Hoosianna !!!

[kalamos]

Aasi muistelee:

Luulin, että edessä olisi
ihan tavallinen päivä
turvallisesti äidin rinnalla.

Mutta sitten kaksi aivan vierasta miestä
lähestyi meitä.

Vaikuttivat hiukan hermostuneilta.
Tulevatko ne hakemaan äidin töihin.

Äitikin jo vähän hermostui ja alkoi inistä.
Nuo hiukan epävarman oloiset miehet
tulivat ihan lähelle.

Voi kauhistus!
Ne alkoivat käydä minuun käsiksi.
Äiti huusi entistä kovemmin.

Vihdoin isäntämme tuli paikalle
ja alkoi puhutella noita outoja miehiä.

Mutta kävikin ihan kummallisesti.
Isäntä ei ajanutkaan noita miehiä pois,
vaan lähti itse pois
ja jätti äitini ja minut noiden miesten käsiin.

Ne ottivat äitini ja minut mukaansa
ja alkoivat taluttaa meitä jonnekin.
Minusta tuntui,
että elämäni loppui siihen paikkaan.
Nyt .... se ... on ... loppu.

Sitten nuo miehet veivät minut
isomman miesjoukon keskelle.
Minä rimpuilin,
mutta miehet pitivät minusta kiinni.
He ottivat päältään loimen
ja laittivat sen selkääni.
Sitten he pitelivät minusta kiinni
ja yksi miehistä asettui istumaan päälleni.

Olin aivan kauhuissani.
Ja taas täytyi jatkaa matkaa
- nyt tuota miehenpainoista kuormaa kantaen.

Kumma kyllä,
mutta jotenkin minä rauhoituin
tuota kuormaa kantaessani.
Tämähän onkin ihan uusi elämys.

Mutta sitten ihmisiä alkoi kerääntyä
meidän ympärillemme.
Kohta heitä oli jo iso joukko.
Taas alkoi hermostuttaa.

Muistan yhden naisen.
Hän näytti jotenkin haltioituneelta.
Juuri kun tulimme hänen kohdalleen,
hän veti keuhkonsa täyteen ilmaa
ja sitten puhalsi ilmoille
valtavan kovalla ja kimeällä äänellä:
Hoooo.....

Minä säikähdin niin,
että polveni tutisivat
ja melkein kaaduin siihen paikkaan.
Mutta tuo nainen vain jatkoi huutamista.
Kohta muutkin ihmisen alkoivat huutaa
Hoooosiannaaaa!

Minä olin taas todella hukassa
ja ihahdin kovalla äänellä:
Oi auta, Oi pelasta.

Mutta pahin oli vielä edessä.
Kohta koko kaupunki oli tullut
mesomaan ympärillemme.

Sitten joku otti loimensa päältään
ja alkoi heiluttaa sitä
juuri minun silmieni edessä.
Muut riehaantuivat samalla tavalla
ja sitten he heittivät niitä minun eteeni.

Sitten jotkut alkoivat katkoa lehviä puista
ja heiluttivat niitä minun edessäni.
Sitten he alkoivat heittää niitäkin minun eteeni.

Täysi mellakka.
Vihdoin ryhdikkäitä miehiä
tuli nuhtelemaan ratsastajaa.
Jostain syystä he eivät voineet itse
estää ihmismassaa metelöimästä,
mutta arvelivat,
että ratsastaja kykenisi siihen.

Ymmärsin,
että Hän ei kuitenkaan niin tekisi,
sillä siinä tapauksessa
kivet alkaisivat huutaa.
Anna minun kaikki kestää.

Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt.
Mutta kyllä se niin kummallinen tapaus oli,
että varmasti kivet olisivat alkaneet huutaa,
jos ihmiset olisivat vaienneet.

Lopulta tulimme perille.
Ratsastaja meni isoon rakennelmaan sisälle,
ja minä sain palata äitini kanssa
rauhassa kotiini.

Myöhemmin kuulin,
että tuo ratsastaja oli riehunut sitten
ihmisjoukossa oikein ruoskan kera.

Muutaman päivän kuluttua
Hänet naulittiin ristille.
Silloin koko maailma pimeni
keskellä päivää.
Ja ihmiset olivat aika hiljaisia.
Sitten tuo ratsastaja oli huutanut
valtavan kovalla äänellä,
ja silloin koko taivas repesi
ja kalliot halkesivat.
Ja siinä rakennelmassa,
jonne Hänet vein,
hirrrvittävän paksu ja valtavan iso loimi
oli revennyt ylhäältä alas asti.

Niin ihmeellistä kaikki oli,
että en yhtään hämmästyisi,
vaikka saisin vielä joskus
tavata Hänet jossakin.

Voisimme sitten yhdessä
muistella tuota päivää,
minun elämäni ihmeellisintä päivää,
jonka sain antaa Hänen palvelukseensa.

[kalamos]

Kalamos haluaa puhua
tuon aasin kanssa:

Kerran,
kun pääsen Jeesuksen veren tähden
uusiin maailmoihin,
menen tuon aasin luo,
josta kerroin ensimmäisen kerran
jo vuosia sitten otsikolla
Aasi muistelee.

Uskon aasin kokeneen
juuri niitä asioita,
joita tuossa olen kuvannut.

Mutta varmistan asian sitten,
kun tapaan tuon aasin.

[Annora]

Ihan pakko kysyä, ei vitsinä eikä ilkeydestä, ihan vain tiedonjanosta.
Onko siellä perillä kerran eläimiäkin?

[kalamos]

Eläimetkin pelastuvat:

Eläimet ovat eläviä sieluja
niinkuin ihminenkin.
Siis jo Genesiksen
ensimmäisessä luvussa
puhutaan kirjaimellisti kääntäen
elävistä sieluista,
kun puhutaan eläinkuntaan
kuuluvista olennoista.

Näitä ihminen asetettiin hallitsemaan,
ja näitä me tulemme hallitsemaan
ikuisuudessakin.
Ihminen on
Jumalan (Elohim = Valtiaat) kuva.

Ja Jumala sanoi:

Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme;
ja vallitkoot he
meren kalat ja taivaan linnut
ja karjaeläimet ja koko maan
ja kaikki matelijat,
jotka maassa matelevat.

Näitä Jumalan luomia olentoja
siis eläviä sieluja,
jotka eivät koskaan ole tehneet syntiä,
me ihmiset tulemme hallitsemaan
ikuisuudessakin.

ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti

Jossain edesmenneet
eläimet nyt ovat.

Siis heidän henkensä.
Viisas salomo esitti asian näin:

Kuka tietää ihmisen hengestä,
kohoaako se ylös,
ja eläimen hengestä,
vajoaako se alas maahan?

Kun Jumala luo uuden taivaan
ja Uuden maan,
ja Jumalan Maja laskeutuu sinne,
niin kyllä siellä ovat
myös viattomat eläimet.
Eivät ne kadotuksessa voi olla.

[kalamos]

Vietimme juuri
Palmusunnuntaita.

Eli olemme nyt Pääsiäisen tapahtumissa
ja Kristikunnan suurimman juhlan ajassa.

Ja juhlatapahtumathan alkoivat niin,
että Jeesus ratsasti
Aasinvarsalla Jerusalemiin.

Avaukseni oli vapaamuotoinen
kuvaus tuon aasinvarsan
mietteistä tuolla matkalla.

Kysymyksessä oli siis aasinvarsa,
jolla kukaan ei vielä ollut ratsastanut.

Ei sellaisella ratsastamisesta
tuollaisessa metelissä tulisi mitään,
ellei olisi kysymys ihmeestä.

Jossain joku kertoi aikuisesta aasista,
jota oli ulkoiluttamassa.
Kun sitten aasi näki
kaukana tien toisella puolella
pellolla kauriin
ja toisella puolella
jossain jäällä pilkkijän,
niin aasi ei tuollaisessa ruuhkassa
enää ottanut askeltakaan.

Oli siis kaiken kaikkiaan valtava ihme,
että tuo matkanteko onnistui.
Ja sen ihmeen sai aikaiseksi ratsastaja
eli Rauhan Ruhtinas.

Ja niin edes koko kaupungin
riehuminen ympärillä
ei voinut estää
sitä ihmettä,
joka jo Vanhan testamentin puolella
oli ennustettu.

Mutta tämä tapahtui,
että kävisi toteen,
mikä on puhuttu profeetan kautta,
joka sanoo:

'Sanokaa tytär Siionille:
Katso,
sinun kuninkaasi tulee sinulle
hiljaisena ja ratsastaen aasilla,
ikeenalaisen aasin varsalla.

Tuo,
että ihmiset heittivät
viittansa Jeesuksen eteen,
ja sitten ne,
joilla ei ollut viittaa,
heittivät palmunlehviä tielle,
osoittaa,
että kansanjoukot pitivät Jeesusta
luvattuna Messias-Kuninkaana.

Eli meillä on
VT:n puolella tilannekuvaus,
jossa Elisa kutsui
profeetan oppilaan
menemään Jeehun tykö.
Lopulta Jeehu tunnusti,
mitä hänestä oli ennustettu.

Niin ja niin hän puhui minulle
ja sanoi:

'Näin sanoo Herra:
Minä olen voidellut sinut
Israelin kuninkaaksi'.

Silloin he ottivat kiiruusti
kukin vaatteensa
ja panivat ne hänen allensa
paljaille portaille;
ja he puhalsivat pasunaan
ja huusivat:

'Jeehu on tullut kuninkaaksi."

[kalamos]

Hoosianna-huuto
hyvin vapaasti ilmaisten
olisi suomalaisittain
Eläköön-huuto.

Siis kunnianosoitus
esimerkiksi kuninkaalle.

Alkuperäinen heprean sana
muodostuu kahdesta sanasta

Ensimmäinen osa
on käskymuoto
sanasta 'jasa'
eli 'pelastus'

Jasa on itse asiassa Jeesus.
Nimi Jeesus
tarkoittaa juuri pelastusta.

Jeesus = Jahve pelastaa

Tämä nimi oli enkelin käskystä
annettava Hänelle,
koska ...

Raamattu kansalle

hän pelastaa kansansa

Ja tämä pelastusteko oli nyt
hyvin lähellä.

Ja tätä varten Jeesus
ratsasti aasinvarsalla Jerusalemiin
Vanhan Testamentin
ennustuksen mukaisesti.

Ja kansa huusi
pelastusta rukoillen:

Pelasta nyt

[kalamos]

Ja kansanjoukot,
jotka kulkivat hänen edellään
ja jotka seurasivat,
huusivat sanoen:

'Hoosianna Daavidin pojalle!
Siunattu olkoon hän,
joka tulee Herran nimeen.
Hoosianna korkeuksissa!

Pääsiäinen oli ovella.
Se merkitsi sitä,
että Jerusalem oli tulvillaan
Israelin kansalaisia
myös muualta kuin Israelista.

He olivat tulleet Pääsiäisjuhlille.
He tiesivät, mitä seremonioita
siihen kuuluu.

Mutta sitten tapahtuu jotakin
yliluonnollista ja täysin yllättävää.

He tajuavat,
että aasinvarsalla ratsastava mies
on Daavidin Poika.

Ja ymmärtävät,
että he ovatkin todistamassa
Messias-lupauksen täyttymystä.

Ja niin he alkavat laulaa
niitä psalmeja (Ps 113-118),
joita pääsiäisen aikaan
laulettiin Jerusalemissa.

Herralta tämä on tullut;

se on ihmeellistä
meidän silmissämme.
Tämä on se päivä,
jonka Herra on tehnyt;

riemuitkaamme
ja iloitkaamme
siitä.

Oi Herra, auta,
oi Herra, anna menestys!
Siunattu olkoon hän,
joka tulee Herran nimeen;

me siunaamme teitä
Herran huoneesta.

He ovatkin tässä ja nyt
ottamassa vastaan
Messias-kuningastaan:

"Siunattu olkoon hän,
joka tulee Herran nimeen".

Tuossa Psalmissa,
joka heitä innoitti,
on myös tuo Hoosianna.

הוֹשִׁ֘יעָ֥ה = pelasta
נָּ֑א = nyt

Israelin kansan
Messiasodotus oli täyttynyt.

He ymmärsivät,
että nyt Messias
perustaa Valtakuntansa.

Ja ne,
jotka kulkivat edellä,
ja jotka seurasivat,
huusivat:

'Hoosianna,
siunattu olkoon hän,
joka tulee Herran nimeen!

Siunattu olkoon
isämme Daavidin valtakunta,
joka tulee.
Hoosianna korkeuksissa!'

Se, mitä tapahtui,
ei jäänyt epäselväksi
uskonnolliselta johdolta,
joka oli kauhuissaan.

Kansa oli ottamassa
Jeesuksen vastaan
luvattuna Messiaskuninkaanaan.

kun suuri kansanjoukko,
joka oli saapunut juhlille,
kuuli,
että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin,

ottivat he palmupuiden oksia
ja menivät häntä vastaan
ja huusivat:

"Hoosianna,
siunattu olkoon hän,
joka tulee Herran nimeen,
Israelin kuningas!"

Kun uskonnollinen johto
ei itse voinut tilanteelle mitään,
he pyysivät Jeesusta
kieltämään tuollaisen huutamisen.

"Siunattu olkoon hän,
joka tulee,
Kuningas Herran nimessä;
rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"

Ja muutamat fariseukset
kansanjoukosta sanoivat hänelle:

"Opettaja,
nuhtele opetuslapsiasi".

Mutta hän vastasi ja sanoi:

"Minä sanon teille:
jos nämä olisivat vaiti,
niin kivet huutaisivat."

Myöhemmin tuo
kivien huutaminen
sitten toteutui monellakin tavalla.

Mutta nyt on edessämme
täysin selvä tilannekuva.

Israelin kansa on ottamassa
vastaan Messias-Kuningastaan.

Israelin uskonnollinen johto
ei ollut.

[kalamos]

Ja kun he lähestyivät Jerusalemia,
tullen Beetfageen ja Betaniaan
Öljymäelle,
lähetti hän kaksi opetuslastaan
ja sanoi heille:

"Menkää kylään,
joka on edessänne,

niin te kohta,
kun sinne tulette,
löydätte sidottuna varsan,

jonka selässä
ei yksikään ihminen
vielä ole istunut;

päästäkää se ja tuokaa tänne.
Ja jos joku teille sanoo:

'Miksi te noin teette?',

niin sanokaa:

"Herra tarvitsee sitä
ja lähettää sen
kohta tänne takaisin."

Niin he menivät ja löysivät
oven eteen ulos kujalle sidotun
varsan ja päästivät sen.
Ja muutamat niistä,
jotka siellä seisoivat,
sanoivat heille:

"Mitä te teette,
kun päästätte varsan?"

Niin he sanoivat heille,
niinkuin Jeesus oli käskenyt;
ja he antoivat heidän mennä.

Matka alkoi Betaniasta,
jossa Jeesus oli herättänyt
Lasaruksen kuolleista.

Joten ei ole ihme,
että ihmiset eivät vastustelleet
aasin päästämistä,
kun kerran Herra tarvitsee sitä.

Ja itse asiassa kaikki kansa
halusi nähdä Jeesuksen.

Silloin suuri joukko juutalaisia
sai tietää,
että hän oli siellä;

ja he menivät sinne,
ei ainoastaan
Jeesuksen tähden,
vaan myöskin nähdäkseen
Lasaruksen,
jonka hän oli herättänyt kuolleista.

Uskonnollinen johto
ei kuitenkaan
ollut ollenkaan innoissaan.

Mutta ylipapit päättivät
tappaa Lasaruksenkin,
koska monet juutalaiset
hänen tähtensä menivät sinne
ja uskoivat Jeesukseen.

Mutta Herra ei tarvinnut
uskonnollista johtoa.

Hänelle riitti aasi.
Aasin varsa.

Ja tämän aasin varsan
palvelutehtävän myötä
Jeesus tuli
matkansa määränpäähän
täyttämään sen tehtävän,
jota varten hän oli
taivaasta maan päälle tullut.

Mutta murheellinen oli se näky,
jonka Jeesus näki perille tultuaan.

Ja hän kulki sisälle
Jerusalemiin ja meni pyhäkköön;

ja katseltuaan kaikkea
hän lähti niiden
kahdentoista kanssa Betaniaan,
sillä aika oli jo myöhäinen.

Eikä aamu sitten
ollut sen parempi.

Kun he seuraavana päivänä
lähtivät Betaniasta,
oli hänen nälkä.

Ja kun hän kaukaa näki
viikunapuun, jossa oli lehtiä,
meni hän katsomaan,
löytäisikö ehkä jotakin siitä;

mutta tultuaan sen luo
hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä.

Sillä silloin ei ollut viikunain aika.
Niin hän puhui ja sanoi sille:

"Älköön ikinä enää kukaan
sinusta hedelmää syökö".

Ja hänen opetuslapsensa
kuulivat sen.

Ja sitten Jeesus tuli
Isänsä huoneeseen,
josta oli tehty ryövärien luola.

Ja he tulivat Jerusalemiin.

Ja hän meni pyhäkköön
ja rupesi ajamaan ulos niitä,
jotka myivät ja ostivat pyhäkössä,
ja kaatoi kumoon
rahanvaihtajain pöydät
ja kyyhkysten myyjäin istuimet,
eikä sallinut kenenkään
kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta.

Ja hän opetti ja sanoi heille:

"Eikö ole kirjoitettu:

'Minun huoneeni on kutsuttava
kaikkien kansojen rukoushuoneeksi?'

Mutta te olette tehneet siitä
ryövärien luolan."

Ja tämän kuuli nyt
myös uskonnollinen johto,
ja se halusi tappaa Jeesuksen.

Ongelmana oli vain kansa,
joka uskoi Jeesuksen olevan Messias.

Ja ylipapit ja kirjanoppineet
kuulivat sen
ja miettivät,
kuinka saisivat hänet surmatuksi;

sillä he pelkäsivät häntä,
koska kaikki kansa oli
hämmästyksissään
hänen opetuksestansa.

Mutta tosiasiassa
kuolema kohtasi Viikunapuuta
eli uskontoa,
jota ylipapit ja kirjanoppineet
halusivat pitää yllä.

Illan tultua he menivät
kaupungin ulkopuolelle.

Ja kun he varhain aamulla
kulkivat ohi,
näkivät he viikunapuun
kuivettuneen juuria myöten.

Silloin Pietari muisti
Jeesuksen sanat
ja sanoi hänelle:

"rabbi, katso,
viikunapuu, jonka sinä kirosit,
on kuivettunut".

Jeesus vastasi
ja sanoi heille:

"Pitäkää usko Jumalaan."

[kalamos]

Viikunapuu eli
uskonnollinen järjestelmä
oli kuivettunut.

Se ei enää koskaan
antaisi hedelmää.

Mutta toisin on
Viinipuun kanssa.

Jeesus puhui sitten
Viinitarhureille:

"Mies istutti viinitarhan
ja teki aidan sen ympärille
ja kaivoi viinikuurnan
ja rakensi tornin;
ja hän vuokrasi sen viinitarhureille
ja matkusti muille maille.

Ja kun aika tuli,
lähetti hän palvelijan
viinitarhurien luo
perimään tarhureilta
viinitarhan hedelmiä.

Mutta he ottivat hänet kiinni,
pieksivät ja lähettivät tyhjin käsin pois.

Ja vielä hän lähetti
heidän luoksensa toisen palvelijan.
Ja häntä he löivät päähän ja häpäisivät.

Ja hän lähetti vielä toisen,
ja sen he tappoivat;
ja samoin useita muita:
toisia he pieksivät,
toisia tappoivat.

Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa.
Hänet hän lähetti viimeiseksi
heidän luoksensa sanoen:

'Kavahtavat kaiketi minun poikaani'.

Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen:

'Tämä on perillinen;
tulkaa,
tappakaamme hänet,
niin perintö jää meille'.

Ja he ottivat hänet kiinni,
tappoivat
ja heittivät hänet ulos viinitarhasta.

Mitä nyt viinitarhan herra
on tekevä?

Hän tulee
ja tuhoaa viinitarhurit
ja antaa viinitarhan muille.


Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta:

Se kivi,
jonka rakentajat hylkäsivät,
on tullut kulmakiveksi;

Herralta tämä on tullut
ja on ihmeellinen
meidän silmissämme?

Silloin he olisivat tahtoneet
ottaa hänet kiinni,
mutta pelkäsivät kansaa;
sillä he ymmärsivät,
että hän oli puhunut
tämän vertauksen heistä.
Ja he jättivät hänet ja menivät pois.

He vihasivat Jeesusta.
mutta eivät pelänneet Häntä.
He pelkäsivät kansaa.

Heidän ainoa toivonsa
ongelman ratkaisemiseksi,
oli yrittää saada
Jeesus sanomaan
jotain sellaista,
josta voisivat Häntä syyttää
ja sitten tuomita.

Kun juutalainen uskonnollinen johto
ei pärjännyt sanailussa,
he lähettivät herodilaiset asialle.

Ja he lähettivät hänen luoksensa
muutamia fariseuksia
ja herodilaisia
kietomaan häntä sanoilla.

Herodilaisten mukaantulo
toi ihan uuden poltteen
kysymyksiin,
joka koskikin nyt tietenkin
maallista johtoa.

Opettaja,
me tiedämme,
että sinä olet totinen
etkä välitä kenestäkään,
sillä sinä et katso henkilöön,
vaan opetat Jumalan tietä totuudessa.

Onko luvallista
antaa keisarille veroa vai ei?

Tuleeko meidän antaa vai ei?

Mutta Jeesus hajotti kahtia
tuon fariseusten ja herodilaisten
liittouman.

Antakaa keisarille,
mikä keisarin on,
ja Jumalalle,
mikä Jumalan on

Sitten tuli onneaan koettelemaan
saddukeukset.

Sekin uskonnon ja valtion sekoitus.

Ja huippuasemastaan riippumatta
niin maallinen,
ettei uskonut ylösnousemukseen.

Ja Jeesus vastaa
heidän aviokysymykseensä:

Ettekö te siitä syystä eksy,
kun ette tunne kirjoituksia
ettekä Jumalan voimaa?

Ja sitten tuleekin jo paluu
hengelliseen alueeseen.

Silloin tuli hänen luoksensa
eräs kirjanoppinut,
joka oli kuullut
heidän keskustelunsa
ja huomannut hänen
hyvin vastanneen heille,
ja kysyi häneltä:

"Mikä on ensimmäinen
kaikista käskyistä?"

Oli palattu lain täyttymykseen.
Rakkauden kaksoiskäskyyn.

Ja niin lopputulema
sanallisista haasteista oli tämä:

Eikä kukaan enää rohjennut
häneltä kysyä.

Kun kukaan ei enää rohjennut
kysyä mitään,
oli aika opetukselle.

Nyt Jeesus kysyi fariseuksilta:

"Mitä arvelette Kristuksesta?
Kenen poika hän on?"

He sanoivat hänelle:

"Daavidin".

Ja sitten tulee Opettajan
jatkokysymys:

Ja opettaessaan pyhäkössä
Jeesus puhui edelleen
ja sanoi:

'Kuinka kirjanoppineet sanovat,
että Kristus on Daavidin poika?
Onhan Daavid itse sanonut
Pyhässä Hengessä:

Herra sanoi minun Herralleni:
Istu minun oikealle puolelleni,
kunnes minä panen sinun vihollisesi
sinun jalkojesi alle.

Daavid itse sanoo häntä
Herraksi;
kuinka hän sitten on
hänen poikansa?'

Ja suuri kansanjoukko
kuunteli häntä mielellään.

Mutta jatkokysymykseen
fariseukset eivät enää
osanneet mitään vastata.

Fariseukset ja kirjanoppineet
oli lopullisesti vaiennettu.
Ja nyt Jeesus puhuu kansalle
suorin sanoin:

Ja opettaessaan hän sanoi:

'Varokaa kirjanoppineita,
jotka mielellään käyskelevät
pitkissä vaipoissa
ja haluavat tervehdyksiä toreilla
ja etumaisia istuimia synagoogissa
ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,

noita,
jotka syövät leskien huoneet

ja näön vuoksi
pitävät pitkiä rukouksia;

he saavat
sitä kovemman tuomion".

Ja kohta tulee demonstraatio siitä,
kuinka taivaassa nähdään
kirjanoppineiden toiminta
ja kuinka leskien toiminta.

Ja hän istui vastapäätä
uhriarkkua ja katseli,
kuinka kansa pani
rahaa uhriarkkuun.

Ja monet rikkaat panivat paljon.

Niin tuli köyhä leski
ja pani kaksi ropoa,
yhteensä muutamia pennejä.

Ja hän kutsui opetuslapsensa
tykönsä ja sanoi heille:

'Totisesti minä sanon teille:

tämä köyhä leski
pani enemmän kuin kaikki muut,
jotka panivat uhriarkkuun.

Sillä he kaikki panivat liiastaan,
mutta tämä pani puutteestaan
kaiken, mitä hänellä oli,
koko elämisensä."

Opetuslapset eivät
vieläkään oikein olleet ymmärtäneet,
missä mennään.

He halusivat näyttää Jeesukselle
ihastuksissaan Herodeksen
entisöimää temppeliä.

Kuinka onkaan kaikki kohdallaan
Jumalan Valtakuntaa varten.

Temppeli loistaa ja
Kuningasten Kuningaskin on jo
tullut Jerusalemiin
Hoosianna-huutojen kera.

Nyt on korkea aika saattaa
opetuslasten ajatuksetkin kohdalleen.

Ja kun hän meni ulos pyhäköstä,
sanoi eräs hänen opetuslapsistaan
hänelle:

"Opettaja,
katso, millaiset kivet
ja millaiset rakennukset!"

Jeesus vastasi hänelle:

'Sinä näet nämä
suuret rakennukset.

Niistä ei ole jäävä
kiveä kiven päälle
maahan jaottamatta."

Ja nyt opetuslasten sydän aukeaa.
He ymmärtävät,
että he eivät nyt
kertakaikkiaan ymmärrä.

Ja he kysyvät Jeesukselta.
Miten asiat oikein
tulevat menemään.

Jeesus selittää
yhden sukupolven tapahtumat,
jotka päättyvät näin:

Ja silloin he näkevät
Ihmisen Pojan tulevan pilvissä
suurella voimalla ja kirkkaudella.

Ja samaan aikaan
uskonnollinen johto
pohtii ihan muita asioita:

Niin oli kahden päivän perästä
pääsiäinen
ja happamattoman leivän juhla,

ja ylipapit ja kirjanoppineet
miettivät,

kuinka saisivat hänet otetuksi
kavaluudella kiinni

ja tapetuksi.

[kalamos]

Ylipapit ja kirjanoppineet
olivat siis päättäneet
tappaa Jeesuksen.
Ongelmana oli lähestyvä juhla.

"Ei juhlan aikana,
ettei syntyisi meteliä kansassa".

Mutta asiat etenivät ehkä
nopeammin kuin aavistivatkaan.

Ja kun hän oli Betaniassa,
pitalisen Simonin asunnossa,
tuli hänen aterialla ollessaan nainen,
mukanaan alabasteripullo
täynnä oikeata,
kallista nardusvoidetta.
Hän rikkoi alabasteripullon
ja vuodatti voiteen
hänen päähänsä.

Jeesus selittää,
mistä on kysymys.

Edeltäkäsin hän voiteli
minun ruumiini
hautaamista varten.

Juudas Iskariot oli
ainakin yksi närkästyjä,
koska oli varas,
ja olisi halunnut varastaa
tuostakin voiteesta saatavat rahat.

Ja Juudas Iskariot,
yksi niistä kahdestatoista,
meni ylipappien luo
kavaltaakseen hänet heille.

Ja ylipapitkin tiesivät,
mikä Juudakseen tehoaa.

Kun nämä sen kuulivat,
ihastuivat he
ja lupasivat antaa hänelle rahaa.

Juudas oli siis jo tehnyt
päätöksensä.
Ja hioi ajatuksissaan
kavaltamistilaisuutta.

Ja sitten olikin jo
Pääsiäislampaan syömisen aika.
Sitä syötäessä
Jeesus paljastaa
Juudaksen salaisuuden.

Totisesti minä sanon teille:
yksi teistä kavaltaa minut,
yksi, joka syö minun kanssani

Tullaan huippuhetkeen.

Ja heidän syödessään
Jeesus otti leivän,
siunasi,
mursi ja antoi heille
ja sanoi:

"Ottakaa,
tämä on minun ruumiini."

Opetuslapset tuskin ymmärsivät
kovinkaan selvästi
muuta kuin
traditionaalista leivän murtamista,
vaikka Jeesus puhui
omasta ruumiistaan ja verestään.

Tämä on minun vereni,
liiton veri,
joka vuodatetaan monen edestä.

Jeesus on huolissaan
opetuslapsistaan.

Kaikki te loukkaannutte,
sillä kirjoitettu on:

Minä lyön paimenta,
ja lampaat hajotetaan'.

Mutta ylösnoustuani
minä menen teidän edellänne Galileaan

Pietari loukkaantui ykkösenä.

"Vaikka kaikki loukkaantuisivat,
en kuitenkaan minä".

Sitten Jeesus alkaa tulla tuskaan.

Ja he tulivat maatilalle,
jonka nimi on Getsemane;
ja hän sanoi opetuslapsillensa:

"Istukaa tässä,
sillä aikaa kuin minä rukoilen."

Ja hän otti mukaansa
Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen;
ja hän alkoi kauhistua
ja tulla tuskaan.
Ja hän sanoi heille:

"Minun sieluni
on syvästi murheellinen,
kuolemaan asti;
olkaa tässä ja valvokaa."

Pietari oli luvannut,
ettei jätä Jeesusta,
mutta ei jaksanut
valvoa Jeesuksen tähden
edes yhtä hetkeä.

Jeesus hikoilee
äärimmäisessä tuskassaan verta.

Abba, Isä,
kaikki on mahdollista sinulle;
ota pois minulta tämä malja.

Mutta ei,
mitä minä tahdon,
vaan mitä sinä!

Tämä tapahtuu kolme kertaa.
Ja sitten:

Te nukutte vielä ja lepäätte!
Jo riittää!
Hetki on tullut;
katso,
Ihmisen Poika
annetaan syntisten käsiin.
Nouskaa, lähtekäämme;
katso,
se, joka kavaltaa minut,
on lähellä.

Ja kohta sotilasjoukko
tulee ottamaan kiinni Jeesusta.
Kunhan ensin tunnistavat Hänet.
Ja sitä varten Juudas tulee
ja tervehtii Jeesusta suudelmalla.

Mutta ylipapeilla on vieläkin
vakava ongelma.
He eivät ole löytäneet mitään,
mistä syyttää Jeesusta.

Mutta ylipapit ja koko neuvosto
etsivät todistusta
Jeesusta vastaan
tappaaksensa hänet,
mutta eivät löytäneet.

Jeesus ei vastannut ylipapille mitään.
Ja sekös suututti.
Ja silloin ylipappi
oli pakotettu itse sanomaan,
että Jeesus on Kristus.

"Oletko sinä Kristus,
sen Ylistetyn Poika?"

(Mark 14:61)

Ja Jeesus vastaa
aloittaen vastauksensa
lausuen Jumalan nimen
ensimmäisessä persoonassa:

"MINÄ OLEN"

Ja siitä oli sitten syytös revittävä.

Niin ylimmäinen pappi
repäisi vaatteensa
ja sanoi:

'Mitä me enää
todistajia tarvitsemme?
Te kuulitte hänen pilkkaamisensa.
Mitä arvelette?'

Niin he kaikki
tuomitsivat hänet
vikapääksi kuolemaan.

Ja nyt alkoi käsittely.

Ja muutamat rupesivat
sylkemään häntä
ja peittivät hänen kasvonsa
ja löivät häntä nyrkillä
ja sanoivat hänelle:

"Profetoi!"

Oikeudenpalvelijatkin
löivät häntä poskelle.

Ja sitten ikuista uskollisuutta
luvannut Pietari
kieltää kiroillen Jeesuksen.
Kolmesti.
Kukko laulaa.
Ja Pietarin uho on muuttunut
katkeraksi itkuksi.

Nyt alkaa roomalainen
oikeusistunto.

"Oletko sinä
juutalaisten kuningas?"