Asuuko uskovassa ihmisessä synti?

[עֵד]

Asiat avautuvat rukoillen - kaikki asiat.

Sanotaan, ettei uskovassa voi olla demoneita/riivaajia. Näin onkin.

Kuunnellessani erästä haastattelua pysähdyin, ja palapeli täydentyi ymmärryksessäni:

Uskovan hengessä ei voi olla demoneita, koska siellä on Pyhä Henki, mutta ihmisen lihan mieleen voi etsiytyä demoni/henkivalta, mikäli annamme sille sijaa ja varmimmin niin, jos suosimme jotakin syntiä!

[Vieraslaji]

Kyllä asuu, ainakin minussa.

Tänään ystävä kävi kylässä, ja teki NIIN mieleni töräyttää TOTUUS eräästä kolmannesta.

Sain pidäteltyä itseni enkä sanonut mitään. Kuitenkin selän takana puhumisen synti tuli mieleen, eli kyllä synti asuu minussa.
Jokapäiväistä taistelua se on

[kalamos]

Paavali käytti absoluuttista ilmaisua:

Sillä minä tiedän,
ettei minussa,
se on minun lihassani,
asu mitään hyvää.

Hyvä uutinen kuitenkin on,
että ennen tuota kohtaa
Paavali sanoo:

Sillä kun olimme lihan vallassa

Emme siis enää ole lihan vallassa.
Emme ole enää synnin orjia.

Synti asuu meissä,
mutta me olemme kuolleet synnille,
mikä toistetaan
luvussa (Room 6) useita kertoja.

Ja kuitenkin me teemme syntiä.
Mutta meidän ei ole pakko.

Olemme jatkuvasti sen valinnan äärellä,
ketä tottelemaan antaudumme
juuri tässä ja nyt.

viewtopic.php?f=358&t=8690

Uskovan hengessä ei voi olla demoneita, koska siellä on Pyhä Henki, mutta ihmisen lihan mieleen voi etsiytyä demoni/henkivalta, mikäli annamme sille sijaa ja varmimmin niin, jos suosimme jotakin syntiä!

Liittyykö tai sopiiko
tuohon ajatukseen seuraava:

Kun saastainen henki lähtee ihmisestä,
kuljeksii se autioita paikkoja
ja etsii lepoa, eikä löydä.

Silloin se sanoo:
'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin'.

Ja kun se tulee,
tapaa se huoneen
tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna.

Silloin se menee
ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä,
pahempaa kuin se itse,
ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä.
Ja sen ihmisen viimeiset
tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset.

Niin käy myös tälle pahalle sukupolvelle.

Luukas on tallentanut tuon saman,
mutta juuri edellä on maininta:

Joka ei ole minun kanssani,
se on minua vastaan,
ja joka ei minun kanssani kokoa,
se hajottaa.

Jeesus puhuu juutalaisille.
Siis Jumalan kansalle.

Jostain syystä tuo pulpahti
mieleeni viestiisi liittyen
viime yönä.

Ja siksi kysyn.

[Vieraslaji]

Tuon kohdan vähän suuremmassa kontekstissa kerrotaan juutalaisista loitsijoista ja/tai heistä, jotka ovat pilkanneet Pyhää Henkeä. Näiden kohdalla demonit toimivat juuri noin, ovat lähtevinään, mutta palaavat takaisin. Vain Jumalan Henki voi häätää ne lopullisesti.
Olen tämän huomannut ja tulkinnut sanasta joskus aiemmin.
Saa olla eri mieltä.

[עֵד]

Kalamos, kyllä, kaikissa mittakaavoissa.

Lisäksi kaikkien syntitottumukset ovat erilaisia. Joidenkin kohdalla ’leikittely’ voi päätyä ikuiseen tuhoon, jotkut taas pelastuvat ikäänkuin ’tulen läpi’.

Yksi kuvaavimpia lauseita Raamatussa on Joh. 10:10:

”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.”

[kalamos]

Eli...

kun kerran synti
asuu uskovan ihmisen lihassa,
niin siinä voi asua riivaajiakin

[Kirjoittaja]

Eli...

kun kerran synti
asuu uskovan ihmisen lihassa,
niin siinä voi asua riivaajiakin

Minä olen ollut henkivaltojen vaivaamana uskovanakin, mutten riivattuna.

[עֵד]

Minä olen ollut henkivaltojen vaivaamana uskovanakin, mutten riivattuna.

Missä kulkee raja?

Eli...

kun kerran synti
asuu uskovan ihmisen lihassa,
niin siinä voi asua riivaajiakin

Tuota pitää tutkistella lisää..

Lihan kuolettaminen hengellä on ykkösprioriteetti. Se vie pienelle paikalle, mutta siinä on suuri siunaus.

[kalamos]

Synnin asumiseen lihassa
rajana on se,
että minussa,
se on minun lihassani
ei asu mitään hyvää.

Ja minkä nyt elän lihassa
elänkin nyt Jumalan Pojan uskossa.

Eli uskon kautta olen kytketty
Jeesukseen ja Hänen Voimaansa.

Ja tuo usko on siis sekin
Jumalan Pojan usko.

Mitä sitten tulee riivaajiin,
niin olen aina ajatellut,
että uskovassa ei voi olla riivaajaa.

Ja siksi tuo aiempi viestisi oli
minulle suuri yllätys.
Ihan uusi asia.

Uskovan hengessä ei voi olla demoneita, koska siellä on Pyhä Henki, mutta ihmisen lihan mieleen voi etsiytyä demoni/henkivalta, mikäli annamme sille sijaa ja varmimmin niin, jos suosimme jotakin syntiä!

Ja tätä sitten mietin,
kun yöllä kylkeä käänsin.

Ja mieleen pulpahti tuo
Jeesuksen Sana
riivaajien palaamisesta takaisin
siivottuun huoneeseen.

Tuon kertomuksen
voi ymmärtää monella tavalla.

Tuon kohdan vähän suuremmassa kontekstissa kerrotaan juutalaisista loitsijoista ja/tai heistä, jotka ovat pilkanneet Pyhää Henkeä. Näiden kohdalla demonit toimivat juuri noin, ovat lähtevinään, mutta palaavat takaisin. Vain Jumalan Henki voi häätää ne lopullisesti.

Eli puhuuko Jeesus niistä ihmisistä,
joista tuollaiset loitsijat ovat
ajaneet ulos riivaajia?

Ja jos minä
Beelsebulin voimalla
ajan ulos riivaajia,

kenenkä voimalla sitten
teidän lapsenne ajavat niitä ulos?

Niinpä he tulevat olemaan
teidän tuomarinne.

Olen pitänyt itsestään selvyytenä,
että Jeesus puhuu tuossa
nyt pilkkaavien jälkeläisistä,
jotka Jeesuksen nimessä
tulevat ajamaan ulos riivaajia.

Mutta Novumin kommentaari
sanookin tästä jakeesta näin:

Josefus kertoo juutalaisista,
jotka kiersivät ympäri
riivaajien ulosajajina.
Sellaisesta on esimerkki Apt 19:13:ssa.
"Teidän lapsenne"
tarkoittaa näitä henkien manaajia.

Mutta miten tällaiset ihmiset
voisivat tulla
Jeesuksen kanssa keskustelevien
tuomareiksi.

Kun sitten puhutaan
ihmisen hengestä ja
toisaalta lihan mielestä,
niin siinä perusselvitys
annetaan luvussa (Room 8).

Sillä niillä,
jotka elävät lihan mukaan,
on lihan mieli,
mutta niillä,
jotka elävät Hengen mukaan,
on Hengen mieli.

Tuo voi vielä jäädä
hiukan arvoitukseksi,
kun edeltävässä jakeessa
puhutaan vaihtoehtoina
lihan tai Hengen mukaan vaeltajista.

Mutta lopputulema on kuitenkin
seuraava:

Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.

Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa.

Ja tuohon väliin jäi
tällainen selvitys:

Raamattu kansalle

Lihan mieli
on kuolema,
mutta
Hengen mieli
on elämä ja rauha.

Lihan mieli on näet
vihollisuutta Jumalaa vastaan,
sillä se ei alistu
eikä voikaan alistua
Jumalan lain alle.

Ne,
jotka ovat lihan vallassa,
eivät voi olla Jumalalle mieleen.

No, entä sitten Pietari.

Hän sanoi heille:

"Kenenkä te sanotte minun olevan?"

Simon Pietari vastasi ja sanoi:

"Sinä olet Kristus,
elävän Jumalan Poika".

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:

"Autuas olet sinä,
Simon, Joonaan poika,
sillä ei liha eikä veri
ole sitä sinulle ilmoittanut,
vaan minun Isäni,
joka on taivaissa.
Ja minä sanon sinulle:
sinä olet Pietari,
ja tälle kalliolle
minä rakennan seurakuntani,
ja tuonelan portit eivät sitä voita.

Minä olen antava sinulle
taivasten valtakunnan avaimet,
ja minkä sinä sidot maan päällä,
se on oleva sidottu taivaissa,
ja minkä sinä päästät maan päällä,
se on oleva päästetty taivaissa."

Pari jaetta myöhemmin
Jeesus sanoo Pietarille ihan jotain muuta.

Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille:

"Mene pois minun edestäni, saatana;
sinä olet minulle pahennukseksi,
sillä sinä et ajattele sitä,
mikä on Jumalan,
vaan sitä,
mikä on ihmisten".

[Kirjoittaja]

Minä olen ollut henkivaltojen vaivaamana uskovanakin, mutten riivattuna.

Missä kulkee raja?

Mielestäni siinä, että riivatulla ihmisellä riivaaja menee sisimpään. Jos esim. tekee jotain mitä ei pitäisi, voi henkivalta tulla lihaan, mutta se kyllä poistuu lihasta ajallaan, kunhan jättää pahat teot.