Jesaja (1:11) kirjoitti:
Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne?
sanoo Herra.
Minä olen kyllästynyt
oinas-polttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan.
Mullikkain, karitsain ja kauristen vereen
minä en mielisty.
Jesaja (1:12-15) kirjoitti:
Kun te tulette minun kasvojeni eteen,
kuka sitä teiltä vaatii
- minun esikartanoitteni tallaamista?
Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria;
suitsutus on minulle kauhistus.
En kärsi uuttakuuta enkä sapattia,
en kokouksen kuuluttamista,
en vääryyttä ynnä juhlakokousta.
Minun sieluni vihaa
teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne;
ne ovat käyneet minulle kuormaksi,
jota kantamaan olen väsynyt.
Kun te ojennatte käsiänne,
minä peitän silmäni teiltä;
vaikka kuinka paljon rukoilisitte,
minä en kuule:
teidän kätenne ovat verta täynnä.
Jesaja (1:16-17) kirjoitti:
Peseytykää, puhdistautukaa;
pankaa pois pahat tekonne
minun silmäini edestä,
lakatkaa pahaa tekemästä.
Oppikaa tekemään hyvää;
harrastakaa oikeutta,
ojentakaa väkivaltaista,
hankkikaa orvolle oikeus,
ajakaa lesken asiaa.
Jesaja (1:18) kirjoitti:
Niin tulkaa,
käykäämme oikeutta keskenämme,
sanoo Herra.
Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat,
tulevat ne lumivalkeiksi;
vaikka ne ovat purppuranpunaiset,
tulevat ne villanvalkoisiksi.
Jesaja (1:19-20) kirjoitti:
Jos suostutte ja olette kuuliaiset,
niin te saatte syödä maan hyvyyttä;
mutta jos vastustatte ja niskoittelette,
niin miekka syö teidät.
Sillä Herran suu on puhunut.
Daniel (9:13-19) kirjoitti:
Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen
hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.
Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin:
Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala,
joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille,
jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi.
Me olemme syntiä tehneet,
olemme väärin tehneet,
olleet jumalattomat ja uppiniskaiset;
me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi
emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja,
jotka puhuivat sinun nimessäsi
kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle.
Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä,
niinkuin se on tänä päivänä
Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten
ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa,
joihin sinä olet heidät karkoittanut heidän uskottomuutensa tähden,
jota he ovat sinulle osoittaneet.
Herra, meidän on häpeä,
meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme,
koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.
Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus,
sillä me olemme olleet hänelle uppiniskaiset;
me emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä
emmekä vaeltaneet hänen laissansa,
jonka hän asetti meidän eteemme palvelijainsa, profeettain, kautta.
Vaan koko Israel rikkoi sinun lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut sinun ääntäsi,
ja niin vuodatettiin meidän päällemme se kirous ja vala,
joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa;
sillä me olimme tehneet syntiä häntä vastaan.
Ja hän toteutti sanansa,
jonka hän on puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan,
jotka meitä tuomitsivat,
ja antoi meidän päällemme tulla niin suuren onnettomuuden,
ettei senkaltaista ole tapahtunut koko taivaan alla,
kuin Jerusalemissa tapahtui.
Niinkuin on kirjoitettu Mooseksen laissa,
niin tuli kaikki tämä onnettomuus meidän päällemme.
Mutta me emme koettaneet lepyttää Herraa,
meidän Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme
ja ottaneet vaarin sinun totuudestasi.
Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme;
sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissänsä, jotka hän tekee,
mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä.
Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme,
joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen,
niinkuin se vielä tänä päivänä on:
me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat.
Herra, kaiken vanhurskautesi tähden,
kääntyköön sinun vihasi ja kiivastuksesi pois sinun kaupungistasi Jerusalemista,
sinun pyhästä vuorestasi;
sillä meidän syntiemme tähden
ja meidän isäimme pahojen tekojen tähden
on Jerusalem ja sinun kansasi tullut kaikkien häväistäväksi,
jotka meidän ympärillämme ovat.
Ja nyt, meidän Jumalamme,
kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse,
joka on autiona; Herran tähden.
Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule,
avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia,
joka on otettu sinun nimiisi;
sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi,
emme omaan vanhurskauteemme,
vaan sinun suureen armoosi luottaen.
Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra,
huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani;
sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut.
Daniel (9:20-23) kirjoitti:
Ja vielä minä puhuin ja rukoilin
ja tunnustin syntini
ja kansani Israelin synnit
ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen
minun Jumalani pyhän vuoren puolesta.
Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel,
jonka minä olin nähnyt ennen näyssä,
kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana.
Ja hän opetti minua,
puhui minulle ja sanoi:
Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen.
Kun sinä aloit rukoilla,
lähti liikkeelle sana,
ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan;
sillä sinä olet otollinen.
Johannes (1:18) kirjoitti:
Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt;
ainokainen Poika,
joka on Isän helmassa,
on hänet ilmoittanut.
Johannes (16:26) kirjoitti:
Sinä päivänä te anotte minun nimessäni;
enkä minä sano teille,
että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne
Daavid (Ps 69:14) kirjoitti:
Mutta minä rukoilen sinua, Herra,
otollisella ajalla, sinua, Jumala,
sinun suuren laupeutesi turvin.
Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.
Johannes (14:26) kirjoitti:
Mutta Puolustaja, Pyhä Henki,
jonka Isä on lähettävä minun nimessäni,
hän opettaa teille kaikki
ja muistuttaa teitä kaikesta,
minkä minä olen teille sanonut.
Johannes (15-16) kirjoitti:
Te ette valinneet minua,
vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät,
että te menisitte ja kantaisitte hedelmää
ja että teidän hedelmänne pysyisi:
että mitä ikinä te anotte Isältä
minun nimessäni,
hän sen teille antaisi.
Johannes (16:23-24) kirjoitti:
Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy.
Totisesti, totisesti minä sanon teille:
jos te anotte jotakin Isältä,
on hän sen teille antava minun nimessäni.
Tähän asti te ette ole anoneet mitään
minun nimessäni;
anokaa, niin te saatte,
että teidän ilonne olisi täydellinen.
Johannes (16:26) kirjoitti:
Sinä päivänä te anotte minun nimessäni;
enkä minä sano teille,
että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne
Daavid (Ps 69:1) kirjoitti:
Veisuunjohtajalle;
veisataan kuin:
"Liljat";
Daavidin virsi.
Daavid (Ps 23) kirjoitti:
Daavidin virsi.
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään;
virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
Hän virvoittaa minun sieluni.
Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,
en minä pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani;
sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Sinä valmistat minulle pöydän
minun vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet minun pääni öljyllä;
minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani;
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Johannes (10:11) kirjoitti:
Minä olen se hyvä paimen.
Johannes (1:1-5) kirjoitti:
Alussa oli Sana,
ja Sana oli Jumalan tykönä,
ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan,
ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään,
mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valkeus.
Ja valkeus loistaa pimeydessä,
ja pimeys ei sitä käsittänyt.
Mooses (Ex 13:21-22) kirjoitti:
Ja Herra kulki heidän edellänsä,
päivällä pilvenpatsaassa
johdattaaksensa heitä tietä myöten
ja yöllä tulenpatsaassa
valaistaksensa heidän kulkunsa,
niin että he voivat vaeltaa sekä päivällä että yöllä.
Pilvenpatsas ei poistunut päivällä
eikä tulenpatsas yöllä kansan edestä.
Paavali (1 Kor 10:1-4) kirjoitti:
Sillä minä en tahdo, veljet,
pitää teitä tietämättöminä siitä,
että isämme olivat kaikki pilven alla
ja kulkivat kaikki meren läpi
ja saivat kaikki kasteen Moosekseen
pilvessä ja meressä
ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa
ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa.
Sillä he joivat hengellisestä kalliosta,
joka heitä seurasi;
ja se kallio oli Kristus.
Luukas (Ap.t 7:59-60) kirjoitti:
Ja niin he kivittivät Stefanuksen,
joka rukoili ja sanoi:
"Herra Jeesus,
ota minun henkeni!"
Ja hän laskeutui polvilleen
ja huusi suurella äänellä:
"Herra,
älä lue heille syyksi tätä syntiä!"
Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa