kalamos.foorumi.eu

Avatar
Viestit: 2406
Liittynyt: 27.08.2014 08:31
ViestiLähetetty: 19.12.2017 18:27
Kerron tarkemmin osiossa Tervehdys
mitä pitääkään sisällään foorumin nimi Kalamos

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Tämä on siis tuulessa huojuvien heiveröisten ruokojen keskustelufoorumi.
Ruoko on Raamatussa kuva ihmisestä.

    :bible3: Särjettyä ruokoa Hän ei muserra :bible3:

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Minkälainen kynänpyörittäjä sitten on itse καλαμος
joka tämän foorumin perusti.

Jos tämä olisi elokuva,
niin tässä kohden kuva muuttuisi mustavalkoiseksi.
Siis muisteloksi.

Muistan kuinka katselin ihmeissäni ja ihastuksissani
minua vuotta vanhemman aherrusta,
kun hän kirjoitti aakkosia paperille.
Hänen äitinsä oli neuvonut,
että laita piste ensin sinne ja toinen tänne jne.
Ja piirrä sitten vasta itse kirjain.

Esimerkiksi yksi kirjain syntyi siten,
että laitettiin yksi piste keskelle ruutua ylös
ja toinen keskelle ruutua alas
ja sitten ne yhdistettiin viivalla.

Minä ihailin vieressä tuota suoritusta.
Ja odottelin innolla sitä,
että vuoden eli ikuisuuden päästä
minäkin pääsen kansakouluun,
ja sitten minäkin opin piirtämään kirjaimia - jos opin.

No, kyllä minä sitten opinkin, mutta ei se ollut niin hohdokasta,
kuin miltä se vuosi takaperin oli näyttänyt.
Tikkukirjaimilla ei kauan pelattu.
Piti opetella kaunokirjoitusta.
No, sekin sitten jotenkin meni.
Mutta sitten tuli ainekirjoitus.
Tavaan puoli tuntia taululle kirjoitettuja aineen aiheita.
Ja totesin, että mistään en osaa kirjoittaa lausettakaan.
Avatar
Viestit: 211
Liittynyt: 02.11.2014 10:22
ViestiLähetetty: 20.12.2017 22:01
Tiesitkö tämän?

http://www.hamewiki.fi/wiki/Veijo_Meri

"Veijo Meri kävi Riihimäen yhteislyseota vuosina 1941 – 1946. Riihimäeltä häneltä jäi niin hyviä kuin huonojakin muistoja. Ikävimpiä lienee ollut tulevan akateemikon saama nelonen äidinkielestä ja ainekirjoituksesta lyseon toisella luokalla."

Kouluajat ja kehno opettaja voi nujertaa kaiken luovuuden.
Avatar
Viestit: 2406
Liittynyt: 27.08.2014 08:31
ViestiLähetetty: 21.12.2017 09:20
En tiennyt. Kiitos.
No, mennäänpä sitten oppikouluun.
Eli kansakoulun neljännellä luokalla opettaja alkoi selittää jotain vaikeatajuista.
Lopuksi hän luetteli joukon nimiä.
Kauhistuksekseni huomasin, että minunkin nimeni mainittiin.
Öh. Mitä minun pitikään tehdä.
No, kyllä minulle sitten kirkastui, että niiden,
joiden nimet mainittiin, pitää pyrkiä oppikouluun. Ja niin minä sitten pyrin.
Ja huomasin kauhistuksekseni, että pääsykokeisiin sisältyi ainekirjoitus.
No pääsin kuitenkin ja vieläpä aika maineikkaaseen ison kaupungin lyseoon.

Mutta oppikoulussa sama taitamattomuus jatkui.
Luin liitutaulusta taas ainekirjoituksen aiheita.
Löysin yhden, josta ehkä jotain osaisin kirjoittaa.
Samalta pihapiiristä yksi poika kun oli pudonnut jäihin.
No, kun minä en ollut se poika, enkä edes ollut nähnyt tapausta,
niin faktat olivat vähissä. Ja minähän en satuile.
Ja niin tosiasiat mahtuivat muutamaan lauseeseen.
Avatar
Viestit: 2406
Liittynyt: 27.08.2014 08:31
ViestiLähetetty: 24.02.2018 11:02
Vuodet kuluivat. Koulut oli käyty.
Uraputki oli todella kova.
Ja kaiken ohessa minä ... kirjoitin ... kirjan,
jossa jokainen rivi ja kirjain olivat tosiasioita.

Kirjan tarkasti eräs varatuomari.
Hän kiinnitti huomion vain kolmeen sanaan kirjassani,
joista muistaakseni yhden sitten muotoilinkin toisin.
Asia oli siinäkin kohdassa oikein, mutta käyttämäni verbi huonoa suomea.

Varsinainen työni oli todella rankkaa ja vei kaiken ajan.
Työpäivät olivat hirvittävän pitkiä.
Eikä työajan ulkopuolellakaan ollut koskaan oikeasti vapaa-aikaa.
Ja siinä jossain raossa minä kirjoitin tuon kirjankin.
Kirjan kirjoittaminen kesti kauan.
Ja kaiken ohessa rakensin vaimoni kanssa omakotitaloa.

Ja sitten eräänä päivänä minusta ei ole mihinkään.
Olin oksentanut kolme päivää ja lojun lattialla voimattomana,
kun vaimo alkoi raahata minua vastoin tahtoani lääkäriin.

Lääkärin luota matka jatkuu suoraan sairaalaan.
Lopulta löytyy jotakin.
Edessä oli iso leikkaus, joka kesti koko päivän.
Selvisin siitä hengissä.
Jatkoin rankkaa ja vastuullista työtäni.
Muutaman vuoden päästä istun taas erikoiskirurgin vastaanotolla.
Hän luettelee mangeettikuvauksen tuloksia.
Välillä hän vaikenee. Katselee minua.
Sitten hän taas jatkaa kertoen mitä vielä kuvissa näkyy.

Olin yli vuoden sairaslomalla ja minulle tehtiin useita kriittisiä leikkauksia.
Heti ensimmäisen jälkeen minä melkein kuolin.
Tuona aikana minä opin monia asioita.
Tiedän, mitä on kipu ja kärsimys isolla Koolla.

Kaiken jälkeen, minä menin taas takaisin työhöni.
Kunnes eräänä päivänä keskellä päivää
menin ilmoittamaan esimiehelleni,
että olen kovin kipeä ja menen nyt kotiin.
Menin työterveysaseman kautta ja pyysin hoitajalta
viisi päivää sairaslomaa.
Sitten yllätyin itsekin, kun sanoin jatkoksi,
että ... minä haluan työkyvyttömyyseläkkeelle.

Hoitaja katsoi ihmeissään miestä parhaassa iässä
ja varatessaan aikaa lääkärille mutisi ...
sitten täytyy olla kyllä kovat paperit.
Koskaan tuon puolenpäivän jälkeen en enää palannut takaisin töihin.
Sellaiset oli paperit.

Jälleen kerran olin erikoiskirurgin vastaanotolla.
Uutiset olivat sellaiset, että maailma romahti päälle.

Olin vaikeiden ratkaisujen edessä.
Armonaika oli umpeutumassa.
Istuin vaimoni kanssa vanhassa kivikirkossa, joka oli täynnä ihmisiä.
Lopuksi menen rukouspalveluun pyytämään esirukousta.
Tulin maininneeksi rovastille myös toisen rukousaiheen.

Kohta minä ja tuo rovasti ja eräs evankelista
polvistumme kirkkon alttarikaiteen eteen.
Evankelista puhuu kielillä. Vanha rovasti selittää kielet.

Katso,
Minä olen antanut sinun käteesi kynän.
Sinä saat kirjoittaa.

Vaimoni kuuli tuon kohdan kirkon penkkiin asti
ja näki ilmestyksessä ... puukynän.
Avatar
Viestit: 2406
Liittynyt: 27.08.2014 08:31
ViestiLähetetty: 13.03.2018 18:08
Olin kirjoittanut jo nuoruudessa ... tosin mustekynällä ... kirjeitä.
Joulu on ollut otollinen aika ilosanomalle Jeesuksesta Kristuksesta.
Silloin on erityisesti lupa tervehtiä hyvällä sanomalla.

Muistan kuinka kirjoitin eräille kohtuullisen lähellä asuville sukulaisilleni
käsin mustekynällä joulutervehdyksen
ja sitten jouluaattoiltana ajelin autorämällä, jonka takalasissa oli 80-lätkä,
ja soitin ovikelloa ja ojensin hämmästyneelle sukulaiselleni
kirjeen sanoen, että tässä olisi joulutervehdys,
ja jatkoin matkaa seuraavan sukulaiseni aattoiltaan.

Vuosia myöhemmin evankelioin kaikki sukulaiseni kerralla
kirjoittaen sähkökirjoituskoneella pitkän kirjeen,
tuo kone kun osasi naputtaa itse kirjeen uudelleen.

Ja sitten keksittiinkin jo kotitietokone.
Ja vielä kerran kirjoitin kaikille sukulaisilleni.
Tällä kertaa se oli lähinnä todistusluonteinen teksti,
jossa kerroin vakavasta sairaudestani ja kokemuksistani sairaalassa,
kun melkein kuolinkin ja sitten pitkään olin kovissa kivuissa
ja tein edelleen kuolemaa, kunnes eräänä yönä tapahtui ihme.

Koskaan kukaan ei millään tavoin häiriintynyt tai kiusaantunut kirjoittamisestani.
Eräs ulkomailla asuva tätini, jolle olen paljon kirjoittanut,
elää vielä joskin on jo kuuro ja näkökin huono,
mutta pystyy vielä lukemaan ja kirjoittamaankin,
kirjoitti minulle, että hänellä on vielä kaikki minun kirjeeni tallella.
Ymmärsin, että ne olivat hänelle tärkeitä.

Kerran eräs jo hyvin iäkkääksi tullut sukulaiseni
seisoi edessäni juuri hautaan lasketun äitini arkun äärellä.
Tuo sukulaismies katseli minua ja sanoi:
    "Se on hyvä, kun sinulla on tuo usko".
Ja siinä paikassa minä vastasin hänelle.
    "Kyllä sinäkin voit sen uskon saada".
Ja jatkoin:
    "Tässä ja nyt".
Ja vielä jatkoin:
    "Me voimme pyytää sitä uskoa nyt".
Vuosia tai vuosikymmeniä sitten hän oli sanonut minulle,
että ei niistä asioista tiedä. Entä nyt.
Tämä vanha mies sulki välittömästi silmänsä tietäen,
että näin tehdään, kun rukoillaan.
Hän todellakin halusi tuossa hetkessä ottaa tuon uskon vastaan.
Ja minä rukoilin.
Valitettavasti puitteet olivat niin erikoiset,
että pitkään en voinut rukoilla.
Hän olisi sitä kyllä selvästikin halunnut.
Mutta joka tapauksessa hän kuittasi tuon rukouksen kiittäen:
    "Tämä olikin hieno asia".
Tämän maan päällä emme enää koskaan tavanneet,
vaan pian oli hänen aikansa lähteä täältä maan päältä.

Kun oli keksitty sähköposti, niin se oli niin hieno juttu,
että oli suoranainen täky kysyä kotiimme tulleilta Jehovantodistajilta,
että voisimmeko jatkaa keskustelua sähköpostitse.
No, useimmat eivät pitkään kanssani sähköpostitsekaan keskustelleet,
mutta oli joitakin, joiden kanssa sain varsin syvällisesti vaihtaa ajatuksia.
Erään henkilön kanssa keskustelimme satojen viestien verran.
Ja minun viestini olivat joskus kuin pieniä kirjasia,
jotka alkoivat otsikoilla joista pääsi klikkaamalla suoraan tuohon teemaan.

No Jehovantodistajat lakkasivat kyllä sitten käymästä meillä,
mutta kerran yksi kaksikko vielä eksyi tänne.
Olivat jo menossa pois, kun vielä poislähtiessä kääntyivät
ja oli heidän tapoihinsa kuuluvan loppukehumisen aika.
    "Sinä olet kovin perehtynyt näihin asioihin".
Ja minä taas kysymään:
    "Voisimmeko jatkaa keskustelua sähköpostitse".
Täti katseli minua hymyillen ja sanoi:
    "Ei kukaan enää nykyään keskustele sähköpostitse".
Avatar
Viestit: 2406
Liittynyt: 27.08.2014 08:31
ViestiLähetetty: 24.03.2018 10:40
Puukynälleni ei oikein löytynyt enää käyttöä.
Muutaman kerran kirjoitin seurakuntani lehteen.

Välillä koin erikoiskutsumuksen tehdä yhden pöytälaatikkoäänitteen
Jotain toki aina oli, mutta tuo puukynä.
Mitä minun nyt oikein kuuluisi sillä tehdä.
Lupaus kun oli: "Sinä saat kirjoittaa".
Mihin minä nyt sitten kirjoittaisin.

En muista mitä kautta löysin S24-foorumin.
Mutta sitä nyt ihmeissäni selasin.
Ja siellähän oli vaikka mitä. Ja erityisesti vaikka mitä.
Havaitsin ihan kummallisen väittämän.
Joku oli kirjoittanut, että Jeesuksen ennustama tapahtuma ei olisikaan toteutunut.
Nyt minulla olisi käyttöä puukynälle.
Pitää vielä vain ratkaista tekninen toteutus.

Tuosta klikataan ... viesti tarvitsee otsikon ...

Toki toteutui


... sitten viestikenttään kirjoitetaan ...

Ja vain kuusi päivää myöhemmin.


Puukynä oli tehnyt tehtävänsä. Vielä nimimerkki ...

Mark 9:2


Tekninen toteutus vaati vielä temppunsa,
mutta onnistuin lähettämään elämäni ensimmäisen keskusteluviestin internetiin.

Katselin pitkään tuota ihmettä. Sitten nukkumaan.
Seuraavana päivänä menin katsomaan viestiäni.
Siihen oli tullut merkintä ... +

Puukynäni oli löytänyt paikan, mihin kirjoittaa.
Avatar
Viestit: 2406
Liittynyt: 27.08.2014 08:31
ViestiLähetetty: 02.05.2018 19:22
Aloin siis kirjoittaa S24-foorumin eri palstoille.
Palaute oli kannustavaa:
Todella hyviä kirjoituksia ... joo olen lukenut ne kaikki ... jne.

Ja minä kirjoitin sydämen kyllyydestä.
Ja kirjoittamista riitti.
Kirjoitin antaumuksella.
Ja aina tuli uusia kysymyksiä.
Ja taas minä vastasin rukoillen.

Kirjoitin siis vain S24-foorumilla eri palstoilla.
Esimerkiksi kreationismi-palstalla avaamani viestiketjut täyttyivät.
Olisikohan ollut puoli tuhatta viestiä, jossa ne sulkeutuivat
ja käskettiin avata uusi viestiketju.
Minulla oli välillä jopa satoja viestejä jonossa,
joihin pitäisi vastata.
Yhteenkään en halunnut vastata huitaisten.

Aluksi kirjoittelin vähän eri nimimerkeillä.
Mutta pian otin nimimerkiksi pelkän ristin.
Siis
    +

Mutta sitten oli joitakin, luultavasti ihan muutama,
jotka halusivat häiritä runsaaksi paisunutta keskustelua kanssani.
Jotkut näistä kirjoittivat samalla nimimerkillä ikäänkuin olisivat minä.
Olisin halunnut kirjoittaa vain vierailijana.
Mutta tuon häiriköinnin takia päätin rekisteröityä foorumille S24.
Kukaan ei enää voinut väittää olevansa minä.

Jostain syystä, minulle oli heti selvää, mikä olisi nimimerkkini.
Se on kalamos.
Ja sitten menin ottamaan kuvan kalamoksesta.
Siis menin kaislikkoon ja otin kuvan ruovikosta.

Pieni ote tuosta kuvasta on edelleen avatar-kuvani eri foorumeilla.
Tälläkin perustamallani foorumilla vieraskielisissä osioissa.

Kun olin kirjoittanut tuhansia, ehkä jopa lähes 10 000 viestiä S24-foorumille,
koin hengessäni, että tämä ei nyt ehkä kuitenkaan olekaan se alusta,
jota varten olen saanut työkalukseni puukynän.
Vaivalla kirjoittamani viestit hukkuvat sekamelskaan,
josta niitä ei kukaan koskaan löydä,
eikä niistä enää ole siten kellekään mitään hyötyä.

Aloin katsastaa muita foorumeita.

Paluu Teemablogit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa