"Kaikki, kaikki pyyhitty pois!"
Lähetetty: 31.01.2016 11:01
Iäkäs maallikkosaarnaaja makasi kuolinvuoteellaan.
Päivänä, joka oli hänen viimeisensä maan päällä, hänen sisimpänsä tulvi rauhaa ja iloa.
Itsekseen ja toisille hänen vuoteensa viereen kokoontuneille hän toisti yhtä lausetta,
uudestaan ja uudestaan ja uudestaan:
"Kaikki, kaikki pyyhitty pois!"
MUUTAMAA VUOROKAUTTA AIKAISEMMIN
saarnaaja oli nähnyt unen.
- Seisoin taivaan porteilla, hän kertoi. -
Tunsin itseni niin sanomattoman kurjaksi, köyhäksi ja mitättömäksi.
Olin puettuna repaleisiin ja likaisiin vaatteisiin.
Portti oli suljettu.
Sen vieressä huomasin mustan taulun,
johon oli valkoisella liidulla kirjoitettu kaikki minun syntini.
Seisoin siinä ja kyyneleet valuivat silmistäni.
Silloin oli kuin näkymätön käsi olisi pyyhkinyt taulun aivan puhtaaksi ja minä kuulin äänen:
Kaikki, kaikki pyyhitty pois!
Huomasin asuni muuttuneen.
Olin seisomassa Karitsan veressä valkaistuissa vaatteissa.
Portti aukeni, ja suuri kuoro jossakin sisäpuolella Kaupungin toisti sanoja:
Kaikki, kaikki pyyhitty pois!
Minut vietiin juhlasaliin.
Näin pyhät aterialla, kaikki hohtavan valkeissa vaatteissa. Yksi tuoli oli tyhjä.
Olin merkillisesti vakuutettu, että se oli siinä juuri minua varten.
Kun ajattelin istuvani siihen, tuli Hän, joka näytti pöydässä palvelevan, ja sanoi minulle:
"Ei vielä."
Hän katsoi minuun niin suloisesti ja lempeästi.
Tunsin Jeesuksen.
Heräsin.
Olinko ollut unen vai näkyjen maailmassa, en tiedä.
Mutta olin kokenut jotakin hyvin todellista, todellisempaa kuin sairasvuode, jossa makasin.
Olin sanomattoman onnellinen.
Korvissani soivat yhä sanat:
Kaikki, kaikki pyyhitty pois!
Seurakunnan viettäessä jouluaamun messua lähti vanhan saarnaajan henki ottamaan valmistetun paikkansa niiden pyhien joukossa, jotka hän oli uninäyssä ennakoivasti saanut nähdä.
Viimeisinä sanoina vanha mies toisti:
Kaikki, kaikki pyyhitty pois!
- Lähde: Leo Mellerin ystäväkirje 26.1.1016