Pitääkö armeijan käyneen uskovan tappaa sodassa?

[Emil]

Mehän olemme tuossa tilanteessa jo tuhat vuotta olleet Herran luona.
Jokin syy täytyy olla sille, että tuossa tilanteessa meidän poskillamme ovat kyyneleet.
Ja mehän olemme silloin täydellisesti yhtä Kristuksen kanssa.
Joten varmasti Jeesuskin itkee tuossa tilanteessa.

Minä tulen ihan varmasti itkemään,
kun katselen tuolta tuomioistuimelta lähtevää joukkoa.
Toivottavasti joku silloin pyyhkii kyyneleeni.

Eikä tilannetta yhtään helpolta se,
että tulen näkemään joidenkin tuttujen kasvoja,
jotka ehkä viimeisen kerran vilkaisevat minuun ...
... katseella, joka kertoo kaiken ...
... sinä tiesit, mutta et sitten paljon näistä kertonut ...
... ainakaan niin armahtavasti, että kaikki olisivat voineet uskoa sen.

Me koemme 1000 -vuotisen valtakunnankin jälkeen surua, kun meidät yritetään tuhota niiden toimesta, jotka syntyivät ja kasvoivat ja elivät 1000 -vuotisessa valtakunnassa ja näkivät jopa Herrankin ja Pyhät hallitsemassa. Silti joukko sieltäkin 1000 -vuotisesta valtakunnasta ryhtyy kapinaan Herraa ja Hänen voideltuansa vastaan ja ryhtyy sotimaan ja tuhomaan meitä taivaallisessa Jerusalemissa asuvia, mutta tuli tulee taivaasta (avaruudesta) ja tuhoaa heidät.

[kalamos]

Siis tuli tuhoaa nuo hyökkääjät,
eli he saavat surmansa sillä tavalla.

Ja he nousevat yli maan avaruuden
ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin.
Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.

Ja sitten olemme siinä tilanteessa,
että kaikki ihmiset ovat kuolleet ruumiillisesti,
ja niistä ne, jotka eivät koskaan suostuneet Jumalan Rakkauden armahdettaviksi,
eli ovat myös hengellisesti kuolleita,
kokevat vääräin eli tuomion ylösnousemuksen - siis - kuolleet tuomittiin.

Ja tuo heidän väärä valintansa saa minut itkemään.
Ei mikään säikähdys minua enää tuolloin tuhannen vuoden kulutta saa parkumaan,
vaikka jotkut paholaisen villitsemät ihmisparat hyökkäävätkin
Taivaallista Jerusalemia vastaan.

[Emil]

Sinä voit itkeä ehkä, mutta minä en voi. Jos Jumalakaa ei itke heitä, niin sitten en minäkään itke heitä. Jos Jumala itkee heitä, niin sitten minäkin itken heitä. Jos Jumalan viha kohtaa heitä ja Jumala osoittaa vihansa heihin ja Jumala vihaa heitä, niin silloin minäkin vihaan heitä. Teen perillä kaikessa samoin kuin Jumala tekee. Toivottavasti mekin täällä kaikki (itseni mukaanliukien) pääsemme voittajina perille Isän luo ja Jeesuksen luo ja Pyhän Hengen luo ja kaikkien Pyhien luo.

[kalamos]

Siis ... tämä menee nyt niin,
että Jumala pyyhkii tuossa vaiheessa kyyneleet Sinunkin silmistäsi.

Jeesus itki Jerusalemilaisten kohtaloa.
Ei Hän vihannut heitä vaan rakasti heitä.

Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii!
Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.
Sillä sinulle tulevat ne päivät,
jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut
ja ahdistavat sinua joka puolelta;
ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat,
eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.

Ei kai Jeesus tee toisin kuin käski meidän tehdä:

Te olette kuulleet sanotuksi:
'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.

Mutta minä sanon teille:
rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa;
sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin,
ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat,
mikä palkka teille siitä on tuleva?
Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne,
mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.

[Emil]

Tämä koskee maanpäällistä aikaa.

Taivaassa on tumion ja ikuisen Jumalan vihan paikka. En usko, että Jumala itkee tuomitessaan, mutta voinhan olla väärässäkin. Jokatapauksessa itken jos Jumalakin itkee, en itke kadotettuja jos ei Jumalakaa itke kadotettujen tuomiolla, kun ei enää ole mahdollisuutta tulla uskoon. Uskon, että kyyneleet ovat laajempi kokonaisuus jossa kaikki kaipaus ja tuska ja murhe on poissa, kun Jumala ne kyyneleet pois pyyhkii, entiset eivät senjälkeen enää mieleen astu.

[kalamos]

No, sitten Sinä varmaan maanpäällisessä ajassa rakastat vihollisiasi.
En kyllä ymmärrä, miksi Sinä taivaassa alkaisit heitä vihaamaan.

Jumala ei ole koskaan hyökännyt paholaisen kimppuun.
Paholainen on aina ollut hyökkääjä.
Kun se tapahtui ensimmäisen kerran,
niin toki sitten paholainen heitettiin taivaasta maan päälle,
mutta Jumala suri tuota asiaa ja yleensä Aamuruskon Poikaa.

Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika!

Jumala on Rakkaus. Paholainen vihaa kaikkia ja kaikkea.
Jumala ei halua sotia.
Kun Messias ottaa hallintavallan maan päällä,
niin muistanet mitä tapahtuu:

Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi;
kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan,
eivätkä he enää opettele sotimaan.

Ei viha ole peruste tai oikeutus sotimiselle.

Olen suorastaan järkyttynyt siitä, kun kerroit tällä foorumilla veljellesi,
että Sinun olisi pakko määrätyssä tilanteessa tappaa hänet.

Ylläpito tietenkin poisti viestin,
mutta kai Sinä ymmärrät sen, että ei Sinun ole pakko tappaa ketään.

Jos seuraava Jukka Rokan näyn kohta toteutuu,
niin kummalla puolella seisot:

Monet veljet kieltäytyvät aseellisesta taistelusta,
mutta toiset ovat valmiit siihen ryhtymään,
kun esivalta kerran niin määrää, he ajattelevat.
Mutta kohta moni heistäkin joutuu uuden harkinnan eteen,
sillä kohta heidät komennetaan ampumaan aseista kieltäytyviä uskonveljiään!
Jotkut ovat "esivallalle kuuliaisia" (!?) ja tottelevat,
mutta toiset heittävät pois aseensa ja astuvat vapaaehtoisesti teloitettavien riviin.
Siinä kysyttiin "pyhien kärsivällisyyttä ja uskoa"...

[Emil]

Nyt kun olen uskossa Jeesukseen (jos en olisi uskossa, tai olisin luopunut uskosta, tilanne olisi toinen), niin valitsisin varmaankin laskea aseen ja astua riviin. Rikkoisin silloin sotilasvalaa ja olisin tottelematon esivallalle ja tehtävälleni, johon olen Suomen armeijassa juhlallisesti luvannut tehdä kaikkivaltiaan Jumalan edessä. En vannonut sotilasvalaa, koska Raamattu kieltää sen. Olin siinä joukossa, joka antoi juhlallisen lupauksen Jumalan edessä. Itse ollessani tottelematon tuollaisessa ajassa, josta edellä kerroit, joutuisin sota-oikeuden eteen. Rangaistus voisi pahimmillaan olla se, että saisin teloitustuomion omilta itse. Katson kuitenkin, että tärkeämpi on totella enemmän Luojaa kuin ihmistä sotatilanteessakin. Sodassa, jos sellaiseen Suomi joutuisi tulevaisuudessa, olisin velvoitettu aseellisesti puolustamaan Suomea. Olisin pakotettu ampumaan ym. itsepuolustukseksi vihollista ja se koen, että uskovana voisin viimekädessä tehdä, jos ei muuta vaihatoehtoa ole vihollisen pysäyttämiseksi, joka maahamme asein hyökkää. Uskovia (jotka tiedän uskoviksi) en voisi ampua sodassa, mutta heitä voi olla vihollisenkin joukossa!! Mistä voin tietää kehen se luoti esim. osuu? Uskovaan viholliseen, jolla ehkä on perhekkin vai uskomattomaan viholliseen, jolla myös voi olla perhe?

Kunpa sodat voisi nykyisinkin voittaa näin:

Ja kun Israelin kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle:
"Surmaanko minä heidät, isäni, surmaanko heidät?"
Hän sanoi:
"Älä surmaa. Surmaatko sinä ne, jotka otat vangiksi miekallasi ja jousellasi?
Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa heidän syödä ja juoda;
menkööt sitten takaisin herransa luo."
Niin tämä valmisti heille suuren aterian,
ja kun he olivat syöneet ja juoneet, päästi hän heidät menemään;
ja he menivät herransa luo.
Eikä aramilaisia partiojoukkoja sitten enää tullut Israelin maahan.

Jos mahdollista on ja mikäli se teistä riippuu,
eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

Vaan, jos vihamiehelläsi on nälkä syötä häntä,
jos hänellä on jano juota häntä.
Sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänso päälle.
Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.

Mutta filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaan,
ja he kokoontuivat lähelle Sookoa, joka on Juudassa.
Ja he leiriytyivät Sookon ja Asekan välille, Efes-Dammimiin.
Saul ja Israelin miehet olivat myös kokoontuneet ja leiriytyneet Tammilaaksoon;
ja he asettuivat sotarintaan filistealaisia vastaan.
Filistealaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella,
ja israelilaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja laakso oli heidän välillänsä.
Niin filistealaisten joukoista tuli kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin Gatista.
Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen.
Hänellä oli vaskikypäri päässänsä ja suomuspanssari yllänsä,
ja rintahaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä, oli vaskea.
Ja hänellä oli säärissään vaskivarukset ja selässään vaskikeihäs.
Hänen peitsensä varsi oli niinkuin kangastukki,
ja hänen peitsensä kärki, joka painoi kuusisataa sekeliä, oli rautaa.
Ja kilvenkantaja kävi hänen edellänsä.
Hän astui esiin ja huusi Israelin taisteluriveille sanoen:
"Miksi te lähditte sotaan ja asetuitte sotarintaan?
Minä olen filistealainen, ja te olette Saulin palvelijoita;
valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne minun luokseni.
Jos hän kykenee taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut,
niin me olemme teidän palvelijanne;
mutta jos minä voitan ja surmaan hänet,
niin te olette meidän palvelijamme ja palvelette meitä."
Ja filistealainen sanoi vielä:
"Minä olen tänä päivänä häväissyt Israelin taistelurivit.
Antakaa tänne mies, niin me taistelemme keskenämme."

Ps. Ei armeijaa Suomessa käydä huvikseen. Se on velvollisuus jokaiselle, USKOVALLEKKIN puolustaa omaa maataan, jonka Jumala on meille antanut, kun olemme se sodassa voittaneet itsellemme. Ei uskovat nykyisinkään mene armeijaan leikkimään, vaan oikeasti oppimaan miten taistella asein vihollista vastaan, tai sitten uskova ei käy armeijaa ja hankkii tavalla tai toisella vapautuksen asepalveluksesta, mutta sotatilasssa armeijasta vapautetutkin voidaan komentaa rintamalle.

[kalamos]

Otit esille hyvin tärkeän asian.
Ei voi olla niin, että uskovat olisivat velvoitettuja tappamaan toisiaan.
Se ei voi olla Raamatun käsky.
Mutta en löydä myöskään käskyä tappaa muitakaan lähimmäisiäni.
Ainoa asia, jonka haluan kenenkään sydämeen upottaa, on Jumalan Sana.

Tiedän uskovia, jotka ovat menneet aseettomaan palvelukseen,
mutta eivät kestäneet aseellisessa palveluksessa olevien naljailua,
ja niin kesken palvelun siirtyivät aseelliseen palvelukseen.

Mitä tulee sitten oikeaan sotaan, niin se ei koskaan ole huvia.
Se, mitä tosiasiassa rintamalla on tapahtunut, on niin hirvittävää,
ettei mikään mielikuva tai elokuva pysty sitä meille välittämään.
Ei sodassa mitään sankareita ole. Jokainen on siellä pelkuri.
Ei siihen totu. Joka päivä pelkää enemmän ja enemmän.
Ja koko ajan kaverit vähenevät.
Kuka on viimeksi tuskissaan huutanut äitiä, kuka Jumalaa, kuka paholaista.

Minä olen käynyt aikanaan Kaunialan sotavammasairaalassa,
ja se oli kyllä ravisuttava näky, kun joku otti jalkansa kaapista jne.

Lähes kaikki tuntemani hengissä sodasta selvinneet olivat yleensä
jollain tavalla ruumiillisestikin vammautuneet.
Keneltä oli poistettu keuhko, kuka oli saanut osuman mihinkin.

Ja jos joku oli selvinnyt ilman ruumiillisia vammoja,
niin hän oli silti lopun elämäänsä vammautunut.
Se ilmeni siten, että he eivät halunneet koskaan puhua noista asioista.

Sota on paholaisen keksintö.
Se aloitti maailmankaikkeuden ensimmäisen kapinan.
Ja se käynnistää viimeisen sellaisen vielä tuhat vuotta kestäneen rauhan valtakunnan jälkeen.
Ja ennen sitä se saa aikaiseksi tämän:

Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen,
ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta,
että ihmiset surmaisivat toisiaan;
ja hänelle annettiin suuri miekka.

Arkkipiispa Gustaf Johansson (1844-1930)
oli vuonna 1920 iltakävelyllä Turun tuomiokirkon kohdalla.
Hän huomasi kirkon olevan kirkkaasti valaistu.
Hän päätti mennä katsomaan, mikä tilaisuus kirkkossa on näin myöhään.
Hän näki kirkon alttarin edessä valtavan suuren kirkkaan enkelin,
jolla oli paljastettu miekka kädessä.
Enkeli ilmoitti, että Suomea kohtaa kolme kovaa tuomiota:

Ensiksi miekan kärki kastuu,
toiseksi miekka menee puoliväliin ja
kolmanneksi miekka menee kahvaa myöten.

Yksi tuomio oli jo takana:

Yksi isku on jo tullut, mutta kaksi on vielä tulematta.

Enkeli päätti viestinsä arkkipiispalle näin:

Suomi tulee kestämään nämä kaksi miekan iskua,
mutta kolmas on uppoava syvälle ja kahvaa myöden,
ellei Suomen kristityt palaa takaisin Raamattuun ja täyty Pyhällä Hengellä
sekä tee parannusta kaikessa missä parannusta voi löytyä.

Tarkempaa tietoa tuosta löytyy googlaamalla.
Mutta oleellista tässä on varmasti se,
että Suomen pelastus tuosta kolmannesta tuomiosta
on Suomen kristittyjen parannuksen teko.

[Emil]

Olet varmaankin oikeassa Kalamos. Entä jos itsepuoulustat itseäsi tai perhettäsi ja siinä samalla hyökkääjä kuolee itsepuolustuksesi toimesta? Sellaistakin on käynyt maailmassa ja jopa uskoville.

[Kirjoittaja]

sekin on yksi kysymys että mikä on suomalaisen uskovan isänmaa, Suomi vai Taivasten valtakunta vai molemmat? Ei taida UT:ssa olla paljon maallisesta isänmaasta kertovaa tekstiä, muuta kuin että pitää olla sille alamainen.