Lakkaamatta

[עֵד]

Jumalan Hengen vaikutuksesta tapahtuu asioita, joihin ihminen itsessään ei kykene.

Yksi näistä on rukoileminen lakkaamatta.

Ilmestyskirjassa on kohta (4:8), jossa kerrotaan, kuinka taivaan olennot sanoivat lakkaamatta yötä päivää: ”Pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on”. Lukiessani tätä ajattelin joskus, että ehkäpä tämä taivaassa toimii, kun näkee Jumalan kirkkauden ja kaikkivaltiuden.

Sydämeni yhtyy aika ajoin samankaltaiseen kiitokseen tai ainakaan se ei enää tunnu niin käsittämättömälle. Samoin monesti on vain laskeuduttava polvilleen tai kohotettava kädet kiitokseen. Tällä tavoin rukoilu on kuin etuoikeus ja sen saa esittää ja osoittaa taivaan ja maan Luojalle, joka näkee ja tietää kaiken.

Hän on Jumala, joka tekee ihmeitä ilman määrää!

[kalamos]

Olkaa aina iloiset.
Rukoilkaa lakkaamatta.
Kiittäkää joka tilassa.

Keskellä
eli huippukohdassa
eli korkeimmalla korokkeella
on tuo rukoileminen.

Silloin voimme olla iloisia
surunkin keskellä.
Kiittää ahdistuksissakin.

Meillä on etuoikeus
vaeltaa Hengessä.

Silloin tuo kaikki on mahdollista.
Ja tuo on Jumalan hyvä tahto
meihin nähden.
Teksti jatkuu:

Sillä se on Jumalan tahto
teihin nähden
Kristuksessa Jeesuksessa.

Henkeä älkää sammuttako,
profetoimista älkää halveksuko,
mutta koetelkaa kaikki,
pitäkää se, mikä hyvää on;
karttakaa kaikenkaltaista pahaa.

Hengessä vaeltaminen on
ehkä jotain sellaista,
mikä tulee mieleeni,
kun muistelen erästä saarnaajaa,
joka usein kävi täällä kotikunnassammekin
kotikokouksissa puhumassa.

Koko kokouksen ajan
hän huokaili ääneen:
"Kiitos Jeesus"

Eikä se häirinnyt.
Se oli suorastaan kantava voima,
kun esimerkiksi minä
yritin jotain onnettomasti todistaa.
Ja vielä onnettomammin rukoilla.

Hän ei siis sammuttamnut henkeä,
eikä halveksunut onnetonta julistustani.
Vaan aivan päinvastoin
rukoili lakkaamatta.