Yhteenkasvaneita

[kalamos]

Sillä jos me olemme
hänen kanssaan yhteenkasvaneita
yhtäläisessä kuolemassa,
niin olemme samoin
myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa

Tuossa puhutaan kasvamisesta
tai oikeastaan vasta orastamisesta.

φύω = kasvaa / orastaa
fyō

Tuo uusi elämä Kristuksessa
alkoi orastaa kun,
meidän vanha ihmisemme
ristiinnaulittiin Hänen kanssaan.

kun tiedämme sen,
että meidän vanha ihmisemme
on hänen kanssaan ristiinnaulittu

Siis kääntymyksemme hetki
synnytti meissä uuden elämän
ja käynnisti vanhan kuoleman.

että synnin ruumis kukistettaisiin,
niin ettemme enää syntiä palvelisi

Kun tulimme Jeesuksen tykö
ja otimme Hänet vastaan,
niin meidät upotettiin
Hänen kuolemaansa.

Ja siksi me olemme jo siinä kuolemassa,
jonka Jeesus kuoli 2000 vuotta sitten.

Hänen kuolemaansa upotettuina,
me olemme syyttömiksi julistetut
eli vanhurskautetut.

sillä joka on kuollut,
se on vanhurskautunut pois synnistä

Siis sillä silmänräpäyksellä,
kun avasimme sydämemme oven Jeesukselle,
Hän tuli meihin asumaan Henkensä kautta,
ja pimeys väistyi,
ja synti ja kuolema menetti hallintavallan.

Olimme kuolleet Jeesukselle,
mutta nyt olemme Hänelle elävät,
ja olemme kuolleet synnille.

Tämä on tosiasia
jokaisen Jumalan lapsen kohdalla,
vaikka uusi elämä olisi
vielä aivan lapsen kengissä,
emmekä pysyisi pystyssä
yhdenkään askeleen vertaa.

Kaikesta huolimatta on niin,
että me olemme
kuolleet pois synnistä.

Me emme enää elä synnissä
vaan Kristuksessa.

Tällainen valtava
Jumalan armo eli suosio
on meitä kohdannut.

Ja nyt kuitenkin jotkut,
jotka eivät olleet
millään ymmärtäneet
sitä armon evankeliumia,
jota Paavali julistaa,
esittivät pilkallisia väittämiä
tästä Hyvästä Sanomasta.

Paavali on viiden luvun verran
pohjustanut asiaa,
ja vastaa nyt kysymykseen,
jonka muotoilee tarkastelemamme
kuudennen luvun alussa näin:

Mitä siis sanomme?

Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?

Niin kertakaikkisen typerä kysymys.
Täysin mieletön.

Pois se!

Me,
jotka olemme kuolleet pois synnistä,
kuinka me vielä eläisimme siinä?

Siis fakta on jokaisen
Jumalan lapsen kohdalla,
että hän on kuollut pois synnistä.

On aivan mieletöntä edes ajatella,
että meidän pitäisi pysyä synnissä,
kun kerran olemme sille kuolleet.

Miten me kuolimme synnille.
Sen jo alussa mainitsinkin
tuossa alkuvälähdyksessä
tähän kuudennen luvun näytökseen.

Kun tulimme Jeesuksen tykö
ja otimme Hänet vastaan,
niin meidät upotettiin
Hänen kuolemaansa.

Vai ettekö tiedä,
että me kaikki,
jotka olemme kastetut
Kristukseen Jeesukseen,
olemme hänen kuolemaansa kastetut?

Me kuolimme siten,
että meidät upotettiin
Kristukseen ja Hänen kuolemaansa.

Mutta Kristus nousi myös ylös kuolleista.
Ja tässä ylösnousemusvoimassa
me nyt vaellamme.

Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan
haudatut kasteen kautta kuolemaan,

että niinkuin
Kristus herätettiin kuolleista
Isän kirkkauden kautta,

samoin pitää meidänkin
uudessa elämässä vaeltaman.

Ja sitten tätä seuraavasta jakeesta
aloitin tämän viestin.

Kun me synnyimme uudesti
ja uusi elämä Kristuksessa oli alkanut
joskin vasta oraalla,
niin joka tapauksessa kaikki se,
minkä Jeesus on täyttänyt Golgatalla,
luetaan meidän hyväksemme.

Siksi me olemme jo kuolleet synnille.
Ja myöskin herätetyt uuteen elämään.

Ja me olemme kertakaikkisesti pyhitetyt
Jeesusen Kristuksen ruumiin uhrilla.

Olemme siis erotetut Jumalalle.
Mutta emme me mitään pyhimyksiä ole.

Olemme pyhiä eli erotettuja,
mutta meissä asuu edelleen synti.

Myöhemmin Paavali
tuskaileekin tämän tosiasian kanssa.

Niin en nyt enää tee sitä minä,
vaan synti,
joka minussa asuu.

Onko tässä nyt sitten ristiriita
sen kanssa,
mihin asti pääsimme
luvussa kuusi.

sillä joka on kuollut,
se on vanhurskautunut pois synnistä

No ei ole.
Synti asuu minussa.

Jos muuta väittäisin,
niin kukaan ei uskoisi.

Mutta minä olen kuollut synnille.

Jos sitä ei sanottaisi Jumalan Sanassa,
niin taaskaan kukaan ei uskoisi.

Joten jatketaan Sanan lukemista.

Mutta jos olemme kuolleet
Kristuksen kanssa,
niin me uskomme
saavamme myös
elää hänen kanssaan

Meidät on upotettu Jeesukseen,
joka ei enää kuole.
Siksi tiedämme,
että mekin elämme.
Meidät on jo siirretty kuolemasta Elämään.

tietäen,

että Kristus,
sittenkuin hänet kuolleista herätettiin,

ei enää kuole:

kuolema ei enää häntä vallitse.

Ja Hän kuoli meidän syntiemme kera.

Sillä minkä hän kuoli,
sen hän kerta kaikkiaan kuoli
pois synnistä;

mutta minkä hän elää,
sen hän elää Jumalalle.

Ja tähän Hänen kuolemaansa
ja Elämäänsä me olemme upotetut.

Ja tämän peursteella
Paavali kehottaa meitä
pitämään tätä tosiasiana.

Hän sanoo kirjaimellisesti kääntäen
seuraavassa jakeessa,
että laskekaa/lukekaa
itsenne synnille kuolleiksi.

Raamattu kansalle

Samoin pitäkää tekin
itseänne synnille kuolleina
mutta Jumalalle elävinä
Kristuksessa Jeesuksessa.

Kun tämän tosiasian otamme vastaan,
voi oras alkaa kasvaa.
Ja lopulta rikkaruohot ympäriltä
jäävät varjoon.

Synti asuu meissä.
Mutta ei ole enää hallitsijamme.

Älköön siis synti hallitko
teidän kuolevaisessa ruumiissanne,
niin että olette kuuliaiset sen himoille

Kun me kerran olemme
Jumalan lapsiksi tulleet,
niin antakaamme itsemme
Hänen palvelukseensa.

älkääkä antako jäseniänne
vääryyden aseiksi synnille,

vaan antakaa itsenne,
kuolleista eläviksi tulleina,
Jumalalle,

ja jäsenenne
vanhurskauden aseiksi Jumalalle

Meitä kasvattaa nyt
Jumalan armo.

Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman,
koska ette ole lain alla,
vaan armon alla.

Ja taas on edessämme
mahdollisuus väärin ymmärrykseen.

Kuinka siis on?

Saammeko tehdä syntiä,
koska emme ole lain alla,
vaan armon alla?

Pois se!

Armo ei kumoa lakia,
vaan vapauttaa meidät synnin kahleista.

Ettekö tiedä,
että kenen palvelijoiksi,
ketä tottelemaan,
te antaudutte,
sen palvelijoita te olette, jota te tottelette,

joko synnin palvelijoita,
kuolemaksi,
tahi
kuuliaisuuden,
vanhurskaudeksi?

Kun emme enää ole synnin palvelijoita,
eikä synti enää ole meidän hallitsijamme,
niin olisi aika mieletöntä
taas alkaa palvella sitä.

Mutta kiitos Jumalalle,
että te,
jotka ennen olitte synnin palvelijoita,

nyt olette tulleet
sydämestänne kuuliaisiksi
sille opin muodolle,
jonka johtoon te olette annetut

Me olemme vapautetut synnistä.
Ja meillä on valtava etuoikeus
palvella nyt Jumalaa.

ja että te synnistä vapautettuina
olette tulleet
vanhurskauden palvelijoiksi!

Me saamme kasvaa

https://youtu.be/dCzRcgCLeyk?feature=shared

[Vieraslaji]

Samaa tarkoittavat sanat - yhteys, yhdessä, yhteinen, kokoontuminen, kimpassa, jne - ahdistavat ja vaivaannuttavat minua erakkoluonnetta. Ihan eri asia tietysti on, että on yhteys Taivaan väkeen, se on silkkaa ihanuutta.

Varmaan Taivaan portin ruuhkassakin räplään kännykkää itsekseni. Tässä esirukousaihetta, jos joku saa tästä kopin.

Uskon, että kun saan kirkastetun ruumiin ylösnousemuksessa, asia muuttuu ja ylistän Herraa kilpaa muiden kanssa. Sitä kaipauksella odotellessa . . .

[עֵד]

Olipa mahtava aloitus! Evankeliumia uskoville, jotka pettyvät itseensä ja omavoimaisuuteensa.

Introverttina jaan Vieraslajin tuntemukset. Tavoitteeni on päästä edes sinne kuuluisaan Taivaan porstuaan; vuosi vuodelta koen oman raadollisuuteni poissulkevan kaiken hengellisen ihanuuden, mikä olisi vain kädenmitan ulottuvilla ja mikä näyttäisi onnistuvan kaikilta muilta.

[kalamos]

Eli uskovat ihmiset
ovat Jeesuksessa.
Kuin oksia puun rungossa.

Ja kun tuo puu vielä
mielletään viiniköynnökseksi,
niin aika kaukanakin toisistaan
oksat voivat olla.

Minä en ole ollenkaan laumasielu.
En uskovien kokoontumisessakaan.

Kun haluan ylistää Jeesusta,
niin minun täytyy olla yksinäisyydessäni.

Olisikohan Paavali viitannut
johonkin tällaiseen,
kun kirjoitti aviopareille:

Älkää vetäytykö pois toisistanne,
paitsi ehkä
keskinäisestä sopimuksesta
joksikin ajaksi,
niin että olisitte vapaat rukoukseen

Oikein vähän nolottaa
kuin muistan joskus kokouksessa
urkujen takaa muistuttaneeni
harrasta väkeä siitä,
että kun Herraa ylistetään,
niin silloin käsien täytyy olla punaiset.

Ja niin anoppiparkakin sitten yritti
tuskaisen näköisenaä
lyödä käsiään yhteen.



Mutta nyt hänkin on
jo vuosikymmeniäkin
ylistänyt Herraa kirkkaudessa.



Kun me täällä
vielä tuskailemme syntiemme kanssa.

Eilen kuulin radiosta,
että me uskovatkin olemme vielä
synnin orjia.

Puolikuurona varmistin vielä vaimolta,
että sanoiko tuo tosiaan niin.

Mielestäni Sanassa ei niin sanota.
Mutta niin kylläkin,
kuten avauksessanikin totesin,
että synti asuu meissä edelleen.

Mutta me pidämme
tai oikeammin käännettynä
laskemme/luemme itsemme
synnille kuolleiksi
ja Jumalalle eläviksi
Jeesuksen tähden.

Tuon viinipuun rungon tähden,
josta saamme elämämme.

Joskus sitten käy niin,
että joku oksa ottaakin
suoraan maasta ravintoa.
Juurtuu siihen.

Ja silloin tuohon oksaan tulee
pahanmakuisia hedelmiä.

Ja tähän kohtaan jäin
avauksessani kun kahlasin
Roomalaiskirjeen lukua kuusi.

Minä puhun ihmisten tavalla
teidän lihanne heikkouden tähden.

Sillä niinkuin
te ennen annoitte jäsenenne
saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi
laittomuuteen,

niin antakaa nyt jäsenenne
vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.

Tuossa todellakin puhutaan orjista.
Ja edelleen puhutaan
kirjaimellisesti kääntäen orjista.

Sillä kun olitte
synnin palvelijoita,
niin te olitte
vapaat vanhurskaudesta.

Synnin orjuus ei ole tie elämään.
Ja sen hedelmät ovat
todella pahonmakuisia.

Minkä hedelmän
te siitä silloin saitte?

Sen, jota te nyt häpeätte.
Sillä sen loppu on kuolema.

Mutta nyt tilanne on toinen.
Me olemme kuolleet synnille.

Mutta nyt,
kun olette synnistä vapautetut
ja Jumalan palvelijoiksi tulleet,
on teidän hedelmänne pyhitys,
ja sen loppu on iankaikkinen elämä.

Sillä synnin palkka on kuolema,
mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä
Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.

Tämän lahjan me otimme vastaan,
kun avasimme sydämemme oven Jeesukselle.

Ja nyt me kasvamme ja kasvamme Hänessä.
Meidät siirrettiin ihan toiseen valtakuntaan,
jossa vallitsee ihan toisenlaiset lait.

Synnin ja kuoleman laki
on nyt jo täytetty
(Golgatalla 2000 vuotta sitten).

Ja meitä hallitsee
Elämän Hengen laki.

Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.

Ja tämä on todellakin
evankeliumia meille uskoville,
jotka jo olemme
vuosia ja vuosikymmeniä
olleet Jumalan taimitarhassa,
ja suuresti ihmettelemme sitä,
kuinka ihmeessä
synti edelleen asuu meissä.

[עֵד]

Tätä pitää pureskella paloittain ja katsella monelta kantilta.

Olen sitä mieltä, että olemme (olen) raadollisempia kuin tiedämmekään.. Voin kirjoittaa sulavasti ja huomenna lukiessani eilistä tekstiäni totean usein, että olinpa/sainpa olla hengellinen edes tuon hetken.

Tokaisin yhtenä päivänä, että jos Jeesus olisit täyttänyt minut tuolloin Pyhällä Hengellä, olisin ollut varustautuneempi.

Niin, Jeesus, jos vain olisit ollut paikalla. Ja olihan hän. Niinkuin siinä Raamatun kertomuksessa Jeesus oli oikeaan aikaan paikalla siellä, missä häntä toruttiin myöhästymisestä.

Kaikessa on kyse Jumalan maailmasta, ja siellä pätee Hengen mieli ja lainalaisuudet. Käymme aina sitä kohti, ja saadessamme armon avuksi oikeaan aikaan joudumme toistuvasti kohtaamaan heikkouden itsessämme.

Jotakuta raatelee sairaus epätietoisuuteen asti, jollakin on taloudellisia murheita ja pelkoa huomisesta päivästä toisen painiskellessa riippuvuuksien kanssa, jotka kietovat heikolla hetkellä syövereihinsä.

Missä ovat itsessään vahvat seurakunnissa? He eivät viihdy armon sanan kuulossa eikä heidän kerskauksensa ole oma heikkoutensa. Heikkous ei ole syntiä, vaan seuraus siitä, että taivas saa murtaa niitä pidäkkeitä, jotka ankkuroivat meitä tähän aikaan ja sen näkyväisten tärkeyteen.

[kalamos]

Olen sitä mieltä, että olemme (olen) raadollisempia kuin tiedämmekään

Paavali käytti absoluuttista ilmaisua:

Sillä minä tiedän,
ettei minussa,
se on minun lihassani,
asu mitään hyvää.

[kalamos]

Hyvä uutinen kuitenkin on,
että ennen tuota kohtaa
Paavali sanoo:

Sillä kun olimme lihan vallassa

Emme siis enää ole lihan vallassa.
Emme ole enää synnin orjia.

Synti asuu meissä,
mutta me olemme kuolleet synnille,
mikä toistetaan luvussa kuusi useita kertoja.

Ja kuitenkin me teemme syntiä.
Mutta meidän ei ole pakko.

Olemme jatkuvasti sen valinnan äärellä,
ketä tottelemaan antaudumme
juuri tässä ja nyt.

Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa,
että me olemme nyt Kristuksessa.

Yhteen kasvaneita Häneen
tai ainakin oraalla Hänessä.

Jotkut kasvavat paljonkin
ja tuottavat paljon jyviä.

Toiset eivät.

Mutta kokonaan toinen asia on se,
jos kylvetty Sana ei ollenkaan
ole päässyt kivisydämeemme.

Silloin uusi elämä ei ole
saanut alkuansa,
emmekä silloin tietenkään
oli yhteen kasvaneita Jeesuksen kanssa
- emme edes oraalla.