Blogi ihmiskunnan historiasta

Avatar
Viestit: 2406
Liittynyt: 27.08.2014 08:31
ViestiLähetetty: 26.08.2015 18:26
Elävästä sielusta tulee kuollut sielu

Maan tomusta tehty liharuumis tuli eläväksi,
kun Jumala puhalsi itsestään siihen Elämän Hengen.
Lopputulos oli kokonaisuus, jota nimitetään Eläväksi sieluksi.

Kuva
Mooses (Gen 2:7) kirjoitti:Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen,
ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.


Tuo Elämän Henki ei pysyisi Aadamissa,
jos kuolema pääsisi Aadamin sisimpään. Ja niin …

Kuva
Mooses (Gen 2:16-17) kirjoitti:Herra Jumala käski ihmistä sanoen:
"Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,
mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö,
sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt,
pitää sinun kuolemalla kuoleman."


Ihminen joutuisi tekemään uskonratkaisun.
Luottaako Jumalaan vai ei.

Eräänä päivänä tuon yhden ja ainoan kielletyn puun kätköissä liikkuu
jokin hyvin hohdokas olento kuin elävänä todisteena siitä, ettei tämä puu tapa.
Tuo häikäisevä olento hyvän- ja pahantiedonpuun katveessa saa Eevan pysähtymään.
Käärme avaa keskustelun Eevan kanssa.
Käärme, joka tietää asioista selvästi enemmän kuin ihminen,
antaa ymmärtää, että tässä on nyt tullut jokin väärinkäsitys.

Kuva
Mooses (Gen 3:1-5) kirjoitti:"Onko Jumala todellakin sanonut:
'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"

Niin vaimo vastasi käärmeelle:
"Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia,
on Jumala sanonut:
'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'"

Niin käärme sanoi vaimolle:
Ette suinkaan kuole;
vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte,
aukenevat teidän silmänne,
ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.


Käärme puhui tahallisesti eri kuolemasta kuin Jumala.
Ruumiillinen kuolema ei Aadamia sinä päivänä tosiaankaan kohtaisi.
Lisäksi käärme sai Jumalan tarkoittaman tapahtuman seuraukset
kuulostamaan ihanalta asialta. Kaikelta muulta kuin kuolemalta.
Silmien aukeamiselta. Jumalan kaltaiseksi tulemiselta.

Aadam oli saanut kokea Jumalan ihmeellistä hyvyyttä.
Nähdä ympärillään Jumalan lahjoittaman ihmeellisen luomakunnan
virtoineen, viheriöineen, puineen ja eläimineen.
Kaiken kruunasi hetki, jolloin Jumala toi vielä Eevan Aadamin rinnalle.
Kaikki oli hyvin. Paremmin ei voisi olla.

Ja nyt yhtäkkiä ilmestyy olento, joka vihjaa,
että ihmisen ei pitäisi tyytyä nykytilaan,
vaan hankkia aivan erityislaatuista – suorastaan jumalallista – tietoa ja näkökykyä.

Ja kun Eeva oli jo syönyt hyvän- ja pahantiedon puun hedelmästä,
ei mitään erityistä ollut tapahtunut.
Ei ainakaan mitään kuolemaan viittaavaa.
Hehkeämpänä kuin koskaan
Eeva nyt pitää käsissään hyvän- ja pahantiedon puun hedelmää,
ojentaa sitä Aadamille
ja suorastaan vaatimalla vaatii, että syö tästä:

    'Sillä käärme, joka tiesi, ettemme suinkaan kuole, sanoi,
    että sinä päivänä, jona te siitä syötte, tapahtuu ihmeellisiä asioita.
    Aadam.
    Et voi jättää minua nyt pulaan.
    Sinunkin täytyy syödä.
    Heti kun sinä siitä syöt, tapahtuu se,
    mitä tuo kaiken tietävä käärme sanoi'.

Kuva
Mooses (Gen 3:6-7) kirjoitti:Ja vaimo näki,
että siitä puusta oli hyvä syödä
ja että se oli ihana katsella
ja suloinen puu antamaan ymmärrystä;
ja hän otti sen hedelmästä ja söi
ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.
Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti


    Hyvä oli vaihtunut pahaksi.
    Rakkauden tilalle oli tullut pelko.
    Valo oli vaihtunut pimeydeksi.
    Elämä oli sammunut kuolemaksi.
    Jumalan kirkkaus riisuttu alastomuudeksi.


Mutta tosi oli. Ihminen tuli tietämään hyvän ja pahan.
Hyvä oli muistoissa, paha todellisuutta tässä ja nyt.
Käärme oli pettänyt ihmisen.

Vielä hetki sitten ihminen oli elävä Jumalan kuva
heijastaen Jumalan kirkkautta.
Nyt yhteys Jumalaan oli poikki,
Jumalan kuva ihmisessä oli sammunut.

Vielä hetki sitten ihmisessä asui Elämän Henki.
Mutta nyt tilalle oli tullut kuolema.
Pimeyden ruhtinas oli nyt syrjäyttänyt Elämän Valkeuden.
Ihminen oli kuollut sielu.
Avatar
Viestit: 2406
Liittynyt: 27.08.2014 08:31
ViestiLähetetty: 01.12.2015 18:55
Kuolleesta sielusta tulee elävä sielu

Aadam oli alussa elävä sielu,
mutta Aadamissa ei silti ollut elämää itsessään.
Elämä oli persoonassa, jota Johannes nimittää Sanaksi.

Kuva
Johannes (1:1-4) kirjoitti:Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan,
ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.


Tuo Persoona oli luonut ihmislapsen ja puhaltanut henkensä ihmislapsen sisimpään.
Ihminen oli täytetty Hänen Hengellään ja myöskin puettu Hänessä
Jumalan kirkkauteen – Jumalan kuvaksi.

Tuo Elämän Valkeus sammui Aadamissa sinä päivänä,
jona hän söi tiedon puusta.
Yhteys Elämän lähteeseen oli poikki.

Näin oli jo aiemmin käynyt taivaassa sijaitsevassa Eedenissä - Jumalan puutarhassa -
laajalti suojaavalle kerubille, Luciferille.
Valon kantajasta oli tullut pimeyden ruhtinas.

Jumala halusi ikuisen yhteyden itsensä ja ihmisen välille.
Jumalan Rakas Poika, jota varten kaikki on luotu,
halusi jakaa oman Elämänsä ihmisen kanssa.
Ratkaisun paikka oli Elämän puun juurella.
Keskellä Jumalan istuttamaa suojaisaa puutarhaa eli paratiisia.

Elämän puu ja sen hedelmät olivat kuin tarjottimella keskellä paratiisia.
’Ole hyvä! Ota tästä!
Kun syöt siitä, virtaa Sinun sisimmässäsi Minussa oleva Elämä.
Silloin olet ikuisesti yhtä Minun kanssani.

Aadam ja Eeva tekivät valintansa.
He söivät viereisestä puusta.
Ja liittoutuivat näin käärmeen kanssa - itse asiassa
Luciferin eli paholaisen kanssa.

Näin on käynyt kaikille ihmisille.
Vaikka meitä ei ympäröikään Paratiisin ihanuus,
me emme voi olla näkemättä Jumalan kädenjälkeä.
Mutta silti emme ole Jumalaa Jumalana kunnioittaneet.
Olemme hyljänneet Jumalan viisauden, ja tavoitelleet omaa viisautta.
Ja niin meissä itse kussakin on yhtenä elämämme päivänä tapahtunut
sama katastrofi kuin Aadamin elämässä.
Jumalan kuva on sammunut.

Todellinen Valkeus, joka valaisee jokaisen ihmisen, on poistunut meistä,
ja pimeys astunut sijaan.
Olemme vaihtaneet Jumalan kirkkauden alastomuudeksi.

Kuva
Paavali (Room 1:19-23) kirjoitti:Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan;
sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa,
hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat,
kun niitä hänen teoissansa tarkataan,
maailman luomisesta asti nähtävinä,
niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan,
eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet,
vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet,
ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet
katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.


Jokainen vuorollamme olemme tehneet väärän valinnan,
mutta liittomme pahan kanssa ei tarvitse olla ikuinen.
Se voidaan katkaista.
Jo ensimmäisenä päivänä Jumala erotti valon pimeydestä.
Ne eivät voi vallita yhdessä.

Jumala puki Aadamin ja Eevan veriseen viittaan.
Näin meidätkin puetaan Kristukseen, jos lakkaamme juoksemasta Jumalaa pakoon.
Jeesuksen veri peittää syntimme ja alastomuutemme.
Hänen Elämänsä meissä on se Valo, jota pimeys ei ole saanut valtaansa.

Jeesus ilmestyy meille,
jotka olemme hämmennyksissä, emmekä ymmärrä mistään mitään.
Jeesus ilmestyy meille, kun olemme pelossa ja ahdistuksessa, ja lymyilemme piilossa.
Hän ilmestyy itse valitsemanaan ajankohtana ja sanoo:

Kuva
Johannes (20:19) kirjoitti:Rauha teille!


Ja sitten Hän tekee valtavan Elämän ihmeen.
Hän puhaltaa meihin kuolleisiin sieluihin Elämän Hengen.

Kuva
Johannes (20:22) kirjoitti:Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille:
Ottakaa Pyhä Henki.


Ja silloin Hänessä oleva Elämä täyttää saviastiamme ja valaisee meidät.

Kuva
Johannes (1:4) kirjoitti:Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.


Meidät on silloin siirretty pimeydestä Valkeuteen.
Olemme Valkeuden lapsia, emmekä enää pimeyden lapsia.
Kuolleesta sielusta on tullut jälleen Elävä sielu.
Avatar
Viestit: 2406
Liittynyt: 27.08.2014 08:31
ViestiLähetetty: 10.03.2017 19:48
Kuolevainen ruumis

Jumala teki maan tomusta ihmisen.
Antoi maan tomulle ihmisen muodon.

Tuo ruumis oli kuollut.
Kunnes Jumala puhalsi siihen Elämän Hengen.

Mutta sitten eräänä päivänä synti katkaisi yhteyden Elämän Lähteeseen.
Elämä oli poistunut Aadamista.
Aadam ei enää ollut elävä sielu vaan kuollut sielu.

Ruumiillisesti Aadam oli edelleen elävä.
Ja olisi elänyt tuossa kurjassa tilassa ikuisesti,
jos olisi päässyt syömään elämän puusta.
Mutta tämä olisi ollut kauhistuttava kohtalo Aadamille.
Ja niin Jumala rakkaudessaan sulki elämän puun tien.
Mutta tämä Jumalan teko ei sinänsä ollut tuomio vaan armahdus.
Jumala eli Valtiaat puhuu asiasta agape-rakkauden täyttämällä rintaäänellä.

Kuva
Mooses (Gen 3:22) kirjoitti:Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä,
niin että hän tietää hyvän ja pahan.


Jumalan sydän aivan kouristaa tuskasta,
kun Hän ihmistä äärettömästi rakastaen sanoo:

Kuva
Mooses (Gen 3:22) kirjoitti:Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä
ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!


Tältä hirvittävältä kohtalolta Jumala pelasti ihmisen.
Ihminen ei vielä päässytkään syömään elämän puusta,
joka olisi muuttanut kuolevaisen ruumiimme katoamattomaksi.
Mutta tämä ei ollut Jumalan rangaistus vaan Jumalan suurta armoa.

Jumalan eli Valtiaiden jo ennen aikojen alkua laatima ikuinen pelastussuunnitelma
tämän katastrofitilanteen varalta otettiin käyttöön.

Jumalan istuttama elämänpuu meni vedenpaisumuksessa,
mutta uusi pystytettiin Golgatalle.

Siitä me nyt saamme syödä.
Ja silloin meidät siirretään kuolemasta takaisin elämään.
Vain se, joka syö tästä elämän-puusta,
saa Hänessä tarjolla olevan Ikuisen Elämän.
Muut kuolevat synteihinsä.

Kuva
Johannes (6:54-57) kirjoitti:Joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
sillä on iankaikkinen elämä,
ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Sillä minun lihani on totinen ruoka,
ja minun vereni on totinen juoma.
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta,
niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.


Näin saamme elämän hengen. Iäisen elämän Hänessä.
Ja kerran ylösnousemuksessa kuolevainen ruumiimmekin muuttuu katoamattomaksi.

Se, mikä on maasta tulee maaksi jälleen.
Mutta ei henki maadu. Ei ihmisen eikä eläimenkään.

Jeesus kertoi rikkaasta miehestä joka kuoli ja haudattiin.
Tuo ilmeisen loisteliaasti haudattu ruumis ei todellakaan enää elänyt.
Eikä tiennyt mitään.
Se mätäni upeassa kallioluolassa tai vastaavassa.
Luultavasti hiukan maanpinnan yläpuolella.

Rikkaan miehen ruumiista ei enää ole mitään havaittavissa
eikä mitään nähtävää jäljellä.
Ja jos Jeesus ei olisi miestä maininnut,
olisi hänen muistonsakin jo aikoja sitten unhotettu.

Mutta tuo onneton sielu itse ei suinkaan maatunut loisteliaassa haudassaan.
Hän avasi silmänsä tuonelassa.
Hyvin syvällä olevassa kauheassa paikassa.
Ja siellä oli muitakin. Vaivoissa. Kovassa tuskassa.

Aabrahamin helmassa oli myös monia.
Eikä näiden kahden joukon välillä ollut tapaamis-oikeutta.
Ja niin tuo kurja mies ei saanut vaivoihinsa edes vesipisaraa Lasaruksen sormenpäästä.

Tämä ennen niin rikas ja ilossa elänyt mies oli tuonelassa ollessaan
tuskallisen tietoinen jäljelle jääneistä,
joiden tiesi olevan tulossa samaan vaivan paikkaan.
Hän ei itse voinut tehdä asialle mitään.
Ja kaikki hänen epätoivoiset aivoituksensa raukesivat tyhjiin.

Kuva
Salomo (Saarn 9:10) kirjoitti:sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta
tuonelassa, jonne olet menevä.

Mutta tiedottomia tai jotenkin tajunnan menettäneitä he eivät ole.
Eivätkä olemattomia. Ei olematon voi mennä tuonelaan.

Mutta me emme ole tuohon vaivan paikkaan menossa.
Kun olemme heittäneet ankkurimme Golgatan kalliolle,
olemme armosta pelastettuja.
Kerran telttamajamme puretaan.
Meidät irrotetaan loimilangoista.
Ruumiimme pannaan hautaan. Ja se maatuu.

Mutta meidät itsemme otetaan/temmataan isiemme tykö.
Aabrahamin helmaan.
Jumalan Paratiisiin, kolmanteen taivaaseen.
Avatar
Viestit: 2406
Liittynyt: 27.08.2014 08:31
ViestiLähetetty: 12.03.2017 12:36
Ylösnousemus

Ihminen syntyy tähän maailmaan elävänä sieluna.
Sinä päivänä, kun ihminen nielaisee synnin hedelmän,
kun synti pääsee ihmisen sisimpään,
ihmisestä tulee kuollut sielu.

Tällaisen kuolleen sielun tulee syntyä uudesti ylhäältä.  
Ei ruumiillisesti, vaan hengellisesti.
Ja kun Elämän Henki taas puhaltaa meissä,
me olemme siirtyneet kuolemasta elämään.
Emmekä ikinä kuole.

Me olemme kuitenkin samaa lihaa kuin Aadam.
Vaikka olemmekin hengellisesti syntyneet uudesti ylhäältä,
me asumme edelleen kuolevaisessa ruumiissa.
Maan tomusta peräisin oleva liharuumiimme on tuleva maaksi jälleen.

Kuva
Mooses (Gen 3:19) kirjoitti:Sillä maasta sinä olet,
ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.


Kaikki ihmiset kokevat kerran ruumiillisen kuoleman.

Kuva
Hebrealaisille kirjoittava (Hebr 9:27) kirjoitti:Ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen,
mutta sen jälkeen tulee tuomio.


Synnymme tähän maailmaan kuolevaisessa ruumiissa.
Kun viimeinenkin ihminen on kuollut, tulee tuomio.

Meitä kohtaa siis paitsi ruumiillinen kuolema
myös ruumiin ylösnousemus.

Martta sanoi veljensä Lasaruksen kuolleen ruumiin äärellä.

Kuva
Johannes (11:24) kirjoitti:Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa,
viimeisenä päivänä.


Tämä ei kuitenkaan kaikille ole ilon aihe.

Kuva
(Dan 12:2) Daniel kirjoitti:Ja monet maan tomussa makaavista heräävät,
toiset iankaikkiseen elämään,
toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.


Toisille ylösnousemus merkitsee siis elämää,
toisille tuomiota.

Kuva
(Joh 5:28-29) Johannes kirjoitti:Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee,
jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet,
elämän ylösnousemukseen,
mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet,
tuomion ylösnousemukseen.


Ylösnousemus koskee sekä vanhurskaita että vääriä.
Sekä oikeamielisiä että väärämielisiä.

Kuva
(Ap.t 24:14-15) Paavalin sanat, jotka Luukas kirjoitti:Minä uskon kaiken,
mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa,
ja pidän sen toivon Jumalaan,
että on oleva ylösnousemus,
jota nämä itsekin odottavat,
sekä vanhurskasten että vääräin.


On siis kaksi erilaista ylösnousemusta.
Ensimmäinen eli elämän ylösnousemus tuo vanhurskaat ikuiseen elämään.
Toinen eli tuomion ylösnousemus, vie väärät ikuiseen kauhistukseen.

Raamattu ei kuitenkaan tunne käsitettä toinen ylösnousemus,
vaan puhuu sen sijaan toisesta kuolemasta.
Jos emme ole osallisia ensimmäisestä ylösnousemuksesta,
kohtaamme toisen kuoleman, jolla on silloin valta meihin.

Kuva
Johannes (Ilm 20:6) kirjoitti:Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa;
heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa.

Paluu Teemablogit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa