Kirjoittaja kirjoitti:Mikä on Natanaelin ja muiden kanta tähän, kun tässä ketjussa ollaan paljon puhuttu siitä, että uskovien juutalaisten ei kuuluisi tai he eivät saisi enää noudattaa Mooseksen lakia muuten kuin Uuden liiton merkityksissä? Joo, mutta eihän uskoville kuulu enää nasiirilupaus kirjaimelleen noudatettavaksi. Joten miksi Paavali sitä noudatti?
Kiitos saamastani kysymyksestä, Kirjoittaja! Uskovien juutalaisten ja pakanoiden tulee suhtautua lakiin aivan samalla tavalla: lain rituaalinen (uhraamiset, syömissäännöt jne.) ja hyvin pikkutarkat Israelin yhteiskuntajärjestystä koskeneet säännöt eivät ole enää voimassa sen jälkeen, kun Kristus ylimmäisenä pappina ja tuomarina lain täytti ja sanoi ristillä:
Se on täytetty Sen sijaan jokaisen uudestisyntyneen sydän on uudistunut ja Hengellään hän mielellään hyväksyy Jumalan Sanan moraaalilain. Juuri tässä on lain ”Uuden liiton merkitys”. Ensisijaisesti se on näkyvillä kymmenessä käskyssä. Paavali kilvoitteli tahtoessaan ojentautua Jumalan moraalilain mukaiseen elämään, mutta joutui tunnustamaan jatkuvan taistelun Hengen ja lihan välillä. Tämä on meidänkin osamme maallisen elämämme aikana. Paavalin sydämen suhde moraalilakiin oli kuitenkin oikea ja niin tulee meidänkin moraalilakiin suhtautua. Emmehän millään muotoa halua enää elää synnin orjuudessa, vaan uudenlaista elämää armon vapaudessa Sanan moraalilain mukaan ojentautuen. Moraalilaki koskettelee meidän omaatuntoamme, jossa Pyhä Henki Jeesuksen omissa vaikuttaa: rakasta Jumalaa, rakasta lähimmäistäsi, älä varasta, älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi jne. Uudestisyntynyt sydän rakastaa rakkauden lakia.
Paavali (Room 7:22) kirjoitti:sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin
Sekaannusta voi aiheuttaa se, että toisaalta Jeesus sanoi, ettei laista katoa pieninkään piirto ja toisaalta Raamattu tuo esille, että Kristus on lain loppu. Veljemme Kalamos kirjoitti aivan oikein todetessaan, että
καλαμος kirjoitti:Jeesus ei ole kumonnut lakia. Hän täytti sen.
Jeesus ei ole lain loppu vaan sen täyttymys/päämäärä.
Juurikin noin – alkukielessä, kreikassa, käytetään sanaa τέλος (telos), joka tarkoittaa lopputulemaa, lopputulosta – kyseessä on todellakin lain täyttymys, joka tapahtui Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa.
Toisen kysymyksen, esität Kirjoittaja, sellaisen olettamuksen pohjalta, että Paavali olisi täyttänyt lakiin liittyvän nasiirilupauksen. Jumalan Sana ei tue olettamustasi, joten vastaus on – ei minkään syyn tähden, sillä Paavali ei koskaan tehnyt mitään nasiirilupausta. Nasiirilupaus on selitetty neljännessä Mooseksen kirjassa ja nasiirilupauksen antava vihkiytyi Herralle ja siihen liittyi polttouhri, syntiuhri sekä yhteysuhri. Nasiirin edestä siis toimitettiin syntiuhri eläinuhrijärjestelmän mukaan. Paavali oli saanut kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen veriuhrin ansiosta, joten hän ei millään muotoa voinut enää osallistua vanhan liiton syntiuhrimenoihin. Herramme ja Vapahtajammehan oli ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan kumonnut vanhan liiton eläinuhrijärjestelmän kertakaikkisesti.
Paavali oli Jerusalemin seurakunnan edessä kovan paineen alla, sillä Jerusalemin kristillinen seurakunta oli valitettavan monella tapaa lakihenkinen. Seurakunnan vanhimmat esittivät Paavalille, että juutalaisille oli kerrottu Paavalin opettavan pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta sekä kieltävän ympärileikkauksen sekä elämisen juutalaisten tapojen mukaan. Jotta juutalaiset huomaisivat Paavalin vaeltavan lain mukaan, Jerusalemin seurakunnan vahimmat pyysivät Paavalia maksamaan neljän miehen nasiirilupauksen kulut. Tämäkin osoittaa, ettei Paavali itse ollut tehnyt mitään nasiirilupausta, muutenhan hän olisi vedonnut siihen osoituksena lain kunnioittamisestaan. Näytöksi lain kunnioittamisesta riitti nyt maksun suorittaminen ja siihen Paavali tässä tilanteessa suostui.
Lain ja evankeliumin väärä suhde ei ollut vain Jerusalemin alkuseurakunnan ongelma. Eri seurakunnissa ja myös tällä keskustelupalstalla näkyy lakihenkisyys monella tavalla, esimerkiksi kun joidenkin mielestä uskovien tulisi noudattaa eräitä Vanhan Testamentin seremonialakeja. Jos kykenemme tutkimaan rehellisesti sydäntämme, niin joutuisimme kaikki myöntämään vanhaa Arlan mainosta mukaellen: ”Jokaisessa meissä asuu pieni fariseus”. Tätä ei pidä ihmetellä: Paavali taisteli Jerusalemin apostolikokouksessa puun ja kuoren välissä ja tunnustekoja Jeesuksen nimessä Pyhän Hengen täyteydessä tehnyt Pietari lankesi karkeaan kaksimielisyyteen ruokailutavoissaan herättäen suurta pahennusta (Gal2:11). Niin silloin kuin nytkin, meillä on taistelu puhtaan evankeliumin puolesta. On tilanteita, joissa emme aina ole niin voittoisia taistelijoita, mutta taistelu jatkuu.
Paavali (Fil 1:27) kirjoitti:Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti,
että minä, tulinpa sitten teidän tykönne ja näin teidät tai olin tulematta,
saan kuulla teistä, että te pysytte samassa hengessä
ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta.
P.S. Juutalaisuudessa oli paljon erilasisia lupauksia ja valoja, joilla osoitettiin kiitollisuutta Jumalalle ja Hänen lakinsa kunnioittamista. Moniin lupauksiin liittyi hiusten leikkaaminen. Nasiirilupaus oli korkeinta astetta ja sen tehneen tuli toimittaa hiuksensa temppeliin poltettavaksi eläinuhritoimituksia suoritettaessa. Hyvin monet ovat sitä mieltä, että kyseisessä kohdassa lupauksen antaja on Akylas: ”…mukanansa Priskilla ja Akylas; hän oli leikkauttanut tukkansa Kenkreassa, sillä on oli tehnyt lupauksen.” Itse kallistun kuitenkin Paavaliin, sillä hänet esitetään tekstiyhteydessä koko ajan toimijana, subjektina. Raamattu ei kerro mistä lupauksesta Apt.18:18 –kohdassa on kysymys. Kuten edellä olen esittänyt, pidän nasiirilupauksen antamista Paavalin kohdalla täysin poissuljettuna mahdollisuutena.