Paavali (Room 6:5) kirjoitti:
Sillä jos me olemme
hänen kanssaan yhteenkasvaneita
yhtäläisessä kuolemassa,
niin olemme samoin
myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa
Tuossa puhutaan kasvamisesta
tai oikeastaan vasta orastamisesta.
φύω = kasvaa / orastaa
fyō
Tuo uusi elämä Kristuksessa
alkoi orastaa kun,
meidän vanha ihmisemme
ristiinnaulittiin Hänen kanssaan.
Paavali (Room 6:6) kirjoitti:
kun tiedämme sen,
että meidän vanha ihmisemme
on hänen kanssaan ristiinnaulittu
Siis kääntymyksemme hetki
synnytti meissä uuden elämän
ja käynnisti vanhan kuoleman.
Paavali (Room 6:6) kirjoitti:
että synnin ruumis kukistettaisiin,
niin ettemme enää syntiä palvelisi
Kun tulimme Jeesuksen tykö
ja otimme Hänet vastaan,
niin meidät upotettiin
Hänen kuolemaansa.
Ja siksi me olemme jo siinä kuolemassa,
jonka Jeesus kuoli 2000 vuotta sitten.
Hänen kuolemaansa upotettuina,
me olemme syyttömiksi julistetut
eli vanhurskautetut.
Paavali (Room 6:7) kirjoitti:
sillä joka on kuollut,
se on vanhurskautunut pois synnistä
Siis sillä silmänräpäyksellä,
kun avasimme sydämemme oven Jeesukselle,
Hän tuli meihin asumaan Henkensä kautta,
ja pimeys väistyi,
ja synti ja kuolema menetti hallintavallan.
Olimme kuolleet Jeesukselle,
mutta nyt olemme Hänelle elävät,
ja olemme kuolleet synnille.
Tämä on tosiasia
jokaisen Jumalan lapsen kohdalla,
vaikka uusi elämä olisi
vielä aivan lapsen kengissä,
emmekä pysyisi pystyssä
yhdenkään askeleen vertaa.
Kaikesta huolimatta on niin,
että me olemme
kuolleet pois synnistä.
Me emme enää elä synnissä
vaan Kristuksessa.
Tällainen valtava
Jumalan armo eli suosio
on meitä kohdannut.
Ja nyt kuitenkin jotkut,
jotka eivät olleet
millään ymmärtäneet
sitä armon evankeliumia,
jota Paavali julistaa,
esittivät pilkallisia väittämiä
tästä Hyvästä Sanomasta.
Paavali on viiden luvun verran
pohjustanut asiaa,
ja vastaa nyt kysymykseen,
jonka muotoilee tarkastelemamme
kuudennen luvun alussa näin:
Paavali (Room 6:1) kirjoitti:
Mitä siis sanomme?
Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?
Niin kertakaikkisen typerä kysymys.
Täysin mieletön.
Paavali (Room 6:2) kirjoitti:
Pois se!
Me,
jotka olemme kuolleet pois synnistä,
kuinka me vielä eläisimme siinä?
Siis fakta on jokaisen
Jumalan lapsen kohdalla,
että hän on kuollut pois synnistä.
On aivan mieletöntä edes ajatella,
että meidän pitäisi pysyä synnissä,
kun kerran olemme sille kuolleet.
Miten me kuolimme synnille.
Sen jo alussa mainitsinkin
tuossa alkuvälähdyksessä
tähän kuudennen luvun näytökseen.
Kun tulimme Jeesuksen tykö
ja otimme Hänet vastaan,
niin meidät upotettiin
Hänen kuolemaansa.
Paavali (Room 6:3) kirjoitti:
Vai ettekö tiedä,
että me kaikki,
jotka olemme kastetut
Kristukseen Jeesukseen,
olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Me kuolimme siten,
että meidät upotettiin
Kristukseen ja Hänen kuolemaansa.
Mutta Kristus nousi myös ylös kuolleista.
Ja tässä ylösnousemusvoimassa
me nyt vaellamme.
Paavali (Room 6:4) kirjoitti:
Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan
haudatut kasteen kautta kuolemaan,
että niinkuin
Kristus herätettiin kuolleista
Isän kirkkauden kautta,
samoin pitää meidänkin
uudessa elämässä vaeltaman.
Ja sitten tätä seuraavasta jakeesta
aloitin tämän viestin.
Kun me synnyimme uudesti
ja uusi elämä Kristuksessa oli alkanut
joskin vasta oraalla,
niin joka tapauksessa kaikki se,
minkä Jeesus on täyttänyt Golgatalla,
luetaan meidän hyväksemme.
Siksi me olemme jo kuolleet synnille.
Ja myöskin herätetyt uuteen elämään.
Ja me olemme kertakaikkisesti pyhitetyt
Jeesusen Kristuksen ruumiin uhrilla.
Olemme siis erotetut Jumalalle.
Mutta emme me mitään pyhimyksiä ole.
Olemme pyhiä eli erotettuja,
mutta meissä asuu edelleen synti.
Myöhemmin Paavali
tuskaileekin tämän tosiasian kanssa.
Paavali (Room 7:17) kirjoitti:
Niin en nyt enää tee sitä minä,
vaan synti,
joka minussa asuu.
Onko tässä nyt sitten ristiriita
sen kanssa,
mihin asti pääsimme
luvussa kuusi.
Paavali (Room 6:7) kirjoitti:
sillä joka on kuollut,
se on vanhurskautunut pois synnistä
No ei ole.
Synti asuu minussa.
Jos muuta väittäisin,
niin kukaan ei uskoisi.
Mutta minä olen kuollut synnille.
Jos sitä ei sanottaisi Jumalan Sanassa,
niin taaskaan kukaan ei uskoisi.
Joten jatketaan Sanan lukemista.
Paavali (Room 6:8) kirjoitti:
Mutta jos olemme kuolleet
Kristuksen kanssa,
niin me uskomme
saavamme myös
elää hänen kanssaan
Meidät on upotettu Jeesukseen,
joka ei enää kuole.
Siksi tiedämme,
että mekin elämme.
Meidät on jo siirretty kuolemasta Elämään.
Paavali (Room 6:9) kirjoitti:
tietäen,
että Kristus,
sittenkuin hänet kuolleista herätettiin,
ei enää kuole:
kuolema ei enää häntä vallitse.
Ja Hän kuoli meidän syntiemme kera.
Paavali (Room 6:10) kirjoitti:
Sillä minkä hän kuoli,
sen hän kerta kaikkiaan kuoli
pois synnistä;
mutta minkä hän elää,
sen hän elää Jumalalle.
Ja tähän Hänen kuolemaansa
ja Elämäänsä me olemme upotetut.
Ja tämän peursteella
Paavali kehottaa meitä
pitämään tätä tosiasiana.
Hän sanoo kirjaimellisesti kääntäen
seuraavassa jakeessa,
että laskekaa/lukekaa
itsenne synnille kuolleiksi.
Raamattu kansalle
Paavali (Room 6:11) kirjoitti:
Samoin pitäkää tekin
itseänne synnille kuolleina
mutta Jumalalle elävinä
Kristuksessa Jeesuksessa.
Kun tämän tosiasian otamme vastaan,
voi oras alkaa kasvaa.
Ja lopulta rikkaruohot ympäriltä
jäävät varjoon.
Synti asuu meissä.
Mutta ei ole enää hallitsijamme.
Paavali (Room 6:12) kirjoitti:
Älköön siis synti hallitko
teidän kuolevaisessa ruumiissanne,
niin että olette kuuliaiset sen himoille
Kun me kerran olemme
Jumalan lapsiksi tulleet,
niin antakaamme itsemme
Hänen palvelukseensa.
Paavali (Room 6:13) kirjoitti:
älkääkä antako jäseniänne
vääryyden aseiksi synnille,
vaan antakaa itsenne,
kuolleista eläviksi tulleina,
Jumalalle,
ja jäsenenne
vanhurskauden aseiksi Jumalalle
Meitä kasvattaa nyt
Jumalan armo.
Paavali (Room 6:14) kirjoitti:
Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman,
koska ette ole lain alla,
vaan armon alla.
Ja taas on edessämme
mahdollisuus väärin ymmärrykseen.
Paavali (Room 6:15) kirjoitti:
Kuinka siis on?
Saammeko tehdä syntiä,
koska emme ole lain alla,
vaan armon alla?
Pois se!
Armo ei kumoa lakia,
vaan vapauttaa meidät synnin kahleista.
Paavali (Room 6:16) kirjoitti:
Ettekö tiedä,
että kenen palvelijoiksi,
ketä tottelemaan,
te antaudutte,
sen palvelijoita te olette, jota te tottelette,
joko synnin palvelijoita,
kuolemaksi,
tahi
kuuliaisuuden,
vanhurskaudeksi?
Kun emme enää ole synnin palvelijoita,
eikä synti enää ole meidän hallitsijamme,
niin olisi aika mieletöntä
taas alkaa palvella sitä.
Paavali (Room 6:17) kirjoitti:
Mutta kiitos Jumalalle,
että te,
jotka ennen olitte synnin palvelijoita,
nyt olette tulleet
sydämestänne kuuliaisiksi
sille opin muodolle,
jonka johtoon te olette annetut
Me olemme vapautetut synnistä.
Ja meillä on valtava etuoikeus
palvella nyt Jumalaa.
Paavali (Room 6:18) kirjoitti:
ja että te synnistä vapautettuina
olette tulleet
vanhurskauden palvelijoiksi!
Me saamme kasvaa
https://youtu.be/dCzRcgCLeyk?feature=shared