Ei, vaan minun. Ja minun asioiden, tilanteiden, ongelmien, pyyntöjen jne.
En ole päivittäin uhrannut juurikaan rukouksia minkään kansan puolesta kuin ehkä nimellisesti ja silloinkin vain Suomen ja Israelin puolesta.
On niinkin, että koko elämämme ajan keskitymme omaan hengelliseen hyvinvointiin. Pysähdyin tai sitten minut vain pysäytettiin, kun olin nämä viimeiset vuosikymmenet elänyt pitkältikin itseni ympärillä. Ja valmista ei näyttänyt tulevan!
Täysin hepreaa oli Kaikkien kansojen Rukouskonferenssi Israelissa 2000-luvun alussa, jossa olin mukana. Se ei laajentanut eikä avartanut sydäntäni kansoille.
Nyt olen altis rukoilemaan Jumalan ilmestymistä rajoille kaikilla ilmansuunnilla.