Loiko Jumala pahan?

[Kirjoittaja]

minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden,
joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden;
minä, Herra, teen kaiken tämän.

King James version

I form the light, and create darkness:
I make peace, and create evil:
I the LORD do all these things.

Darby

forming light, and creating darkness;
making peace, and creating evil.

[kalamos]

Tuossa kohden todellakin puhutaan luomisesta
Täsmälleen samaa alkutekstin sanaa bara'
ja täsmälleen samassa muodossa ū·ḇō·w·rê
käytetään muun muassa puhuttaessa tuulesta.

Sillä katso:
hän on se,
joka on tehnyt vuoret ja luonut tuulen,
joka ilmoittaa ihmiselle,
mikä hänen aivoituksensa on,
joka tekee aamuruskon ja pimeyden
ja joka kulkee maan kukkulain ylitse
- Herra, Jumala Sebaot, on hänen nimensä.

Jumala on muovannut vuoren.
Mutta tuuli ei ole mitään materiaa.
Se on vain puhallus.
Ihmisessäkin tapahtuu tällainen uuden luomisen ihme,
kun ihminen syntyy uudesti ylhäältä Hengestä.
Opetuslapset kokivat tämän,
kun Jeesus puhalsi heitä kohti.
Sitten myöhemmin he kokivat täyttymisen Hengellä,
ja silloinkin kävi väkevä tuulispää.
Siis tuuli puhaltaa,
mutta me emme tiedä, mistä se tulee ja minne menee.

Sama koskee onnettomuutta.
Se tulee, jos Jumala sallii sen.
Ja joskus Jumalan on pakko sallia se.
Edellä lainaamani jae on Sana Israelille,
joka ei ole tehnyt parannusta.
Jumala oli rangaissut Israelia monin tavoin,
mutta Israel ei tehnyt parannusta.
Ja niin lopuksi juuri ennen tuota lainaamaani jaetta,
Jumala sanoo Israelille:

Minä panin toimeen hävityksen teidän seassanne,
niinkuin Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran,
ja te olitte kuin tulesta temmattu kekäle.
Mutta te ette kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.
Sentähden minä teen sinulle, Israel, näin.
Koska minä tämän sinulle teen,
niin valmistaudu, Israel, kohtaamaan Jumalaasi.

Jumala oli tekevä vuoren ja luova tuulen,
jotka saisivat Israelin kääntymään.

Nyt Sinun lainaamassasi Jesajan kirjan kohdassa
ollaan tilanteessa,
jossa puhutaan Koorekselle,
joka kutsutaan vapauttamaan Israelin kansa.

Jumala oli luonut onnettomuuden.
Israel oli joutunut omasta syystään pakkosiirtolaisuuteen.

Mutta nyt Jumala oli luomassa uutta.
Tuuli puhalsi Kooreksen sydämeen.
Lainaan Toisen Aikakirjan viimeiset sanat:

Persian kuninkaan Kooreksen
ensimmäisenä hallitusvuotena
Herra herätti Kooreksen,
Persian kuninkaan, hengen
täyttääkseen sanansa,
jonka hän oli puhunut Jeremian kautta.
Niin Koores antoi kuuluttaa
koko valtakunnassaan ja julisti myös käskykirjeessä:

"Näin sanoo Koores, Persian kuningas:
Herra, taivaan Jumala,
on antanut minulle kaikki maan valtakunnat.
Hän on käskenyt minun rakentaa
itselleen temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa.
Kuka vain teidän joukostanne kuuluu hänen kansaansa,
olkoon Herra, hänen Jumalansa,
hänen kanssaan ja hän menköön sinne."

Tälle Koorekselle Jumala osoittaa Sanansa
lainaamassasi Jesajan kirjan kohdassa.

Jumala oli luonut onnettomuuden,
mutta nyt Jumala teki toisen luomisen ihmeen.
Jumala puhalsi Kooreksen sydämeen,
niin että se heräsi eloon.
Kooreksen sydämen täytti Jumalan tahto.

Pimeys ja synkeys ja paha,
jonka Jumala oli sallinut ja luonut
Israelin kansan kohtaloksi,
oli ollut välttämätön,
jotta Jumala saattoi tehdä toisen luomisen ihmeen
ja pelastaa Israelin kansan takaisin Herran tykö.
Lainaamasi Jesajan kirjan luvun viimeiset jakeet:

Ainoastaan Herrassa
- niin pitää minusta sanottaman -
on vanhurskaus ja voima.
Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki,
jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan.
Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen,
ja hän on heidän kerskauksensa.

[Kirjoittaja]

Tuottaako Herra kaiken onnettomuuden vai Saatana? Vai Saatana Herran sallimana, eli Herra?

Puhalletaanko pasunaan kaupungissa,
niin ettei kansa peljästy?
Tahi tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta,
jota ei Herra ole tuottanut?

tämmöistä käännösvaihtoehtoa esittää Raamattu.uskonkirjat.net sivuston King James, mutta en oikein ymmärrä, mitä se tarkoittaa, siis tuo viimeinen hakasulkujen sisällä oleva virke:

KJV

Shall a trumpet be blown in the city, and the people not be afraid?
shall there be evil in a city,
and the LORD hath not done it ?

[be afraid: or, run together?] [the LORD...: or, shall not the LORD do somewhat?]

[kalamos]

Tuottaako Herra kaiken onnettomuuden vai Saatana?

Jumala puhuu
nyt lainamassasi luvussa
Israelille eli omalle kansalleen,
jonka oli vapauttanut Egyptin orjuudesta.
Siis Jumala puhuu nyt kansalle,
joka on sille kaikkein läheisin ja rakkain.
Tämä Jumalan läheisyys ja rakkaussuhde
ei kuitenkaan merkitse sitä,
että Jumala voisi jotenkin katsoa asioita sormien läpi.
Aivan päinvastoin.

Kuulkaa tämä sana,
jonka Herra on puhunut teitä vastaan,
te israelilaiset,
koko sitä sukukuntaa vastaan,
jonka minä olen johdattanut Egyptin maasta,
sanoen:
Ainoastaan teidät minä olen valinnut
kaikista maan sukukunnista;
sentähden minä kostan teille
kaikki teidän pahat tekonne.

Tämä liitto Israelin ja Jumalan välillä
oli vahvistettu Siinailla,
kun Kansa yhdestä suusta hyväksyi
kaikki Mooseksen ilmoittamat Herran Sanat.
Siis Mooses oli kuin pappi
Jumalan ja Israelin välillä,
ja kysyi Israelilta,
tahtoiko se antautua Jumalalle
sen liittosopimuksen mukaan,
jonka Mooses oli heille julistanut.

Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä
ja sanoi:
"Kaiken,
mitä Herra on puhunut,
me teemme".
Ja Mooses vei kansan vastauksen Herralle.

Tämä liitto oli kuin miehen ja naisen välinen
aviolittosopimus.
Ja niin Israelia nimitetään Raamatussa
Jumalan aviovaimoksi.
Ja tähän liittosopimukseen
Aamos viittaa ja jatkaa:

Kulkeeko kaksi yhdessä,
elleivät ole keskenänsä sopineet?

Ja nyt Jumalalla eli Aviomiehellä
on jotakin sanomista Israelille eli Vaimolleen.
Matka ei jatku niinkuin
aviopuolisoiden välillä kuuluisi,
jos ei asioita laiteta kuntoon.
Ja Jumala on toimiva
sen liittosopimuksen mukaan,
jolla Jumalan ja Israelin välinen aviolitto
solmittiin Siinailla.
Jumala ei suinkaan tule
säästämään Israelia,
jos se toimii niinkuin pakanat toimivat.
Aivan päinvastoin.
Tuomio alkaa Jumalan huoneesta.
Näin myös Uuden liiton seurakunnassa on.
Se, jolle on annettu Sana jaettavaksi,
on suuressa vastuussa.

Veljeni,
älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi,
sillä te tiedätte,
että me saamme sitä kovemman tuomion.

Ja aivan vastaavasti Jumala
nyt lähestyy Israelia,
jolle Jumalan Sana ja liitot on annettu.
Israel on vaarassa joutua ansaan
saaliiksi ja raadeltavaksi.
En nyt yritä parantaa
seuraavien jakeiden suomennosta.

Ärjyykö leijona metsässä,
ellei sillä ole raadeltavaa?
Kiljuuko nuori leijona luolastansa,
ellei se ole saalista saanut?
Käykö lintu maassa paulaan,
ellei sen varalle ole pyydystä pantu?
Nouseeko paula maasta saaliin siihen tarttumatta?

Joka tapauksessa
Israel on mitä suurimmassa vaarassa.

Puhalletaanko pasunaan kaupungissa,
niin ettei kansa peljästy?
Tahi tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta,
jota ei Herra ole tuottanut?

Siis Jumala on kyllä onnettomuuden
... sanotaan vaikkapa ... maahantuoja.
Mutta ei itse onnettomuus.
Päinvastoin.
Jumala haluaa pelastaa kansansa.

Sillä ei Herra, Herra, tee mitään
ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.

Ja nyt Aamos lammaspaimenena
on joutunut profeetan tehtävään.
Lammaspaimen ja samalla Leijona.
Mitähän tuosta tuleekaan mieleen ...
Mutta ottaako Israel
vastaan lammaspaimenen julistaman
profeetallisen Sanan.

Leijona ärjyy:
kuka ei pelkäisi?
Herra, Herra puhuu:
kuka ei ennustaisi?

Ja mikä on sanoma.

Julistakaa Asdodin palatseille
ja Egyptin maan palatseille ja sanokaa:
Kokoontukaa Samarian vuorille ja katsokaa,
mikä suuri meteli on sen keskellä
ja mikä sorto sen sisällä.
He eivät ymmärrä tehdä sitä, mikä oikein on,
sanoo Herra;
he kokoovat väkivaltaa ja sortoa palatseihinsa.
Sentähden, näin sanoo Herra, Herra:
Vihollinen on oleva kaikkialla maassa,
ja hän kukistaa sinun linnoituksesi,
ja sinun palatsisi ryöstetään.

Siis vihollisen aiheuttama tuho oli tulossa.
Eikä Israel ollut missään erikoissuojelussa.
Päinvastoin.
Tuomio sille olisi ankarampi kuin muille.

Näin sanoo Herra:
Niinkuin paimen saa pelastetuksi leijonan kidasta
pari sääriluuta tai kappaleen korvaa,
niin pelastuu israelilaisiakin,
niitä, jotka istuvat Samariassa
sohvankulmassa ja kirjosilkkisellä leposijalla.
Kuulkaa ja todistakaa Jaakobin heimoa vastaan,
sanoo Herra, Herra, Jumala Sebaot:
Sinä päivänä,
jona minä kostan Israelille hänen rikoksensa,
minä kostan myös Beetelin alttareille,
niin että alttarinsarvet hakataan irti ja putoavat maahan.
Ja minä sorran maahan talvihuoneen ja kesähuoneen,
ja norsunluuhuoneet kukistuvat,
ja paljoista huoneista tulee loppu, sanoo Herra.

Siis ... vihollinen ...
on se, joka tuhoaa.
Ei Jumala.
Mutta Jumala tuottaa tuon pahan,
sallii vihollisen toimia halunsa mukaan,
jos emme ole Herran suojaamana.

[Annora]

Ja me olemme oppineet tuntemaan
ja me uskomme sen rakkauden,
mikä Jumalalla on meihin.
Jumala on rakkaus,
ja joka pysyy rakkaudessa,
se pysyy Jumalassa,
ja Jumala pysyy hänessä.

Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
Sentähden on rakkaus lain täyttämys.

Ja Herra tunsi suloisen tuoksun
ja sanoi sydämessänsä:
"En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden;
sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.
Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää,
niinkuin nyt olen tehnyt.

En minä pane täytäntöön vihani hehkua,
en enää hävitä Efraimia.
Sillä minä olen Jumala enkä ihminen,
olen Pyhä sinun keskelläsi;
en tule minä vihan tuimuudessa.

[kalamos]

Otsikko kysyy yksioikoisesti:
Loiko Jumala pahan.

Tuon voi ymmärtää
myös kysymykseksi siitä,
loiko Jumala paholaisen.

Joten lyhyesti myös tästä,
vaikka se ei avauksen aihe
varsinaisesti olekaan.

Jumala ei ole luonut
pahaa eikä pahuutta.

Pahuus alkoi siitä,
kun kaikkein ihastuttavin enkeli
ylpistyi ihanuudestaan.
Aamuruskon pojasta eli Luciferista
eli Valon kantajasta
tuosta kaikkein kirkkaimmasta
luodusta olennosta,
joka oli kuin sinetti täydellisyydelle,
tuli pimeyden ruhtinas,
kun hänen sydämessään
syntyi vääryys eli ylpeys.

Ja siitä seurasi synti
eli kapina Jumalaa vastaan.
Siis paha alkoi kapinoida
Hyvää vastaan.

Hyvä ja Vanhurskas (oikeudenmukainen) Jumala
ei voi tuosta vain sormia napsauttamalla
heittää paholaista pois häiritsemästä maailmanmenoa.

Ja niin myöhemmin luodun ihmisenkin
eteen oli asetettava valinnanmahdollisuus
asettua joko Jumalan puolelle tai Häntä vastaan.

Jumala ilmoitti seuraukset,
jos ihminen syö hyvän- ja pahantiedonpuusta.
Mutta siitä huolimatta Aadam söi siitä.

Ja niin paha sai vallan maailmasta,
jonka hallitsijaksi oli alunperin asetettu ihminen.
Synti ja kuolema astuivat maailmaan.

Nämä kaksi vihollista
itse paholainen mukaanlukien
ovat kuitenkin jo hävinneet sodan.
Käärmeen pää eli paholaisen valta
on murskattu Golgatalla,
jossa myös synti menetti hallintavaltansa
samoinkuin kuolema.