Minua on usein auttanut jonkun kommentaarin lyhyt toteamus (yhtä hyvin se olisi voinut olla naapurin uskova Ulla), tällä kertaa 'epäuskosta'. En nyt löytänyt aiheesta sinällään entistä ketjua.
Markus(9:24) kirjoitti:Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani".
"Minä uskon, avusta minua epäuskoa vastaan", selittää Adam Clarke.
Samasta aiheesta selitetään (John Gill), että usko Kristukseen oli vasta orastavaa, ja se oli sekoittunut sitä suurempaan epäuskoon.
Itselleni tämä puhuu sitä, kuinka riittää, jos vain näkee uskon edustajan, johon tukeutua: sinä kun tiedät elämän tien, kerro minulle! Anna minullekin tuo rauha, joka sinulla on!
Vaikka itse piehtaroisimme epäuskon roihussa, joku toinen näkee uskonliekkimme, ja voi syttyä siitä.
Parhaimmillaan epäusko on tämän maailman 'uskoa': näkyvään, järjelliseen ja loogiseen uskomista.
Katsoin taas eilen illalla elokuvan, tällä kertaa tositapahtumiin perustuvan. Dramatisoinnissa kuvattiin, kuinka parantumattomasti sairas lapsi joutui onnettomuuteen, jonka seurauksena hän meni tajuttomaksi. Herättyään hän kertoi käyneensä taivaassa, ja jonkin ajan kuluttua hänet todettiin terveeksi.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Miracles_from_Heaven