Juuri tuollaisessa ajassa me elämme.
Sekaannus ja hämmennys vallitsevat.
Ehkä lisäisin listaan vielä
sosiaali- ja terveydenhuollon sotkut,
joista ei kukaan ota selvää.
Mistä ihmeestä löytyisi edes puhelinnumero,
josta saisi varata ajan lääkärille,
mistä ikinä kaukaa sen löytääkään
ja miten ikinä sinne pääseekään.
Mutta ihan avauksen luetteloa ajatellen
olisikohan vielä niin päin,
että uskovat ihmiset
ovat enemmän hämmennyksessä
kuin uskosta osattomat.
Maailma saattaa iloitakin,
kun vihdoinkin alkavat asiat järjestyä.
Kohta saa ihan laillisesti
ja kirkonkin siunauksella
tehdä ihan mitä vaan.
Ja synnistä puhuminen sen sijaan
on tuomittavaa
ja syyttäjät hoitelevat sellaiset häiriköt
pois päiväjärjestyksestä.
Sotilasliitto hoitaa muut viholliset.
Jumalaa ei enää tarvita mihinkään.
Ja hyvä niin,
kun eihän sellaista ole olemassakaan
niinkuin jokainen valistunut ihminen
hyvin tietää,
kunhan on koulunsa loppuun käynyt.
Mutta me tiedämme,
että Hän on olemassa,
koska meillä on suhde Jumalaan.
Olemme saaneet kokea
uudestisyntymisen ihmeen
ja Hänen Henkensä asuu meissä
ja todistaa meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia.
Ja Jumalan lapsina olemme
Pyhän Hengen opettaessa meitä
saaneet ymmärryksen Sanasta,
mitä pian tapahtuu.
Ja juuri siksikin kauhistaa.
Ja samalla vakavoittaa mielen.
Olen viime aikoina kokenut niin,
että minun täytyy mennä
Jumalan Sanan kanssa myös sinne,
missä uskosta osattomia on.
Tällä foorumille eivät valitettavasti
ole tulleet, niinkuin odotukseni oli,
kun tämän foorumin perustin.
Mutta kun nyt sitten olen
Jumalan Sanan kanssa
lähestynyt muita keskustelupalstoja,
niin aika lailla hämmentynyt olen ollut.
Miten ihmeessä tässä maailmassa,
jossa ei enää saa puhua synnistä,
saa tehdä kaikkea mahdollista,
kunhan se kohdistuu uskoviin
tai Jumalan Sanaan.
Herjaamisella ja pilkaamisella
ei ole mitään rajaa.
Samalla se on antanut minulle
ymmärrystä siihen,
kuinka tärkeä tämä
meidän foorumimme on.
Ja kuinka tärkeää on,
että pidämme sen
siinä tarkoituksessa,
joka jo alussa on sille kirjattu.
Ja niin meillä on vastauksia
tämänkin avauksen teemaan.
Ja se löytyy jo itse avauksestakin.
Me todellakin saamme nostaa päämme
kaiken hämmennyksen keskellä.
Luukas (21:28) kirjoitti:
Mutta kun nämä alkavat tapahtua,
niin rohkaiskaa itsenne
ja nostakaa päänne,
sillä teidän vapautuksenne on lähellä.
Jeesus puhuu tuossa Israelille.
Israel vapautuu vihdoin ja viimein
kaikesta ahdistuksestaan,
kun Jeesus tulee pyhiensä kanssa
eli kirkkauden pilven ympäröimänä
taivaasta takaisin maan päälle.
Messiaan Valtakunta
perustetaan tämän maan päälle.
Ja Israelista käsin
vihdoin ja viimein aletaan
julistaa Valtakunnan Evankeliumia
todistukseksi kaikille kansoille,
joka sujuu esteettä,
kun paholainen on sidottu
syvyyden kuiluun.
Mutta vielä on edessä
Jaakobin ahdistus.
Ja ymmärrän niin,
että Kristuksn Morsian
temmataan täältä pois
ennen sitä.
Ja niin kaksi päivää eli millenniumia
kestänyt seurakunnan ahdistuksen aika
päättyy.
Joten mekin saamme jo nostaa päämme.
Se, mitä tapahtuu nyt,
on siis toki ollut normaali jo
evankeliumin alkuajoista asti.
Pietari (1 Piet 4:12-14) kirjoitti:
Rakkaani,
älkää oudoksuko sitä hellettä,
jossa olette
ja joka on teille koetukseksi,
ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
vaan iloitkaa,
sitä myöten kuin olette osallisia
Kristuksen kärsimyksistä,
että te myös hänen kirkkautensa
ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.
Jos teitä solvataan
Kristuksen nimen tähden,
niin te olette autuaat,
sillä kirkkauden ja Jumalan Henki
lepää teidän päällänne.
Ja Paavali oli oikein mielistynyt
kaikkeen tuollaiseen
huomatessaan tuon seurauksen.
Paavali (2 Kor 12:10) kirjoitti:
Sentähden
minä olen mielistynyt
heikkouteen,
pahoinpitelyihin,
hätään,
vainoihin,
ahdistuksiin,
Kristuksen tähden;
sillä kun olen heikko,
silloin minä olen väkevä.
Kiitos Sisko
ja kiitos Vieras,
kun kannustit Siskoa,
uskollista todistajaa
tälläkin foorumilla