Kirjeessä Tiitukselle on kysymys henkilöistä, jotka väittelyillään aiheuttivat sekaannusta ja hajaannusta seurakunnassa. Kalamos on tuonut esille jo olennaisimman eli seurakunnassa on henkilö, joka aiheuttaa hajaannusta ja tuntuu suorastaan kaipaavan kinastelua. Kirjeessä Tiitukselle Paavali tarttuu Kreetan seurakunnassa olevaan tilanteeseen: joku Tiituksen asettamaan seurakuntajärjestykseen tyytymätön on saanut joitakin puolelleen ja näin aiheuttanut valitettavaa jakaantumista ja riitaisuutta. Seurakunnan tulisi olla yhtenäinen rakkaudessa ja totuudessa.
Vaikka ei perehtyisi αἱρετικὸν (hairetikon) –sanan merkitykseen, niin asia selviää hyvin suoraan tekstiyhteydestä. Vastaan tulee kuin virtana sellaisia sanoja kuin ”mielettömiä riitakysymyksiä”, ”kinastelua”, ”kiistoja”, jotka ovat ”hyödyttömiä ja turhia”.
Kun riidanhaluisten seurakuntalaisten kiistelyt tukahdutetaan heti alkuunsa, niin seurakuntalaiset pääsevät keskittymään siihen tärkeimpään: evankeliumin levittämiseen uskosta osattomille ja hyvien töiden tekemiseen. Palvelu lähtee rakkaudesta ja kiitollisuudesta hyvää Jumalaa kohtaan, eikä seurakunnan tule hyväksyä kiistelyä, kinaa ja jatkuvaa riitelyä, jotka ovat tuhoisaa myrkkyä ilosanoman levittämisen ja palvelemisen työlle. Emme voi muuttaa kiistelijöitä väkisin vaan ainoa avain on se, että he itse näkevät kiistelyllään menneensä harhaan ja tunnustavat käytöksensä synniksi. Sellaisten ihmisten varoittaminen on paikallaan, mutta sen jälkeen ei ole muuta keinoa kuin ottaa heihin välimatkaa. Irtauduttuaan kiistelijästä uskovat saavat rauhassa keskittyä hyvän tekemiseen.
Paavali (Tiit.3:8) kirjoitti:”Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.”
On ymmärrettävää, että uskovat ovat monista Raamatun kohdista eri mieltä. Vaikka kysymys olisi aluksi hyvin pienestä erimielisyydestä, niin ongelmalla on taipumus paisua, jos se etenee jatkuvaksi kiistelyksi. Lopulta tuloksena saattaa olla jakaantuminen eri tavalla ajatteleviin ryhmiin. Kirjeessä Tiitukselle ”harhaoppinen” viittaa juurikin henkilöön, joka jatkuvasti aiheuttaa ristiriitoja, nostaa halukkaasti esille riitakysymyksiä kiistelläkseen niistä. Uuden Testamentin merkityksessä kyseessä on siis henkilö, joka aiheuttaa skismoja, puolueita ja jakaantumista seurakunnassa. Paavali kehottaa Tiitusta pysymään tuollaisista ihmisistä erossa ja keskittymään työhön Jumalan elopellolla.
Varmasti Paavali toivoi, että Tiituksen puhuttelun jälkeen jatkuvaa riitelyä aiheuttava henkilö palaisi takaisin ruotuun ja yksimielisyys ja sopu saavutettaisiin. Jos varoitusten jälkeen sekaannusta aiheuttava henkilö pysyisi edelleen omissa, väärissä väitteissään, niin väittelijä pitäisi yksinkertaisesti jättää sen suurempaa huomiota vaille. Heitä oli syytä karttaa, sillä muulla tavalla jatkuvista väittelyistä ei oltu päästy eroon. Emmehän me voi koskaan ketään ihmistä toisenlaiseksi muuttaa, millaisena kukin on ja haluaa esiintyä.
