Hiskia oli saanut Jesajan kautta Sanan Herralta:
Jesaja (38:1) kirjoitti:Näin sanoo Herra:
Toimita talosi;
sillä sinä kuolet etkä enää parane.
Hiskia itki katkerasti ja rukoili:
Jesaja (38:3) kirjoitti:Oi Herra, muista,
kuinka minä olen vaeltanut sinun edessäsi
uskollisesti ja ehyellä sydämellä
ja tehnyt sitä,
mikä on hyvää sinun silmissäsi!
Ja Herra vastasi Hiskialle Jesajan kautta:
Jesaja (38:5) kirjoitti:Näin sanoo Herra,
sinun isäsi Daavidin Jumala:
Minä olen kuullut sinun rukouksesi,
olen nähnyt sinun kyyneleesi.
Katso, minä lisään sinulle ikää viisitoista vuotta
Hiskia kiittää tai oikeammin ylistää Herraa.
Tuo kiitosvirsi päättyy näin:
Jesaja (38:18:20) kirjoitti:
Sillä ei tuonela sinua kiitä,
ei kuolema sinua ylistä;
eivät hautaan vaipuneet pane sinun totuuteesi toivoansa.
Elävät, elävät sinua kiittävät,
niinkuin minä tänä päivänä;
isä ilmoittaa lapsillensa sinun totuutesi.
Herra on minun auttajani.
Minun kanteleeni soittoja soittakaamme
kaikkina elinpäivinämme Herran temppelissä.
Hiskian kiitos ja ylistys soi täällä ihmisten keskellä
hänen kaikkina elinpäivinään Herran temppelissä.
Mutta enää hänen ääntään ja kiitostaan ei täällä kuulla.
Toki meillä on tallennus hänen kiitosvirrestään
ja elämästään ja hänen teoistaan,
mutta enää hän itse ei täällä mitään tee.
__________
Joskus noin kolme- tai neljäkymmentä vuotta sitten
minun elämäni oli huippukohdassaan
noin ajallisesti katsoen.
Olin saanut ihanan vaimon.
Minä olin edennyt uraputkessa huipulle.
Olimme aloittaneet oman talon rakentamisen.
Kaikki oli niin hyvin, ettei paremmin voisi olla.
Kunnes ... eräänä päivänä kolme päivää oksennettuani,
minä lyyhistyn lattialle voimattomana,
ja vaimo alkaa raahata minua vastoin tahtoani lääkäriin.
Sieltä suoraan sairaalaan.
Ja lopulta neurologi kajauttaa ilmoille mahtavan basson.
"Kuulkaas herra kalamos,
se on ikävä kyllä nyt niin että ..."
Anoppi tulee kohti minua.
Hänellä on Raamattu kädessään.
"Minun täytyy oikein näyttää Sinulle,
minkä kohdan minä sain täältä".
Luen hänen haparoivalla mustekynällään
alleviivattua jaetta:
Psalmisti (Ps 91:14-16) kirjoitti:
Koska hän riippuu minussa kiinni,
niin minä hänet pelastan;
minä suojelen hänet,
koska hän tuntee minun nimeni.
Hän huutaa minua avuksensa,
ja minä vastaan hänelle,
minä olen hänen tykönänsä,
kun hänellä on ahdistus,
minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
Minä ravitsen hänet pitkällä iällä
ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.
Minä katson vaimoani ja sanon ihmeissäni:
"Tämähän on se sama kohta, jonka Sinäkin ...".
Jos elämäni olisi päättynyt tuohon tilanteeseen,
niin en minä enää olisi täällä ihmisten keskellä
kiittänyt ja ylistänyt Jumalaa.
Ei olisi tätä foorumia,
jossa minä olen tunnustanut Hänen nimeänsä.
Englanninkielisissä käännöksissä sanotaan:
Because he hath set his love upon me,
therefore will I deliver him:
I will set him on high,
because he hath known my name.
Leikkaus kesti koko päivän.
Jäin henkiin.
Menetin joitakin toimintoja.
Mutta viiden vuoden kuluttua kävi ilmi,
että tuo valtava leikkaus olikin vain alkua.
Seuraava leikkaus oli jos mahdollista,
vieläkin vakavampi.
Ja myöhemmin minä jo melkein kuolin sen jälkitilanteessa.
Minut ehdittiin juuri ja juuri raahata leikkaussaliin ja leikata uudestaan.
Jäin taas henkiin.
Mutta minä tein edellen kuolemaa.
Päivä päivältä, yö yöltä, tunti tunnilta - hirvittävissä kivuissa.
Kunnes eräänä yönä toteutui yksi noista Psalmin jakeista.
Leikkaukset jatkuivat.
Vuoden sairasloman jälkeen
palasin hirvittävän vastuulliseen virkaani,
jossa minun täytyi olla koko ajan yötä päivää
arjet ja pyhät valmiina ihan mihin vaan.
Mutta eräänä päivänä ... kesken työpäivän
menin kovissa kivuissa työterveysasemalle.
Ja pyysin sairaslomaa terveydenhoitajalta
sen viisi päivää.
Ja jatkoin sitten, että minä haluan eläkkeelle.
Hoitaja katsoi ikäni ja mumisi,
että sitten täytyy olla kovat paperit,
ja varasi ajan työterveyslääkärille.
Koskaan en enää palannut töihin
tuon puolen päivän jälkeen.
Olen ollut rukousjonon jatkona monet kerrat.
Ja ehkä saan taas jonkun esirukoilijan lisää.
Ja vieläkin minä saan täällä kiittää ja ylistää Herraa.
Vieläkin minä saan tunnustaa Hänen nimeään
ja jopa pitää yllä foorumia, joka niin tekee.
Näin ei olisi,
jos olisin jo vaipunut hautaan.
PS
Aabrahamin helma sijaitsi tuohon aikaan tuonelassa.
Siis maan uumenissa.
Vain juopa erotti Aabrahamin helmassa olevat niistä,
jotka olivat joutuneet toiselle puolelle.
Mutta kun Jeesus meni alas tuonelaan,
niin Hän vei koko Aabrahamin helman
mukanaan Jumalan Paratiisiin.
Mutta tuonela ei ole sama asia kuin hauta.
Ruumis päätyy hautaan.
Sielu tuonelaan.
Tai sitten nyt toinen vaihtoehto on
Jumalan Paratiisi,
jonne ristin ryövärikin suoraan pääsi.
Mutta ruumis jää hautaan ja maatuu.
Se ei enää mitään puhu eikä kiitä eikä ylistä.
Muutaman ruumiin olen nähnyt.
Ja jotenkin se on aina niin itsestään selvää,
että hän, jota rakastin, oli sitten ihminen tai eläin, ei ole tuossa.
Siinä on vain hänen hiljainen tomumajansa.
Kirjoittaja Kirjoittaja » 11.06.2019 23:51 
