Sudoku - sopiiko uskovalle ihmiselle?

[kalamos]

Ja nyt jokainen jo arvaakin,
että kalamos on täyttänyt sudokuja

Helppoihin sudokuihin en lankea, mutta vaikeihin aina joskus.
Viiden tähden sudokunkaan täyttäminen ei enää kauaa kestä,
mutta silti jo yhdenkin kymmenminuuttisen tuhlaaminen tuollaiseen aivovoimisteluun
herättää kysymyksen, miksi en käyttänyt sitä johonkin hyödyllisempään.
Onhan tämä foorumikin vielä kovasti keskeneräinen rakennus.

Mitä mieltä olet siitä, onko uskovan ihmisen soveliasta
käyttää aikaansa ja kynäänsä (Kάλαμος) sudokun täyttämiseen?

[Jukka]

Kerskuukos se veli siellä kirjoittaessaan

Helppoihin sudokuihin en lankea, mutta vaikeihin aina joskus

No niin, se oli kevennys.

Oma mielipiteeni on, että aivovoimistelusta samoinkuin lukemisesta on hyötyä varsinkin meille vanheneville hatarapäille. Rakas äitini täytti päivittäin ristisanatehtäviä aina 87-vuotiaaksi saakka ja taisi niiden tekemisen vielä silloinkin paremmin kuin minä. Sukudoa en muista hänen harrastaneen. Hoitolaitoksessa henkilökunta ihmetteli äidin kykyä sanaristikoiden täyttämisessä vaikka hänellä oli pitkälle edennyt muistisairaus. Ehkä selitys oli siinä, että äiti oli harjoittanut muistiaan vuosikymmenten ajan ristikoita täyttäen.

Edellä olevasta vedän sellaisen johtopäätöksen, että sukudon täyttämisestä on vähän hyötyäkin aivotoiminnalle, kuten ruumiillisesta harjoittamisesta on "vähän hyötyä kehollemme" (Paavalin mukaan).

[kalamos]

No ei ainakaan juuri tuo lainaamasi kohta ollut kerskumista.
Tuo maininta viiden tähden sudokusta ja kymmenminuuttisesta saattoi sitä olla.

Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään;
mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen,
koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.

Juuri tuolla esille ottamallasi Paavalin ajatuksella ruumiillisesta harjoituksesta,
minä olen perustellut itselleni, että minulle voisi olla jopa hyödyksi täyttää sudokuja.
Ja jotta kysymyksessä todella olisi harjoitus tai aivovoimistelu,
niin haluan täyttää vain todella vaikeita sudokuja,
tehdä sen mustekynällä ja ilman mitään apumerkintöjä.

Mutta tosiasiassa minä koen sudokua täyttäessäni pientä syyllisuuden tunnetta.
Miksi en käytä tätäkin hetkeä johonkin hyödyllisempään.

Ja kun sitten tuijotan kauniisti täytettyä sudokua,
joka on valmis heitettäväksi roskiin,
niin minulla on jotenkin tyhjä olo. Mitä tämä hyödytti.

Tässä on mennyt alkuinnostuksesta hyvin pitkä aika
joka lasketaan kuukausissa tai ehkä jopa vuosissa,
kun en ole koskenutkaan sudokuihin,
mutta nyt ihan viime aikoina olen taas aina joskus tarttunut kirjaseen,
jossa on vielä puolen sataa mestaritason sudokua täyttämättä
testatakseni, vieläkö minun pääni kykenee tällaiseen numeroiden pyörittämiseen.

[עֵד]

Täällä myös sudokun ystävä, tosin viimeiseen pariin vuoteen en ole niitä muistaakseni ratkonut.

Siinä on jotakin samaa kuin shakissa, josta edesmennyt saksanopettajani totesi, ettei se ole hyväksi ihmiselle (tyyliin, jos shakille antaa pikkusormen... ) Sudoku välipalana rassaa mukavasti aivosoluja, mutta jokusen kerran on käynyt niinkin, että siinä on mennyt tovi jos toinenkin, kun on halunnut saada ruudukot täyteen. Mitä vaikeampi, sen parempi.

Muistelen, etten löytänyt enää riittävän vaikeaa kirjakaupasta enkä netistä, kunnes...

http://www.hs.fi/kotimaa/a1341204288413

Sudoku oli itselleni vastaus, kun olin toimistotyössä enkä mielestäni hahmottanut laskentataulukoita (Excel) riittävän nopeasti. Sudoku 'järjesti' aivosoluni uudelleen (!).

[עֵד]

Mutta tosiasiassa minä koen sudokua täyttäessäni pientä syyllisuuden tunnetta.
Miksi en käytä tätäkin hetkeä johonkin hyödyllisempään.

Ja kun sitten tuijotan kauniisti täytettyä sudokua,
joka on valmis heitettäväksi roskiin,
niin minulla on jotenkin tyhjä olo. Mitä tämä hyödytti.

En tiedä, miten pukisin tämän sanoiksi, mutta eilen nämä sanat koskettivat, ja haluan palata tähän uudelleen.

Kovin monessa asiassa on samoin: kaunis kortti, onnistunut kakku, maittava ateria tms. Kyse on hetkellisestä, jopa haihtuvasta. Niinhän on monen sielullisen ja ruumiillisen asian kanssa. Ja siinä valossa hengellinen näyttäytyy pysyväisenä ja niinkin, että moni (jolla ei ole tietoa hengellisestä) kysyy ihan ääneen 'tässäkö tämä oli, eikö elämässä ole mitään kestävämpää?'.

Jano hengellisyyteen konkretisoituu ja/tai kasvaa, kun kontrasti katoavaan on olemassa. Haluaisin niin todistaa hengellisyydestä (en uskonnollisuudesta so. tapojen omaksumisesta) ja sen ilmenemisestä persoonakohtaisesti.

[talutettava]

Ei ole tullut koskaan täytettyä sudoku-ruudukkoa, joten en ole
oikein asiantuntija vastaamaan avauksen kysymykseen.

Kommenttini ei siis liity suoranaisesti ko. kysymykseen vaan
johtopäätelmään " Mitä tämä hyödytti".

Vuosi sitten huhtikuussa oli kovasti kiireistä aikaa.
Tuntui, että ajasta on pulaa, niin paljon asioita ja tekemättömiä
töitä tuntui olevan.

Olin tekemässä polttopuita, kun huomasin kovan tuulen pullistelevan
kestopeitettä vanhan pihasaunan katolla, se hajoaisi, jos en kiireesti
menisi asettelemaan painoksi joitakin lankkuja pressun päälle.

Etsin nopeasti tykötarpeet ja kantaa retuutin painavat tikapuut
saunan räystästä vasten ja juuri kun olin kiivennyt alimmille askelmille,
tulee vaimoni ilmoittamaan, että seurakunnasta soitetaan, nyt pitää
tulla heti puhelimeen.

Puhelu kesti joitakin minuutteja, ja kun sitten kiiruhdin takaisin
pihalle, niin vahinko oli sillä välin tapahtunut, kevätmyrsky oli
repinyt suojapeitteen aivan silpuksi, joitakin pitkiä suikaleita
vain oli jäljellä.

Silloin kiivastuin, aivan kiehuin kiukusta ja ajttelin; tämä ei ole oikein,
ei tätä olisi saanut tapahtua sillä välin, kun olin toimittamassa
seurakunnan asiaa, näin purnasin Jumalalle.

Vihassani ruokin vihaani ajatuksin, mistä aika ja tarpeet
katon suojaamiseen, ja lopuksi ajatuksissani puuskahdin,
olkoon, minun puolestani saa olla semmoisenaan, menköön
vaikka pilalle.

Kesken vihassani kiehumisen ajatuksiini laskettiin sanat: Mitä sitten, vaikka koko tuo
rakennus olisi hajonnut maan tasalle, minkä verran tuo rakennus palvelee Jumalan
huoneen rakentumista?

Häveten jouduin tunnustamaan, ei yhtään, eihän se hyödytä minkään vertaa.

Siinä hetkessä tuntui, ikäänkuin sisimmässänikin olisi jotakin revennyt.

J.K. Nyt saunarakennuksen katto on laitettu kuntoon, mutta se on aivan
oma ja ihmeellinen tarinansa.

[kalamos]

Kommenttini ei siis liity suoranaisesti ko. kysymykseen vaan
johtopäätelmään " Mitä tämä hyödytti".

Vuosi sitten huhtikuussa oli kovasti kiireistä aikaa.
Tuntui, että ajasta on pulaa, niin paljon asioita ja tekemättömiä
töitä tuntui olevan.

Aivan sama ajatus on minullakin.
Tekemätöntä työtä ja todella tarpeellista sellaista on niin valtavan paljon.
Jopa ihan samanlaisia kuin sinullakin. Tarkoitan vanhoja rakennuksia. Ja polttopuita jne.

Ja minulla on myös näky tästä foorumista, minkälainen rakennus sen pitäisi olla.
Mutta en vain saa aikaiseksi - rakennettua sitä, niinkuin tahtoisin.

Sinänsä on ihme, että mihinkään kykenen.
Oikea käden kanssa en voi hiirtä liikuttaa. Vasen käsi on heikko ja liikerajoitteinen.
Itse asiassa se, että minä yleensä olen ja elän täällä maan päällä, on ihme.

Ja sitten kaiken tämän jälkeen minun täytyy aina joskus tarttua haastavaan sudokuun,
ja uhrata sille yksi kymmenminuuttinen. Joskus ei kaksikaan riitä.

Tosin minä osaan kyllä oikein hyvin perustella itselleni sen,
miksi minun on hyvä aina välillä testata, miten kykenen sudokun selvittämään.

Mutta otetaan toinen ehkä tutumpi ajan kuluttaja, jota en tosin itse ole harrastanut
kuin lähinnä lapsena leikkikaverien kanssa - nimittäin shakki.

Mitä siitä sanoisit. Sopiiko se uskovalle.
Muistelen lukeneeni erään varsin tunnetun saarnaajan - jo kauan sitten kirkkauteen siirtyneen -
kertoneen kirjassaan kuinka hän kerran suostui pelaamaan shakkia ystävänsä kanssa.
Sen jälkeen häneltä meni pitkä aika, ennenkuin hän jälleen pystyi voitelussa saarnaamaan.

Voisiko sudokussa, shakin peluussa tai muissa
sinänsä hyödyttämän tuntuisissa asioissa, jotka vievät kallista aikaamme,
olla jokin tällainen vaikutus uskovan elämään?

[talutettava]

Kalamos kirjoitti:

Mutta otetaan toinen ehkä tutumpi ajan kuluttaja, jota en tosin itse ole harrastanut
kuin lähinnä lapsena leikkikaverien kanssa - nimittäin shakki.

Mitä siitä sanoisit. Sopiiko se uskovalle.
Muistelen lukeneeni erään varsin tunnetun saarnaajan - jo kauan sitten kirkkauteen siirtyneen -
kertoneen kirjassaan kuinka hän kerran suostui pelaamaan shakkia ystävänsä kanssa.
Sen jälkeen häneltä meni pitkä aika, ennenkuin hän jälleen pystyi voitelussa saarnaamaan.

Voisiko sudokussa, shakin peluussa tai muissa
sinänsä hyödyttämän tuntuisissa asioissa, jotka vievät kallista aikaamme,
olla jokin tällainen vaikutus uskovan elämään?

Mikäkö sopii uskovalle?

Tuon aiemman kommenttini sanoma piti olla se, että minun ajatukseni
tuossa ajankohdassa ja vielä nykyisinkin ovat välillä liikaa sellaisessa
mikä ei pitäisi olla ensimmäisellä sijalla, eli Jumalan huoneen rakentumisen.

( Mitä sitten, vaikka tuo saunarakennus olisikin hajonnut maan tasalle )

Katse harhautuu liiaksi näkyväisiin.

Samoin ajattelen asian olevan myös sudokun, shakin, tms. osalta,
jos, siis jos, tällainen asia valtaa ajatuksemme ja mielemme liiaksi.
Jos käytämme aikamme, voimavaramme ja ehkä varammekin sellaiseen
mikä ei palvele ollenkaan Jumalan huoneen rakentumista.

kalamos kirjoitti:

Ja minulla on myös näky tästä foorumista, minkälainen rakennus sen pitäisi olla.
Mutta en vain saa aikaiseksi - rakennettua sitä, niinkuin tahtoisin.

Uskon näkysi olevan Jumalan sinulle antama, mutta ehkäpä näky vielä
odottaa aikaansa, lopullista toteutumistaan ( Hab. 2:3 ), niin kuin monesti
on, että me olemme hieman malttamattomiakin näkyjen suhteen.

Nämä ovat pienen ihmisen ajatuksia, mutta onneksi Jumala on suurempi.
Antakoon taivaan Jumala sinulle voimia foorumin rakentumiseen.

Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.

[kalamos]

Tuon aiemman kommenttini sanoma piti olla se, että minun ajatukseni
tuossa ajankohdassa ja vielä nykyisinkin ovat välillä liikaa sellaisessa
mikä ei pitäisi olla ensimmäisellä sijalla, eli Jumalan huoneen rakentumisen.

( Mitä sitten, vaikka tuo saunarakennus olisikin hajonnut maan tasalle )

Katse harhautuu liiaksi näkyväisiin.

Tuota saunaasi ajatellen, mieleeni on tullut sellainenkin ajatus,
että entäpä jos siinä olikin varjelus.
Miten sinun olisi käynyt siellä tikkaiden päässä.
Jospa Jumala varjeli sinut loukkaantumiselta.

Samoin ajattelen asian olevan myös sudokun, shakin, tms. osalta,
jos, siis jos, tällainen asia valtaa ajatuksemme ja mielemme liiaksi.
Jos käytämme aikamme, voimavaramme ja ehkä varammekin sellaiseen
mikä ei palvele ollenkaan Jumalan huoneen rakentumista.

Niin. Raamatun ilmoituksesta kun ohjetta haemme,
niin väistämättä tulee mieleen seuraava Paavalin opetus:

Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi;
kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.

[kalamos]

Avasin tämän ketjun hiukan Natanaelin tönäisemänä.
Hän kun kaipasi eräässä aloituksessaan avoimuutta.
Ja niin toin tämän yhden asian kaapista ulos.
Kalamos on täyttänyt sudokuja.
Olisi mielenkiintoista kuulla,
miten Natanael suhtautuu tuollaiseen ajan tuhlaukseen.

Aika vahva kannanotto tuli witnessin kautta,
kun esille tuli, että Kotimaa-lehti on julkaissut sudokun,
joka kilpailee sarjassa maailman vaikein sudoku.
En tiennyt, että yli viiden tähden sudokuja onkaan.
Vaikka itse asiassa kirjasessa, jota olen täytellyt ei tähtiä olekaan piirretty.
Sanotaan vain, että nuo sudokut ovat supervaikeita mestaritason sudokuja.
Tuossa kirjasessa puhutaan myös maagisen ristikon viehätysvoimasta.

No tuo Kotimaalehdessä julkaistu 11. tähden sudoku asetti odotukset korkealle.
Totesin heti, että tätä ei täytetä siten, että tuijotetaan ruudukkoa vähän aikaa,
ja sitten se täytetään numero kerrallaan.
Ei. Tämä täytyi ratkaista. Löysin noin kolme kohtaa,
mistä olisi järkevää lähteä karsimaan pois vaihtoehtoja.
Loppujen lopuksi tuon huippuvaikean sudokun ratkaiseminen oli tylsää.
Ehkä se hiukan nosti arvosanaa kärsivällisyys ja huolellisuus.

Nyt kun tiedän,
ettei tämä harrastus enää tämän mielenkiintoisemmaksi taida tulla,
niin voinkin yhtä hyvin lopettaa sen. Tällä hetkellä sudoku ei kiinnosta ollenkaan.

Toivon joskus saavani aikaan toisenlaisen keskustelun avauksen numeroista ja luvuista -
ja täysin Jumalan ilmoituksen eli Raamatun pohjalta niinkuin tällä foorumilla on tarkoituskin.