witness blogi

Avaa oma blogisi. Kuvablogit. Teemablogit.
Blogeja muualta.
ViestiLähetetty: 11.08.2020 12:55
Uskovan suostuessa armonoppilaaksi hänelle osoitetaan, ettei parhaimmatkaan yrityksemme ja tekomme käy maksuksi, sillä kaikki on maksettu ja lahjaksi annettu.

Mutta uskovan suostuessa oppimaan tämä ja kaikki muu hänen sallitaan joutua ikäänkuin syrjään, kipeäksi, ahdinkoon yms. niin ettei suustamme lähde kirous, vaan joka tilassa kiittäisimme ja pitäisimme ilona, kun meitä koetellaan.

Tämäkin on salattua omassa voimassaan ja viisaudessaan vaeltavalta.
Lainaa
ViestiLähetetty: 02.09.2020 18:30
Näistä evankelistan julistamista sanoista tulin tänään siunatuksi:

”Lihan mieli tarkoittaa älyä ja järkeä ilman Pyhää Henkeä.”
Lainaa
ViestiLähetetty: 12.09.2020 15:33
עֵד kirjoitti: ja näinä aikoina on tullut ajatus kanavasta, jonka aiheena on - kiitos.

Ehkä luen runon kesämaisemassa?


Runotubetus alkoi. Aivoille työtä..

https://www.youtube.com/channel/UC25JPT ... 3HHepO5igw
Viimeksi muokannut עֵד päivämäärä 19.10.2020 02:06, muokattu yhteensä 1 kerran
Lainaa
ViestiLähetetty: 17.09.2020 14:20
Minulla on tämä ollut kauan ajatuksissani enkä nyt jaksa muistella, olisinko jossakin yhteydessä siitä täällä kertoillut.

Noin viitisentoista vuotta sitten sain ensimmäisen ilmestyksen (eikä niitä ole montaa ollut muutenkaan), jonka sisältö oli lyhykäisyydessään hätkähdyttävä: itseäni suurempi mustekala tuli minua kohti peittäen minut ja sen lonkerot (8-10) yrittivät sisään kaikista ruumiinaukoistani kuin ottaen minut vangiksi. En saanut ääntä, mutta keräsin kaikki voimani huutaakseni ja sain kuiskatuksi 'Jeesus'. Ja silloin se lähti (eikä ole takaisin tullut).

Eilen katselin dokumenttifilmin 'Mustekala, ystäväni', jossa burnoutin kokenut mies parantui lähdettyään vuoden jokaisena päivänä sukeltamaan ja seuraamaan mustekalan elämää. Minulle niin piirtyi elävästi mieleeni tuo saamani ilmestys.

Filmissä esiteltiin kaikki mustekalan menettelytavat sen saalistaessa: kätkeytyminen, suojavärit, naamioituminen, odottaminen, lonkeroiminen, peittoaminen kuin se, miten se nestemäisenä, suurenakin olentona pääsee soluttautumaan huomaamatta pienistäkin raoista.

En alleviivaa saatanan läsnäoloa, mutta en vaikene sen todellisuudesta. Turhaan ei Sana sano, 'ettei meillä ole taistelua lihaa ja verta vastaan' ja 'että sen juonet eivät ole meille tuntemattomat'. Milloinkaan emme itsessämme pärjää sille, vain nimi Jeesus saa sen väistymään.

Hengellinen sodankäynti ei kiinnostane jokaista kristittyä, mutta siitä ei ole pitkä matka haaleaan oleskeluun samanmielisten kanssa. Uskon, että viimeisinä aikoina tarvitsemme Jeesus-nimeä - ei vain elääksemme kristittyinä, vaan pysyäksemme uskossa.
Lainaa
ViestiLähetetty: 12.12.2020 13:42
Testamentti

Ihmisen tunnistaa himosta.

Esirukoilija kertoi lopuksi näystä rukoillessaan puolestani, muttei selittänyt sitä. Hän kertoi, kuinka ’neljä heinäseivästä asettuu tielleni, eikun viisi’.

Tulkintaa ei mielestäni lähivuosina löytynyt, vaikka elin jo sitä todeksi - näkemättä isompaa kuvaa.

Näin jälkeenpäin voin sanoa, että oikein nähty. Voisin luetella ne neljä, eikun viisi lajia tämän elämän tulelle talletettuja himoja, joista olen saanut juurikin lyhytaikaista nautintoa, mutta joista olen joutunut maksamaan hintaa.

Lukemattomat ovat ne kerrat, kun olen rukoillut niistä vapautusta, jostakin hetkeksi jo luullen vapautuen.

Vastuu on kuitenkin minun.

’Hallitse sinä sitä.’
’Vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.’

Vertaistuki ei toimi minulla, kun olen vahvasti yksilösuorittaja, vaikkei nyt kyse ole suorittamisesta. Niinpä kohdallani ainoa apu on Raamattu. Sanon apostolin tavoin, vaikka hän kuten minäkin tiedän vastauksen: ’Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?’.

Toinen uskova voi vieraantua sisaren tai veljen ahdingosta jakelemalla omasta mielestään nappiin osuvia raamatunjakeita. Nytkin voisin tältä istumalta luetella puoli tusinaa jaetta hakusanoineen.

Ehkä siksi uskovien kesken avautuminen on vähäisempää, kun siinä asettaa oman heiveröisen uskonelämänsä näytille. Tiedä sitten, jos tavoitteena olisikin täysin askeettinen ja ilmeetön ihmiselämä?

Nuorempana oli helpompaa, kun saattoi laittaa asioita ns. nuoruuden piikkiin, kokemattomuuttaan tai ymmärtämättömyyttään.

Sanon hiljaa, että olen ollut uskossa yli 40 vuotta. Ja tämmöisenäni, alati armoa tarvitsevana ja syntiä vastustavana, palvelen Herraani, Jeesusta Kristusta.
Lainaa
ViestiLähetetty: 13.12.2020 04:42
עֵד kirjoitti:Testamentti

Ihmisen tunnistaa himosta.

Esirukoilija kertoi lopuksi näystä rukoillessaan puolestani, muttei selittänyt sitä. Hän kertoi, kuinka ’neljä heinäseivästä asettuu tielleni, eikun viisi’.

Tulkintaa ei mielestäni lähivuosina löytynyt, vaikka elin jo sitä todeksi - näkemättä isompaa kuvaa.

Näin jälkeenpäin voin sanoa, että oikein nähty. Voisin luetella ne neljä, eikun viisi lajia tämän elämän tulelle talletettuja himoja, joista olen saanut juurikin lyhytaikaista nautintoa, mutta joista olen joutunut maksamaan hintaa.

Lukemattomat ovat ne kerrat, kun olen rukoillut niistä vapautusta, jostakin hetkeksi jo luullen vapautuen.

Vastuu on kuitenkin minun.

’Hallitse sinä sitä.’
’Vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.’

Vertaistuki ei toimi minulla, kun olen vahvasti yksilösuorittaja, vaikkei nyt kyse ole suorittamisesta. Niinpä kohdallani ainoa apu on Raamattu. Sanon apostolin tavoin, vaikka hän kuten minäkin tiedän vastauksen: ’Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?’.

Toinen uskova voi vieraantua sisaren tai veljen ahdingosta jakelemalla omasta mielestään nappiin osuvia raamatunjakeita. Nytkin voisin tältä istumalta luetella puoli tusinaa jaetta hakusanoineen.

Ehkä siksi uskovien kesken avautuminen on vähäisempää, kun siinä asettaa oman heiveröisen uskonelämänsä näytille. Tiedä sitten, jos tavoitteena olisikin täysin askeettinen ja ilmeetön ihmiselämä?

Nuorempana oli helpompaa, kun saattoi laittaa asioita ns. nuoruuden piikkiin, kokemattomuuttaan tai ymmärtämättömyyttään.

Sanon hiljaa, että olen ollut uskossa yli 40 vuotta. Ja tämmöisenäni, alati armoa tarvitsevana ja syntiä vastustavana, palvelen Herraani, Jeesusta Kristusta.



Hyvä tuo kirjoituksesi oli. Jaksaisitko/tahtoisitko hetken jutella kanssani, jos lähetän Sinulle numeroni? Haluaisin jutella myös Kalamoksen kanssa puhelimessa tai kasvoista kasvoihin. Minulla on enää vähän aikaa. Toivon, että toteutatte toivomukseni.
Lainaa
ViestiLähetetty: 01.02.2021 05:34
Kiitos Jukalle isällisestä huolenpidosta.

:agape:

Minussa olisi ollut ainesta parempaan, mutta olen usein valinnut sen, mikä on helpointa, nopeinta ja näkymätöntä. Osin siksi olen piiloutunut tältä maailmalta, tai niinkuin vähät tutut sanovat: 'sinua ei näy missään'.

Ehkä siksi olen opetellut rukousta! Ei ne sanat, vaan kun en ymmärrä itseäni enkä vaadi sitä keneltäkään toiseltakaan, niin jäljelle on jäänyt Hän, joka minut on viisaudessaan tehnyt.

Kaikkensa tuo Jumalansa hyljännyt langennut enkeli, saatana, tekee näinä (tod.näk.) viimeisinä aikoina eksyttääksensä mahdollisesti valitutkin saaden uskovat näyttämään kaikin puolin epäkelvoilta, vanhanaikaisilta ja jopa epäuskottavilta.

Hiljakkoin sain olla tilaisuudessa, jossa pastori julisti, kuinka hänestä on alkanut tuntua, että hän uskovana ikäänkuin eläisi väärällä vuosisadalla.

En tarvitse juurikaan mitään näistä väreistä, tiloista, muodoista, malleista, mauista etc. jotka päivittyvät monta kertaa vuodessa. Näkyvän runsaus ikäänkuin turruttaa katsomasta - näkymättömiä.

Kysymys kuuluukin: Annatko Jumalan sisustaa sydämesi Jeesuksen asua siellä Henkensä kautta?

:agape:
Lainaa
ViestiLähetetty: 14.02.2021 09:21
Tänään tulee kuluneeksi 41 vuotta, kun pyysin Jumalaa tekemään minusta uskovan.

Ymmärrän Israelin kansan 40-vuotista vaellusta erämaassa kapinoineen ja suuttumuksineen.

Olisin tehnyt samoin.

Niinikään ymmärrän faaraota lupauksineen ja perumisineen.

Olisin tehnyt samoin.

Minun ei tulisi nähdä Luvattua Maata.

Mutta Jeesus!

Taivasta sydämessäni tänään, kun sain rukoilla: ’Päästä minut pahasta!’.

Halleluja!
Lainaa
ViestiLähetetty: 26.02.2021 07:43
Ymmärrän myös Juudas Iskariotia! Tai ei huutomerkkiä.

Hän olisi päässyt pahasta, mutta ei löytänyt tilaa peruutukselle.

Vain huuto ylös, että Pyhä Henki osoittaisi oman elämän epäjumalat, jotka ovat tämän maailmanajan ihmisille normaaleja.

Mikä armo! Siinä jää muuttuu sulaksi, mutta ei ihmisvoimin! Sana muuttuu hunajaksi, kuin lääkkeeksi!

Niin - olen saanut uudistua uskossani. Se alkoi sieltä ja silloin, kun rukoilin pääsyä - armon oppilaaksi.
Lainaa
ViestiLähetetty: 04.03.2021 09:20
Armon oppilas

Minulla on asiaa, Jumalani,
ja siksi luokses saavuinkin.
Olen menettänyt ainoani
niinkuin kerran Sinäkin.

Olen armon oppilas,
Sinun omasi viimeisin.
Jäin tänne alas,
että Sinusta kertoisin.

’Ei siksi, että tekisit
vain oikein, lapseni,
vaan kaikessa ottaisit
todesta Sanani.’


4.3.2021
Lainaa
Edellinen

Paluu Blogit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa