Harhaoppista ihmistä karta

[Natanael]

Olemme varmaan kaikki samaa mieltä siitä, että opillista erimielisyyttä on aina ollut ja tulee olemaan. Olen päätynyt sellaiseen käsitykseen, että harhaoppisen ihmisen karttamisessa ei haeta sellaisen ihmisen karttamista, joka jossain opinkohdassa on eri mieltä kanssamme – itseämme oikeaoppisena ja toista väärässä, harhassa, pitäessämme voimme tuomita toisen herkästi harhaoppiseksi. Kreikan termi hairesis (heresia) voidaan suomentaa kuitenkin kahdella eri tavoin: harhaoppi tai lahko.

Varsinaisena ongelmana jakeessamme ei ole henkilön eriävä näkemys jostakin opillisesta kysymyksestä, vaan se että henkilön toiminta alkaa erottaa uskovia toisistaan. Toisen oppi eroaa siinä määrin yleisesti hyväksytystä kristinopista, että kysymys on lahkolaisuudesta. Kristikunnassa on yhä enemmän lahkoja, jotka puolustavat omia käsityksiään itsepintaisesti vastoin selviä Jumalan sanan, ekumeenisten uskontunnustusten (Apostolinen uskontunnustus, Nikean uskontunnustus ja Athanasiuksen uskontunnustus) oppeja. Lahkohenkisyys ilmenee kieltäytymisenä tutkia oman erityisoppinsa perusteita. Monet lahkot ajautuvat myös jäseniensä tarkkaan vahtimiseen tai sisäiseen kontrolliin ja joskus suoranaiseen eristäytymiseen.
Lahkolaiset ovat oman harhaoppinsa vankeja, jotka harhallaan palvelevat omaa etuaan ja itsekkäitä pyrkimyksiään nousta toisten kristittyjen yläpuolelle. Omasta mielestään lahkolaiset ovat ainoita oikeassa olevia.

”Mutta minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet. Onhan teidän kuuliaisuutenne tullut kaikkien tietoon; sen tähden minä iloitsen teistä, mutta minä tahtoisin teidän olevan viisaita hyvään, mutta taitamattomia pahaan.”

Esille ottamassani roomalaiskirjeen kohdassa opillinen erimielisyys ei ole ratkaiseva asia, vaan uskovien hajottaminen. Ei se ole harhaoppinen (Tiit.3:10 merkityksessä) joka on opillisesti väärässä, hänhän on vain väärässä. Mutta se joka alkaa eristää uskovia toisistaan, on Tiit.3:10 mukainen ”harhaoppinen”.
Apt.15:6-7 kertoo kuinka apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan kiistakysymystä, ja opillisen erimielisyyden vuoksi asiaa puitiin kauan ja hartaasti. Ei opillinen erimielisyys ole vaarallista edellyttäen, että osapuolilla on vilpitön halu löytää asiassa Jumalan Sanan mukainen totuus. Eivät asiat kristittyjenkään parissa selviä aina pikaisesti ja muitta mutkitta – rakkauden hengessä asioiden voidaan antaa välillä ”levätä”. Eivät Raamatun opit karkaa meiltä mihinkään, vaan ne voidaan ottaa uudelleen esille aina kun tarvitaan. Ajan kanssa saamme uudenlaista ymmärrystä siihen, mitä Jumala Sanassaan sanoo.

Mielestäni ”hairetikon (hairetikos)” ei siis ensisijaisesti tarkoita henkilöä joka on opillisesti jossain Raamatun asiassa väärässä, vaan henkilöä joka on ”harhaopin” (hairesis) kannattaja. Hän on rakentanut vääristä tiedosta laajemman väärän opin ja jos hän saa oppiinsa muita mukaan, niin tuloksena on lahko. Sanaa ”hairesis” käytetään Raamatussa Saddukeusten ja Fariseusten lahkoista (Apt.5:17; 15:5; 26:5) ja Juutalaiset käyttivät tätä termiä uskovista, kutsuen heitä Nasaretilaisten lahkoksi (Apt.24:5, 14; 28:22).
Hairesis ei ole vain opillinen asia, vaan sisältää tekemistä, eristäytymistä, lahkoutumista. Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa lahkot on lihan tekojen listassa. Vuoden 1938 kirkkoraamatussa ”hairesis” on käännetty sanalla lahko seitsemän kertaa.

[עֵד]

Sanan kohta kehottaessaan 'karttamaan' pitää sisällään sen, että kyseistä henkilöä ei lueta hengelliseen yhteyteen, mutta näin hyljätessä hänet jätetään Jumalalle.

Omista tuttavistani 99% ei kuulu uskovien yhteyteen.

[kalamos]

Siinä se oli lyhyesti kaikki.
Ensin hiukan särähti tuo "hyljätessä".
Mutta sanoo Raamattu näinkin:


Herran Jeesuksen nimessä
hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi,
että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.

[Sirkuttaja]

En ole ennen huomannut, sanamuotoa eli lihan turmioksi siis hyljätään... lihan turmioksi... mitä tekee liha? eli hyljätessä, odotetaan, henkilön pelastuvan.

[kalamos]

En ole ennen huomannut, sanamuotoa eli lihan turmioksi siis hyljätään... lihan turmioksi... mitä tekee liha? eli hyljätessä, odotetaan, henkilön pelastuvan.

Niin. Liha ei pyhity.
Sen tulee pysyä kuolleena.

No, eihän se tahdo pysyä.
Mutta onneksi Henki sotii lihaa vastaan.

Ja niin kun vaellamme Hengessä,
emme lihan himoa täytä.

Jos joku suorastaan elää synnissä,
niin silloin ei pidä antaa ymmärtää,
että Jeesus on hänen Herransa,
kun kerran toinen herra häntä hallitsee.

[Annora]

Mitä se harhaoppinen oikein tarkoittaa? Oletettavasti jotain sellaista, mikä ei ole raamatun mukaista oppia.
Entä, kun maapallolla on yli 20.000 kristilliseksi luettavaa suuntausta ja niiden sisälläkin ihmisillä omia käsityksiään raamatusta, niin kuka sen loppujen lopuksi ratkaisee, jotta kuka on kaikkein eniten oikeassa raamatun tulkinnassa?

[kalamos]

Oikea oppi on ilosanoma Jeesuksesta.
Harhaoppi on sanoma,
joka vesittää tuon ilosanoman.


Paavali kirjoittaa toisaalla näin:

Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet,
en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta
paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.

Ja ollessani teidän tykönänne minä olin
heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja,
vaan Hengen ja voiman osoittamista,
ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.

Tuo on se, mitä meidän tulee tehdä.
Riitelyjä ja kiistakysymyksiä ja kinasteluja meidän tulee välttää,
kuten Paavali kirjoittaa avauksessa lainaamassani kohdassa.

Tämä sana on varma, ja minä tahdon,
että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat,
ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista.
Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.

Mutta vältä mielettömiä riitakysymyksiä
ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista,
sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.

Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä,
ja hän on itse itsensä tuominnut.

Paavali kirjoittaa tuossa kohden Tiitukselle nimenomaan siitä,
että tämä ohjaisi Jeesukseen uskovia hyviin tekoihin.
Mielettömät riitakysymykset eivät ole sellaisia.
Eivätkä ne ketään hyödytä.

Uskovien joukossa on kuitenkin aina ihmisiä,
jotka kaipaavat kinastelua.
Ehkä Tiitusta olisi houkuttanut osallistua väittelyihin.
Mutta Paavali kehottaa välttämään niitä
ja vieläpä varoittamaan näitä ihmisiä tuollaisista pohdiskeluista.
Ja jos he eivät lakkaa tuosta touhuiluistaan,
niin sitten Tiituksen tulee karttaa näitä uskovia.

He ovat kääntyneet pois Jumalan Sanan perusilmoituksesta.
Meidän on käsketty saarnata pelastuksen evankeliumia kaikille luoduille,
mutta nämä halajavat saada kiistellä toisten uskovien kanssa.
Ja se on synti. Ja he ovat tuominneet itse itsensä. Kadotukseenko - ei.
Mutta Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä he jäävät palkitsematta.

[Annora]

Niin, sen on joutunut näkemään, että uskovat kinastelevat keskenään raamatunkohtien merkityksestä.
Se on mielestäni erittäin inhottavaa. Siinä ei yksinomaan asiat riitele, vaan joku voi myös nauttia siitä riitelystä.

Mutta kuka tai mikä määrittää sen, onko kinastelija harhaoppinen? Helpoin vastaus olisi, jotta katsotaan raamatusta, miten väittelyn kohteena oleva asia on. Mutta: entäs, kun juuri tästä raamatun kohdan tulkinnasta ollaan eri mieltä, niin miten osataan valita ratkaisumalleista oikea?

[kalamos]

Mutta kuka tai mikä määrittää sen, onko kinastelija harhaoppinen?

Sen määrittelee se, että hän on kinastelija.
Paavali aloitti tuon avauksessa olevan katkelman näin:

Tämä sana on varma, ja minä tahdon,
että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat,
ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista.
Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.

Ja lopettaa tuon opetuskokonaisuuden näin:

Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa,
harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi.

Ja tuohon väliin hän sijoittaa
pienen opetuksen vääristyneestä/harhautuneesta
ja hedelmättömästä uskovan elämässä

These things are good and profitable unto men.
But avoid foolish questions

Siis kinastelu itsessään paljastaa sen,
että me olemme harhautuneet.

Helpoin vastaus olisi, jotta katsotaan raamatusta, miten väittelyn kohteena oleva asia on.

Minä sanoisin, että tuo ei ole pelkästään helpoin,
vaan aivan ratkaisevan tärkeä asia.
Mutta ei riitä se, että katsomme Raamatusta.
Meidän on pysyttävä siinä Sanankohdassa, jota tutkimme.

Eli sen lisäksi, että mielellään kinastelemme,
toinen merkki harhautumisesta on se,
että otamme Sanasta yhden paikan
ja liimaamme sen yhteen jonkun toisen paikan kanssa.

Kirjaimellisesti kääntäen Paavali puhuu
valitsevista

Harhautunut siis valitsee tai irrottaa Sanan sieltä ja toisen täältä.
Ja sitten meillä onkin jo taas yksi uusi oppi ja kinastelun aihe.

Siis miten menetellä.
Kun etsimme vastausta jonkin tekstikohdan sanomaan,
niin ensimmäiseksi on osattava erottaa tuo kohta
ja sen ympärillä oleva konteksti.
Siis Jumalan Sana tulee jakaa oikein.
Paavali kehotti Timoteusta osoittautumaan sellaiseksi ...
joka jakaa oikein totuuden sanaa

Kinasteleva ja valitseva on harhautunut.
Hän ei ole jumalaton eli Jumalaa vailla oleva,
mutta hän on vahingollinen Jumalan työlle
eikä ainakaan edistä evankeliumia Jeesuksesta.

Kuten avauksessani lainaamassani tekstissä todetaan,
tuollainen ihminen ei toteuta sitä,
mikä on hyvää ja hyödyllistä ihmisille.
Päinvastoin, hän tekee sitä, mikä on hyödytöntä ja turhaa.

Hyödyllistä on se, mikä edistää Kristuksen tuntemista.
Natanael puhui uskontunnustuksista.
No, me emme tällä foorumilla keskustele noista uskontunnustuksista,
jotka Natanael mainitsi,
mutta Raamatussa on se kaiken ratkaiseva uskontunnustus.
Jeesus Kristus on Herra

Jos joku sanoo, että Jumalan ainosyntyinen Poika
Jeesus Kristus ei ole Jumala niinkuin Isänsäkin on,
niin silloin olemme tekemisissä antikristuksen kanssa.

En minä ole kirjoittanut teille sentähden,
ettette totuutta tiedä, vaan sentähden,
että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.
Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus?
Hän on antikristus,
se, joka kieltää Isän ja Pojan.
Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään.
Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

Tällaisen ihmisen kanssa ei kannata kinata opista.
Hänelle on kerrottava ilosanoma Jeesuksesta,
koska hän ei vielä tunne Jeesusta
siis hänellä ei vielä ole uskonsuhdetta Jeesukseen.

Mutta uskovien kanssa Sanaa tutkittaessa
on tärkeää että ensin jaamme Sanan oikein,
eli katsomme, mikä on sanoma siinä tekstikokonaisuudessa,
jota nyt tutkimme.
Ja siitä sitten voimme zoomata kyseiseen kohtaan
tuossa tekstikokonaisuudessa.

Ja sitten voimme kyllä suorittaa teknistä tutkintaa
eli selvittää vaikka jonkin yksittäisen sanan merkitystä
katsomalla millaisissa yhteyksissä sitä muualla Raamatussa käytetään.
Näin meille selviää yksittäisen sanan merkitys.
Siis Raamattu on silloin meille sanakirja.
Mutta tässäkään yhteydessä ei saa eksyä siihen,
että alamme liimaamaan yhteen niitä kohtia Raamatusta,
joissa tuo yksittäinen sana esiintyy,
vaan on pysyttävä alkuperäisessä tekstiyhteydessä.

Meillä on käsissämme Apostolien opetus eli Raamattu.
Siinä me pysymme.
Ja meillä on kaikilla on yksi ja sama Opettaja,
Jumalan Pyhä Henki, joka opettaa meitä kaikkia.

Mutta Puolustaja, Pyhä Henki,
jonka Isä on lähettävä minun nimessäni,
hän opettaa teille kaikki

[Annora]

Tänään seurakunnassa kuultua, vapaasti muisteltuna.

2. kirje Timoteukselle

2:20 Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
2:21 Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.
2:22 Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.
2:23 Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.

***

Saviastiat itsessään ovat halpa-arvoisia, niiden arvo tulee näkyviin vasta siinä, mitä niissä on sisällä tai mihin niitä käytetään.

Ihmiset seurakunnassa ovat halpa-arvoisia saviastioita, vasta sitten kun heidät puhdistetaan, heistä tulee arvokkaita astioita arvokkaaseen käyttöön. Puhdistetaan, mistä? Pahan puhumisesta yms.