökiltä kotiin, mieheni näytti minulle valvontakameran kuvaa, joka oli aivan ihmeellinen. Jumala haluaa nyt kertoa jotain suurta, suuresta lupauksesta?
Kuvassa oli sateenkaaren pää, joka päättyi meidän rappusillemme.
Ihmeellistä, että se kaikki tallentui kuvaan.
Kiitos Jeesus! Kiitos Jumala! Kiitos, kunnia ja ylitys on Sinulle Suuri! Halleluja!

Sateenkaari liiton merkkinä

”Jumala sanoi vielä: ”Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta. Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elä­vien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää. Kaari näkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa.” (1. Moos. 9:1–17)

Tapahtuma toistaa Jumalan toimintatapaa: 1) Jumala tekee liiton ihmisten kanssa, 2) Jumala antaa liitosta merkin. Niinpä meillä on Jumalan Nooan kanssa tekemä liitto, jonka merkkinä on sateenkaari. Meillä on Jumalan Abrahamin kanssa tekemä liitto, jonka merkkinä on ympärileikkaus. Meillä on uusi liitto Kristuksessa, jonka merkkinä on kaste. (Kol. 2:11–12)

[sinetti]

https://sinettisormus.blogspot.com/2019 ... kunta.html

Rauhaa teille.
Tänään herätessäni näin kuvan joka piirtyi sydämeeni. Näin muitakin kuvia, mutta ne eivät jääneet muistiini, niin kuin tämä ensimmäinen kuva.
Josko sillä on tarkoitus, en osaa sitä varmaksi selittää. Mutta halusin tämän teille jakaa.
Näin mustavalko kuvan, se oli piiretty kuva. Siinä oli suuri kaupunki rakennuksineen. Mutta erityispiirteenä oli sen kupoliset rakennukset, Jumalan huoneet, joiden yllä oli jokin suora "tolppa", en saanut selvää oliko se risti, koska se oli kaukaa kuvattu ja näytti vain suoralta. Mietin myös, ettei siinä näkynyt myöskään, mitään muita tunnuksia kuin esim. kuunsirppi. Noita kupoli rakennuksia oli kuvassa paljon.
Ajattelin, että se olisi Jerusalem, se kauan odottamamme Uusi Jerusalem, mutta miksi piirrettynä mustavalko kuvana, ehkä sellainen tussityö.
Yritin etsiä tuollaista kuvaa, mutta se oli vaikeaa, mutta tällaisen likimain saman tyylisen löysin.

Ilm.21. Johannes näkee uuden Jerusalemin, joka on kaunis kuin morsian. Uusi Jerusalem tarkoittanee nyt Kristuksen seurakuntaa, jonka Jumala on puhdistanut ja näin valmistanut suurta juhlaa varten. Luvussa 19 kerrottiin Karitsan häistä, joita uudessa luomakunnassa kerran vietetään. Siinäkin yhteydessä Jumalan seurakuntaa kuvattiin morsiamena, joka pukeutuu hohtavaan ja puhtaaseen pellavapukuun (Ilm 19,7-8). Uusi Jerusalem tarkoittaa myös taivaan pääkaupunkia, uuden luomakunnan keskusta. Tästä kertoo jakeesta 10 alkava jakso. Ilmeisesti Johannes tarkoittaa uudella Jerusalemilla kahta asiaa - perille päässyttä Jumalan seurakuntaa ja uuden maailman pääkaupunkia. Nämä kaksi kuuluvat niin kiinteästi yhteen, että niitä voi kutsua samalla nimellä.

Siunausta päiväänne.

[sinetti]

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019
KOTIKOKOUS; ROBERT DEMBE
Robert Dembe.
15.6.2019. La. klo.15. Oli täällä kotonani, Rukousyhteys hetki kotikokous.
Ja sain juuri valtavan yllätyksen jota pidän Jumalan lahjana.
Sain puhuja vieraaksi Robert Demben, tulkin mukanaan.
Hän on Ugandasta ja täynnä tulta ja tappuraa.
Keräsimme hänelle rakkaudenlahjan.
Hän tekee tätä ihan ja elää ihan Jumalan varassa myös taloudellisesti.
Tilat meillä on pienet, mutta sopu tilaa antoi.

Alpha & Omega-Pr Dembe Robert(Official HD) https://www.youtube.com/watch?v=zvbbFZdGWtc
Hallelujah: https://www.youtube.com/watch?v=wklucA5vwwM
... häneltä löytyy näitä musiikkivideoita ..

Tässä Robertin tulossa on ihmeellistä se, että kun olimme lähdössä mökille, sain tietää että Robert oli juuri tuona auton pakkaus iltana, pitämässä erästä kokousta ja minua ja ystäväänikin pyydettiin sinne. Harmittelimme kun estyimme menemästä tuohon tilaisuutee, sillä koimme että se olisi ollut juuri sellaista, mitä tähän hetkeen olisimme kaivanneet.

No, nyt Jumala toi hänet, eli Robertin aivan kotiini asti! Siis todella lahja Jumalalta!
Voi! .. Eilinen niin mahtava iltapäivä ja ilta. Ei olla koskaan sellaista koettu. Pyhä Henki vahvasti läsnä. Ne ihmiset on niin vapaita ja välttömiä ja todella tulta ja tapparaa. Eikä iloa puuttunut tilaisuudesta. Sanat ei riitä kertomaan, mitä tuossa iltapäivässä ja illassa saimme kokea.
Robert tiiminsä kanssa myös hoiti ylistyksen joka oli voimallista. Ihania ihmisiä.
Robert kertoi että tämä vierailu oli myös heille yllätys kuin myös minulle. Se kertoo minusta siitä Jumalan johdatuksesta, johon meillä ei ole valtaa. Jumala halusi meidät yllättää näin iloisesti.
Robert jatkoi Helsinkiin ja keskiviikkona palaa Ugandaan perheensä luo. Sanoin heille että en haluaisi päästää heitä pois. Mikä parasta, miehenikin seurasi mukana koko tilaisuuden. Mitä se sateenkaari saakaan vielä aikaa?

Siunausta teille.