Tempaus on tapahtuma,
johon liittyy ruumiin ylösnousemus.
Ruumiin kuollessa
ihmisen henki viedään
joko Jumalan Paratiisiin
tai sitten tuonelaan.
Erikoistilanne on
seurakunnan tempaus,
jossa maan päällä elossa olevien
Kristuksen omien kohdalla
ei tapahdu kuoleman uneen nukkumista,
vaan kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä.
Ilmestyskirjassa on
kolme eri välähdystä
surmansa saaneista,
jotka eivät ole vielä kokeneet
ruumiin ylösnousemusta,
vaan surmattujen henki
on siirtynyt Jumalan Valtaistuimen läheisyyteen.
Ensimmäinen ryhmä näistä kolmesta
on ahdistuksen ajan alkuosan marttyyreja.
Johannes (Ilm 6:9-11) kirjoitti:
Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin,
näin minä alttarin alla niiden sielut,
jotka olivat surmatut
Jumalan sanan tähden
ja sen todistuksen tähden,
joka heillä oli.
Ja he huusivat suurella äänellä sanoen:
"Kuinka kauaksi
sinä, pyhä ja totinen Valtias,
siirrät tuomiosi
ja jätät kostamatta meidän veremme niille,
jotka maan päällä asuvat?"
Ja heille kullekin annettiin
pitkä valkoinen vaippa,
ja heille sanottiin,
että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina,
kunnes oli täyttyvä
myös heidän kanssapalvelijainsa
ja veljiensä luku,
joiden tuli joutua tapettaviksi
niinkuin hekin.
Seuraava joukko,
joka tulee tapettavaksi niinkuin
edellinenkin ryhmä,
on suuren ahdistuksen aikana
surmansa saaneita.
Johannes (Ilm 7:9-17) kirjoitti:
Tämän jälkeen minä näin,
ja katso,
oli suuri joukko,
jota ei kukaan voinut lukea,
kaikista kansanheimoista
ja sukukunnista
ja kansoista
ja kielistä,
ja ne seisoivat
valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä
puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin,
ja heillä oli palmut käsissään,
ja he huusivat suurella äänellä sanoen:
"Pelastus tulee meidän Jumalaltamme,
joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta".
Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä
valtaistuimen
ja vanhinten
ja neljän olennon ympärillä
ja lankesivat kasvoilleen
valtaistuimen eteen
ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,
sanoen:
"Amen!
Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos
ja kunnia ja voima ja väkevyys
meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti,
amen!"
Ja yksi vanhimmista puhui minulle
ja sanoi:
"Keitä ovat nämä
pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut,
ja mistä he ovat tulleet?"
Ja minä sanoin hänelle:
"Herrani, sinä tiedät sen".
Ja hän sanoi minulle:
"Nämä ovat ne,
jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat,
ja he ovat pesseet vaatteensa
ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Sentähden he ovat
Jumalan valtaistuimen edessä
ja palvelevat häntä päivät ja yöt
hänen temppelissään,
ja hän, joka valtaistuimella istuu,
on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.
Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano,
eikä aurinko ole sattuva heihin,
eikä mikään helle,
sillä Karitsa,
joka on valtaistuimen keskellä,
on kaitseva heitä
ja johdattava heidät elämän vetten lähteille,
ja Jumala on pyyhkivä pois
kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."
Ja vielä on kolmas ryhmä,
joka on erityisesti saanut surmansa
kieltäytyessään kumartamasta petoa.
Johannes (Ilm 15:2-4) kirjoitti:
Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren,
tulella sekoitetun,
ja niiden,
jotka olivat saaneet voiton
pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta,
seisovan sillä lasisella merellä,
ja heillä oli Jumalan kanteleet.
Ja he veisasivat
Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä
ja Karitsan virttä,
sanoen:
"Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi,
Herra Jumala,
Kaikkivaltias;
vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi,
sinä kansojen kuningas.
Kuka ei pelkäisi, Herra,
ja ylistäisi sinun nimeäsi?
Sillä sinä yksin olet Pyhä;
sillä kaikki kansat tulevat
ja kumartavat sinua,
koska sinun vanhurskaat tuomiosi
ovat julki tulleet."
Nämä kaikki ovat siis
ahdistuksen ajan marttyyreja.
Mutta edellä olevissa kuvauksissa
he eivät ole vielä kokeneet
ruumiin ylösnousemusta,
joka tapahtuu vasta seuraavassa
tilanteessa:
Johannes (Ilm 20:4) kirjoitti:
Ja minä näin niiden sielut,
jotka olivat teloitetut
Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden,
ja niiden,
jotka eivät olleet kumartaneet
petoa eikä sen kuvaa
eivätkä ottaneet sen merkkiä
otsaansa eikä käteensä;
ja he virkosivat eloon
ja hallitsivat Kristuksen kanssa
tuhannen vuotta.
Eli tuossa vaiheessa tapahtuu
kaikkien edellä mainistuista syistä
ahdistuksen aikana tapettujen
ylösnousemus.
Mutta Kristuksen Morsian
kokee ruumiin ylösnousemisen
ja temmataan kirkastetuissa
ylösnousemusruumiissaan
Isän Kotiin
ja ennen edellä mainittuja tapahtumia.
Kertaan hiukan aiempaa viestiäni.
Paavalin käyttämä ilmaisu
Viimeinen pasuuna
tarkoittaa sotaan lähdön pasuunaa.
Tuo pasuunan ääni kuuluu hyvin pitkän ajan.
Se soi ymmärtääkseni koko senkin ajan
kun Morsian on jo temmattu Isän Kotiin
ja nimenomaan silloin.
Koko maailman yllä tuo
peruuttamaton lähtömerkki
eli sotaanlähdön pasuuna
soi sitten siitä alkaen siihen asti,
että Jeesus tulee
kirkkaudessaan vihityn Vaimonsa kanssa
taivaasta takaisin maan päälle.
Eli kolme asiaa kuuluu,
kun seurakunta temmataan.
Paavali (1 Tess 4:16) kirjoitti:
Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta
käskyhuudon,
ylienkelin äänen
ja Jumalan pasunan
kuuluessa
Ja nuo kolme asiaa
ovat oikeastaan yksi kokonaisuus.
Käskyhuuto kuullaan Jeesuksen suusta.
Hän huutaa:
"Nouse ylös tänne".
Ylienkeli on Jeesus.
Siis Hän on
Ylimmäinen Sanansaattaja.
Pasuuan ääni on siis Jeesuksen ääni,
niinkuin Ilmestyskirjassakin siinä kohdassa,
jossa ymmärrän tempauksen tapahtuvan.
Eli Johannes edustaen seurakuntaa
saa käskyn nousta ylös avatusta ovesta:
Johannes (Ilm 4:1) kirjoitti:
ääni,
jonka minä olin kuullut
ikäänkuin pasunan
puhuvan minulle,
sanoi:
"Nouse ylös tänne
Tuohon hetkeen päättyy
Ilmestyskirjan osio
Mikä nyt on kertoen meneillään olevasta seurakuntakaudesta.
Ja alkaa osio
Mitä tämän jälkeen on tapahtuva Ja koko tuon osion ajan
maan päällä on ahdistus
huipentuen suurimpaan ahdistukseen,
jollaista ei koskaan vielä ole ollut,
eikä sitten koskaan enää tule.